En ole punanurkan veli!

Kannunvalantaa erilaisista hallituskoaliitioista on eduskunnassa harjoitettu yhtä kauan kuin eduskunta on ollut olemassa. Itse asiassa aihe kuuluu elävänä osana länsimaista denokratiaa, joka seikka myös selittää toveri "M-pankin" tavan ajatella, onhan hän tunnettuja punaisen nurkan tovereita:

Punanurkkien maailmassa vedätetään raakaa filunkia tai sitten ollaan todella pihalla kuin puutarhatontut. Arvelen toveri "M-pankin" tässä vedättävän tahallaan huuhaa-asenteellaan, sillä hän ei käsittääkseni voi mitenkään olla niin himmeä ja niin syvältä että kirjoitelisi tosissaan moista pikkupolitrukkien propakandaa.

Tiedoksi kaikille: M-pankin ja monen muunkin punanurkkaisen saitti-risteilijän idoli Mauno Koivisto on maamme eräs tunnetuimmista "kannunvalajista." ...tunnustetaan yli puoluerajojen.



Seppo Hietanen

... on oikeus sopia, millaiseen hallitukseen pyritään vaalien jälkeen "jos vaalitulos sen sallii" niin kuin tuossa sopimuksessa sanottiin. Vaalitulos salli kaavaillun porvarihallituksen, mutta se ei sallinut, että Väyrynen olisi pääministeri, sillä Kokoomuksesta tuli suurempi. Niinpä nuo johtajat sopivatkin, että pääministeri voi olla myös Holkeri.

Tämä ei vain sopinut Koivistolle ja niinpä Holkeri oli oitis valmis pettämään puolueensa puheenjohtajan tekemän sopimuksen ja meni pääministeriksi sinipunaan. Siitä tulikin sitten maamme historian tuhoisin hallitus.

Myöskään valtiosääntöä ei rikottu. Vanhan perustuslain mukaan presidentillä oli aloiteoikeus hallituksesta ja pääministeristä. Mutta ei presidentti olisi pystynyt perustamaan enemmistöhallitusta, jos nuo johtajat olisivat pitäneet sopimuksensa. Presidentti olisi voinut kyllä perustaa virkamies- tai vähemmistöhallituksen. Mutta tuo porvaririntama olisi voinut sen kaataa heti epäluottamuslauseella eduskunnassa.

oivahärkönen kirjoitti:

... on oikeus sopia, millaiseen hallitukseen pyritään vaalien jälkeen "jos vaalitulos sen sallii" niin kuin tuossa sopimuksessa sanottiin. Vaalitulos salli kaavaillun porvarihallituksen, mutta se ei sallinut, että Väyrynen olisi pääministeri, sillä Kokoomuksesta tuli suurempi. Niinpä nuo johtajat sopivatkin, että pääministeri voi olla myös Holkeri.

Tämä ei vain sopinut Koivistolle ja niinpä Holkeri oli oitis valmis pettämään puolueensa puheenjohtajan tekemän sopimuksen ja meni pääministeriksi sinipunaan. Siitä tulikin sitten maamme historian tuhoisin hallitus.

Myöskään valtiosääntöä ei rikottu. Vanhan perustuslain mukaan presidentillä oli aloiteoikeus hallituksesta ja pääministeristä. Mutta ei presidentti olisi pystynyt perustamaan enemmistöhallitusta, jos nuo johtajat olisivat pitäneet sopimuksensa. Presidentti olisi voinut kyllä perustaa virkamies- tai vähemmistöhallituksen. Mutta tuo porvaririntama olisi voinut sen kaataa heti epäluottamuslauseella eduskunnassa.

Lue lisää

Kun puoluejohtajilta Väyrynen, Suominen ja Taxelle kysyttiin vaalitenteissä, millaiseen hallitukseen nämä ensisijaisesti pyrkivät, tuli vastaukseksi vain se, että käydään ensin vaalit ja katsotaan sitten tulosta ja sen pohjalta aletaan neuvottelut. Äänestäjille ei kerrottu, että neuvottelut on jo etukäteen käyty ja jos vain vaalitulos sallin, Suomeen synnytetään porvarihallitus. Eikö näin olennaisen asian salaaminen äänestäjiltä ole selvä petos äänestäjiä kohtaan.

