Altruismi eli avustava käyttäytyminen on varsin outo ilmiö olemassaolontaistelun rinnalla. Tämä ei ole aivan sama kuin symbioosi, jossa osapuolet hyödyttävät toisiaan ja ovat samalla toisistaan riippuvaiset, kuten esim. sieni ja havupuu. Avustavassa käyttäytymisessä toinen osapuoli ei välttämättä hyödy mitään. Maailmassa tunnetaan 150 lintu- ja 25 nisäkäslajia, jotka ovat ns. pesälläauttajia. Kummallista olivat Intiassa 1920-luvulla ne sudet, jotka vuosia elättivät kahta ihmislasta. Kissojen tiedettiin adoptoineen koiranpentuja. Miksi kerttunen ruokkii käenpoikasta Eihän se niin tyhmä ole, ettei huomaa käen hieman kasvettua jotain olevan pielessä? Kun jättäisi yhden käkipolven ruokkimatta, niin eivät enää tuppautuisi toisten pesille munimaan! Miksiköhän termiitit rakentavat niin ahkeraan uusia pesiä, että kääpiömangusteilla on oikein varaa valita, mihin asettua asumaan? Jotkut pöllöt eivät osaa lainkaan rakentaa pesää ja niinpä varikset tekevätkin joka vuosi uuden ja pöllöt asuvat vanhoissa variksenpesissä.
Aitososiaaliset hyönteiset ovat myös melkoinen
merkillisyys. Osa uhrautuu yhteisön hyväksi niin täydellisesti, etteivät lainkaan tuota omia jälkeläisiä, kuten esim. työläismuurahaiset. Jotkin muurahaiset ryöstävät orjia toisista pesistä, ja orjat ovat sitten se ryhmä, joka pitää huolen siitä, että systeemi pyörii. Ne päättävätkin joskus, mitä tehdään, voivat olla isäntiään kookkaampia ja kantavat niitä leuoissaan, kun siirrytään paikasta toiseen.
Muurahaispesissä asuu muurahaisten lisäksi yli
3000 muuta hyönteislajia. Muurahaiset hoitavat ja paimentavat perhostentoukkia, kirvoja ja kovakuoriaisia. Muurahaissinisiipi on täysin riippuvainen muurahaispesistä. Muurahaiset hoitavat perhosen toukat. Toukka syö muutamia muurahaistoukkia mutta vastalahjaksi erittää muurahaisten mieleen olevaa siirappia. Kirvansa muurahaiset kantavat keväisin laitumelle. Tällaisia esimerkkejä luonnosta löytyy paljon enemmän kuin esimerkkejä taistelusta.
Pedersenin katkarapu elää Bahamasaarten vesillä kolossaan merivuokkojen keskellä. Kalan lähestyessä se tulee ulos kolostaan, ja antennillaan se
viittoilee ja antaa merkkiä. Jos kala on puhdistuksen tarpeessa, se työntää päänsä ravun viereen ja rapu hyppää kyytiin. Ensin rapu tarkistaa järjestelmällisesti kalan ulkopinnan ja kynsillään repii irti syöpäläiset sekä puhdistaa mahdollisesti vaurioituneet paikat. Kala on koko ajan paikallaan, ja rapu saa jopa kaivaa syvemmälle tunkeutuneet syöpäläiset tekemään pieniä viiltoja sen nahkaan. Sen jälkeen kala avaa vuorotellen molemmat kiduksensa ja rapu järjestelmällisesti puhdistaa kiduksetkin ja jopa suuontelon. Tehtyään työnsä rapu menee takaisin koloonsa. Joskus useita kaloja on ravun asunnon ovella jonottamassa puhdistukseen pääsyä.
Hunajakäki on lintu, joka pitää hunajasta. Käki ei itse pysty avaamaan pesää. Päästäkseen hunajaan käsiksi se on kehittänyt ovelan taktiikan. Kun mehiläispesä on löytynyt, se alkaa lennellä sen ympärillä huudellen tietyllä tavalla. Hunajaa rakastava mesimäyrä kuulee sen ja rientää pesälle käen opastamana sitä avaamaan. Kynsillään mäyrä avaa pesän ja ahmii saaliinsa. Hunajakäki saa tähteet.
