Lääkitys nimeltä Seronil 20 mg?

Ihanaa oli huomata että on samoista "ongelmista" kärsiviä ihmisiä. Ja on kiva lukea kokemuksianne, näin tuntuu että ei ole yksin asian kanssa vaan löytyy kohtalontovereita. Kiitos teille!!!!!

deimien kirjoitti:

Ihanaa oli huomata että on samoista "ongelmista" kärsiviä ihmisiä. Ja on kiva lukea kokemuksianne, näin tuntuu että ei ole yksin asian kanssa vaan löytyy kohtalontovereita. Kiitos teille!!!!!

Lue lisää

onneksi tajusin tulla tänne ja löysin kaikki nämä ihmiset joilla on samanlaisia elämän tilanteita kun itsellä.minusta sellainen kuka itse sairastaa esim.paniikkia tietää oikesti mitä se on.kyllä olen huomannu että neuvojia ja sanojia on jos jonkin näköisiä=)

Hei,Minäkin saan itse paniikki kohtauksia aina silloin , kun jään yksin johonkin, vaikka kotiin tai autoon.Minulla on nyt Rivatril 0,5mg niminen lääkitys.Mitä sinä teet, kun sinulle tulee paniikki kohtaus?Itse en vieläkään tiedä mitä teen, kun,kohtaus tulee, joten olisiko sinulla neuvoa joitakin keinoja mitkä auttavat paniikki kohtaukseen, kun se kohtaus tulee?Itse en saa henkeä silloin, kun saan tuon paniikki kohtauksen ja tärisyttää ja on raajoissa joka puolella heikko ja voimaton olo.

Juuri tänään kävin hakemassa apteekista Seronilin (20 mg)
Pitäis yks kapseli aamulla ottaa. Huomenna sitten ensimmäisen kerran.
Toivon tosiaan että auttais...

Kokeilin seronilia ja se aiheutti HETI törkeetä huimausta,vielä karmeampaa epätoivoa ja samalla tunteettomuutta,esim.katoin elokuvaa,mutta mikään ei naurattanut tai koskettanut ja pää tuntui puutuneelta.

Masennus parani n.vuoden päästä pikkuhiljaa itsehoidolla(Oli hirveetä tuskaa,kunnes yhtenä päivänä "valot tuli päälle")Liikunalla,monipuolisemmin syömällä,omega 3,B-vitamiini,kalsium-magnesium lisillä,puhumalla,kirjoittamalla,tanssimalla ja rukoilemalla.
Vieläkin alkaa viirata vähä jos en syö omegaa ym.
Alkoholi myös aiheuttaa mulle masennusta ,ja pitkän suurkulutuksen(normaali suomalainen viikottainen, pari kaljaa siellä, täällä,he?) jälkeen lopetin sen,ja tasapaino vain lisääntyy.

Voimia kaikille jotka taistelee masennuksen tai muun sairauden kanssa!!Parantuminen on mahdollista,älä luovuta,ja vaikka ei parantuis kokonaan,huominen voi olla parempi päivä

ei enää ikinä kirjoitti:

Kokeilin seronilia ja se aiheutti HETI törkeetä huimausta,vielä karmeampaa epätoivoa ja samalla tunteettomuutta,esim.katoin elokuvaa,mutta mikään ei naurattanut tai koskettanut ja pää tuntui puutuneelta.

Masennus parani n.vuoden päästä pikkuhiljaa itsehoidolla(Oli hirveetä tuskaa,kunnes yhtenä päivänä "valot tuli päälle")Liikunalla,monipuolisemmin syömällä,omega 3,B-vitamiini,kalsium-magnesium lisillä,puhumalla,kirjoittamalla,tanssimalla ja rukoilemalla.
Vieläkin alkaa viirata vähä jos en syö omegaa ym.
Alkoholi myös aiheuttaa mulle masennusta ,ja pitkän suurkulutuksen(normaali suomalainen viikottainen, pari kaljaa siellä, täällä,he?) jälkeen lopetin sen,ja tasapaino vain lisääntyy.

