Riippumatta siitä mihin uskot/et usko, onko tämä todella oma valinta?
Jos vaikka koet Intian matkalla jonkin kokemuksen, joka käännyttää sinut hindulaisuuteen, voidaanko puhua omasta valinnasta? Jos vanhemmat kasvattavat sinut uskomaan Jeesukseen, niin voidaanko puhua omasta valinnasta? Voitko olla ateisti, jos yksinkertaisesti haluat?
Jos vaikka koet Intian matkalla jonkin kokemuksen, joka käännyttää sinut hindulaisuuteen, voidaanko puhua omasta valinnasta? Jos vanhemmat kasvattavat sinut uskomaan Jeesukseen, niin voidaanko puhua omasta valinnasta? Voitko olla ateisti, jos yksinkertaisesti haluat?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Uskonsa voi voi valita,,tosin siihen vaikuttavat monet ulkoiset asiat kuten---> aikakausi,kulttuuri,perhe,sukupuoli,geenistö mihin synnyt.
Tästä johtuen jonkin tavan, tyylin, perinteen arvottaminen sinänsä oikeammaksi kuin toisten on mahdotonta,,,mutta on yksi sääntö tai sanotaan periaate joka kulkee aikakaudesta ja kulttuurista piittaamatta läpi historin ja kaikkeuden,< se antaa ihmiselle mahdollisuuden olla lähellä Korkeinta,,se on Kaikkeudellisen Rakkauden sisäistäminen sisinpäänsä.
Kun tämä toteutuu eläköönkin ihminen missä tahansa milloin tahansa niin hän voi toteuttaa sitä perimmäistä ja ainoata tulessa palamatonta totuutta jonka ansiosta meillä on oikeus ja mahdollisuus arvokkaaseen ja oikeamieliseen olemassaoloon kaikkina aikoina uskonnon suunnasta riippumatta.
Ateismi on hankala sillä siinä ihminen kieltää kokonaan sisällään olevan hengen vaikutuksen, pitää sitä "hulluutena" haihatteluna tai ei tunne mitään kiinnostusta asiaa kohtaan,,tällöinkin rakkaus ja sen toteuttaminen korkeampana päämääränä on oikein ja johdattaa ihmisen näkemään asiat oikeasta perspektiivistä vaikka se taivaallinen aspekti puuttuu,,, ja kun ihminen tekee sitä mikä on oikein uskoo hän sitten mihin tahansa siis motiivien ollessa oikeat ei lopputulos voi olla huono.
Viesti olettaa, että "sisälläsi asuava henki" on samanlainen aktuaalinen asia kuten sukupuoli, geenistö jne.
Eli toisin sanoen, en millään voi pitää vastaustasi oikeana ellen usko samoin kuin sinä.
Sivistynyt ateisti ei pidä uskontoa hulluutena.
>>Viesti olettaa, että "sisälläsi asuava henki" on samanlainen aktuaalinen asia kuten sukupuoli, geenistö jne. ensinnäkin olemaan aidosti onnellinen ja toisaalta aidosti saamaan muut onnellisiksi.
Tämä Rakkauden Voima on yksinkertaisuudessaan ja nerokkuudessaan vastaus oikeasti kaikkeen(SE on SE salaisuus), se on kaikkien "ympärillä" ja jokaisen saatavissa kunhan halua ja kiinnostusta ilmenee,,ainut suuri asia mitä tarvitaan ensi-askeleiden ottamiseen tähän suuntaan on
henkilokohtainen r-o-h-k-e-u-s!
Rakkaus(kaikkeudellinen=kokonaisvaltainen) on yhtä aktuaali asia kuin geenistön tai sukupuolen vaikutus siihen millainen sinä olet,,mutta Rakkauden Voima on aina positiivinen ja rakentava(toisin kuin esim. geenit jotka voivat olla sinulle rasite),,se ei koskaan halua kenellekkään pahaa ja tosiasiallisesti se on ainut tyydyttävä todellinen olemassaolon peruste mikä on olemassa.
>>Eli toisin sanoen, en millään voi pitää vastaustasi oikeana ellen usko samoin kuin sinä on sen ismin "pohjavireen" syyt,,ei itse päätelmä,,koska itse päätelmä Jumalan/jumalien olemattomuudesta ei haittaa ketään loppupeleissä ja on varsin ymmärrettävä mahdollisuudethan ovat 50%/50% puolesta vastaan,,mutta jos tuo "perusvire" joka minusta on ateismin taustalla josta se siis kumpuaa ja oletettaen myös se allekirjoittavien ihmisten "sielunmaisemassa" on arvatenkin pohjalla,,se on varsin surullista.
