yksi voimmakkaimmista tunteistamme. Vihata voi paitsi toista ihmistä, myös vallitsevaa tilannetta tms. Miten sinä purat vihaasi? Miten sen taltuttaa kotikonstein? Onko viha aina pahasta vai voiko sillä saada jotain aikaankin?
Viha
taikanainen
77
3152
Vastaukset
- Per Saukko
Puran kiukkuani kirjoittelemalle näille palstoille.
- taikis
että siitä olisi ollut apua ?
- yksitypy evk
tuo viha-sana on aika vieras. En usko, että ketään tai mitään olen vihannut, mutta suurta kiukkua ja suuttumusta olen tuntenut. Ja tempperamenttinen luonne kun olen en voi suuttumustani pitää sisälläni, vaan lauon tulemaan mitä ajattelen. Sen jälkeen itken ja kadun sanomisiani. Mutta toisaalta se kyllä helpottaakin. En tiedä voiko suuttumusta mitenkään taltuttaa ja tarvitseeko sitä tehdäkään. Joskushan pitää paineet purkaa. Mutta ainakin itselleni on tärkeää suuttumuksen laannuttua selvittää toiselle aiheuttamani mielipaha ja jutella asiat selviksi. Muuten on itselläni paha olo.
Mutta ihminen joka ei mistään juuri koskaan suutu voi joutua toisen ihmisen alistamaksi. Joku voi käyttää tämän ihmisen "hyvää" luonnetta "sylkykuppina". Sellainen on asia, jota en voi sietää ja siinä suuttumus on paikallaan.- taikis
varmaankin säätelee aika pitkälle tapaamme purkaa suuttumusta. Joku räiskähtää äkkiä, toinen patoaa sisäänsä aikansa kunnes pommi räjähtää...
Minäkin koen eri asiana vihan tunteen ja kiukun tai suuttumuksen. Olisko niinkin että viha tarvitsee kehittyäkseen pitemmän ajan. - yksitypy
taikis kirjoitti:
varmaankin säätelee aika pitkälle tapaamme purkaa suuttumusta. Joku räiskähtää äkkiä, toinen patoaa sisäänsä aikansa kunnes pommi räjähtää...
Minäkin koen eri asiana vihan tunteen ja kiukun tai suuttumuksen. Olisko niinkin että viha tarvitsee kehittyäkseen pitemmän ajan.tuossa juuri mietin kun luin avauksessasi viha-sanan, olin tyytyväinen, kun huomasin, etten ole koskaan oasannut vihata ketään.
Kait siinä mielessä olen onnellisessa asemassa.
Viha on varmaan niin voimakas tunne, että sen kehittymiseen tarvii olla tosi suuret pettymykset toiseen ihmiseen tai asiaan. Toivottavasti ei koskaan tarvitse sellaista kokea.
Kuulee usein sanottavan että viha ja rakkaus ovat lähellä toisiaan. Tiedä sitten... - Ellenix
Tosi kaunis,
inhimillinen
rakastettava,
sekä pyytäjälleen
että antavalle osapuolelle. - Ellenix
taikis kirjoitti:
varmaankin säätelee aika pitkälle tapaamme purkaa suuttumusta. Joku räiskähtää äkkiä, toinen patoaa sisäänsä aikansa kunnes pommi räjähtää...
Minäkin koen eri asiana vihan tunteen ja kiukun tai suuttumuksen. Olisko niinkin että viha tarvitsee kehittyäkseen pitemmän ajan.etukäteen vihaavansa, jännä juttu.
Ei vihaan vaadita kovinkaan pitkää tuntumaa,
kun ärsytys on huipussaan.
(¨,¨) - Ellenix
yksitypy kirjoitti:
tuossa juuri mietin kun luin avauksessasi viha-sanan, olin tyytyväinen, kun huomasin, etten ole koskaan oasannut vihata ketään.
Kait siinä mielessä olen onnellisessa asemassa.
Viha on varmaan niin voimakas tunne, että sen kehittymiseen tarvii olla tosi suuret pettymykset toiseen ihmiseen tai asiaan. Toivottavasti ei koskaan tarvitse sellaista kokea.
Kuulee usein sanottavan että viha ja rakkaus ovat lähellä toisiaan. Tiedä sitten...teko sinua kohtaan...
Silloin varmasti vihaat jos koet että
sinua on kohdeltu hyvin väärin, epäoikeudenmukaisesti
etkä saa siihen minkäänlaista kosketusta,
Se vain pitää hyväksyä, niellä tai ...
Eli se mikä ei tapa,
se vahvistaa -tyyliin.
(*.*)
- hurlumHei_
Kun oikein riepoo, lähden koiran kanssa pariksi tunniksi ulkoilemaan. Auttaa noin joka 10 kerta. Mutta aikuisten oikeesti siis: annan kyllä palaa kybällä kiukun kohteelle, sanon suorat sanat. Ja sitten hellittelen, leikittelen, naurattelen toisen kuntoon saamastaan verbaalitykityksestäni...
Nuorempana (jota siis vieläkin olen, kuinkas muutenkaan) tuli usein laitettua ego regression palvelukseen eli vedettyä lärvit. Tuli kasattua liikaa sisälle, ennen kuin uljas uusi maailma opetti: liian paljoa ei auta itselleen sisäisiä paineita kasailla. Asiat selviää kummasti molemminpuolisellä viestinnällä, olkoon se sitten juttelua tai riitelyä. Puhumattomuus on aina pahasta mielestäni.
Mutta siis. Kyllä mun mielestä vihan voi kääntää itselleen voimavaraksikin. Jos oikein asiat vituttaa, niin alkaa toimimaan siten, ettei kauaa vituta. Kokonaan toinen ja pahempi asia, jos vihan kääntää itseään vastaan, jolloin seurauksena depressiota ja destrukstiivisuutta.- hurlumHei_
tekevälle sattuu. Piti kirjoittamani: destruktiivisuutta.
- taikis
vihaaminen, johon ei itse voi vaikuttaa on myös aikas rassaavaa. Esimerkkinä vaikka pienen yrittäjän voimaton raivo yliahnetta verokarhua kohtaan :) Hetkellisesti auttaa jos hilpasee kunnon ravin lähimetsän lenkkipolulla...mutta tuo viha palaa aina takaisin.
Tuollaisen vihan kääntäminen voimavaraksi panee miettimään miten kiertäisi parhaiten veroja, mistä löytyisi sellainen porsaanreikä että saisi pitää selkänahastaan revityt eurot...edes osan...itsellään. - hurlumHei_
taikis kirjoitti:
vihaaminen, johon ei itse voi vaikuttaa on myös aikas rassaavaa. Esimerkkinä vaikka pienen yrittäjän voimaton raivo yliahnetta verokarhua kohtaan :) Hetkellisesti auttaa jos hilpasee kunnon ravin lähimetsän lenkkipolulla...mutta tuo viha palaa aina takaisin.
