Miten C vastusti sotilasliittoa?????
28.08.2005
ProKarelia
POLIITTINEN UUSAVUTTOMUUS
Uusavuttomuudella kuvataan aikuisia tai aikuistuvia ihmisiä, jotka eivät kykene suoriutumaan jokapäiväisistä tehtävistään. Paperiliitto-lehdessä Arvo Lehtinen puolestaan sanoo, että ”Yritysjohdon uusavuttomuus on sitä, että mieluummin lomautetaan ja lopetetaan kuin yritetään laittaa asiat kuntoon. Ei se ole aina rahasta kiinni, vaan se on monta kertaa tahdosta kiinni.”
Onko poliittinen uusavuttomuus korvannut suomettumisen? Mieluummin jatketaan entistä rataa, ei panosteta todellisiin muutoksiin. Esimerkkejä on useita. Meillä on selvä turvallisuusvaje, silti hoetaan neuvostoaikaista mantraa, ettei Suomella ole turvallisuusvajetta – vain Leningradilla oli legitiimit turvallisuusvaatimukset.
Venäjän kehitys on edelleenkin hyvin arvaamatonta ja sen valtiojohto on siirtynyt Stalinin ihannointiin. Suurista linjoista, esim. Nato-vaihtoehdosta ei uskalleta aidosti keskustella, mutta tyhjiä julistuksia sentään sorvataan. Entä olisiko puolustusliitto esim. Ruotsin kanssa relevantti vaihtoehto? Eihän sellaista voine harkitakaan, koska Stalin ja Churchill sen aikanaan kielsivät. Entä mitä turvaa toisi EU:n puolustusyhteistyö eri muodoissaan?
Suomen todellinen linja EU:n perustuslakikysymyksessä on jäänyt hyvin hämäräksi. Kuinka moni osaa edes sanoa, mitä se mahtaa tarkoittaa ja kuinka paljon itsenäisyyttä menetämme tai mitä kaikkea hyvää siitä voimme saada?
Poliittinen uusavuttomuus on pahimmillaan ns. sodanjälkeisissä kipukysymyksissä. Valtiojohtomme on ollut avuton puhdistamaan Suomen mainetta sotasyyllisenä. Kotimaassa ei ole saatu aikaiseksi ns. sotasyyllisten ja asekätkijöiden tuomioiden kumoamista. Avuttomuus jättää historiaan synkän kuvan suomalaista sotarikollisista, jotka tosin kunniakkaasti pelastivat maan ja tuomittiin perustuslain vastaisesti.
Poliittinen uusavuttomuus on huipussaan Karjalan palautuskysymyksessä. Ei ole kyetty edes tutkimaan aluepalautuksen vaikutuksia.
Satoja tuhansia suomalaisia koskettaa pankkilaman uhrien asema. Poliittisten päätösten ja painostusten seurauksena kymmeniä tuhansia ihmisiä ajettiin kylmästi tuhoon. Valtiojohto ei kykene järjestämään oikeudenmukaista kohtelua esim. noin 400 000 poliitikkojen ja pankkien vastuuttomasta toiminnasta kärsineelle ihmiselle.
Poliittinen uusavuttomuus, kenties sitäkin vakavampi tauti, näkyy ihmisoikeuksien suojelemisen puutteessa. Kerrotaan, että oikeuskanslerille olisi toimitettu lähes 20 000 kantelua viranomaisten, esim. tuomioistuimien, väärästä toiminnasta. Kerrotaan, että vain yksi henkilö on voittanut tapauksensa. Sellainen on jo tilastollisesti mahdottomuus, jos se on totta.
Entä se, kun tohtori Alpo Rusi väen väkisin yritettiin saada edes johonkin syylliseksi ns. Stasi-jutussa, vaikka ei löytynyt mitään. Poliittinen avuttomuus on tähän saakka estänyt asian todellisen selvittämisen ja todellisten Stasi- ja KGB-agenttien esille tuomisen.
Mitä poliittinen uusavuttomuus sitten oikein on? Voitaneen sanoa, että se on suomettumisen välitön jatko ja seuraus. Poliittista valtaa pitävät edelleen suomettuneen poliittisen kulttuurin edustajat. Näyttää siltä, ettei napanuoraa Neuvosto-Venäjään ole vieläkään katkaisu kokonaan. Vai pelätäänkö arkistojen salaisuuksien paljastumista?