Voimia kaikille jotka taistelee masennuksen tai muun sairauden kanssa!!Parantuminen on mahdollista,älä luovuta,ja vaikka ei parantuis kokonaan,huominen voi olla parempi päivä

Lue lisää

yleensä seronilia pidetään mielialalääkkeenä joka aiheuttaa vähiten sivuvaikutuksia, verrattuna vaikka mao-estäjiin. kestää 2 viikkoa lääkityksen aloittamisesta ennen kuin aivot tavoittavat määrätyn pitoisuuden, tästä kestää keskimäärin vielä 2 viikkoa ennen kuin potilas itse havaitsee muutoksia. ei tiedetä mistä tämä kahden viikon viive johtuu.
kummalliselta tuntuu että heti lääkkeen syötyä alkaisi huimata/oksettaa tms. toki kaikki on yksilöllistä, mutta tätä ei olla ainakaan missään tutkimuksissa tilastoitu. voisiko olla että olet allerginen glukoosille, fruktoosisokerille tai muulle kapselissa olevalle sivuaineelle?

Angelraper kirjoitti:

Juuri tänään kävin hakemassa apteekista Seronilin (20 mg)
Pitäis yks kapseli aamulla ottaa. Huomenna sitten ensimmäisen kerran.
Toivon tosiaan että auttais...

voi olla hyväkin lääke

Pari päivää??? Sitä kuuluu jatkaa...
Itselläni meni parisen viikkoa, kun tuntui, että kaikki vaan paheni, mut sen jälkeen alkoi lääke puremaan ja eteenpäin oli pelkkää nousua. Parhain lääke mulle ainakin.

Angelraper kirjoitti:

Juuri tänään kävin hakemassa apteekista Seronilin (20 mg)
Pitäis yks kapseli aamulla ottaa. Huomenna sitten ensimmäisen kerran.
Toivon tosiaan että auttais...

On se hyvä lääke tai oli aikoinaan ,nyt olen ollut ilman noin 3-vuotta ja
voinut kohtalaisesti ,mutta elämä pitäisi olla tasaista ja rauhallista ,meinaa
välillä masentaa kun on siihen taipumusta ,mutta kun tietää ,että on
saatavilla apua jos ei muuten jaksa se helpottaa.
Alkuun voi tulla jotain sivuvaikutuksia mutta ne menee ohi yleensä .
Voimia sinulle..............

Millaisia sivuvaikutuksia?

hel07 kirjoitti:

Millaisia sivuvaikutuksia?

Käytin samantyyppistä (SSRI) lääkettä 6 kk ajan, ja terapian kanssa se on auttanut minua hirvittävän paljon.

Käytön aikana kuitenkin ilmeni sellainen sivuvaikutus, että en pystynyt saamaan orgasmia ollenkaan.

Nyt on kuuri jo kauan sitten loppunut, ja niin myös nämä oireet, mutta silti vähän epämiellyttävää että kukaan ei kertonut minulle riskeistä etukäteen. Mutta ehkä henkinen terveys on tärkeämpi kuin seksuaalinen nautinto.. :)

Ei minullekkaan toimi, päin vastoin. Lisäävät oireita ja yksin en enään uskalla liikkua mihinkään, olen maniassa. Ruoka ei maistu, eristäydyn kun olen koko ajan väsynyt, alakuloinen. Syön 40 mg päivässä seronidia. Itelläni oli helpompi olla ilman lääkkeitä. Mietin lopettaa lääkkeet. Omat keinot taas käyttöön. En suosittele seronidia. Harhat.

Aurinkolahti vuosaar kirjoitti:

Ei minullekkaan toimi, päin vastoin. Lisäävät oireita ja yksin en enään uskalla liikkua mihinkään, olen maniassa. Ruoka ei maistu, eristäydyn kun olen koko ajan väsynyt, alakuloinen. Syön 40 mg päivässä seronidia. Itelläni oli helpompi olla ilman lääkkeitä. Mietin lopettaa lääkkeet. Omat keinot taas käyttöön. En suosittele seronidia. Harhat.