Eräs Englannissa pesivä mutta Brasiliassa talvehtiva liitäjä otettiin pesästään ja vietiin Bostoniin, jossa se päästettiin vapaaksi. Kahdentoista päivän
kuluttua lintu oli takaisin pesässään Englannissa.
Washingtonissa asuva mies antoi kissansa veljelleen, joka asui San Franciscossa. Päästyään uuteen kotiinsa kissa pian häipyi teille tietymättömille. Kahden ja puolen vuoden kuluttua se istui Washingtonissa entisen kotinsa rappusilla.
Skandinaviassa pesivän pensaskertun poikaset muuttavat heti kesällä Afrikkaan opittuaan tulemaan itse toimeen. Ne lentävät yksin vanhempien jäädessä odottelemaan syksyn tuloa. Vasta syksyllä vanhemmat muuttavat perässä samaan paikkaan. Samoin Australiassa pesivän käen poikaset lentävät 6500 km yli Tyynen valtameren eräille saarille talvehtimaan. Vanhempi sukupolvi muuttaa perässä vasta myöhään syksyllä.
1700-1uvulla pyörinen ohjasi laivat Kap Hornin vaarallisten vesien yli. Yksikään laiva, joka seurasi avuliasta pyöriäistä, ei haaksirikkoutunut. Sitten eräs humalainen merimies ampui pyöriäistä pistoolilla. Sen jälkeen monet laivat haaksirikkoutuivat. Noin kymmenen vuoden kuluttua pyöriäinen palasi
ja ohjasi vielä muutamin laivoja turvallisesti yli Kap Hornin ennen kuolemaansa.
Odessan kaupungin yleiselle uimarannalle ilmestyi eräänä kesänä luonnonvarainen pullonokkadelfiini. Lähialueilla ei ollut delfinaarioita eikä tiedetty, että ylipäätään mistään olisi voinut karata kesytetty delfiini. Tämä delfiini kuitenkin ilmestyi joka aamu samaan aikaan uimarannalle ja ajelutti sitten koko päivän lapsia selässään matalassa rantavedessä. Aikuisia se ei huolinut kyytiinsä, eikä se vaatinut palkintoja.
Delfiinien on monesti tiedetty pelastaneen veden varaan joutuneita ihmisiä haiparvien kynsistä karkottamalla hait tiehensä. Tämä on varsinaista altruistista käyttäytymistä, josta Darwin sanoi, että hänen teoriansa olemassaolontaistelusta kumoutui¬si, jos voitaisiin todistaa jonkin toisen lajin asetta¬neen henkensä alttiiksi toisen lajin puolesta.
Naarassääski lyö siivillään 500 kertaa sekunnissa aiheuttaen ininän. Koiras kuulee sen tuntosarviensa tyvessä olevalla rumpukalvolla, joku pystyy värähtelemään vain naaraan ääntä vastaavalla taajuudella. Amerikassa siirrettiin vesiliskoja kanjonista 300 m korkean harjun yli 4,5 km:n päähän. Oitis liskot palasivat kotijoelleen. Kirjekyyhkynen voidaan lakastaan siirtää mihin tahansa 1000 km:n päähän ja vuorokauden kuluttua se on takaisin kotonaan.
