Eiköhän naiseuden samastamista luontoon ja aineen maailmaan on pidetty keskeisenä osoituksena miehisestä ajattelusta. Kulttuurissamme naiseus on edustanut karkeimmillaan passiivista lihallisuutta, kun taas mieheyttä on luonnehtinut älyllinen aktiivisuus.
Tätä henki/aine -jakoa on jäljitetty aina kristillisestä ajattelusta antiikin naiskäsityksiin. Tästä tunnettu esimerkki on aristotelinen tapa liittää naiseus sielun irrationaalisiin osiin eli kasvi- ja eläinsielun alueelle kuuluvaksi.
Etenkin ranskalaisessa filosofiassa on korostettu maailman hahmottamista feminiinisen ja maskuliinisen vastakkaispareilla. Tätä on pidetty länsimaisen ajattelun fallosentrismille ja logosentrismille ominaisena
Tätä henki/aine -jakoa on jäljitetty aina kristillisestä ajattelusta antiikin naiskäsityksiin. Tästä tunnettu esimerkki on aristotelinen tapa liittää naiseus sielun irrationaalisiin osiin eli kasvi- ja eläinsielun alueelle kuuluvaksi.
Etenkin ranskalaisessa filosofiassa on korostettu maailman hahmottamista feminiinisen ja maskuliinisen vastakkaispareilla. Tätä on pidetty länsimaisen ajattelun fallosentrismille ja logosentrismille ominaisena
Vastaukset 24
Vanhimmat
Minä ainakin olen aivan tavallinen ihminen enkä mikään fallosentristi tai logosentristi muusta höpötyksestä puhumattakaan.
... että olet kaappihomo.
..vain ole latenttinen biseksuaali?
...vittuiluuni...tämä nimmari on ryhtynyt femakoksi.
Stay away.
Profeminists!
Nyt vasta vittuilu on kivaa!
ihana Mi-yes!
Pitäisköhän vastapainoksi ryhtyä antifeministiksi/sovinistiksi?
Tarjolla olisi kolme vaihtoehtotyyliä: a) tasa-arvo on saavutettu - on vain femakkojen propagandaa -tyyli b) miehiä itseasiassa syrjitään enemmän -tyyli c) voi olla, että miehillä on parempi asema, mutta niinhän se kuuluukin olla. Ihan luonnollista se vaan -tyyli.
..haluan tuoda jälleen kerran esiin sen asian, että ismit ovat kuolleet ja kuopattu, kuten kallekustaan muori, nykyään toimitaan asialinjalla..
Mutta äkkiäkös me siitäkin ismi kehitellään.
..ajatellen ismin pitäisi sisältää runsaasti kannattajalle tarjoutuvia etuja ja mahdollisimman vähän kustannuksia, tällainen kuulostaa ikiliikkujalta, jonka toteuttaminen on joidenkin mielestä mahdoton..
..jos taas asia on naisasia, niin sehän jakaa sukupuolet eri leireihin, jotka heittelevät toisiaan vähintäänkin kivillä vanhaan jerusalemilaiseen tapaan..
..eiköhän paras ratkaisu loppujen lopuksi ole tyytyminen valtiovarainministeriön päätöksiin, siellä on paras asiantuntemus naisasiaankin..??
..kuten moni on saanut tuta, raha on viimekädessä se, joka ratkaisee, mihin hörhötyksiin on varaa..
Mistäpäin olet?
Ite olen stadista!
"aristotelinen tapa liittää naiseus sielun irrationaalisiin osiin eli kasvi- ja eläinsielun alueelle kuuluvaksi. "
Fiksu mies tuo Aristoteles... :)
Naisen samaistuminen luontoon on lähes kaikkien kulttuurien ajattelumalli. Aasiassa on ying ja yang käsite, intiaaneilla oli äitimaa. Aborginaaleilla on myös ajatus maasta äitinä. Luultavasti naisten yhditäminen maahan johtuu hedelmällisuuskultista. Naiset ovat väestön uusiuttamisessa kuitenkin niin näkyviä.
Patriarkaalinen ajatusmaailma pyrki hävittämään tämän ajattelutavan arvon. Vähemmän tärkeää on olla maanläheinen, kuin taivaanrannanmaalari. Naiseuteen vanhastaan liittyvät arvostukset pyrittyyn tekemään mitättömiksi ja/tai synnillisiksi. Katollinen kirkko vei aikoinaan tämän hyvinkin pitkälle. Synnättänyt nainen piti kirkottaa, koska hän oli menettänyt pyhyytensä synnyttämällä. Miestä, joka omalla pienellä osallaan oli tapahtumaan vaikuttanut ei tarvinnut pyhitellä.
Hienoa, olet vetänyt oikean ja perustellut johtopäätöksen näissä kahtiajakautuneissa keskusteluissa. Feministinä on todentotta jopa kivempi kettuilla.
Aion asettua teidän yläpuolelle. Pikkusovinisteja syntyy jo sitä tahtia että ne voivat jatkaa siihen, mihin me yhteiskunnallisesti valveutuneet kriitikot jäimme. Eli nalkuttaa teidän kanssa.
Jotain tapahtui feminismille vuonna 2005. Metafyysisessä muodossa.
Ja muutenkin, jauhata yhteiskunnallista p-kaa Suomessa on helvetin kyllästyttävää. Viisaana, kuitenkin ymmärrän sekä feminismin että siihen kohdistuvan kritiikin.
Sieltä yläpuolelta vilkuilen sitten alas teidän maallisia naurettavuuksia, ja hymyilen itsekseni kun Tittelityyn asiallisen kuoren alta näyttäytyy pikkutyttö.