Lue lisää

mikäs se semmoinen SERONID on? >;-)

Olen lääkitty masennuslääkkeillä joitain vuosia ja nyt yritän olla ilman jatkuvaa lääkitystä, koska huomasin vuorotteluvapaalla että olo paranee kun saa nukkua ja ulkoilla tarpeeksi. Eli masennus ei ole masennusta vaan työstressiä ja mahdollisesti elämän kriisien aiheuttamaa väliaikista hallinnan puutetta.

No, nyt olen sitten vaikea tapaus lääkäreiden mielestä kun haluan siis olla ilman lääkkeitä ja haluaisin selvittää ongelmat asia kerrallaan. Työterveyslääkärit oikein suuttuvat kun minulle ei mikään kelpaa ja siihen se hoito sitten jääkin.

Onko muita tapoja selvitä esim onko terapioista hyötyä, saako sitä ja maksaako sikana? Onko psykiatri-käynti parempi kuin nämä työterveyslääkärit vai otanko loparit ja katson mitä haluan tehdä ja jos ei ole aina töitä niin syön vähemmän?? Mitä muuta?

taatis kirjoitti:

Olen lääkitty masennuslääkkeillä joitain vuosia ja nyt yritän olla ilman jatkuvaa lääkitystä, koska huomasin vuorotteluvapaalla että olo paranee kun saa nukkua ja ulkoilla tarpeeksi. Eli masennus ei ole masennusta vaan työstressiä ja mahdollisesti elämän kriisien aiheuttamaa väliaikista hallinnan puutetta.

No, nyt olen sitten vaikea tapaus lääkäreiden mielestä kun haluan siis olla ilman lääkkeitä ja haluaisin selvittää ongelmat asia kerrallaan. Työterveyslääkärit oikein suuttuvat kun minulle ei mikään kelpaa ja siihen se hoito sitten jääkin.

Onko muita tapoja selvitä esim onko terapioista hyötyä, saako sitä ja maksaako sikana? Onko psykiatri-käynti parempi kuin nämä työterveyslääkärit vai otanko loparit ja katson mitä haluan tehdä ja jos ei ole aina töitä niin syön vähemmän?? Mitä muuta?

Lue lisää

Olen sitä mieltä, että olet toiminut juuri niinkuin itse olet parhaaksi nähnyt. Kukaan ei voi vaatia Sinua ottamaan lääkkeitä, kun kerran itse osaat hallita tilanteen. Ja nimenomaan, SINÄ itse. Liika työ ja ja työpaikoilla aina oleva henkinen kateus aiheuttaa monille ahdistusta. Eikä siinä sitten itsekään tiedä, missä mennään. Yleensä saadaan näyttämään, että vika olisi itsessä, vaikkei asia kuinkaan niin ole. Hienoa, että olet jäänyt vuorotteluvapaalle ja saat aikaa itsellesi ja miettiä mitä itse haluat. Se työ, mihin on aikoinaan "ajautunut", ei ehkä olekaan se oikea. Ja juuri tästä syystä monet kärsivät masennuksesta tai ainakin sen oireista. Itse päätin ryhtyä opiskelemaan ja päivääkään en ole katunut. Masis-lääkkeitä aikoinaan tyrkytettiin, kun lapsetkin olivat pieniä. En ottanut. Lähdin rääkki-hiki-lenkille, sain nukutuksi paremmin, paino laski ja itsetunto koheni. Tein kyllä tosissaan töitä siihen. Nyt aikaa n. 7v ja olen samaa mieltä yhä. Voimia sulle!!!

Olen syönyt Seronilia 20mg/vrk (aamuisin) noin puolitoista kuukautta aggressiivisen käytöksen vuoksi. Lääke on parantanut elämänlaatuani huomattavasti! Huomaan, että tilanteissä missä normaalisti olisin menettänyt malttini, nykyään vaan harmittaa. Ei siis enää lipsada raivoamisen puolelle..Mahtava tunne!