Osa lintujen suunnistusvaistoa perustuu niiden magneettikompassiin, infraäänikuuloon infraäänimuistiin. Magneettikentät kulkevat päiväntasaajalla maanpinnan suuntaisesti ja navoilla kohtisuoraan sitä, Lintu pystyy aistimaan paitsi pohjois-eteläsuunnan, myös etäisyytensä navoista päiväntasaajasta. Aaltojen vyöryessä rantaan tai tuulten puhaltaessa vuoristojen yli syntyy infraääniä, jotka voivat kantaa satoja tai tuhansia kilometrejä. Linnulla on aivoissaan muistissa kotirantansa infraääni, ja se pystyy erottamaan sen tuhansien kilo¬metrien päähän muista äänistä. Niillä on myös ilmapuntari, Kun meri on ylitettävä muuttomatkalla, ilmanpaineen lasku saattaa rannikolla enteillä myrskyä. Niinpä ne jäävät rannikolle odottelemaan korkeapainetta ja sopivaa säätä valtameren ylitystä varten. Selittämättä jää, miten pensaskertun poikanen, joka ei koskaan ole ollut Afrikassa, osaa yksin lentää tarkalleen samalle seudulle, josta sen vanhemmat keväällä muuttivat. Ainakin tämän selittäminen sokealla sattumalla tuntuu kovin ontolta ja tyhjänpäiväiseltä.
Lähde: Mikko Tuuliranta. Evoluutio-tieteen harhaskel
Aitososiaaliset hyönteiset ovat myös melkoinen
merkillisyys. Osa uhrautuu yhteisön hyväksi niin täydellisesti, etteivät lainkaan tuota omia jälkeläisiä, kuten esim. työläismuurahaiset. Jotkin muurahaiset ryöstävät orjia toisista pesistä, ja orjat ovat sitten se ryhmä, joka pitää huolen siitä, että systeemi pyörii. Ne päättävätkin joskus, mitä tehdään, voivat olla isäntiään kookkaampia ja kantavat niitä leuoissaan, kun siirrytään paikasta toiseen.
Muurahaispesissä asuu muurahaisten lisäksi yli
3000 muuta hyönteislajia. Muurahaiset hoitavat ja paimentavat perhostentoukkia, kirvoja ja kovakuoriaisia. Muurahaissinisiipi on täysin riippuvainen muurahaispesistä. Muurahaiset hoitavat perhosen toukat. Toukka syö muutamia muurahaistoukkia mutta vastalahjaksi erittää muurahaisten mieleen olevaa siirappia. Kirvansa muurahaiset kantavat keväisin laitumelle. Tällaisia esimerkkejä luonnosta löytyy paljon enemmän kuin esimerkkejä taistelusta.
Pedersenin katkarapu elää Bahamasaarten vesillä kolossaan merivuokkojen keskellä. Kalan lähestyessä se tulee ulos kolostaan, ja antennillaan se
viittoilee ja antaa merkkiä. Jos kala on puhdistuksen tarpeessa, se työntää päänsä ravun viereen ja rapu hyppää kyytiin. Ensin rapu tarkistaa järjestelmällisesti kalan ulkopinnan ja kynsillään repii irti syöpäläiset sekä puhdistaa mahdollisesti vaurioituneet paikat. Kala on koko ajan paikallaan, ja rapu saa jopa kaivaa syvemmälle tunkeutuneet syöpäläiset tekemään pieniä viiltoja sen nahkaan. Sen jälkeen kala avaa vuorotellen molemmat kiduksensa ja rapu järjestelmällisesti puhdistaa kiduksetkin ja jopa suuontelon. Tehtyään työnsä rapu menee takaisin koloonsa. Joskus useita kaloja on ravun asunnon ovella jonottamassa puhdistukseen pääsyä.
Hunajakäki on lintu, joka pitää hunajasta. Käki ei itse pysty avaamaan pesää. Päästäkseen hunajaan käsiksi se on kehittänyt ovelan taktiikan. Kun mehiläispesä on löytynyt, se alkaa lennellä sen ympärillä huudellen tietyllä tavalla. Hunajaa rakastava mesimäyrä kuulee sen ja rientää pesälle käen opastamana sitä avaamaan. Kynsillään mäyrä avaa pesän ja ahmii saaliinsa. Hunajakäki saa tähteet.
Eräs Englannissa pesivä mutta Brasiliassa talvehtiva liitäjä otettiin pesästään ja vietiin Bostoniin, jossa se päästettiin vapaaksi. Kahdentoista päivän
kuluttua lintu oli takaisin pesässään Englannissa.