Eli väitteeni: ateismin todellisten kannattajien(fanaatikot) elämästä puuttuu Rakkaus (kaikkeudellinen=kokonaisvaltainen) oleellisilta osiltaan siihen nähden että he Jumalan olemassaolon myöntäisivät,,he eivät siis "aisti" niitä asioita kuin ne joilla tuo Voima sisällään on.
>>Sivistynyt ateisti ei pidä uskontoa hulluutena. ateisti hakee siihen vain inhimilliset/sosiaalipoliittiset/evolustiset/"elukkamaiset"(+ heikkoudet--> jotkut "ilkeimmistä" ateisteistä väittää) syyt taustalle,,näkemättä merkityksiä muiden maailmassa vaikuttavien faktisten voimien(Love+ muu intuitioinen toiminta ihmisissä) merkityksestä ilmiöiden taustalla.
Puheesi rakkauden voimasta ovat niin lujasti omiin uskomuksiisi kietoutuneena, että niistä on ulkopuolisen todella vaikea saada selkoa. Olen kyllä avoinmielinen, kuuntelen hyvin perusteltuja väitteitä aina. Eli; pakko pyytää lisäselvitystä tälle teoriallesi rakkauden voimasta.
Mitä tarkoitat tällä "ateismin pohjavireellä"? Mystifioit teismin ateismin yläpuoelle, vaikka oikeasti ne edustavat ihan samaa asiaa. Ihminen on uskonnollinen olento. Teisti uskoo, että jumala on. Ateisti uskoo, että jumala ei ole.
Ei ole suoranaisesti ateismia, jos hakee inhimilliset/sosiaalipoliittiset/evoluutioteoriaan nojaavat syyt uskonnollisuudelle. Tätä tehdään uskontotieteessä paljon, ja uskontieteilijäkin voi olla vaikka kristitty.
Etsi sellainen kuin: Torinon käärinliinat, tiedän kirjan mutta en tekijää, koska siitä on niin kauan kun luin sitä. Sen tutkija oli kauhistunut siinä jotakin ja tullut uskoon.
Teistit ja ateistiti saavat minun puolestani uskoa mihin heitä itseään vaan huvittaa.
>>Puheesi rakkauden voimasta ovat niin lujasti omiin uskomuksiisi kietoutuneena, että niistä on ulkopuolisen todella vaikea saada selkoa 'kokenut kuin lukenut' ja pahoittelen ulosantini kankeutta, tuo kirjoittaminen ei suju niin kuin pitäisi(varmaan huomattu) ja ihmeteltävän sitkeitä olette selvittämään "sekamelskan" keskeltä sen oleellisen,, no se on hyvä se.
>>Mitä tarkoitat tällä "ateismin pohjavireellä"?>Ei ole suoranaisesti ateismia, jos hakee inhimilliset/sosiaalipoliittiset/evoluutioteoriaan nojaavat syyt uskonnollisuudelle. Tätä tehdään uskontotieteessä paljon, ja uskontieteilijäkin voi olla vaikka kristitty. vaikka haluaisikin.
ps. en voi olla heittämättä tähän loppuun yhtä kauan sitten eläneiden viisaiden sanontaa laitan sen vaikka et tykkäisikään ---->
1. Joh. 4:8 "Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus"
olen tehnyt saman valinnan, valinnut rakauden. ja se valinta vaikuttaa minuun ja käyttäytymiseen aina ja kaikkialla, se on elämäni tarkoitus. olen uskossa enkä uskontoja tarvitse.
>>niin voidaanko puhua omasta valinnasta?
"Valinta tapahtuu hyvyyden ja pahuuden välillä."
Mitä tarkoitat?
Usko on Jumalan lahja ihmiselle. (Raamatusta)
Raamattu puhuu totta.
Minkäs niille hinduille tästä nyt pieni ihminen osaa? Nehän ovat menneet viemään evankeliumia sinnekkin, ja se joka usko, pelastuu.
Hain kyllä vähän filosofis/teologisempaa näkemystä tähän, enkä huterasti kehällä perusteltua mielipidettä.
"Raamattu on totta"
"Ai miksi?"
"... no siksi että raamattu sanoon niin"
Jollekkin ihmiselle pitää olla todisteita, ennekuin ne uskovat, ja joillekkin niitä on henkilökohtaisesti myös annettu. Herätyskokouksissa moni ihminen pääsee eroon sairauksista, huumeista ja alkoholista, ja se on heille sellainen henkilökohtainen ihme.