Osut lähemmäksi kuin arvaatkaan. Tunnen itseni varsin neuvottomaksi, en kuitenkaan pikkutytöksi ihan.
Meidän rappumme alle on pesitynyt, sievä, harmaa, herttainen hiiri. Ongelmana on, että tämä ilmeisen viehättävä eläinkunnan edustaja aikoo jatkaa sukuaan. Suurehkosta hiiripopulaatiosta taas syksyn kynnyksellä, seuraa väistämättä epätoivottujen asukkaiden siirtyminen sisätiloihin. Olenkin nyt miettinyt, mitä tehdä? Ehkäpä viisana osaisit neuvoa. Loukku ei tule kysymykseen.
yhäripalstalla ja jotenkin tuo hiirihomma vaikuttaa samalta kuin ne jutut siellä. Mutta miten estää lisääntyminen kun aikuiset ihmiset eivät itse ymmärrä.
Loukkua en ajatellut minäkään. Mutta kallista se on.
The best-laid plans o' mice an' men
Gang aft a-gley,
An' lea'e us nought but grief an' pain
For promised joy.
Ehkä kysymyksen asetteluni oli hieman väärä, tai oraakkeli on uinahtanut. Tarkoitukseni siis ei ole ryhtyä varsinaisesti yhteistoimintaan, voisi sanoa pikemminkin päinvastoin. Tämän naapuruuden toivoisin päättyvän ilman surua ja tuskaa. Harmaan vierailijan kauniiseen näyttämöltä poistumiseen, mieluumin kauaksi.
Että jos sen muulla tavoin päätät kuin loukulla, jengi palaa valitsemaansa koloseen. Näin kävi meillä viime syksynä. Vai olisko sitten pitänyt heivat hiirulaiset satojen kilometrien päähän, en tiedä. Niin suurta vaivaa ei kuitenkaan mieheni nähnyt vaan loukutti kaverit ja minä paruin sisällä...Sängyssäkin sinä iltana sanoin miehelle että senkin murhaaja...Pyysin kyllä anteeksi. Liekö vaihdevuodet tulossa, niitä viihdevuosia onkin jo riittänyt... :)
...voit lainata naapurin pojan ilmakivääriä, ja antaa tytön käteen.
Ei tietenkään tule olemaan helppoa, sillä tyttöhän on kasvatettu perinteisin roolimallein, eikä halua "tappaa söpö hiirulaista" jolla on jo oma nimikin.
Mutta jollain palkinnolla voi olla että onnistuu.
Anna sen sitten yrittää osua siihen hiireen...mutta pidä huolta siitä että auto on tallissa, eikä ihmisiä lähettyvillä.
Minulta saattaisi päästä kyllä itku myös silloin, jos hiiret pääsisivät kirjojen kimppuun. Vuosia kerätyt ja osin perityt kirjat ovat tunnearvoltaan tärkeitä. Ensipainoksesta tehty pesä, saisi luultavasti jopa rauhallisen miehini hermostumaan.
Aiemmin naapurin kissa hoiti nämä pulmat luonnomukaisesti ja ennenkaikkea kenenkään huomaamatta. Kissa jäi auton alle viime talvena.
Kamalalta tuntuu kyllä ajatus loukustakin.
Vaihdevuosista en menisi mitään sanomaan, onhan se ikävää jos joutuu jonkun tappamista seuraamaan. :(
Nyt siis tarvitsisin sen tytön ja naapurin pojan ilmakiväärin kera. Palkinto ei ole niin suuri pulma. Oma poikani ei suin surminkaan suostuisi mitään elävää ampumaan.
Samat herkistelyt muinoin uutena mökinomistajana. Vaan ei enää aikoihin, on pantu rautaa rajalle. Söpöläissympatiat haihtuivat pysyvään inhoon, hiiret ovat kauheita saastuttajia ja tuholaisia! Kesällä metsähiiret nautiskelevat raikkaasta ulkoilmaelämästä, mutta näitä main alkaa paluumuutto.
Ne kaivertavat nopsaan uudet tuloreitit, kun entiset tukitaan. Nakertavat tulitikkuaskit, tuikut sun muut. Kaikki ruuat on pidettävä hiirenkestävissä purkeissa ja muut houkutukset ripusteltava korkealle. Siellä maalla ainakin. Ei näy pipanoita muualla, kuin loukkujen eturintamassa.
Ei ihminen muuta voi. Hmm, tai jospa naapuri ilahtuisi uudesta kissasta, ala ujuttaa ideaa.
Kissa idea on muuten hyvä, mutta naapurillani oli norjalainen metsäkissa, kesynäkin puolivilli ihmisille ystävällinen, mutta omilla teillään viihtyvä kaunotar. Naapurini on luullakseni saanut kissoista tarpeekseen, sen verran huolta Romeo aiheutti.
Olen päättänyt kokeilla myrkkysyöttejä. Tekopyhä ja pelkurimainen ratkaisu. Pihallamme liikkuu ja pesii siilejä, täytyy varoa vain laittamasta eväitä niiden ulottuville. Siilit hävittävät myös hiirten pesiä, rappusten alus on vain liian ahdas näille tankeille.
Kuten täällä Kurre taisi kerran todeta.
No, joo.
Meillä sattuu tällä hetkellä olemaan yksi harmaavalkoinen kotihiiri (kesy tietty); sekin, kuten muutkin meillä olleet jyrsijät ovat olleet näitä lemmikeiksi (leluiksi?) otettuja, enemmän, tai vähemmän hylättyjä eläimiä.
Jonkinlainen hiirenloukku (ei siis tappava) ja takaisin luontoon? Hiiret kyllä lisääntyvät aivan älytöntä vauhtia.