Vanhan lainsäädännön mukaan presidentti asetti hallitustunnustelijan ja tätä oikeutta Koivisto käytti antamalla Harri Holkerille hallitustunnustelijan tehtävän. Koivisto toimi asiassa täysin lain ja oikeuksiensa mukaan. Väyrynen ja kumppanit sen sijaan yrittävät ohittaa lain ja normaalit menettelytavat, kun olivat ensin pettäneet äänestäjiä. Voi esim. kysyä, moniko Kepua äänestänyt olisi äänestänyt toisin, jos olisi tiennyt Väyrysen junailuista. Kepussahan on paljon sellaisia äänestäjiä, joita miellyttää vain punamultayhteistyö. Tällaisen kertominen etukäteen olisi voinut ajaa äänestäjiä muiden puolueiden taakse.

Jos SDP ja Kokoomus solmisivat etukäteen tällaisen sopimuksen ja jättäisivät kertomatta sen äänestäjille, Oiva Härkösen ja City-Keskustan huutoa asiasta riittäisi vielä sadankin vuoden päästä.

Mielipidepankki kirjoitti:

Kun puoluejohtajilta Väyrynen, Suominen ja Taxelle kysyttiin vaalitenteissä, millaiseen hallitukseen nämä ensisijaisesti pyrkivät, tuli vastaukseksi vain se, että käydään ensin vaalit ja katsotaan sitten tulosta ja sen pohjalta aletaan neuvottelut. Äänestäjille ei kerrottu, että neuvottelut on jo etukäteen käyty ja jos vain vaalitulos sallin, Suomeen synnytetään porvarihallitus. Eikö näin olennaisen asian salaaminen äänestäjiltä ole selvä petos äänestäjiä kohtaan.

Vanhan lainsäädännön mukaan presidentti asetti hallitustunnustelijan ja tätä oikeutta Koivisto käytti antamalla Harri Holkerille hallitustunnustelijan tehtävän. Koivisto toimi asiassa täysin lain ja oikeuksiensa mukaan. Väyrynen ja kumppanit sen sijaan yrittävät ohittaa lain ja normaalit menettelytavat, kun olivat ensin pettäneet äänestäjiä. Voi esim. kysyä, moniko Kepua äänestänyt olisi äänestänyt toisin, jos olisi tiennyt Väyrysen junailuista. Kepussahan on paljon sellaisia äänestäjiä, joita miellyttää vain punamultayhteistyö. Tällaisen kertominen etukäteen olisi voinut ajaa äänestäjiä muiden puolueiden taakse.

Jos SDP ja Kokoomus solmisivat etukäteen tällaisen sopimuksen ja jättäisivät kertomatta sen äänestäjille, Oiva Härkösen ja City-Keskustan huutoa asiasta riittäisi vielä sadankin vuoden päästä.

Lue lisää

Mitäs tässä sitten pelkästään Väyrysestä on tehty syyllinen (jos kyseessä oli rikos)? Eivätkö Suominen ja Taxell olleet saman koplan täysivertaisia jäseniä?

Vain Paavo Väyrynen ja Keskusta ristiinnaulittiin ja muut pestiin puhtaaksi. Missä logiikka?

Jälleen hieno avaus CITY.-Keskustalta. Jotkut keskustelijat ovat eksyneet vastauksissaan asiattomaan kielenkäyttöön. Heidän vääristynyt maailmankuvansa ei ilmeisesti kestä totuutta eikä totuudenpuhujia.

stonehouse lad kirjoitti:

Mitäs tässä sitten pelkästään Väyrysestä on tehty syyllinen (jos kyseessä oli rikos)? Eivätkö Suominen ja Taxell olleet saman koplan täysivertaisia jäseniä?

Vain Paavo Väyrynen ja Keskusta ristiinnaulittiin ja muut pestiin puhtaaksi. Missä logiikka?

Jälleen hieno avaus CITY.-Keskustalta. Jotkut keskustelijat ovat eksyneet vastauksissaan asiattomaan kielenkäyttöön. Heidän vääristynyt maailmankuvansa ei ilmeisesti kestä totuutta eikä totuudenpuhujia.