Kuten presidentti Martti Ahtisaari sanoo (Suomenmaa 20.08.05), ”Suomella ja Venäjällä on yhteinen ongelma. Päästä tavalla tai toisella eroon Neuvostoliiton ajasta.” Myös kansainvälinen terrorismi tulee entistä vaikeammaksi hallita.
1970-80 -luvulla poliitikot kilvan opettelivat toimimaan ylhäältä annetun normiston mukaan. Nyt kun napanuora on osittain katkaistu, ollaankin avuttomia ratkaisemaan avoimiksi jääneitä suuria kysymyksiä. ”Se on monta kertaa tahdon asia”. Jo Gandhi sanoi, että muutos olemme me itse.
Kansalaisten on herättävä vaatimaan poliittiselta eliitiltä täysipainoista toimintaa niissä tehtävissä, joihin he ovat itse kansan palvelijoiksi voimaperäisesti hakeutuneet. Ellei valtiojohtomme kykene yhteisiä asioita hoitamaan, on sellainen johto syytä vaihtaa.
Presidentinvaaleissa tammikuussa kansalaisilla on oikeus päättää. Vai onko meidät jo lopullisesti opetettu poliittisesti uusavuttomiksi kansalaisiksi?
28.08.2005
ProKarelia
POLIITTINEN UUSAVUTTOMUUS
Uusavuttomuudella kuvataan aikuisia tai aikuistuvia ihmisiä, jotka eivät kykene suoriutumaan jokapäiväisistä tehtävistään. Paperiliitto-lehdessä Arvo Lehtinen puolestaan sanoo, että ”Yritysjohdon uusavuttomuus on sitä, että mieluummin lomautetaan ja lopetetaan kuin yritetään laittaa asiat kuntoon. Ei se ole aina rahasta kiinni, vaan se on monta kertaa tahdosta kiinni.”
Onko poliittinen uusavuttomuus korvannut suomettumisen? Mieluummin jatketaan entistä rataa, ei panosteta todellisiin muutoksiin. Esimerkkejä on useita. Meillä on selvä turvallisuusvaje, silti hoetaan neuvostoaikaista mantraa, ettei Suomella ole turvallisuusvajetta – vain Leningradilla oli legitiimit turvallisuusvaatimukset.
Venäjän kehitys on edelleenkin hyvin arvaamatonta ja sen valtiojohto on siirtynyt Stalinin ihannointiin. Suurista linjoista, esim. Nato-vaihtoehdosta ei uskalleta aidosti keskustella, mutta tyhjiä julistuksia sentään sorvataan. Entä olisiko puolustusliitto esim. Ruotsin kanssa relevantti vaihtoehto? Eihän sellaista voine harkitakaan, koska Stalin ja Churchill sen aikanaan kielsivät. Entä mitä turvaa toisi EU:n puolustusyhteistyö eri muodoissaan?
Suomen todellinen linja EU:n perustuslakikysymyksessä on jäänyt hyvin hämäräksi. Kuinka moni osaa edes sanoa, mitä se mahtaa tarkoittaa ja kuinka paljon itsenäisyyttä menetämme tai mitä kaikkea hyvää siitä voimme saada?
Poliittinen uusavuttomuus on pahimmillaan ns. sodanjälkeisissä kipukysymyksissä. Valtiojohtomme on ollut avuton puhdistamaan Suomen mainetta sotasyyllisenä. Kotimaassa ei ole saatu aikaiseksi ns. sotasyyllisten ja asekätkijöiden tuomioiden kumoamista. Avuttomuus jättää historiaan synkän kuvan suomalaista sotarikollisista, jotka tosin kunniakkaasti pelastivat maan ja tuomittiin perustuslain vastaisesti.
Poliittinen uusavuttomuus on huipussaan Karjalan palautuskysymyksessä. Ei ole kyetty edes tutkimaan aluepalautuksen vaikutuksia.