Ensimmäisen kuukauden kärsin mahavaivoista...Ilmaa vatsassa, pahoinvointia ja suun kuivumista. Joskus pahoinvointi oli niin suurta, etten päässyt sängystä ylös muuten kuin oksentamaan. Ja elämää rajoitti myös nuo ilmavaivat, kun ei kehdannut minnekkään mennä...Olin jo niin epätoivoinen, että meinasin lopettaa lääkityksen. Halusin silti vielä etsiä vaihtoehtoja, ettei minun olisi tarvinnut lopettaa, koska lääke on todella tehnyt ihmeitä parisuhteelleni ja koko elämääni.

Asiat ovat nyt paremmin. Ovat olleet jo pari viikkoa. Ei enää pahoinvointia tms. Muutos tuli kun kokeilin tätä: Ennen otin pillerin tyhjään mahaan, mutta nykyään syön aamupalan ennen lääkettä ja johan helpotti! Ainakin minulle se oli iso muutos. Nyt voin syödä lääkettä ja tuntea oloni suht normaaliksi. Ajoittaista lievää pahoinvointia ja ilmavaivoja vielä on, mutta toivon, että ne pikkuhiljaa katoavat kun jatkan lääkitystä.

Joten kannattaa lääkettä ainakin kokeilla. Ja kokeilla nimenomaan erilaisia tapoja ottaa lääke..Ruuan kanssa tai ilman..aamulla tai illalla...Kaikille se sopii tai on sopimatta yksilöllisesti, mutta en suosittele heti antamaan periksi jos lääke ei kerralla sovi.

-AS kirjoitti:

Olen syönyt Seronilia 20mg/vrk (aamuisin) noin puolitoista kuukautta aggressiivisen käytöksen vuoksi. Lääke on parantanut elämänlaatuani huomattavasti! Huomaan, että tilanteissä missä normaalisti olisin menettänyt malttini, nykyään vaan harmittaa. Ei siis enää lipsada raivoamisen puolelle..Mahtava tunne!

Ensimmäisen kuukauden kärsin mahavaivoista...Ilmaa vatsassa, pahoinvointia ja suun kuivumista. Joskus pahoinvointi oli niin suurta, etten päässyt sängystä ylös muuten kuin oksentamaan. Ja elämää rajoitti myös nuo ilmavaivat, kun ei kehdannut minnekkään mennä...Olin jo niin epätoivoinen, että meinasin lopettaa lääkityksen. Halusin silti vielä etsiä vaihtoehtoja, ettei minun olisi tarvinnut lopettaa, koska lääke on todella tehnyt ihmeitä parisuhteelleni ja koko elämääni.

Asiat ovat nyt paremmin. Ovat olleet jo pari viikkoa. Ei enää pahoinvointia tms. Muutos tuli kun kokeilin tätä: Ennen otin pillerin tyhjään mahaan, mutta nykyään syön aamupalan ennen lääkettä ja johan helpotti! Ainakin minulle se oli iso muutos. Nyt voin syödä lääkettä ja tuntea oloni suht normaaliksi. Ajoittaista lievää pahoinvointia ja ilmavaivoja vielä on, mutta toivon, että ne pikkuhiljaa katoavat kun jatkan lääkitystä.

Joten kannattaa lääkettä ainakin kokeilla. Ja kokeilla nimenomaan erilaisia tapoja ottaa lääke..Ruuan kanssa tai ilman..aamulla tai illalla...Kaikille se sopii tai on sopimatta yksilöllisesti, mutta en suosittele heti antamaan periksi jos lääke ei kerralla sovi.

Lue lisää

miksi nykynuorilla on niin VAIKEAA, miksi ette edes yritä selviytyä ilman lääkitystä? Mielestäni se on liian helppo ratkaisu oman identiteetin kasvuun.