Ehkäpä jostain löydäy jotain arkeologiaa, joka kelpaa sinulle, ja riittää vastaukseksi sinun kysymykseesi.
Minulla ei tosiaan nyt ole tarjottavana kuin se, että minä uskon, kun Raamatussa sanotaan ettei voi uskoa ellei ole uskoa.
Vanhemmista toinen saattaa uskoa Jeesukseen, toinen ei. Kummatkin vanhemmat saattavat uskoa Jeesukseen, mutta lapsesta ei tule uskovaista.
Kummatkaan vanhemmat eivät usko Jeesukseen, mutta jossain elämänsä vaiheessa joku heidän lapsistaan alkaa uskoa ja käy jopa niin, että vanhemmatkin alkavat uskoa.
Elämä ei ole mustavalkoista.
Annoin vain yksittäisiä esimerkkejä. Ei ollut tarkoituksenikaan listata kaikkia mahdollisia tilanteita. Eihän siinä olisi ollut järkeä.
Aika moni viesti (myös omani) on mennyt aiheesta sivuun. Kysymys siis oli: voiko omaa uskoaan todella valita.
Okei, uskot sillä tavalla kuin uskot. Onko oma valintasi uskoa tähän, vai tehtiinkö valinta ulkopuolisen toimesta? (=ympäristön vaikutuksesta, uskoontuleminen jne.)
Olen elänyt siinä onnellisessa tilanteessa, ettei minulle ole tuputettu yhtään mitään. Jopa opettajani olivat myös perhetuttuja, eikä uskonto näytellyt edes 60-luvun lopulla koulussamme kovinkaan merkittävää osaa opetuksessa. Olipahan vaan pakollinen oppiaine. Vapaamieliset ja edistykselliset opettajat kansakoulussa loivat pohjan ainakin omasta mielestäni "vapaalle valinnalle".
Kristinuskossa minua ei ole koskaan kiinnostanut mikään, paitsi muutamat fundamentalistiset herätysliikkeet sosiologisena ilmiönä. Teosofia oli aikoinaan mielenkiinoinen tuttavuus, kun siinä oli sentään yritystä yhdistää eri uskonnolliset suuntaukset, magia, psykologia ja pyrkiä löytämään näitä yhdistäviä tekijöitä.
Jiddu Krishnamurti herätti ajatuksillaan mielenkiinotisia vaihtoehtoisia skenaarioita ja Carlos Castaneda avasi uusia portteja fiksoituneeseen maailmankuvaani. Niin. Jumalanko johdatusta tämä kaikki sitten on? Mielestäni olen muodostanut maailmankuvani niistä palikoista, jotka ovat - mielestäni - olleet järkeviä ja sopineet niihin ajatuksiini, jotka olen elämästä ja maailmasta muodostanut.
Olen toki lukenut TODELLA PALJON uskonnollisfilosofisia tekstejä, mutta ainoastaan muutamat niistä ovat kolahtaneet kybällä. Buddhalaisuuden kahdeksanosainen tie, Bhagavad Gita, Popol Vuh, jotkut aboriginaalien tarut, osia Kantelettaresta, castanedalaisuus, Krishnamurti, kuvaus holografisesta informaation säilytysjärjestelmästä... Tietysti tätä voi sanoa ympäristön vaikutukseksi, mutta toisaalta olen itse hakeutunut näiden vaikutusten pariin seuraamalla omia intuitioitani ja mielenkiinnon kohteitani.
Jos nyt uskon miten uskon, niin miksi näin? Olenko lähempänä totuutta? Johdattaako Jumala polkuani vai työnnettiinkö minut heti lapsena suoraan Saatanan syliin?
Se, että jokin ei ole oma valinta, ei tarkoita että se olisi jonkun muun valinta. Kysyin onko uskonto koskaan TODELLA oma valinta, jota se ei minusta ole esimerkiksi tilanteessa jossa vanhemmat opettavat lapsen uskomaan kuten he itse.
Miten sinä tulkitset tämän minun tapaukseni? Uskon miten uskon. Aivan eri asioihin kuin mistä koulussa kuuli. Vanhempieni uskonnollisista käsityksistä minulla ei ole edelleenkään mitään tietoa. Uskonnosta ei vaan ollut koskaan mitään puhetta, ellei nyt sitten hieman vaivaannuttu, kun Jehovat tulivat lehtiään jakelemaan, kun ei niitä raaskinut hetimmiten uloskaan heittää.
Kirkkouskovaisuuteen ei ollut sen enempää sidettä tai tunnetta, että siihenkään olisi voinut edes pettyä, joko sitten omaksua.