Washingtonissa asuva mies antoi kissansa veljelleen, joka asui San Franciscossa. Päästyään uuteen kotiinsa kissa pian häipyi teille tietymättömille. Kahden ja puolen vuoden kuluttua se istui Washingtonissa entisen kotinsa rappusilla.
Skandinaviassa pesivän pensaskertun poikaset muuttavat heti kesällä Afrikkaan opittuaan tulemaan itse toimeen. Ne lentävät yksin vanhempien jäädessä odottelemaan syksyn tuloa. Vasta syksyllä vanhemmat muuttavat perässä samaan paikkaan. Samoin Australiassa pesivän käen poikaset lentävät 6500 km yli Tyynen valtameren eräille saarille talvehtimaan. Vanhempi sukupolvi muuttaa perässä vasta myöhään syksyllä.
1700-1uvulla pyörinen ohjasi laivat Kap Hornin vaarallisten vesien yli. Yksikään laiva, joka seurasi avuliasta pyöriäistä, ei haaksirikkoutunut. Sitten eräs humalainen merimies ampui pyöriäistä pistoolilla. Sen jälkeen monet laivat haaksirikkoutuivat. Noin kymmenen vuoden kuluttua pyöriäinen palasi
ja ohjasi vielä muutamin laivoja turvallisesti yli Kap Hornin ennen kuolemaansa.
Odessan kaupungin yleiselle uimarannalle ilmestyi eräänä kesänä luonnonvarainen pullonokkadelfiini. Lähialueilla ei ollut delfinaarioita eikä tiedetty, että ylipäätään mistään olisi voinut karata kesytetty delfiini. Tämä delfiini kuitenkin ilmestyi joka aamu samaan aikaan uimarannalle ja ajelutti sitten koko päivän lapsia selässään matalassa rantavedessä. Aikuisia se ei huolinut kyytiinsä, eikä se vaatinut palkintoja.
Delfiinien on monesti tiedetty pelastaneen veden varaan joutuneita ihmisiä haiparvien kynsistä karkottamalla hait tiehensä. Tämä on varsinaista altruistista käyttäytymistä, josta Darwin sanoi, että hänen teoriansa olemassaolontaistelusta kumoutui¬si, jos voitaisiin todistaa jonkin toisen lajin asetta¬neen henkensä alttiiksi toisen lajin puolesta.
Naarassääski lyö siivillään 500 kertaa sekunnissa aiheuttaen ininän. Koiras kuulee sen tuntosarviensa tyvessä olevalla rumpukalvolla, joku pystyy värähtelemään vain naaraan ääntä vastaavalla taajuudella. Amerikassa siirrettiin vesiliskoja kanjonista 300 m korkean harjun yli 4,5 km:n päähän. Oitis liskot palasivat kotijoelleen. Kirjekyyhkynen voidaan lakastaan siirtää mihin tahansa 1000 km:n päähän ja vuorokauden kuluttua se on takaisin kotonaan.
Osa lintujen suunnistusvaistoa perustuu niiden magneettikompassiin, infraäänikuuloon infraäänimuistiin. Magneettikentät kulkevat päiväntasaajalla maanpinnan suuntaisesti ja navoilla kohtisuoraan sitä, Lintu pystyy aistimaan paitsi pohjois-eteläsuunnan, myös etäisyytensä navoista päiväntasaajasta. Aaltojen vyöryessä rantaan tai tuulten puhaltaessa vuoristojen yli syntyy infraääniä, jotka voivat kantaa satoja tai tuhansia kilometrejä. Linnulla on aivoissaan muistissa kotirantansa infraääni, ja se pystyy erottamaan sen tuhansien kilo¬metrien päähän muista äänistä. Niillä on myös ilmapuntari, Kun meri on ylitettävä muuttomatkalla, ilmanpaineen lasku saattaa rannikolla enteillä myrskyä. Niinpä ne jäävät rannikolle odottelemaan korkeapainetta ja sopivaa säätä valtameren ylitystä varten. Selittämättä jää, miten pensaskertun poikanen, joka ei koskaan ole ollut Afrikassa, osaa yksin lentää tarkalleen samalle seudulle, josta sen vanhemmat keväällä muuttivat. Ainakin tämän selittäminen sokealla sattumalla tuntuu kovin ontolta ja tyhjänpäiväiseltä.