Tuollaisen vihan kääntäminen voimavaraksi panee miettimään miten kiertäisi parhaiten veroja, mistä löytyisi sellainen porsaanreikä että saisi pitää selkänahastaan revityt eurot...edes osan...itsellään....taivu suosiolla, sinä syntinen. Ei vaines; minulla ei ole kokemusta yrittäjyydestä, mutta vierestä olen monenkin yrittäjyyttä seuraillut - joten ihan outo asia ei kuitenkaan. Mihikäs sitä nyt sellaisen vihan suuntaisikaan? Jos heittäisit suolapaukulla niinkuin sinne bebaan, tulisi hetkellisesti auvoisampi olo?
- taikanainen
hurlumHei_ kirjoitti:
...taivu suosiolla, sinä syntinen. Ei vaines; minulla ei ole kokemusta yrittäjyydestä, mutta vierestä olen monenkin yrittäjyyttä seuraillut - joten ihan outo asia ei kuitenkaan. Mihikäs sitä nyt sellaisen vihan suuntaisikaan? Jos heittäisit suolapaukulla niinkuin sinne bebaan, tulisi hetkellisesti auvoisampi olo?
jos kirjoittaisi herjauskirjeen anonyymiä ;)
- hurlumHei_
taikanainen kirjoitti:
jos kirjoittaisi herjauskirjeen anonyymiä ;)
kirjoita reilusti vaan taikanaisena =) Ja kirjoitat ihan juuri kuinka tuntuu ja potuttaa. Nii-in.
Vakavasti ottaen: tuon kirjeen kirjoittaminen jo sinänsä saattaa auttaa. Vaikka sitä ei lähettäisikään. - taikis
hurlumHei_ kirjoitti:
kirjoita reilusti vaan taikanaisena =) Ja kirjoitat ihan juuri kuinka tuntuu ja potuttaa. Nii-in.
Vakavasti ottaen: tuon kirjeen kirjoittaminen jo sinänsä saattaa auttaa. Vaikka sitä ei lähettäisikään.Irwiniä voisi vielä siteerata kirjelmän loppuun.."haistakaa paska koko valtiovalta...jne. Jotenkin kuvittelen että saattaa saadakin herra verokarhu kirjelmiä toisinaan :))
Muistui mieleeni erään artistin taannoinen tempaus, hän vei viisikymmentätuhatta markkaa kolikoina verovirastoon, maksoi lisäverojaan..
- Maxelle
Minulle ei kerry purkamatonta vihaa, en muista edes, milloin olin viimeksi vihainen ja mistä.
- taikis
En taida tietää virallista määritelmää viha-sanalle, sanotaan että se olisi rakkauteen verrattavissa oleva tunne voimakkuudeltaan.
Kaikki ihmiset eivät tietenkään koe voimakkaita tuntemuksia, jotkut eivät tunne mitään. - tunteellinen siili
taikis kirjoitti:
En taida tietää virallista määritelmää viha-sanalle, sanotaan että se olisi rakkauteen verrattavissa oleva tunne voimakkuudeltaan.
Kaikki ihmiset eivät tietenkään koe voimakkaita tuntemuksia, jotkut eivät tunne mitään.Minusta olisin vajaa, jos en tuntisi joskus vihaa - ja joskus taas suurta palavaa rakkautta. Voimakkaat tunteet ilosta suruun, vihasta rakkauteen, epävarmuudesta varmuuteen, epätietoisuudesta tietoisuuteen, katkeruudesta anteeksiantoon... Tarvitsen voimakkaita tunteita, koska niin tunnen olevani olemassa.
- Ellenix
tunteellinen siili kirjoitti:
Minusta olisin vajaa, jos en tuntisi joskus vihaa - ja joskus taas suurta palavaa rakkautta. Voimakkaat tunteet ilosta suruun, vihasta rakkauteen, epävarmuudesta varmuuteen, epätietoisuudesta tietoisuuteen, katkeruudesta anteeksiantoon... Tarvitsen voimakkaita tunteita, koska niin tunnen olevani olemassa.
tapa elää nautinnollista, intohimoista elämää,
minun elämääni,
minun tunteitani,
minä tiedän mitä tunnen,
ja
aion tuntea aidosti
OMAT TUNTEENI...
oli ne sitt pyhää wihaa
tai sywää rakkautta,
tai jotain siltä väliltä :D - Maxelle
taikis kirjoitti:
En taida tietää virallista määritelmää viha-sanalle, sanotaan että se olisi rakkauteen verrattavissa oleva tunne voimakkuudeltaan.
Kaikki ihmiset eivät tietenkään koe voimakkaita tuntemuksia, jotkut eivät tunne mitään.Vihastuminen on minusta eri asia kuin viha. Olen toki usein vihastunut, aiheesta ja aiheetta, mutten ole koskaan jäänyt ketään vihaamaan. Ei kai sitten ole ollut mitään syytä?
Varmasti jos joku tekisi jotain tarpeeksi pahaa läheisilleni tai minulle, niin ehkä silloin jäisin vihan valtaan? Leppymättömäksi vihasta. Onneksi sellaista ei vielä ole sattunut, toivottavasti ei tapahdukkaan koskaan.
Haluaisin pieniä tunteita helposti nautittavina annoksina, mutta aika usein tunteet ovat suuria niskaan rysähtäviä paketteja, liian suuria hallita, liian suuria kantaa.
Itse olen niin tunneihminen että tunnen tuon tunneskaalan vihasta rakkauteen ja kaikkea siltä väliltä hyvinkin voimakkaasti.
Miten sitten tuon vihan tunteen puran? Olen oikeastaan aika voimaton silloin. Esimerkiksi pedofilia- ja insestiuutiset saavat valtavan vihan tunteen päälle. Samoin naisiin kohdistuva väkivalta. Mutta samalla tulee voimaton tunne kun mitään ei voi tehdä eikä sitä vihantunnetta oikein mihinkään voi purkaa.- taikis
paljolti ajattelin myös avausta tehdessäni, näitä voimattoman vihan tunteita, itsekin tunneihmisenä koen samoja vellovia vihantunteita asioihin joista kerrot tuossa. Mihin voi purkaa sen vihan tunteen joka kohdistuu tuntemattomaan tekijään. Usein puran tunnetta johonkin konkreettiseen tekemiseen, saatan siivota ykskaks koko huushollin tai muuta vastaavaa...
Luojan kiitos tunne-ihmisen toinen puoli on valoisien tunteidenkin kokeminen voimakkaasti, rakastaessaankin tunteen kokee täysillä :)) taikis kirjoitti:
paljolti ajattelin myös avausta tehdessäni, näitä voimattoman vihan tunteita, itsekin tunneihmisenä koen samoja vellovia vihantunteita asioihin joista kerrot tuossa. Mihin voi purkaa sen vihan tunteen joka kohdistuu tuntemattomaan tekijään. Usein puran tunnetta johonkin konkreettiseen tekemiseen, saatan siivota ykskaks koko huushollin tai muuta vastaavaa...
Luojan kiitos tunne-ihmisen toinen puoli on valoisien tunteidenkin kokeminen voimakkaasti, rakastaessaankin tunteen kokee täysillä :))Nuo valoisat tunteet taitaa onneksi hakata nuo tummat tunteet. Tuo rakastamisen tunne se vasta voimakas tunne on ;). Sille pitää vain olla joku kohde.