Ellei oma maailmankuvani ole TODELLA oma valinta, niin mikä se sitten on? Mitä oikein yrität ajaa takaa?
Mahdoton sanoa varmasti, koska en tunne sinua lähemmin. Mutta kuvaamasi perusteella veikkaisin, että olet muodostanut maailmankuvasi lukemiesi tekstien perusteella, yhdistettynä omiin päätelmiin.
Ajan takaa sitä ideaa, että jos jokin asia vaikuttaa sinuun niin voimaakkaasti että se vaikuttaa päätökseesi, täysin vapaa valinta päättyy minusta siihen. Tämä on pitkälti mielipideasia (siksi pistin tämän keskustelun pystyyn) - minä näen että jos jokin ulkopulinen asia vaikuttaa omaan päätökseesi, se päätös ei ole enää 100% omasi.
Olet siis sitä mieltä, että ihmismieli on kuin muovailuvahaa jota jokin ulkopuolinen taho voi ohjailla haluamaansa suuntaan.
Kyllähän ympäristöllä on oma vaikutuksensa.
Kukapa sitä voi valita minkä kulttuurin ympäröimään perheyhteisöön syntyy.
Sitä vain alkaa harjoittamaan niintä tapoja ja tottumuksia hengissäselviämisensä takia kuin ympäröivä yhteisökin arvomaailmoineen ilman sen kummempaa ohjailua.
Vaikkapa kärjistettynä esimerkkinä; kyllähän beduiiniperheen pojan tai tytären on omaksuttava esi-isiensä tiedot, tavat ja tottumukset pystyäkseen elättämään itsensä ja tulevan perheensä ja ennen kaikkea ollakseen yhteisönsä arvostama jäsen.
Usko esi-isien oikeassaolemiseen tulee heidän kuulemisestaan eli heidän välittämästään tiedosta, jonka paikkaansapitävyyttä aavikko-olosuhteissa tuskin pystyy kyseenalaistamaan aina heidän uskoaan myöten.
Länsimaisen tieteellis-teknisen ja kulttuurin kehityksen ansiosta saamme tietoa kaikilta tieteellis-teknisiltä ja kulttuuri tahoilta, joista valita mieleisemme ammatti, jolla elättää itsensä ja tulevan perheensä.
Tämänkaltaista "vihreälle oksalle" pääsemistarjontaa meille esittelee markkinatalous tieteellis-teknisen tiedon siivittämänä. Vapaa-aikamme tulee täyttyä psykologiaa apunakäytävän mainonnan kaikenasteisella kulttuuritarjonnalla, shoppailulla ja matkailulla.
Kysyit voiko uskoaan valita? Näyttää olevan yhä enenevässä määrin ihmisiä, jotka uskovat tieteelle ja tekniikalle rakennetun markkinatalouden heille suomien hektisten onnenhetkien jatkumoon. On myös paljon ihmisiä jotka uskovat lottovoiton lankeavan juuri heille ja siksi he lottoavat. On myös muita eriasteisia rahallapelaajia jotka uskovat tulevaan suureen voittoonsa.
On ihmisiä, jotka uskovat kohdalleen tulevan sen suuren rakkauden.
On nuorukaisia, jotka uskovat hallitsevansa aunonsa tilanteessa kuin tilanteessa jne.
Se mihin uskoo on jokaisen oma valinta.
Ihmisen toiminta syntyy siitä mihin hän uskoo.
Minulle vain kävi niin, että eräs ystäväni tyrkkäsi käteeni hänen käteensä kadulla tyrkätyn kirjan, jonka kirjan hän tyrkkäsi häntä kiinnostamattomana minun käteeni.
Vähän ajan sisällä pari muutakin ystävääni toi minulle kaksi samaa aihetta käsittelevää kirjaa.
Kirjat käsittelivät Vedantaa.
Kiinostuin ikivanhoista uskonnoista joiden tietosisältö ihmismielestä ylitti ruhtinaallisesti Freudin ja nykypsykologian.
Tietoa löytyi myös maailmankaikkeuden eri rakenteista aina ihmistä myöten.
Olkoonpa mikä tahansa tieto se tulee aina testata arkipäivän elämässä seuraamuksineen.
Testasin ja se toimi sen välittämiä seurauksia myöten ja toimii yhä.
Jumal`uskoani en ole saanut äidinmaidon välityksellä. Olen hankkinut sen itse.
>>>Olet siis sitä mieltä, että ihmismieli on kuin muovailuvahaa jota jokin ulkopuolinen taho voi ohjailla haluamaansa suuntaan.