Lue lisää

Keskustan palstalla käsitellään tietysti Keskustan politiikkaa. Onko tämä logiikka noin vaikea ymmärtää. Lisäksi tiedetään, että nimenomaan Väyrynen oli asiassa aloitteellinen ja idea sopimuksesta lienee ollut Väyrysen. Ei se silti poista sitä, että herrat Suominen ja Taxell toimivat myös moitittavasti. Harri Holkerista sen sijaan löytyi tarvittaessa poliittista ryhtiä noudattaa lakia ja tavanomaista marssijärjestystä.

City-Keskusta on itse täysin pihalla kuten tavallista, vaikka hänen sivupersoonansa sanoisi asiasta mitä tahansa. Tunnistatko olevasi sama henkilö. Jos et, kehotan käymään välittömästi aamulla terveyskeskuksessa.

juupa juu, toveri kaada itelles' vaan..., ja heitä vaikka niitä kuuluisia Hakaniemen kärrynpyöriä kun olet mutenkin noin tohkeissasi.


Seppo Hietanen

CITY.-Keskusta kirjoitti:

juupa juu, toveri kaada itelles' vaan..., ja heitä vaikka niitä kuuluisia Hakaniemen kärrynpyöriä kun olet mutenkin noin tohkeissasi.


Seppo Hietanen

"Päivän yllätyspalkinto parhaasta parityöskentelystä ....
Lähettäjä: 4-kansi 28.8.2002
1. palkinto
Kuppi kaffia ja hillomunkki / ukko!
Hakaniemen torikahvilassa to, 29.8. klo 8.00. am.
Yllätys -yllätys:
Aidosta inprovisoidusta performansesta
"Jaakko ja humalasalko notkumassa ja sekoamassa siellä sun täällä"
Ojennan fanfaareitten soidessa palkinnon saitin mainiolle härkäparille Tano-Jaskalle ja yxsärille.
Tulkoot kaikki muutkin punikkein ystävät torille kaffeelle.
Mut, aamun isännän, tunnistaa helposti suuresta koostani, mannen ulkomuodosta, kiiltonahkasaappaista ja sitten siitä että mulla on CCCP -uffarin koppalakki aina päässäni!
Tulkaa moikkaamaan, tutut ja oudommatkin
Torilla tavataan... (sanoi Aravirtakin?)
4-kansi - kerimäki st"

Siitä kerimäki viisaasti vaikeneekin...

...

Kustos kirjoitti:

Siitä kerimäki viisaasti vaikeneekin...

S I T Ä N I I T T Ä Ä, M I T Ä K Y L V Ä Ä
Keskustan strategiset valinnat 1964-2001

***



"Väitöskirjan tutkimuksen päähahmot Virolainen, Väyrynen ja Aho ovat lähteneet siitä ajattelutavasta, että ellei puolue tee rohkeita ja vaikuttavia strategisia valintoja, sille käy huonosti."

Keskustan selviytymistä rakennemuutosten kourissa pidetään eräänlaisena ihmeenä. Erilaisuus ja omintakeisuus ovat olleet puolueen tavaramerkkejä, joita kulloinenkin puheenjohtaja on muotoillut ja värittänyt omilla painotuksillaan.

Tämä Keskustan strategisia valintoja kartoittava väitöstutkimus on kokonaisesitys puolueen sisäisestä päätöksenteosta kolmen puheenjohtajan, Johannes Virolaisen, Paavo Väyrysen ja Esko Ahon aikana.

Se käsittää ajanjakson 1964-2001 avaten paljon puhuvan näkökulman Suomen lähihistoriaan, kuten Kekkosen rooliin, Karjalaisen ja Virolaisen valtakilpailuun sekä Ahon ja Väyrysen väliseen jännitteeseen. Kirja avaa yhden selityksen ja tulkinnan myös Suomen nykyiseen poliittiseen asetelmaan.

väitöskirja kirjoitti:

S I T Ä N I I T T Ä Ä, M I T Ä K Y L V Ä Ä
Keskustan strategiset valinnat 1964-2001

***



"Väitöskirjan tutkimuksen päähahmot Virolainen, Väyrynen ja Aho ovat lähteneet siitä ajattelutavasta, että ellei puolue tee rohkeita ja vaikuttavia strategisia valintoja, sille käy huonosti."

