Valko-Venäjä - Unohdettu diktatuuri

Kymmenen miljoonan asukkaan Valko-Venäjä on Euroopan viimeinen diktatuuri, joka ei ole murtumassa vieläkään.

Valko-Venäjä sijaitsee Euroopan itärajalla, Venäjän, Ukrainan ja Puolan välissä. Valtio itsenäistyi vuonna 1991 ja vuodesta 1994 alkaen maata on hallinnut diktaattorin ottein presidentti Aleksander Lukashenko. Hän on luonut itsestään Valko-Venäjän uuden vapahtajan, ja pitää hallintoa tiukasti otteessaan.

Lukashenko on tehnyt Valko-Venäjästä totaalitaarisen valtion. Vuoteen 1996 mennessä kaikki Lukashenkon potentiaaliset kilpailijat, toisinajattelijat ja kriitikot katosivat, kuolivat epämääräisissä oloissa tai päätyivät vankiloihin. Ministerit, virkamiehet, tiedotusvälineet ja miliisi ovat täysin presidentin valvonnan alla.

Viimeksi vuonna 1999 kaksi tunnettua oppositiopoliitikkoa katosi jäljettömiin. Vuotta myöhemmin sama kohtalo tuli kriittiselle venäläiselle TV-toimittajalle.

Tällä hetkellä ainoa varteenotettava vastareaktio Lukashenkolle ja hänen epädemokraattiselle politiikalleen on paikallinen ihmisoikeusjärjestö Zubr. Järjestö on toiminut Valko-Venäjällä vuodesta 2001 ja sen jäsenet ovat pääasiassa opiskelijoita.

Järjestön toiminnasta on vaikea saada tietoa sillä Lukashenkon iskujen pelossa Zubr joutuu toimimaan maan alla. Järjestö jakaa Lukashenkon politiikan vastaisia julisteita sekä järjestää performansseja ja mielenosoituksia ympäri Valko-Venäjää.

Monet rauhanomaiset mielenosoitukset ovat johtaneet maassa miliisin väkivaltaisiin toimiin sekä mielenosoittajien pidätyksiin ja ankariin sakkorangaistuksiin.

Ulkomaalaiset ja turistit ovat maassa erityisen kontrollin alaisena. Kyttääminen alkaa heti maahan saavuttaessa. Nimi kirjoitetaan tullikirjaan ja asiasta raportoidaan eteenpäin. Sen jälkeen jokainen maasta poistuminen ja maahan saapuminen kirjataan ylös. Rajalla yritetään huijata rahaa erilaisina tullimaksuina, etenkin venäjää osaamattomilta. Jos passissa on usean valtion leimoja, on potentiaalinen vakooja ja joutuu erikoispuhutteluun rajalla.

Viisumi ja oleskelulupa ovat vaikeasti hankittavissa. Oleskelulupaa joutuu odottamaan mahdollisesti koko oleskelunsa ajan.

Lukashenko pitää maansa mielellään suljettuna ulkomaalaisilta, ettei Valko-Venäjän epäkohdista raportoitaisi muulle maailmalle. Ulkomaalaisten puhelimia kuunnellaan ja ulkomailta lähetetyt kirjeet saapuvat usein avattuina saajalleen.

Valko-Venäjällä on Euroopan suurimmat poliisivoimat ja miliisejä pyörii joka kadunkulmassa. Miliisit voivat tarkistaa passeja kaduilla keneltä tahansa. Etenkin kaikki poikkeavan näköiset ihmiset esim. pitkätukkaiset miehet, punkkarit, lävistyksiä omaavat ihmiset tai värikkäsiin vaatteisiin pukeutuvat henkilöt joutuvat päivittäin tarkastuksiin.

Vuoden 1986 Tshernobylin ydinonnettomuuden laskeumasta yli 70-prosenttia ajautui tuulten mukana Valko-Venäjälle. Vaikka onnettomuudesta on kulunut jo 19-vuotta, sen seuraukset näkyvät maassa edelleen ja vielä monien seuraavienkin sukupolvien elinajan. Katastrofi sai aikaan mittavat ympäristötuhot etenkin maan eteläosissa Gomelin ja Mogilevin kaupunkien alueella. Ihmisillä on ydinonnettomuuden seurauksena vakavia terveydellisiä, sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia.

Alueilla, joilla on runsaasti radioaktiivista säteilyä asuu paljon ihmisiä. Maanviljelijät ovat menettäneet toimentulonsa täysin. Alueilla kasvatettuja maataloustuotteita ei saa syödä suurten säteilyarvojen vuoksi. Silti tällainen ruoka pääty helposti ihmisten ruokapöytään.

Tshernobylin laskeuma-alueella syntyy säteilyn vuoksi epämuodostuneita ja sairaita lapsia. Rahan puutteen vuoksi näille lapsille ei ole tehty lainkaan diagnooseja eivätkä he ole saaneet tarvittavaa hoitoa ja lääkkeitä. On täysin normaalia että vanhemmat käyvät töissä suurissa kaupungeissa ja isovanhemmat hoitavat sairaat lapset kotikylissään.

Valko-Venäjä on säätänyt uusia lakeja saastuneiden alueiden ja niillä asuvien ihmisten elinolojen parantamisen puolesta. Ydinonnettomuuden tuhot ovat kuitenkin niin laajat, että Valko-Venäjä ei niitä yksi pysty ratkaisemaan. Kansainvälinen yhteistyö on tässä tärkeää ja apua tarvitaan kansainvälisiltä avustusjärjestöiltä. Lukashenko ei ole osoittanut mielenkiintoa yhteityötä kohtaan, vaan on pyrkinyt kaikin keinoin estämään avustusrekkojen saapumista maahan.

Viime syksyn vaalit olivat saaneet aikaan kovaa arvostelua kansainvälisiltä tarkkailijoilta, jotka sanoivat että ne eivät olleet demokraattiset.

Virallisen tuloksen mukaan noin 80-prosenttia kansasta asettui tukemaan Lukashenkon ehdottamaa perustuslain muutosta jonka mukaan presidentti voi pyrkiä kolmannelle virkakaudelle. Lukashenkon toinen virkakausi päättyi tänä vuonna.

Presidentin vaalien kerrottiin myös olevan pelkkää näytöstä jossa Lukashenko valittiin jälleen maan presidentiksi yli 70-prosentin kannatuksella, todellisuudessa Lukashenkon saaman äänimäärän sanotaan olleen noin 30-prosenttia. Vaalit muistuttavat juuri samanlaisia kun aikoinaan Jugoslaviassa jossa presidentti Slobodan Milosevic keräsi joka kerta ylivoimaisen kannatuksen vaalivilppien avulla.

Lisää tietoa täältä:

ihmisoikeusjärjestö Zubr:
www.zubr-belarus.com