- Ellenix
Mariet kirjoitti:
Nuo valoisat tunteet taitaa onneksi hakata nuo tummat tunteet. Tuo rakastamisen tunne se vasta voimakas tunne on ;). Sille pitää vain olla joku kohde.
puhutaan..
milloin rakkaus muuttuu vihaksi?
Vääristä sanoista, teoista,
pettymyksistä, pettämisestä,
Rakkauden toteutumattomuudesta
Rakkauden tilan loppumisesta :D
- Asian vierestä
Viha on mielestäni todella voimakas tunne, joka ei tee hyvää.En muista koskaan vihanneeni ketään henkilöä,ehkä enintään olen ollut väliaikaisesti hieman suuttunut.
- taikis
vihasin erästä läheistä henkilöä aika paljon, näin aikuisella iällä niin voimakasta vihan tunnetta yksittäiseen henkilöön en ole tuntenut. Jotkut asiat saattavat nostaa voimakkaankin vihan tunteen.
- koltis
On viha, ja kuinka se ilmenee, varsinkin kun ja jos se on yksi voimakkaimmista tunteistamme. Vastaan sitten kun tiedän, jos tiedän sittenkään.
- taikis
Maxellille, etten tiedä vihan virallista määritelmää. Luultavasti jos et tiedä millaista on viha niin et silloin tunne vihan tunteita.???
Millaista kuvittelisit vihan olevan? - taikis
sinäkin kuulut näihin "vihattomiin" ihmisiin.
Kirjoitin jo tuossa Maxelille samasta asiasta. Olen miettinyt miten itse määrittelisin vihantunnetta...No..henkilöön kohdistuva viha sattaisi tuntua sellaiselta että tekisi mieli käydä vaikka tirpasemassa turpiin, tilanteeseen kohdistuva viha tuntuu ahdistavalta ja asiaan kohdistuva viha raivostuttavalta.....
Yleisesti ottaen, suuri osa ihmisistä kokee joskus vihan tunteita, mutta koska niitä pidetään jotenkin "huonoina" tunteina niin monet kiistävät niitä kokevansa. Vihan tunne voi olla eteenpäin kehitystä vieväkin, jos tarpeeksi voimakas vaikka kollektiivinen vihantunne asiaa tai tilannetta kohtaan saa vallan, silloin yleensä tapahtuu muutoksia. - tunteellinen siili
Melko kattava analyysi vihasta löytyy tämän linkin takaa.
http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/Ch8.html - koltis
taikis kirjoitti:
sinäkin kuulut näihin "vihattomiin" ihmisiin.
Kirjoitin jo tuossa Maxelille samasta asiasta. Olen miettinyt miten itse määrittelisin vihantunnetta...No..henkilöön kohdistuva viha sattaisi tuntua sellaiselta että tekisi mieli käydä vaikka tirpasemassa turpiin, tilanteeseen kohdistuva viha tuntuu ahdistavalta ja asiaan kohdistuva viha raivostuttavalta.....
Yleisesti ottaen, suuri osa ihmisistä kokee joskus vihan tunteita, mutta koska niitä pidetään jotenkin "huonoina" tunteina niin monet kiistävät niitä kokevansa. Vihan tunne voi olla eteenpäin kehitystä vieväkin, jos tarpeeksi voimakas vaikka kollektiivinen vihantunne asiaa tai tilannetta kohtaan saa vallan, silloin yleensä tapahtuu muutoksia.On mun mielestä jotain sellaista johon mennään mukaan jonkun muun vetäessä naruista. Ymmärrän toki, että vihan tunne iskisi pintaan väkivaltaisella, epäoikeudenmukaisella tai rikollisella tavalla persoonaani kohdeltaessa.
- taikis
tunteellinen siili kirjoitti:
Melko kattava analyysi vihasta löytyy tämän linkin takaa.
http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/Ch8.htmlja aika kattava selostus vihasta. Kiitos kun toit linkin lukijoiden nähtäväksi.
- taikis
koltis kirjoitti:
On mun mielestä jotain sellaista johon mennään mukaan jonkun muun vetäessä naruista. Ymmärrän toki, että vihan tunne iskisi pintaan väkivaltaisella, epäoikeudenmukaisella tai rikollisella tavalla persoonaani kohdeltaessa.
sä näet sen niin. Minä en ole kokenut olevani narun nokassa jos vihantunne on tullut jostakin syystä.
Väkivalta aiheuttaa vihaa..viha väkivaltaa, jos vihaansa ei pysty purkamaan muutoin.
Tuota kollektiivista vihaa mielestäni ovat mielenosoitukset, vallankumoukset, kapinat...monesti ne kuitenkin saavat aikaan parempaa, paremmat elinolosuhteet tms.
- redmerle
koskaan ole ajatellut vihaavani mitään tai ketään.En ole varma,onko tämä sama asia...mutta inhoan jotain asioita(esim.kesäkeitto)luultavasti alkaisin vihata sitä jos täytyisi syödä päivästä toiseen.
Kiukustun kyllä kiitettävän usein,mutta aikani pihistyä lepyn myös pian.
Vihata sydämensä pohjasta...joskus kuulee tuon lausahduksen...toivottavsti ei koskaan tule omalle kohdalle.
Sanontana saa jo sellaisen fiiliksen aikaan että..huh. - norMix evk
...oli itseasiassa pilapiirtäjä Karin yksi kokoelma :)) Itse yritän ainakin löytään omalle vihalleni terveen purkautumiskohteen ja eräs sellainen on liikunta metsässä. Luonnolla on ihmeen rauhoittava vaikutus. Vihalle ei kannata antaa pidempään yliotetta, sillä se alkaa syödä ihmistä sisältä.
- koltis
Jos itsesi tai perheesi koskemattomuutta loukataan.
- norMix evk
koltis kirjoitti:
Jos itsesi tai perheesi koskemattomuutta loukataan.
...mutta tarvittaessa puolustan ja olen puolustanutkin niin itseäni kuin perhettänikin!
- koltis
norMix evk kirjoitti:
...mutta tarvittaessa puolustan ja olen puolustanutkin niin itseäni kuin perhettänikin!
Hyvä niin. Toivottavasti kaikki vältymme tilanteilta, jolloin oma kontrollimme ei ole enää hallussamme..
- taikis
olen tuosta että viha pitäisi saada pian pois sisältä, mutta ennenkuin voi vihaa alkaa purkamaan täytyy se tunnistaa itsessään.
sinusta huomasin, ettet asettanut lainkaan kyseenalaiseksi noita ajoittaisia vihan tunteita. Samoin koen, mielestäni on ihan luonnollista että jos ihmisellä on tunteita, niin kyllä hän jossain vaiheessa vihaakin tuntee. Aika hämmästynyt olinkin ketjun edetessä nähdessäni että on ihmisiä jotka eivät tunne vihaa.....
- EvaLuna
Vihan tunteminen on luonnollista ja inhimillistä. Luulisin, että kaikki tuntevat vihaa jossain elämänsä vaiheessa, ainakin jossain mittakaavassa. Se pystyykö sitä ilmaisemaan, ja miten, on varmaankin aika tärkeää.
Parhaimmillaan vihan avulla saa sanottua vaiettuja asioita, saa ehkä jotain selvitettyä, saa tapahtumia liikkeelle. Vihaisena erittyvä adrenaliinin avulla ihmisestä tulee pystyvä ja "voimakas". Kun viha on purettu joko sanoihin tai toimintaan, on tyhjä olo. Viha on poistunut?