Keskustan selviytymistä rakennemuutosten kourissa pidetään eräänlaisena ihmeenä. Erilaisuus ja omintakeisuus ovat olleet puolueen tavaramerkkejä, joita kulloinenkin puheenjohtaja on muotoillut ja värittänyt omilla painotuksillaan.

Tämä Keskustan strategisia valintoja kartoittava väitöstutkimus on kokonaisesitys puolueen sisäisestä päätöksenteosta kolmen puheenjohtajan, Johannes Virolaisen, Paavo Väyrysen ja Esko Ahon aikana.

Se käsittää ajanjakson 1964-2001 avaten paljon puhuvan näkökulman Suomen lähihistoriaan, kuten Kekkosen rooliin, Karjalaisen ja Virolaisen valtakilpailuun sekä Ahon ja Väyrysen väliseen jännitteeseen. Kirja avaa yhden selityksen ja tulkinnan myös Suomen nykyiseen poliittiseen asetelmaan.

Lue lisää

...Seppo Kääriäinen heiluu Koskelan ja Rokan välillä. – Mutta jos valita pitää niin Koskela. Näin pohtii Tuntemattoman sotilaan mielirooliaan mies, joka tunnetaan mestariteoksen friikkinä.

– Koskela on johtajatyyppinä hyvä. Sellainen minä haluaisin olla. Ja Rokka. Pidän sellaisesta aidosta rakentavasta kapinallisuudesta, joka suuntautuu kaikenlaista kekkulointia vastaan. Kun Kääriäiseltä kysyy, että onko politiikka opettanut sellaiseen aitoon kapinallisuuteen, niin mies nauraa ensin aikansa ja vakuuttaa, että ei ole.

– Kyllä olen jo alunperin ollut kaikkea sellaista kekkulointia vastaan.

Luutnantti, kuten Vilho Koskela, muisti Seppo Kääriäinen sotilasarvonsa. Se ei ollut lipsahdus, vaan pelkkää savolaista vaatimattomuutta.

– Horjuin siinä välillä, kun en ihan muistanut kumpi olen. Luonteelleni hyvin varovaisena ja äärimmäisen vaatimattomana miehenä sanoin luutnantti, ettei kukaan pääse sanomaan, että nyt se kerskuu ja valehtelee.

Tämä oli tilanne, kunnes tuli tieto Kuopiosta. Sotilasläänin komentaja, eversti Leo Puustinen lähetti viestin päämajaan, että kyllä ministeri on yliluutnantti.

Vaikka eihän Koskelakaan olisi voinut yliluutnantti ollakaan, niitä tuli Suomen armeijaan vasta kahdeksan vuotta hänen sotansa jälkeen.
Elämänmittaisia kaveruuksia

Eikä Seppo Kääriäistä voi kutsua enää Ville Vaiteliaaksi, kun hän alkaa muistella armeija-aikojaan. Hän oli saanut kolme vuotta lykkäystä, valmis valtiotieteenmaisteri, kun hän astui 23-vuotiaana palvelukseen Mikkelin Karkialammille.

– Kun tapaan jonkun tutun miehen, sanon heti ensimmäisenä, että hän on minun armeijakavereitani. Ne ovat elämänmittaisia kaveruuksia, enemmän tai vähemmän kiinteitä, ja niissä on positiivinen lataus. Siviilielämää silmillä pitäen se on suuri asia. Kääriäinen innostuu kertomaan armeijakavereistaan. Mieleen tulee monia nimiä.

– Pekka Kilpi oli Haminassa oppilaskunnan puheenjohtaja. Hän on nyt sisäasiainministeriössä, taitaa olla ylijohtaja. Oli hyvin touhukas tyyppi niinkuin on nytkin. Karkialammilta Kääriäiseen mieleen tulee heti Nokian historian kirjoittanut dosentti Martti Häikiö.