Kaikilla ihmisillä on kasvukautenaan vaikeaa ja yleensä tiedämme itse, mitkä asiat niihin ovat vaikuttavassa.
Minulla on muutama asia, joiden luulen vaikuttavan nykyiseen pahaan oloon, kas tässä:

1. tyytymättömyys omiin lahjoihini, omaan näkööni, omaan koulutukseeni

2. epävarmuus työelämässä. Opiskelen alaa, jossa ei tulevaisuudessa ole ehkä lainkaan työtä, automatio on ehtinyt edelle ennen kuin opiskeluni ovat päättyneet.

3. vertailen itseäni aina joihinkin toisiin

4. kotini ei ollut kasvuympäristönä paras mahdollinen, syyttelen vanhempiani

5. koska muutkin ovat sairastuneet samaan masennustautiin, kuin itse, koen olevani johonkin joukkoon kuuluva. Saan keskittyä omaan sairauteeni vertailemalla sitä muitten samanlaiseen kokemusperään.

6. Ei kiinnosta hakea itsessään piilossaolevia voimavaroja, koska se teettää työtä. Haluan helpon ratkaisun, otan mieluummin pillerin

7. toteutan lääketehtaitten tahtoa OSTA, OSTA ja OSTA!

Kokemuksesta voin sanoa, että ihminen, kohdatessaan vastoinkäymisiä, surua ja pelkoa, saa voimia kasvaa niiden yli. Kun yksi ylitys on voitettu, toinen on jo helpompi voittaa. Kemiallisesti tuotettu hyvä olotila, vaatii aina annoksen uutta kemikaalia ja kierre jatkuu.

Järjestämällä päivässä vaikkapa yhden KÄYTÄNNÖN asian, saat SELVYYTTÄ elämääsi. Mitä ovat nämä selvyyttä aiheuttavat voimavarasi, minusta ne ovat esim.
- muutto kotoa pois (vääränlainen turvaverkko vain suosii masennusta)
- liiallinen opiskelu sivuun
- ota käytännön tehtäviä (työtä) itsellesi
- älä etsi syyllisiä, opi ymmärtämystä

Ovat ehkä liian helppoja ehdotuksia minulta ja liian vaikeita sinulle. Voisit yrittää, sillä "onnellisuuspillerin" takana on ainakin yhtenä tekijänä yksin raha.

Auttoiko varmasti kirjoitti:

miksi nykynuorilla on niin VAIKEAA, miksi ette edes yritä selviytyä ilman lääkitystä? Mielestäni se on liian helppo ratkaisu oman identiteetin kasvuun.

Kaikilla ihmisillä on kasvukautenaan vaikeaa ja yleensä tiedämme itse, mitkä asiat niihin ovat vaikuttavassa.
Minulla on muutama asia, joiden luulen vaikuttavan nykyiseen pahaan oloon, kas tässä:

1. tyytymättömyys omiin lahjoihini, omaan näkööni, omaan koulutukseeni

2. epävarmuus työelämässä. Opiskelen alaa, jossa ei tulevaisuudessa ole ehkä lainkaan työtä, automatio on ehtinyt edelle ennen kuin opiskeluni ovat päättyneet.

3. vertailen itseäni aina joihinkin toisiin

4. kotini ei ollut kasvuympäristönä paras mahdollinen, syyttelen vanhempiani

5. koska muutkin ovat sairastuneet samaan masennustautiin, kuin itse, koen olevani johonkin joukkoon kuuluva. Saan keskittyä omaan sairauteeni vertailemalla sitä muitten samanlaiseen kokemusperään.

6. Ei kiinnosta hakea itsessään piilossaolevia voimavaroja, koska se teettää työtä. Haluan helpon ratkaisun, otan mieluummin pillerin

7. toteutan lääketehtaitten tahtoa OSTA, OSTA ja OSTA!