Pahinta mitä minulle on sattunut, on pari kertaa elämäni aikana sisälleni kasvamaan päässyt kalvava vihantunne. Sellainen, jota ei saakaan purettua perinteisillä tavoilla. Viha, joka tuntuu ihan ruumiillisena kipuna. Uskon, että tällainen viha on ihmiselle pahasta. Sitä sisällään kantamalla todennäköisesti hankkii itselleen jopa fyysisiä sairauksia. Siltä se siis ainakin tuntuu..
Sisällä kalvava viha heijastuu ulospäin yleisenä negatiivisuutena. Mikään ei tunnu onnistuvan. Kuormaa tuntuu kertyvän aina vain lisää ja lisää. Päätä särkee ja vatsaa kivistää. Melko onneton tila siis.
Tuollaiseen vihaan ei auta perinteiset keinot. Ei auta huutaminen, paiskominen, juokseminen, eikä mikään muukaan. Ainoa keino jonka olen omalla kohdallani kokenut tehokkaaksi on tietoinen vihasta luopuminen. Irti päästäminen ja anteeksi antaminen.
Kun tunnistaa ja tunnustaa vihan, voi siitä päättää päästä eroon. Heti päätöksen jälkeen helpottaa. Ei ole helppoa muuttaa yhtäkkiä suuntaa, mutta se on hyvin mahdollista. Vaikka vanha tunne vielä yrittää päästä uudelleen valtaan, on se helppo alkuperäisen päätöksen avulla torjua.
Kun viha poistuu, tulee tilaa erilaisille tunteille. Ilolle, onnelle, positiivisuudelle ja elämänhalulle. Ja sitä ihminen vetää puoleensa, mitä sisällään kantaa.
Tällaisia ajatuksia minulle tuli aloituksesta omien kokemuksien pohjalta. Oli vain tosi vaikeaa saada niitä kirjattua selkeästi..- koltis
Moniko meistä oikeesti osaa ne eroittaa ja missä menee niiden raja.
- EvaLuna
koltis kirjoitti:
Moniko meistä oikeesti osaa ne eroittaa ja missä menee niiden raja.
Mielenkiintoinen kysymys. Missä niiden raja menee?
Ajattelin äskeiseen kirjoitukseeni kirjoittaa jotain kiukusta ja kiukuttelusta. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että se on eri asia kuin viha, ja jätin pois.
Olisiko kiukku ennemminkin ohimenevä adrenaliinipuuska, kun viha taas jotenkin syvempi tunne? En tiedä..
Koska kiukku sitten muuttuu vihaksi? Silloinko jos sen joutuu tukahduttamaan? Jos kiukkua kertyy paljon, muuttuuko se vihaksi? Niin se voisi olla.. - koltis
EvaLuna kirjoitti:
Mielenkiintoinen kysymys. Missä niiden raja menee?
Ajattelin äskeiseen kirjoitukseeni kirjoittaa jotain kiukusta ja kiukuttelusta. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että se on eri asia kuin viha, ja jätin pois.
Olisiko kiukku ennemminkin ohimenevä adrenaliinipuuska, kun viha taas jotenkin syvempi tunne? En tiedä..
Koska kiukku sitten muuttuu vihaksi? Silloinko jos sen joutuu tukahduttamaan? Jos kiukkua kertyy paljon, muuttuuko se vihaksi? Niin se voisi olla..Eikä ehkä kovin pitkäkään. Vihasta en oikein tiedä, luulisin sen vaativan paljon pitemmän ajan, mikäli aika ylensä sen voi hoitaa.
- EvaLuna
koltis kirjoitti:
Eikä ehkä kovin pitkäkään. Vihasta en oikein tiedä, luulisin sen vaativan paljon pitemmän ajan, mikäli aika ylensä sen voi hoitaa.
Hyvin sanottu. Kiukun hoitaa aika.
Vihaan ei minun mielestäsi aika auta. Se vaatii jotain toimintaa. Joko purkautumisen, (jos ei muuten, niin fyysisinä oireina, jopa sairautena,) tai sitten tuon mistä kirjoitin. Irtipäästämisen ja anteeksiannon. - taikis
erityisesti tuon irtipäästämisen ja anteeksiantamisen. Koko kirjoituksesi oli monipuolisesti ja hyvin kerrottu. Tuo vihasta irtipäästäminen on meille joskus niin vaikeaa. Vihaan kiintyy,sitä saattaa pitää aseenaan mutta myös ennaltaehkäisevänä puolustuskeinona. Lähinnä uskottomuuden anteeksiantaminen nousi mieleeni, jos antaa anteeksi ja päästää vihastaan irti niin onko se lupaus että toinen saa jatkaa samaa rataa.. Ei tietenkäänpitäisi olla, mutta jos pidämme kiinni vihastamme niin pystymme sillä jopa hallitsemaan tilannetta.
- EvaLuna
taikis kirjoitti:
erityisesti tuon irtipäästämisen ja anteeksiantamisen. Koko kirjoituksesi oli monipuolisesti ja hyvin kerrottu. Tuo vihasta irtipäästäminen on meille joskus niin vaikeaa. Vihaan kiintyy,sitä saattaa pitää aseenaan mutta myös ennaltaehkäisevänä puolustuskeinona. Lähinnä uskottomuuden anteeksiantaminen nousi mieleeni, jos antaa anteeksi ja päästää vihastaan irti niin onko se lupaus että toinen saa jatkaa samaa rataa.. Ei tietenkäänpitäisi olla, mutta jos pidämme kiinni vihastamme niin pystymme sillä jopa hallitsemaan tilannetta.
Mielestäni anteeksiantaminen ei ole sama kuin jonkin asian hyväksyminen. Eli vaikka antaisin minkä tahansa epäoikeudenmukaisuuden anteeksi, ei minun silti tarvitse asiaa kannattaa tai hyväksyä. No, hyväksyä sinänsä niin, että jokin asia on tapahtunut ja kuuluu niinollen elämääni. Mutta itse epäoikeudenmukaisuutta ei silti tarvitse hyväksyä.
Oikeastaan tuo vihasta irtipäästäminen ja anteeksianto ovat omalle itselle tehtyjä asioita. Kantoipa vihaa sisällään tai ei, on vihan kohteelle sillä tuskin mitään merkitystä. Tietenkin vihamielisellä käyttäytymisellä, myrkyllisillä kommenteilla jne. voi tehdä toisen elämän hieman epämukavaksi. Se epämukavuus kuitenkaan ei milloinkaan vedä vertoja sille, millaista "epämukavuutta" vihankantaja sisällään tuntee. - EvaLuna
EvaLuna kirjoitti:
Mielestäni anteeksiantaminen ei ole sama kuin jonkin asian hyväksyminen. Eli vaikka antaisin minkä tahansa epäoikeudenmukaisuuden anteeksi, ei minun silti tarvitse asiaa kannattaa tai hyväksyä. No, hyväksyä sinänsä niin, että jokin asia on tapahtunut ja kuuluu niinollen elämääni. Mutta itse epäoikeudenmukaisuutta ei silti tarvitse hyväksyä.