Lähde: Mikko Tuuliranta. Evoluutio-tieteen harhaskel
Vastaukset 11
Vanhimmat
niin lue vaikkapa Dawkinsin "Itsekäs geeni". Siinä käsitellään nimenomaan altruismia.
Toinen aiheeseen liittyvä kirja olisi jonkun tanskalaisen kirjoittama 'Homo Generosus'. Muistaakseni siinä lähinnä käsiteltiin ihmisen tapaa olla epäitsekäs.
Loiset ovat ongelma kreationisteille. Miksi Rakastava Jumala loi sellaiset viheliäiset otukset, jotka syövät isäntänsä sisältäkäsin sen ollessa elävä.
"Loiset ovat ongelma kreationisteille."¨
Ei ole, ei edes Saatana.
Joten paimentolaissadut ovat oikeassa, tiede väärässä.
>>
Avustavassa käyttäytymisessä toinen osapuoli ei välttämättä hyödy mitään.
>>
Kaikkie esimerkkejäsi ei voi ensinnäkään laskea "avustavaksi", vaan huijatuksi tai pakotetuksi hyväksikäyttämiseksi.
Kaikki nisäkkään poikaset herättävät kaikissa muissakin nisäkkäissä hellyyttäviä tunteita. Tämän vuoksi ihmisetkin pitävät pieniä kissan - ja koiran poikasia ihanina. Ei ole mitenkään ihmeellistä että nisäkkäät adoptoivat muiden nisäkkäiden poikasia.
Delfiinit ja ihmiset ovat tulleet hyvin juttuun jo pidemmän aikaa. Delfiinit ovat tottuneet saamaan ihmisiltä kaloja, joten heidän vastavuoroinen ihmisten auttaminen on luonnollista.
Muurahainen on malliesimerkki siitä, miten pienikin eläin voi erikoistua erilaisiin rooleihin, missä ne parhaiten palvelevat lajin jatkuvuutta. On järkevää tuottaa yksilöitä, jotka eivät kilpaile lisääntymisestä vaan suojelevat prosessia.
Rapu puolestaan syö kalan loisia, mutta ei sillä ole auttaminen mielessä, vaan helppo lounas.
Käki loisii toisten pesissä, mutta lapamadot sun muut loisivat toisten ruumiissa. Ei näissä ole mitään evoluutiolle vaikeaa...
..Aukene ongelma, ei. Miten nämä esimerkit liittyvät evoluution kumoamiseen millään lailla?
Jäi sellainen olo että alkuperäisen kirjoittajan mielestä evoluutioteorian mukainen maailma on jatkuvan lajienvälisen absoluuttisen kilpailun maailma, jossa jokainen reviirillä oleva laji on uhka ja kilpailija. Tämähän on ihan höpö-höpöä. Maailma on monimutkainen, riippuvuussuhteille rakennettu paikka, suhteille, joiden hienouksia tutkijat selvittävät jatkuvasti. Evoluutioteoria ei todellakaan voi selittää kaikkea eläinten käyttäytymisestä sen enempää kuin geenitekniikka voi selittää kaikkea yksilön käyttäytymisestä!Olemme vasta tutkimuksen alussa, kiitos kreationismin kahlinnan tieteissä.