Kokemuksesta voin sanoa, että ihminen, kohdatessaan vastoinkäymisiä, surua ja pelkoa, saa voimia kasvaa niiden yli. Kun yksi ylitys on voitettu, toinen on jo helpompi voittaa. Kemiallisesti tuotettu hyvä olotila, vaatii aina annoksen uutta kemikaalia ja kierre jatkuu.

Järjestämällä päivässä vaikkapa yhden KÄYTÄNNÖN asian, saat SELVYYTTÄ elämääsi. Mitä ovat nämä selvyyttä aiheuttavat voimavarasi, minusta ne ovat esim.
- muutto kotoa pois (vääränlainen turvaverkko vain suosii masennusta)
- liiallinen opiskelu sivuun
- ota käytännön tehtäviä (työtä) itsellesi
- älä etsi syyllisiä, opi ymmärtämystä

Ovat ehkä liian helppoja ehdotuksia minulta ja liian vaikeita sinulle. Voisit yrittää, sillä "onnellisuuspillerin" takana on ainakin yhtenä tekijänä yksin raha.

Lue lisää

"miksi nykynuorilla on niin VAIKEAA, miksi ette edes yritä selviytyä ilman lääkitystä? Mielestäni se on liian helppo ratkaisu oman identiteetin kasvuun."

Olen ollut masentunut viimeiset kuusi vuotta, teini-iästä asti perheessä tapahtuneiden asioiden vuoksi. Olen ollut välillä jo psykoosissa, mutten ole hakenut apua. Viime vuonna koitin lääkitystä, joka ei toiminut. Nyt tuntuu, että seinät kaatuvat päälle. Itsemurhakin tuntuisi hyvältä vaihtoehdolta. Ekä sittenkin vain "koska muutkin ovat sairastuneet samaan masennustautiin, kuin itse, koen olevani johonkin joukkoon kuuluva."-on sairauteni motiivi.

Oikeasti olisin helvetin onnellinen, jos voisin olla onnellinen taas. En enää edes muista miltä se tuntuu.

Auttoiko varmasti kirjoitti:

miksi nykynuorilla on niin VAIKEAA, miksi ette edes yritä selviytyä ilman lääkitystä? Mielestäni se on liian helppo ratkaisu oman identiteetin kasvuun.

Kaikilla ihmisillä on kasvukautenaan vaikeaa ja yleensä tiedämme itse, mitkä asiat niihin ovat vaikuttavassa.
Minulla on muutama asia, joiden luulen vaikuttavan nykyiseen pahaan oloon, kas tässä:

1. tyytymättömyys omiin lahjoihini, omaan näkööni, omaan koulutukseeni

2. epävarmuus työelämässä. Opiskelen alaa, jossa ei tulevaisuudessa ole ehkä lainkaan työtä, automatio on ehtinyt edelle ennen kuin opiskeluni ovat päättyneet.

3. vertailen itseäni aina joihinkin toisiin

4. kotini ei ollut kasvuympäristönä paras mahdollinen, syyttelen vanhempiani

5. koska muutkin ovat sairastuneet samaan masennustautiin, kuin itse, koen olevani johonkin joukkoon kuuluva. Saan keskittyä omaan sairauteeni vertailemalla sitä muitten samanlaiseen kokemusperään.

6. Ei kiinnosta hakea itsessään piilossaolevia voimavaroja, koska se teettää työtä. Haluan helpon ratkaisun, otan mieluummin pillerin

7. toteutan lääketehtaitten tahtoa OSTA, OSTA ja OSTA!

Kokemuksesta voin sanoa, että ihminen, kohdatessaan vastoinkäymisiä, surua ja pelkoa, saa voimia kasvaa niiden yli. Kun yksi ylitys on voitettu, toinen on jo helpompi voittaa. Kemiallisesti tuotettu hyvä olotila, vaatii aina annoksen uutta kemikaalia ja kierre jatkuu.