Oikeastaan tuo vihasta irtipäästäminen ja anteeksianto ovat omalle itselle tehtyjä asioita. Kantoipa vihaa sisällään tai ei, on vihan kohteelle sillä tuskin mitään merkitystä. Tietenkin vihamielisellä käyttäytymisellä, myrkyllisillä kommenteilla jne. voi tehdä toisen elämän hieman epämukavaksi. Se epämukavuus kuitenkaan ei milloinkaan vedä vertoja sille, millaista "epämukavuutta" vihankantaja sisällään tuntee...piti olla. Kirjoitusvirheet nolottaa..
- taikis
EvaLuna kirjoitti:
Mielestäni anteeksiantaminen ei ole sama kuin jonkin asian hyväksyminen. Eli vaikka antaisin minkä tahansa epäoikeudenmukaisuuden anteeksi, ei minun silti tarvitse asiaa kannattaa tai hyväksyä. No, hyväksyä sinänsä niin, että jokin asia on tapahtunut ja kuuluu niinollen elämääni. Mutta itse epäoikeudenmukaisuutta ei silti tarvitse hyväksyä.
Oikeastaan tuo vihasta irtipäästäminen ja anteeksianto ovat omalle itselle tehtyjä asioita. Kantoipa vihaa sisällään tai ei, on vihan kohteelle sillä tuskin mitään merkitystä. Tietenkin vihamielisellä käyttäytymisellä, myrkyllisillä kommenteilla jne. voi tehdä toisen elämän hieman epämukavaksi. Se epämukavuus kuitenkaan ei milloinkaan vedä vertoja sille, millaista "epämukavuutta" vihankantaja sisällään tuntee.en puhunut tuossa aiemmassa omakohtaisista asioista, vaan otin esimerkin eräästä katselemastani tv-ohjelmasta. siinä oli pariskunta jonka mies oli käynyt vieraissa ja vaimo ei voinut antaa anteeksi vaikka olisi halunnut. Tämä ohjelma kertoi terapeutin toiminnasta ko tilanteissa. Sieltä juuri tuli tuo että vihasta irtipääseminen koetaan tuollaisissa tilanteissa kuin luvaksi uusia teko. Tarinan nainen piti tietämättään kiinni kokemastaan vihasta.
Älä välitä kirjoitusvirheistä, niitä sattuu jokaiselle. Minullekin tuli aika kämmi näiden viestien kans, ensin ei lähtenyt tulemaan mitään..sitten tuli neljä kun vihoissani konetta näppäilin :)
Olen pyytänyt seriffiä poistamaan ylimääräiset viestini, toivottavasti tämä oksa, jossa kirjoituksesi on, ei sitten vahingossa lähde.
- redmerle
ja vähän asian vierestä.Tuolla aikaisemmin sanoin,etten ole kokenut oikeaa vihaa pitää kai paikkansa.
Oikea rakkaus tai oikea viha...tunnetila ja mikä sitten on sitä aitoa rakkautta tai vihaa.Rakkaus voi olla ihastumista,hetken huuma..viha taas kiukustumista,ärsyyntymistä..
En tiedä voiko tätä tunnetta liittää vihaan,ehkä osaksi..tämä tunne on tuttu..voimaton raivo,siis sellainen tilanne jos esimerkiksi näkee vääryyttä jolle ei itse voi tehdä mitään.
Sellainen hetki...jolloin oman pienuuden ja mitättömyyden ymmärtäminen on kuin isku vasten kasvoja...hetki jolloin haluaisi kirkua tai ravistella jotakuta.
Tunne,joka lopulta tyyntyy hiljaiseksi suruksi.
Näin ne ajatukset risteilee ja tuollainen ajatus tällä kertaa.- taikis
siinäpä se, mitä koemme vihaksi mitä joksikin muuksi. Viha-sana on niin voimakas että moni kavahtaa myöntää ainakaan itse kokevansa sellaisia tuntemuksia.
Tunne epäoikeudenmukaisuudesta, raivo,kiukku, halveksinta, suuttumus, suru....olisiko viha jotain mikstuuraa. Kyllä kesäkeittoakin voi vihata, samoin villakoiria sängyn alla, silloin vaan vihan tunne taitaa olla aika heikko..
- Pirre*
olenko koskaan oikein vihannut, niinkuin minä käsitän tuon sanan, mutta halveksinut olen ja se kai minulla sitten on sitä vihaa...
En osaa oikein suuttua sillä tavalla, että haukkuisin jonkun päin naamaa,tai kirkuisin ja hyppisin tasajalkaa, ei.. ennen vetäydyn takavasemmalle..
Joskus olen joutunut tekemään vitu..s lenkin, ja se auttaa kun oikein ottaa päähän...L. puran sen johonkin tekemiseen tai "repimällä" tekemiseen..
Silloin iivouskin sujuu kuin leikki....:)
Kirjoittaminen on minulla yksi hyväksi havaittu keino purkaa vihaa, ...järkikin juoksee silloin paremmin..:)- taikis
tulee käytettyä, lenkkeilyä ja vimmattua puurtamista. Kummasti tuo vihastuminen antaakin puhtia..voisiko siitää sitten sanoa että toimii voimavarana?
- Pirre*
taikis kirjoitti:
tulee käytettyä, lenkkeilyä ja vimmattua puurtamista. Kummasti tuo vihastuminen antaakin puhtia..voisiko siitää sitten sanoa että toimii voimavarana?
se näin kanavoituneena onkin, mutta sisälle kätkettynä se voi sairastuttaa, ainakin tehdä kantajastaan katkeran ja happaman sitruunan.
- tähtitoimittaja ejk
raivo, kiukku ja viha. Näistä viha on minusta ihan eri luokassa, ja vihaa voi kantaa sisällään vaikka kuinka pitkään. Raivon- ja kiukunpuuskat ovat ohimeneviä leimahduksia.
Jos tuntee ettei ole saanut oikeudenmukaista kohtelua elämässään, joltakin ihmiseltä, instanssilta, mistä tahansa, jos se on vaikeuttanut omaa elämää ratkaisevasti, niin vaikea kait sellaista vihaa on pyyhkäistä pois. Ei kaikkea vääryyttä tarvitse edes anteeksi antaa.
Voiko vihan kääntää voimavaraksi, ehkä pahojen onnettomuuksien / väkivallan uhrit tuntevat vihaa elämää ja kokemaansa kohtaan ja päätyvät myöhemmin auttamaan muita saman kokeneita. Mutta pääsevätkö he kuitenkaan yli omasta vihastaan, hmm. Itse vihastaan eniten kärsii, vaikka se voi tehdä myös kanssaihmisten elämän hankalaksi.- taikis
väkivaltainen tai tapaturmainen..äkillinen...on eräs vihan tunteen nostaja, siinä viha on keino selviytyä asian yli. Palaan vielä näihin asioihin päivemmällä kun ehdin taas istumaan ruudun ääreen kaikkien palstanparantajien kiusaksi.
- laamari
taikis kirjoitti:
väkivaltainen tai tapaturmainen..äkillinen...on eräs vihan tunteen nostaja, siinä viha on keino selviytyä asian yli. Palaan vielä näihin asioihin päivemmällä kun ehdin taas istumaan ruudun ääreen kaikkien palstanparantajien kiusaksi.