Satoja tuhansia suomalaisia koskettaa pankkilaman uhrien asema. Poliittisten päätösten ja painostusten seurauksena kymmeniä tuhansia ihmisiä ajettiin kylmästi tuhoon. Valtiojohto ei kykene järjestämään oikeudenmukaista kohtelua esim. noin 400 000 poliitikkojen ja pankkien vastuuttomasta toiminnasta kärsineelle ihmiselle.
Poliittinen uusavuttomuus, kenties sitäkin vakavampi tauti, näkyy ihmisoikeuksien suojelemisen puutteessa. Kerrotaan, että oikeuskanslerille olisi toimitettu lähes 20 000 kantelua viranomaisten, esim. tuomioistuimien, väärästä toiminnasta. Kerrotaan, että vain yksi henkilö on voittanut tapauksensa. Sellainen on jo tilastollisesti mahdottomuus, jos se on totta.
Entä se, kun tohtori Alpo Rusi väen väkisin yritettiin saada edes johonkin syylliseksi ns. Stasi-jutussa, vaikka ei löytynyt mitään. Poliittinen avuttomuus on tähän saakka estänyt asian todellisen selvittämisen ja todellisten Stasi- ja KGB-agenttien esille tuomisen.
Mitä poliittinen uusavuttomuus sitten oikein on? Voitaneen sanoa, että se on suomettumisen välitön jatko ja seuraus. Poliittista valtaa pitävät edelleen suomettuneen poliittisen kulttuurin edustajat. Näyttää siltä, ettei napanuoraa Neuvosto-Venäjään ole vieläkään katkaisu kokonaan. Vai pelätäänkö arkistojen salaisuuksien paljastumista?
Kuten presidentti Martti Ahtisaari sanoo (Suomenmaa 20.08.05), ”Suomella ja Venäjällä on yhteinen ongelma. Päästä tavalla tai toisella eroon Neuvostoliiton ajasta.” Myös kansainvälinen terrorismi tulee entistä vaikeammaksi hallita.
1970-80 -luvulla poliitikot kilvan opettelivat toimimaan ylhäältä annetun normiston mukaan. Nyt kun napanuora on osittain katkaistu, ollaankin avuttomia ratkaisemaan avoimiksi jääneitä suuria kysymyksiä. ”Se on monta kertaa tahdon asia”. Jo Gandhi sanoi, että muutos olemme me itse.
Kansalaisten on herättävä vaatimaan poliittiselta eliitiltä täysipainoista toimintaa niissä tehtävissä, joihin he ovat itse kansan palvelijoiksi voimaperäisesti hakeutuneet. Ellei valtiojohtomme kykene yhteisiä asioita hoitamaan, on sellainen johto syytä vaihtaa.
Presidentinvaaleissa tammikuussa kansalaisilla on oikeus päättää. Vai onko meidät jo lopullisesti opetettu poliittisesti uusavuttomiksi kansalaisiksi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Muutos olemme itse, joten olisi viisasta unohtaa turhaan aikaa ja rahaa ja ihmishenkiä vievä politiikka ja alkaa elää niin kuin meillä olisi aivot ihan oikeasti.
EU:ta kohtaan minulla ei ole ollut juuri mitään vastaan sanomista, mutta todellisuudessa se on samaa sontaa, kuin kaikki muukin. Unohtakaa EU ja unohtakaa kaikki se turhuus. Miksi emme voisi elää rauhassa ja hyvällä mielellä.
Miksi täytyy riidellä jostain asioista, mitä ei oikeasti edes ole. Viirakohan niillä oikeesti päässä niin paljon, vai mitä? Eikö ne osaa antaa toisten elää.
Ihminen ei tarvitse politiikkaa, vaan politiikka tarvitsee ihmistä.
OIkeusturva- ja virkarikokset ovat Suomessa arkipäivää, ja koko systeemi pysyy aina jossakin kabinetissa tehdyn laittoman päätöksen takana.
Se oli Manu Koivisto, joka antoi pankeille valtakirjan ryöstää asiakkaansa. Tavja on samoilla linjoilla.
Ihan toiseen asiaan:
Olix se Tavja itse, joka joskus pälätti, että "Suomen tärkein vientiartikkeli on moraali"?
Tarkoittaen tuota ihmisoikeushöpinää kv-foorumeilla.
Nyt tiedämme, mitä syömme kun tulee seuraava lama!