Järjestämällä päivässä vaikkapa yhden KÄYTÄNNÖN asian, saat SELVYYTTÄ elämääsi. Mitä ovat nämä selvyyttä aiheuttavat voimavarasi, minusta ne ovat esim.
- muutto kotoa pois (vääränlainen turvaverkko vain suosii masennusta)
- liiallinen opiskelu sivuun
- ota käytännön tehtäviä (työtä) itsellesi
- älä etsi syyllisiä, opi ymmärtämystä

Ovat ehkä liian helppoja ehdotuksia minulta ja liian vaikeita sinulle. Voisit yrittää, sillä "onnellisuuspillerin" takana on ainakin yhtenä tekijänä yksin raha.

Lue lisää

masennuslääkkeet eivät ole onnellisuuspillereitä.

ja ehkä sinä et ole kärsinyt niin pahasta masennuksesta, että harkitsisit itsemurhaa ja vihaisit elämää ja itseäsi, jolloin lääkitys on välttämätön.

auks kirjoitti:

masennuslääkkeet eivät ole onnellisuuspillereitä.

ja ehkä sinä et ole kärsinyt niin pahasta masennuksesta, että harkitsisit itsemurhaa ja vihaisit elämää ja itseäsi, jolloin lääkitys on välttämätön.

Lue lisää

hieman pelottaa, luulen että muut kirjoittaneet olette täysi-ikäisiä tms. itse olen 14-vuotias ja kolmepäivää sitten hain apteekista mielialalääkkeet...seroniliä 10mg joka muutetaan viikon päästä 20mg...kuluneet päivät ovat pelottaneet minua, ja tuntuu että heitän nuoruuteni hukkaan, vetämällä "nappuloita naamaan". onko ketään muuta lääkitys pelottanut, tai onko muilla kokemuksia yhtä nuorena aloitetusta lääkityksestä?

nuori. kirjoitti:

hieman pelottaa, luulen että muut kirjoittaneet olette täysi-ikäisiä tms. itse olen 14-vuotias ja kolmepäivää sitten hain apteekista mielialalääkkeet...seroniliä 10mg joka muutetaan viikon päästä 20mg...kuluneet päivät ovat pelottaneet minua, ja tuntuu että heitän nuoruuteni hukkaan, vetämällä "nappuloita naamaan". onko ketään muuta lääkitys pelottanut, tai onko muilla kokemuksia yhtä nuorena aloitetusta lääkityksestä?

Lue lisää

tänään hain apteekista tätä masennuslääkettä. Saas nähdä toimiiko, alan kyl olee jo niin epätoivonen tän olotilan kanssa, että ihan sama jos tulee sivuvaikutuksia yms. Äsköselle kirjottajalle: itse olen 17-vuotias eli itsekin aika nuorena tän lääkityksen aloitan..

nuori. kirjoitti:

hieman pelottaa, luulen että muut kirjoittaneet olette täysi-ikäisiä tms. itse olen 14-vuotias ja kolmepäivää sitten hain apteekista mielialalääkkeet...seroniliä 10mg joka muutetaan viikon päästä 20mg...kuluneet päivät ovat pelottaneet minua, ja tuntuu että heitän nuoruuteni hukkaan, vetämällä "nappuloita naamaan". onko ketään muuta lääkitys pelottanut, tai onko muilla kokemuksia yhtä nuorena aloitetusta lääkityksestä?

Lue lisää

Mäkin olen vasta 14-vuotias ja hain tänään apteeksita lääkkeet, saa nähä miten toimii :)

Auttoiko varmasti kirjoitti:

miksi nykynuorilla on niin VAIKEAA, miksi ette edes yritä selviytyä ilman lääkitystä? Mielestäni se on liian helppo ratkaisu oman identiteetin kasvuun.

Kaikilla ihmisillä on kasvukautenaan vaikeaa ja yleensä tiedämme itse, mitkä asiat niihin ovat vaikuttavassa.
Minulla on muutama asia, joiden luulen vaikuttavan nykyiseen pahaan oloon, kas tässä:

1. tyytymättömyys omiin lahjoihini, omaan näkööni, omaan koulutukseeni

2. epävarmuus työelämässä. Opiskelen alaa, jossa ei tulevaisuudessa ole ehkä lainkaan työtä, automatio on ehtinyt edelle ennen kuin opiskeluni ovat päättyneet.