Oli oikein mietittävä niitä tilanteita joissa olen tuntenut vihaa tai ollut vihan kohteena.
Kaikki mieleen muistuvat vihantunteet liittyivät tilanteisiin joissa on kokenut lamaannuttavaa epätoivoa ja avuttomuutta.
On kolme erilaista tilannetta jotka muistan varmaan aina:
Ensimmäisessä reagoin siten, että lähdin tuhoamaan itseäni. Olin nuori ja keinoton, alle parikymmenvuotias... Viha jota tunsi kääntyi siis itseä vastaan. Sitä halusi tuhota sen, mikä ei ollut ollut toisellekaan arvokasta. Jälkeenpäin olen ajatellut sitä, miten ihmisessä pohjalla, jossain aivan sisimmässä, on kuitenkin kyky myös suojella itseään. L. rakkaus (omaan itseenkin kohdistuva rakkaus) on kuitenkin jollain tapaa vihaa suurempi tunne.
Toisessa tilanteessa tuli vihasta pitkäaikainen elämänkuppani. Jossain määrin uskon sen vaikuttavan minuun vieläkin. Tuo viha liittyy tilanteeseen jossa minulta kuoli kaksi syntymätöntä poikaa. Se viha ei kohdistunut kehenkään ihmiseen, vaan kohtaloon tai jumalaan... Teki minusta loppuviimeksi tämän pakanan...
Kolmannessa tilanteessa koin avuttomuutta siksi, että olin omaa typeryyttäni rakentanut tilanteen joka laukaisi jokisessani suunnattomia vihan tunteita. Koska mukana oli samaan aikaan suuri rakkaus, muuttui tuo viha ja sen käsittely perustavaa laatua olevaksi kivijalaksi ihmissuhteellemme. Viha ja rakkaus ovat jollain tapaa samalla kehällä. Ilman rakkautta ei olisi vihaakaan?
...joissain elämäntilanteissa, nimenomaan sen tajuaminen, että ei kertakaikkiaan tunne mittän: ei vihaakaan... on vihaa kammottavampi juttu... - Pirre*
laamari kirjoitti:
Oli oikein mietittävä niitä tilanteita joissa olen tuntenut vihaa tai ollut vihan kohteena.
Kaikki mieleen muistuvat vihantunteet liittyivät tilanteisiin joissa on kokenut lamaannuttavaa epätoivoa ja avuttomuutta.
On kolme erilaista tilannetta jotka muistan varmaan aina:
Ensimmäisessä reagoin siten, että lähdin tuhoamaan itseäni. Olin nuori ja keinoton, alle parikymmenvuotias... Viha jota tunsi kääntyi siis itseä vastaan. Sitä halusi tuhota sen, mikä ei ollut ollut toisellekaan arvokasta. Jälkeenpäin olen ajatellut sitä, miten ihmisessä pohjalla, jossain aivan sisimmässä, on kuitenkin kyky myös suojella itseään. L. rakkaus (omaan itseenkin kohdistuva rakkaus) on kuitenkin jollain tapaa vihaa suurempi tunne.
Toisessa tilanteessa tuli vihasta pitkäaikainen elämänkuppani. Jossain määrin uskon sen vaikuttavan minuun vieläkin. Tuo viha liittyy tilanteeseen jossa minulta kuoli kaksi syntymätöntä poikaa. Se viha ei kohdistunut kehenkään ihmiseen, vaan kohtaloon tai jumalaan... Teki minusta loppuviimeksi tämän pakanan...
Kolmannessa tilanteessa koin avuttomuutta siksi, että olin omaa typeryyttäni rakentanut tilanteen joka laukaisi jokisessani suunnattomia vihan tunteita. Koska mukana oli samaan aikaan suuri rakkaus, muuttui tuo viha ja sen käsittely perustavaa laatua olevaksi kivijalaksi ihmissuhteellemme. Viha ja rakkaus ovat jollain tapaa samalla kehällä. Ilman rakkautta ei olisi vihaakaan?
...joissain elämäntilanteissa, nimenomaan sen tajuaminen, että ei kertakaikkiaan tunne mittän: ei vihaakaan... on vihaa kammottavampi juttu...anoreksiankin takana vihaa,..ja jota ei pysty muuten kanavoimaan kuin itseään tuhoamalla..., sellaista voimatonta vihaa?
Vai lieneekö siinä kysymys ahdistuksesta.. - laamari
Pirre* kirjoitti:
anoreksiankin takana vihaa,..ja jota ei pysty muuten kanavoimaan kuin itseään tuhoamalla..., sellaista voimatonta vihaa?
Vai lieneekö siinä kysymys ahdistuksesta..anoreksian taustoihin liitetään agressioproblematiikka, samoin kuin esim. mutismissa...(puhumattomuudessa) jne...
- taitaa kääntyä
itseen päin. Vihaan massakuolemia ja onnettomuuksia. Kuolemaa tapahtumana omalle kohdalle vihaan jonkin verran, mutta kait mä olen niin nuori vielä, että pelkään sitä yhäti.
- taikis
kuten nyt vaikka taannoinen tsunami ja tämä Katrinamyrsky saavat minullakin voimatonta vihantunnetta minullakin aikaan, vihaa jotain epämääräistä kohtaan, miksi tällaista taphtuu. Viha kestää aikansa ja asioita käsittelemällä joko mielessäni tai puhumalla toisten kanssa irrotan itsestäni tuota vihan tunnetta. Olen sitä mieltä että jos ihminen yleensä tuntee jotain, niin kyllä siihen skaalaan vihantunteetkin kuuluvat luonnollisina.
- Skeptikko
Viha - anteeksianto.
Täällä on jo paljon hyviä kommentteja vihan tuottamasta vahingosta vihaajalle itselleen ja siitä, miten vihasta voi päästä eroon.
Pientä pohdintaa vielä tästä viha - anteeksianto-näkökulmasta.
Jos vihaa jotain henkilöä, vihasta on päästävä eroon, ennenkuin se kalvaa vihaajan itsensä rikki. Masennusta, fyysistäkin sairautta. Eroon pääsee, jos pääsee, antamalla anteeksi. Anteeksi antaminen sinällään saattaa olla pitkä prosessi.
Jos vihaa vallitsevia olosuhteita, tavallaan vihaa itseään, kun on niin vajavainen, että on tilanteeseen ajautunut. Silloin pitäisi osata antaa itselleen anteeksi. "Sorry, kyllä sinä ihan kiva jätkä periaatteessa olet. Eihän kukaan voi olla täydellinen."- EvaLuna
Viha olosuhteita kohtaan on kai loppujenlopuksi aika turhaa. Ainakin pitkäaikainen viha.
Hetkellisesti viha voi auttaa ihmistä toimimaan. Antaa voimai yrittää muuttaa niitä vihattuja olosuhteita.
Aina olosuhteille kuitenkaan ei voi mitään. Kuolemat, sairaudet, katastrofit ym tulevat toimistamme, tai toimimattomuudestamme huolimatta.