– Me olimme samassa tuvassa. Käytiin äärettömän kovia poliittisia väittelyjä Karkialammin metsissä, tuvassa ja sotkussa. Ne ovat mukavia muistoja. Hannes Kulvik oli puolestaan Haminassa kämppäkaveri. Hän oli hirmu kova maastojuoksija, nipin napin hän voitti minut. Kääriäinen antaa täyden tunnustuksen sen aikaiselle johtajakoulutukselle ja samaan hengen vetoon muistuttaa, että 30 vuodessa ollaan menty vielä merkittävästi eteenpäin.

– Joutui ottamaan vastuuta, tekemään päätöksiä, harkitsemaan ratkaisuja. Se on johtajakoulutusta. Siitä on ollut omassa elämässäni hyötyä. Muistan, kun olin harjoitustilanteessa komppanianpäällikkönä. Se oli kova paikka 23-vuotiaalle tyypille, siinä joutui mittaamaan itseään, pystyykö toimimaan, pystyykö johtamaan.

Kääriäinen sanoo olleensa erikoistapaus. Hän haki ja pääsi pääesikunnan päätöksellä erikoisupseerin koulutukseen, tiedotusalan kurssille ja se tie toi hänet ensimmäisen kerran pääesikunnan pihapiiriin ja vei hänet ensimmäisen kerran moniin lehtitalojen toimituksiin.

– En voinut kuvitellakaan silloin 1970-luvun alussa, että palaisin näissä merkeissä tähän pihapiiriin.
Tie vei miehen politiikan eturiviin

Hän ei silloin käynyt tulevassa työhuoneessaan eikä tavannut silloista puolustusministeriä Kristian Gestriniä. Silloin Seppo Kääriäinen ei vielä voinut kuvitella nousevansa politiikan eturiviin. Politiikka ei toki ollut vierasta, mutta paikka tuntui olevan taustalla, suunnittelussa, avustajana. Näkyvät roolit eivät tuntuneet luontevilta.

– Minulla oli ihan toisenlaisia elämänkaavioita. Ajattelin silloin 1972–1973, että jatkan opintojani, teen aika nopeasti väitöskirjan ja palaan takaisin yliopistoon.

Tehtäviä tuli kuitenkin politiikassa ja, kuten mies itse sanoo, hän vähitellen luisui siihen, että 1970-luvun lopulla lähti kilpailemaan puoluesihteerin paikasta. Sen jälkeen tie vei miehen.

Väitöskirja valmistui, ei nopeasti, mutta kuitenkin, vuonna 2002. Se herätti myös vanhan ajatuksen yliopistotehtävistä, varsinkin kun eduskunnasta löytyi hävityn ministeriäänestyksen jälkeen sopivan leppoisa varapuhemiehen posti. Mielessä olivat jo toinen väitöskirjan tasoinen kirja ja dosentit paperit. Mutta taas tie vei miehen, nyt puolustusministeriöön.

– Tämä tehtävä tuli yllätyksenä, mutta ei ollenkaan vastenmielisenä. Olin vain varustautunut aivan toisenlaiseen elämään. Ajattelin, että jos tämmöinen sauma tulee, niin kauppa ja teollisuus, opetus ja puolustusministeri ovat niitä, joita voin ajatella.

Kääriäinen lähti liikkeelle matalalla profiililla. Vaikka liittoutumisesta, puolustusytimestä ja Natosta jo keskusteltiin, niin Kääriäisen ääntä ei vielä kesällä eikä alkusyksystäkään kuultu. Viime viikot ovat muuttaneet suunnan.

Kääriäinen piirtää kädellään ilmaan jyrkkää käyrää malliksi, että näin jyrkkäkulmaista julkisuusprofiilia hän ei ole tavoitellut eikä aio jatkossakaan tavoitella, mutta kaikkea ei voi hallita.

– Nämä ovat tietyn luonteisia tehtäviä, eivät sellaisia, missä täytyy korkealla profiililla ja jatkuvasti olla esillä. Olosuhteet ovat sattuneet sillä tavalla menemään, että julkisuutta on tullut vähän liikaakin.

Aika velikulta.