Olisiko maailma parempi ilman uskontoja?
Voisin kuvitella, että suurin osa ateisteista kokevat eri uskonnot ihmisten sortajina, joista ihmiskunnan pitäisi vapautua. Mutta olisiko ateistinen maailmankatsomus parempi? Olisiko sotia vähemmän? Eikö ateismista yhtä hyvin voisi tulla ihmisten sortaja, siinä missä muutkin maailmankatsomukset ovat olleet ja ovat vieläkin? Onko ateismi suvaitsevaista uskovaisia kohtaan?
Haluaisin tietää mitä mieltä olette...
Voisin kuvitella, että suurin osa ateisteista kokevat eri uskonnot ihmisten sortajina, joista ihmiskunnan pitäisi vapautua. Mutta olisiko ateistinen maailmankatsomus parempi? Olisiko sotia vähemmän? Eikö ateismista yhtä hyvin voisi tulla ihmisten sortaja, siinä missä muutkin maailmankatsomukset ovat olleet ja ovat vieläkin? Onko ateismi suvaitsevaista uskovaisia kohtaan?
Haluaisin tietää mitä mieltä olette...
Vastaukset 17
Vanhimmat
ateistit ovat yhtä suvaitsevia kuin uskovaiset ja enemmänkin
No..eihän tota voi noin yleistää, että ateistit olisi suvaitsevaisempia kuin uskovaiset. Kommunistiset ateistit eivät ainakaan ole hirveän suvaitsevaisia.
Ihmiskunnan verisin historia kirjoitettiin kommunististen puolueiden hallitsemissa valtiossa. Kommunistisissa diktatuureissa menehtyi viime vuosisadalla 110 miljoonaa ihmistä. Puoluediktatuuri polkee ihmisoikeuksia edelleenkin Kuubassa, Kiinassa Valko-Venäjällä ja Pohjois-Koreassa.
Ainakaan näissä maissa uskontojen puuttuminen eli ateismi ei ole tuonut tullessaan parempaa maailmaa...
Kyllä varmaan suomalaiset ateistit ovat enimmäkseen ihan kunnollista porukkaa, joilla on jaloja aatteita ateismin vapauttavaisuudesta...Mutta ei ateismista maailmanrauhaa vielä saada, ehkä päinvastoin?
Itse olen ateisti, mutta nimeäni ei juuri yhdistetä filantrooppisiin puhasteluihin ja vielä vähemmän suvaitsevaisuuteen. Tuskin silloinkaan, jos heittäisin järkeni roskikseen ja ryhtyisin hihhuliksi.
"Ainakaan näissä maissa uskontojen puuttuminen eli ateismi [...]"
Uskontojen puuttuminenhan ei vielä ole ateismia. Uskon puuttuminen on, mutta sitä on valtiotasolla hankala mitata.
Useimmat valtiot jotka pakottavat kansalaisensa johonkin tiettyyn elämänkatsomukseen, ateismiin tai uskontoon, ovat ihmisoikeuksien suhteen vähän vapaamielisempiä.
Ihmisoikeuksien toteutumisen suhteen Pohjoismaat ovat maailman kärkiryhmää. Vapaaehtoista uskoa tai epäuskoa toteuttavista valtiosta Pohjoismaissa on myös hyvin paljon ateisteja (vaikkakin tuo vapaaehtoisuus on ollut vasta hyvin lyhytaikaista).
Itse vastaukseen.
Suvaitsevaisuus on lähtöisin ihmisestä itsestään ja ympäristötekijöistä. Ympäristötekijöihin vaikuttaa kasvatus, kulttuuri ja uskonto.
Uskonnon vaikutuskin riippuu ihmisestä ja tulkinnasta, tulkinta taas riippuu kasvatuksesta ja kulttuurista.
Pääpaino suvaitsevaisuuden syntymiselle siis on ehdottomasti ihminen, kulttuuri ja kasvatus.
Kristinusko on hyvä esimerkki uskonnon vaikutuksesta suvaitsevaisuuteen; toiset kristityt ovat suunnilleen lahtaamassa homoja, muslimeita ja ateisteja, kun taas toiset kristityt suhtautuvat hyvin suvaitsevaisesti aivan kaikkia ihmisiä kohtaan. Molemmat perustelevat kantansa Raamatulla.
Sotia tuskin olisi oleellisesti vähempää ateistisessa maailmassa. Monissa sodissa uskonto näyttelee jonkinlaista osaa, mutta hyvin harvassa sitä pääosaa. Jotain pienempiä konflikteja varmasti olisi jäänyt tekemättä ilman uskontoja (ristiretket, tietyt terroristi-iskut, aborttiklinikoiden pommitukset jne.), mutta kaikki isommat sodat ovat olleet riippumattomia uskonnollisesta lähtökohdista (Aleksanteri Suuren valloitukset, Maailmansodat, Napoleonin retket jne.). Hyvä kysymys olisikin, että onko uskonto ikinä estänyt yhtään sotaa.
Uskonnoista voi ajatella olevan jotain selvää haittaa (ainakin ateistin kannalta): Katoliset eivät paheksuvat kondomia ja suorastaan haluavat väestönkasvua, abortin saaminen on todella rajoitettua, kantasolututkimus ei pääsee täydelliseen potentiaaliinsa jne.