Ainoa mihin voi vaikuttaa, on oma asennoituminen. Siksi olosuhteidenkin ollessa epäoikeudenmukaiset pitäisi kai antaa elämälle anteeksi. Helpottaa omaa oloaan päästämällä irti. Täyttää vihan tyhjäksi jättämä tila jollain miellyttävämmällä tunteella.. - taikis
kohtaan voi tietysti myös toimia kimmokkeena lähteä muuttamaan noita olosuhteita, silloin näkisin vihan toimivan moottorina, kimmokkeena pyrkiä pois vihaamastaan tilanteesta. Jos siihen siis voi itse vaikuttaa.
Kaikkea vihaa ei minun mielestäni tarvitsekaan saada pois itsestään, ainoastaan se vahingoittava negatiiviseksi käynyt vihantunne.
Ihan samoin ajattelen tuosta henkilöön kohdistuvasta vihantunteesta, sellaisesta ihmisen pitäisi purkautua. Mitkä ne konstit kenelläkin ovat, aina ei voi antaa anteeksikaan, irti vihasta voi toki päästää. - Skeptikko
EvaLuna kirjoitti:
Viha olosuhteita kohtaan on kai loppujenlopuksi aika turhaa. Ainakin pitkäaikainen viha.
Hetkellisesti viha voi auttaa ihmistä toimimaan. Antaa voimai yrittää muuttaa niitä vihattuja olosuhteita.
Aina olosuhteille kuitenkaan ei voi mitään. Kuolemat, sairaudet, katastrofit ym tulevat toimistamme, tai toimimattomuudestamme huolimatta.
Ainoa mihin voi vaikuttaa, on oma asennoituminen. Siksi olosuhteidenkin ollessa epäoikeudenmukaiset pitäisi kai antaa elämälle anteeksi. Helpottaa omaa oloaan päästämällä irti. Täyttää vihan tyhjäksi jättämä tila jollain miellyttävämmällä tunteella..Täyttäisiköhän itsesyytös vihan kriteerit?
Ihminen on ilmeisesti aika mestari syyttämään itseään sellaisistakin asioista, johon itse ei olisi pystynyt kovinkaan paljoa vaikuttamaan.
Lapsi syyttää itseään vanhempiensa erosta,
vanhemmat lapsensa kuolemasta, katastrofin uhriksi joutunut siitä, että oli väärässä paikassa, katastrofista pelastunut siitä, että oli itse pelastunut, eikä edes osannut riittävästi auttaa muita...
Itsesyytös on usenkin näissä tapauksissa turhaa, mutta kuitenkin todellista.
Sitten vielä erikseen on ne olosuhteet, joihin voi vielä vaikuttaa. Työ, ihmissuhteet, elämän laatu...
Mielestäni viha ei ole se energiavara, jolla tällaisia asioita pystytään parantamaan. Vihaa on vaikea kanavoida hyödylliseen muotoon.
Esimerkiksi painot saattavat kyllä nousta ehkä paremmin vihan vallassa, mutta itse ongelmaa sillä ei voi poistaa. Painoja voisi ajatella tässä jonkinlaisena asperiinina. - Skeptikko
taikis kirjoitti:
kohtaan voi tietysti myös toimia kimmokkeena lähteä muuttamaan noita olosuhteita, silloin näkisin vihan toimivan moottorina, kimmokkeena pyrkiä pois vihaamastaan tilanteesta. Jos siihen siis voi itse vaikuttaa.
Kaikkea vihaa ei minun mielestäni tarvitsekaan saada pois itsestään, ainoastaan se vahingoittava negatiiviseksi käynyt vihantunne.
Ihan samoin ajattelen tuosta henkilöön kohdistuvasta vihantunteesta, sellaisesta ihmisen pitäisi purkautua. Mitkä ne konstit kenelläkin ovat, aina ei voi antaa anteeksikaan, irti vihasta voi toki päästää.mitä voi syntyä, jos vallitsevia olosuhteita lähdetään muuttamaan sen energian varassa, joka on saatu vihasta itseään tai näitä olosuhteita kohtaan.
Jos vihan kohde nimetään ja vihaa vielä lietsotaan, tulokset voivat olla aika pahoja.
Itsemurhat, sodat, terroriteot, murhat...
Olisin kuitenkin sillä kannalla, että vihan aiheuttama energia kanavoidaan johonkin vähemmän haitalliseen toimintaan, kuin itse ongelman poistamiseen. Hakataan vaikka ne viattomat matot.
Sen jälkeen sitten yritetään käydä käsiksi itse ongelmaan. - taikis
Skeptikko kirjoitti:
mitä voi syntyä, jos vallitsevia olosuhteita lähdetään muuttamaan sen energian varassa, joka on saatu vihasta itseään tai näitä olosuhteita kohtaan.
Jos vihan kohde nimetään ja vihaa vielä lietsotaan, tulokset voivat olla aika pahoja.
Itsemurhat, sodat, terroriteot, murhat...
Olisin kuitenkin sillä kannalla, että vihan aiheuttama energia kanavoidaan johonkin vähemmän haitalliseen toimintaan, kuin itse ongelman poistamiseen. Hakataan vaikka ne viattomat matot.
Sen jälkeen sitten yritetään käydä käsiksi itse ongelmaan.kun sen vihasta saadun energian saattaisi käyttää hyödykseen juuri sen epäkohdan hoitamisessa.... en näe, että tiedostettu vihan tunne olisi aina tuhoavaa, ainoastaan silloin jos tunne on hallitsematon ja tiedostamaton.??
- Skeptikko
taikis kirjoitti:
kun sen vihasta saadun energian saattaisi käyttää hyödykseen juuri sen epäkohdan hoitamisessa.... en näe, että tiedostettu vihan tunne olisi aina tuhoavaa, ainoastaan silloin jos tunne on hallitsematon ja tiedostamaton.??
No, jos vihaa todella pystyy hallitsemaan, niin miksei.
Kunhan sitä ei anna muiden hallittavaksi.
On tuo viha vaan niin voimakas ja arvaamattoman tuntuinen sana. Mielellään siitä yrittäisi pyristellä kokonaan irti. - EvaLuna
Skeptikko kirjoitti:
Täyttäisiköhän itsesyytös vihan kriteerit?
Ihminen on ilmeisesti aika mestari syyttämään itseään sellaisistakin asioista, johon itse ei olisi pystynyt kovinkaan paljoa vaikuttamaan.
Lapsi syyttää itseään vanhempiensa erosta,
vanhemmat lapsensa kuolemasta, katastrofin uhriksi joutunut siitä, että oli väärässä paikassa, katastrofista pelastunut siitä, että oli itse pelastunut, eikä edes osannut riittävästi auttaa muita...
Itsesyytös on usenkin näissä tapauksissa turhaa, mutta kuitenkin todellista.
Sitten vielä erikseen on ne olosuhteet, joihin voi vielä vaikuttaa. Työ, ihmissuhteet, elämän laatu...
Mielestäni viha ei ole se energiavara, jolla tällaisia asioita pystytään parantamaan. Vihaa on vaikea kanavoida hyödylliseen muotoon.