Ajatellaan vaikka eläinyhteisöjä: ihmisapinoiden monimutkaiset sosiaaliset suhteet, työkalujen käyttö, selkeät rakkaudenosoituset lajitovereitaan kohtaan yms. piirteet puhuvat evoluution puolesta,sillä evoluutiossa eläinten älykkyydelle ja sen tutkimiselle on sentään annettu mahdollisuus. Riippuvuussuhteet ja "inhimilliseksi" luettava käyttäytyminen eivät taatusti todista kreationismin puolesta, jossa eläimillä on erittäin selkeästi määritelty paikkansa vaistonvaraisina, muuttumattomina ihmisen hyödyksi luotuina sieluttomina olentoina. Kreationistit ovat taatusti ensimmäisinä koittamassa todistaa Koko-gorillaa ( yki tuhat viittomakielistä ilmausta) huijariksi, eivät vain ole vielä onnistuneet.
Helppoahan se on vääristellä evoluutioteoriaa ja esittää sitten todisteita sen kumoamiseksi.
http://home.austarnet.com.au/stear/default.htm
Esimerkiksi:
Käen ja loisittavan lintulajin välillä on jatkuvasti käynnissä antagonistinen koevoluutio, jossa isäntälaji "pyrkii" tunnistamaan (suuntaava valinta käen munan tunnistamismekanismien suhteen) käen munan ja jossa käki "pyrkii" (suuntaava valinta munien samankaltaisuuden suhteen) munimaan mahdollisimman samankaltaisia munia kuin isäntälajilla. Käet jotka käyttävät leppälintua isäntälajina munivat hyvinkin samankaltaisia munia kuin leppälintu, mutta leppälintu usein pystyy tunnistamaan väärän munan ja poistamaan sen pesästä. Brittein saarten rautiainen taas ei tunnista käen munaa vaikka se on aivan erinäköinen. Rautiaisen ja käen koevoluutio on siellä kestänyt vasta niin vähänaikaa, että puolustusmekanismi ei ole vielä kehittynyt.
Kuoriutuneen käen poikasen hylkäämistä ei esiinny johtuen luultavasti leimautumisesta.
Yritän tässä selittää jotain yhteiskuntahyönteisten "epäitsekkyydestä" lyhyesti ja yksinkertaisesti:
Osalla yhteiskuntahyönteislajeista "epäitsekkyys", johtuu siitä, että auttamalla sukulaisiaan yksilö edistää omien geeniensä runsastumista. Esim. mehiläiskoiraat ovat haploideja (yksi kromosomisto)ja naaraat diploideja (kaksi kromosomistoa). Koiraat syntyyn ei munia tarvise hedelmöittää, minkä vuoksi koiraat saavat kromosominsa naaraalta (puolet naaraan kromosomeista) eikä yhtään koiraalta. Naaraat taas saavat toisen kromosomistonsa koiraalta ja toisen naaraalta. Koska koiraalla on vain yksi kromosomisto saavat kaikki sen jälkeläiset (kaikki siis naaraita) samanlaisen kromosomiston isältään. Äidiltään jälkeläiset saavat jommankumman kromosomiston. Tästä johtuen naaraat,joista siis tulee pesän työläisiä ja ovat siskoksia, ovat geneettisesti samanlaisia 75% ja suhteessa äitiinsä tai omiin jälkeläisiinsä 50%.Naaras työläiset ovat siis läheisempää sukua toisilleen kuin olisivat omille jälkeläisilleen.Tämän vuoksi työläisten on edullisempaa auttaa siskojaan kuin lisääntyä itse.
Lue oikeasti kirja "Matt Ridley:Jalouden alkuperä"
Käsittelee evoluutioteorian kautta monipuolisesti ja helppotajuisesti aiheen.
Sorry,että noin laaja vaatimus,mutta teos on saanut tiedonlevittämisen palkinnon-mitä taas oma teoksesi ei ole saanut.
Kirjassa vedotaan tutkimuksiin suoraan aiheesta. Niitä on niin simpansseista kuin kaloilla ja vähän kaikella muullakin(Mehiläisillä. Käsitellään myös delfiineiden pimeää puolta).
Mysö yksisoluisesta monisoluiseksi eliöhavaintojen kautta. Siis olemassa olevilla eliöillä todistettu.