Uskonnoista on kuitenkin myös hyötyä: Kehitysaputoiminta suoritetaan pääosin uskovien ja uskonnon voimalla (mikä on pitkällä tähtäimellä koko Maapallon etu) ja moni muukin vapaaehtoistoiminta on uskontovetoista (kriisipuhelimet jne.). Uskovilla kun on yksi motiivi enemmän tehdä tuollaista toimintaa. Tosin henkilökohtaiset ihmisestä lähtöisin olevat syyt ovat varmasti tuossakin merkittävät.
"Mutta ei ateismista maailmanrauhaa vielä saada, [...]"
Ei varmasti.
yleensä ateistit suvaitsevampia kuin uskovaiset. kaikki ne tosiuskovaiset eivät ainakaan millään meinaa hyväksyä sitä,että minua on turha edes yrittää käännyttää uskoon. ja minulle on ainakin ihan sama mihin tai kehen muut uskoo...
tämä on sitten vain oma käsitykseni.ei yleistys...
,jotka minä tunnen tai tiedän...
Luulisin, että maallistuminen ja uskonnottomuus olisi melkeinpä samanlaista, kuin nyt elämä Suomessa. Sillä erolla, että uskonnottomien oikeudet tunnustettaisiin täysivaltaisesti.
Koko maailman kannalta on vaikea uskoa muutosta sodattomaan maailmaan. Nykyisin ja kaiketi aina on toimittu niin, että valtaeliitti on nähnyt poliittisen tilanteen siten miten se kykenee vaurastumaan tai yllä pitämään vaurautta vaikka sitten sodilla. Uskonnolla on helppo saada mukaan tavallinen kansa.
Toisaalta melko maallistuneissa pohjoismaissa sotiminen uskonnon varjolla ei varmaankaan saisi kannatusta.
pari kk. takaperin--vai onko tama ns. yleison pyynnosta?
..Mutta viestit ovat tuoreita kuin aamun posti.
ajatusmaailma on vanha: suoraan keskiajalta.
ari kk. takaperin--vai onko tama ns. yleison pyynnosta?
Sinun paluusi! Jota kukaan ei toivonut.
Kun hukkaa vuosia elämästään vankilassa, On ihan pihalla kaikesta.
vaatimaton--etko ole kuullut uudestisyntymasta?
minulle on kaynyt nain..tassa sita taas KAIKKIEN
iloksi nappaillaan,kun nakkyy olevan ankara puute hyvista kirjoittajista...
Ihminen osaa joka maailmankatsomuksesta löytää oikeutukset kaikenlaisille hirveyksille.
Ehkä olisi, ehkä ei. Ihmiset kyllä osaavat löytää mistä tahansa maailmankatsomuksesta perusteen hirmuteoille. Alunperin kristinuskonkin piti olla rauhan uskonto.
Toisaalta olen kyllä havainnut yhteyden yhteiskunnan maallistumisen ja erilaisuuden ja erilaisten mielipiteiden hyväksymisen välillä...
Ei tarvitse mennä kovin kauas menneisyyteen niin tiedemiehiä poltettiin roviolla näiden havaintojen takia, homoseksuaaleja pidettiin sairaina, "vääräuskoisia" kidutettiin, vammaiset suljettiin laitoksiin kauas yhteiskunnasta, puhumattakaan suhtautumisesta moniin muihin ulkonäön piirteisiin, sairauksiin, käytökseen tai mielipiteisiin. Tosin kyllähän ateistisissakin yhteiskunnissa voi tapahtua yhtä karmeita. Ja joihinkin luettelemiini tapauksiin liittyy ennemmin tietämättömyys kuin uskonto.
Jokaikinen kerta, kun uskonnolta otettiin pois poliittista valtaa, yhteiskunnasta tuli entistä humaniimpi. Maallistumisen kautta rupesi tulemaan käsitteitä, kuten tasa-arvo, ihmisoikeus ja ihmisarvo.
Ateisti-sana kertoo VAIN ettei kyseinen henkilö usko jumalaan tai että hän on sitä mieltä ettei jumalaa ole.
Kun näin pitkälle on päästy niin huomaa ettei vielä tiedä ateistista paljon mitään. Etkai sentään luule ettei ateistissa muitakin ominaisuuksia piile;-)
Ateisti tulkitsee ihmistä, yhteiskuntaa ja luonnon ilmiöitä tiedon ja mahdollisimman syvällisen ymmärryksen kautta, sen sijaan että hän uskoisi kymmenientuhansien vuosien takaisiin, hyvin alkeellisten, uskonkappaleitten selitysvoimaan.
Humanisti ymmärtää että tieto on kumuloituvaa eikä anna mitään erityisarvoa selityksille vain siksi että ne ovat vanhoja. Vanhakin selitys hyväksytään kunhan se ei ole ristiriidassa parhaan tietämyksemme kanssa.
Oletko kuullut humanistin aloittamasta sodasta? Humanistikin on erehtyvä ihminen, mutta toisten ihmisten kunnioittaminen ja alhainen taipumus joutua epäinhimillisten oppien sokaisemaksi, alentaa merkittävästi hänen alttiutta sortua väkivaltaan.