Esimerkiksi painot saattavat kyllä nousta ehkä paremmin vihan vallassa, mutta itse ongelmaa sillä ei voi poistaa. Painoja voisi ajatella tässä jonkinlaisena asperiinina.Ajattelisin itsesyytöksen kuuluvan pikemminkin syyllisyyteen, kuin vihaan. Erillisiä tunteita siis. Käyttäytyvät kuitenkin aika samallalailla. Tai niiden kanssa kai pitäisi toimia samoin.
Joko toimia jotenkin olosuhteiden tms. syyn suhteen, tai sitten luopua koko tunteesta. Syyllisyydestäkin pääsee irti omalla päätöksellä. Ja mielestäni tähänkin sopii se anteeksianto? Kun antaa anteeksi itselleen, voi päästä (turhasta?) syyllisyydestä eroon.
- Masse setä
Masse-setäkin kyllä voi joskus olla hyvin, hyvin vihainen. Esimerkiksi, jos sedän kaikki jutut häviää tai, jos joku virittää pienille ketturaukoille ansojansa täällä. Tai sitten, jos sedän innovaatiot ei mene patenttitoimistossa eteenpäin. Tai sitten, jos pisnekset ei oikein tahdo luistaa.
Setäpä ei lähdekään siinä samassa hätäilemään, vaan setä ottaa aikalisän. Esimerkiksi muutaman mäyräkoiran ulkoiluttaminen luonnon helmassa tai sohvassa makoilu auttaa jo kummasti.
Kun sitten asioita on tuumailtu ja viha on laantunut, niin alkaakin jo olla kiire uusien innovaatioiden ja pisnesten pariin.
Toimittajakin muuten otti ketunraudat pois, kun setä sanoi vähän tykkäävänsä siitä. Ja setä kyllä ymmärtää vähän seriffiäkin, joka joutui poistamaan tuonkin jutun.
Noista patenttiviraston tyypeistä setä ei kyllä erityisemmin ole oppinut tykkäämään, mutta ei niitä kannata kyllä oikein vihatakaan. Pisnekset siitä vain kärsii.- taikis
taitaa tuon vihan taltuttamisen :)
Niinhän se on, että tykkääminen on paaaaaaljon mukavampaa kuin vihojen viskely ;) - Masse setä
taikis kirjoitti:
taitaa tuon vihan taltuttamisen :)
Niinhän se on, että tykkääminen on paaaaaaljon mukavampaa kuin vihojen viskely ;)Jos setä saa noooooiin mukavia viestejä, niin setä ei vihaa edes muistakaan. Etenkään Taikista kohtaan, kun se ei ole juuri aiemminkaan sattunut mieleen.
Eikä muitakaan kohtaan.
Paitsi ne patenttitoimiston tyypit. - taikis
Masse setä kirjoitti:
Jos setä saa noooooiin mukavia viestejä, niin setä ei vihaa edes muistakaan. Etenkään Taikista kohtaan, kun se ei ole juuri aiemminkaan sattunut mieleen.
Eikä muitakaan kohtaan.
Paitsi ne patenttitoimiston tyypit.Eikö vaan ole kummallista, yksikin iloinen viesti saa pahan fiiliksen katoamaan :))
Eihän taikiskaan vihaa muuta kuin verokarhua. Jota saakin vihata. Kun vie tuhkatkin pesästä. Paitti ne jotka on piilossa. Siellä marjapensaan juurella. Antavatten kummasti ytyä puskille. Siis täällä oikeessa elämässä, alla poutapilvien :))
- Ellenix
Surun tie, armon tie,,
Vihaa tunnetaan eri asioita kohtaan eri tavalla. Ihmiset purkavat tunteitaan niin kovin eri tavoin.
Viha sanana on voimakas. Hyvin voimakas.
Viha on tunnetila, joka pitäisi "hoitaa" pois.
Vihassa ei saisi märehtiä, se sairastuttaa ihmisen mielen. Vihaa pitäisi oppia rakastamaan, aitoa vihaa, aitoa inhoa ja vastenmielisyyttä.
Vihan tunne kasvattaa tai hajottaa.
VIHA.
Hyvin voimakas sana. ~>Liian voimakas.
Pitkittyessään vihan tunteen ilmaiseminen saa uusia ulottuvuuksia; eikä toimi voimavarana.
Vihata kuuluu kun on vihan aika,
anteeksi kuuluu antaa kun anteeksiAnnon vuoro,
sopu sijan antaa.
Vihaaminen syö vihaajan,
Se on yksi mikä on Warma.- taikis
hyvin tarkkaan kommenttiasi, monipuolisesti olet vihasta kertonut. Kaksijakoinen asia viha on, lyhytkestoisena se on voimaa mutta mikäli siitä ei pääse irti niin se kääntyy kantajaansa vastaan.
Kiitos kommentistasi. - Ellenix
taikis kirjoitti:
hyvin tarkkaan kommenttiasi, monipuolisesti olet vihasta kertonut. Kaksijakoinen asia viha on, lyhytkestoisena se on voimaa mutta mikäli siitä ei pääse irti niin se kääntyy kantajaansa vastaan.
Kiitos kommentistasi.on pelottawa minun mielestäni,
hyvin pelottavaa...
Ihmisen ei koskaan pitäisi päästää sitä tunnetta rönsyilemään
- Hopeakoru
Joskus viha saattaa olla esimerkiksi kateutta toista henkilöä tai jotakin asiaa kohtaan. Eli peitetään kateus negatiivisuudella ja ajattelemalla, että vihaa. Ihmisten on usein vaikea tunnustaa olevansa kateellisia. Tai sitten toinen keksii vain jotakin, mistä tietää muiden tulevan kateellisiksi ja nauttii, kun saa olla huomion kohteena ja muut vain raivoavat.
Mitähän minäkin nyt oikein selitän? Tulipas sekava kirjoitus. No, mutta ehkä pointti tuli tässä kuitenkin julki. *hymyilee*- taikis
taitavat joskus kulkea käsikädessäkin, kateudella on ehkä ero vihaan siinä että kateus kohdistuu yleensä ihmiseen, viha voi kohdistua vallitsevaan tilanteeseen, mitä olet mieltä?
Hurlumille kirjoittaessani otin esimerkiksi tuon vihantunteen ylisuureksi kokemistani veroista, siinä ei käsittääkseni ole kyse kateudesta vaan suunnattomasta harmistuksesta ja voimattomuudentunteesta ko tilannetta kohtaan. Äh, toivottavasti osasin tuoda ajatukseni käsitettävään muotoon.
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1931392
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän138903- 85862
Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies
Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?52781- 51758
Martinan tarve valehdella.
Miksiköhän Martina valehtelee niin paljon,onko hän tietoinen siitä että valheistaan jää useimmiten kiinni? Esimerkkinä t253657Stubb munasi - Suomessa kuuluu liputtaa Suomen lipulla
Presidentinlinnan ja Mäntyniemen salkoihin nostettiin sateenkaariliput lauantaina. Suurin osa kansasta ei varmasti pidä321616Tumman vihreä mercedes
Mikä se on tuo kylää ympäri ajava vihreä mercedes, takakontti tärisee kuin hullu ja välillä kylän juoppojakin kuskailee,7605Olisitko oikeasti valmis rikkomaan
Perheesi? En haluaisi sitä, mutta ne on teidän välisiä asioita. Voin olla sinulle vain kaverikin… ei paineita. Minä kesk55599- 53584