3. vertailen itseäni aina joihinkin toisiin

4. kotini ei ollut kasvuympäristönä paras mahdollinen, syyttelen vanhempiani

5. koska muutkin ovat sairastuneet samaan masennustautiin, kuin itse, koen olevani johonkin joukkoon kuuluva. Saan keskittyä omaan sairauteeni vertailemalla sitä muitten samanlaiseen kokemusperään.

6. Ei kiinnosta hakea itsessään piilossaolevia voimavaroja, koska se teettää työtä. Haluan helpon ratkaisun, otan mieluummin pillerin

7. toteutan lääketehtaitten tahtoa OSTA, OSTA ja OSTA!

Kokemuksesta voin sanoa, että ihminen, kohdatessaan vastoinkäymisiä, surua ja pelkoa, saa voimia kasvaa niiden yli. Kun yksi ylitys on voitettu, toinen on jo helpompi voittaa. Kemiallisesti tuotettu hyvä olotila, vaatii aina annoksen uutta kemikaalia ja kierre jatkuu.

Järjestämällä päivässä vaikkapa yhden KÄYTÄNNÖN asian, saat SELVYYTTÄ elämääsi. Mitä ovat nämä selvyyttä aiheuttavat voimavarasi, minusta ne ovat esim.
- muutto kotoa pois (vääränlainen turvaverkko vain suosii masennusta)
- liiallinen opiskelu sivuun
- ota käytännön tehtäviä (työtä) itsellesi
- älä etsi syyllisiä, opi ymmärtämystä

Ovat ehkä liian helppoja ehdotuksia minulta ja liian vaikeita sinulle. Voisit yrittää, sillä "onnellisuuspillerin" takana on ainakin yhtenä tekijänä yksin raha.

Lue lisää

Tämän oman itsesi nerouden korostaminen olevinaan älykkäällä viestillä voi toimia jos ihmisellä ei ole oikeasti mitään lääkettä vaativaa hoitoa, mutta monet varmasti ovat yittäneet ilman lääkitystä ja joissain tapauksissa onnistuneet ja toisissa eivät. Kannattaa kuitenkin kuunnella ammattilaista "ei minua" vaan mielenterveystoimistosta tai terveydenhuollosta löytyvää. Mielentarveyshäiriöt ja sairaudet voivat vaatia lääkitystä jossain vaiheessa ja terapiahan tähtää siihen ettei lääkitystä jossain vaiheessa tarvita. Jokaisella on kuitenkin oikeus inhimilliseltä tuntuvaan elämään ja se ei tarkoita sitä että väliaikaisesti on paha olo. Ihmiset joilla on masennusta, paniikkia, ahdistuneisuutta ym. tarvitsevat oikeanlaista apua, eikä kenenkään typeriä ajatuksia "ota itseäsi niskasta kiinni" jos taas olet vihainen lääketehtaiden rahastukselle, suuntaa viestisi suoraan heille.

Auttoiko varmasti kirjoitti:

miksi nykynuorilla on niin VAIKEAA, miksi ette edes yritä selviytyä ilman lääkitystä? Mielestäni se on liian helppo ratkaisu oman identiteetin kasvuun.

Kaikilla ihmisillä on kasvukautenaan vaikeaa ja yleensä tiedämme itse, mitkä asiat niihin ovat vaikuttavassa.
Minulla on muutama asia, joiden luulen vaikuttavan nykyiseen pahaan oloon, kas tässä:

1. tyytymättömyys omiin lahjoihini, omaan näkööni, omaan koulutukseeni

2. epävarmuus työelämässä. Opiskelen alaa, jossa ei tulevaisuudessa ole ehkä lainkaan työtä, automatio on ehtinyt edelle ennen kuin opiskeluni ovat päättyneet.

3. vertailen itseäni aina joihinkin toisiin

4. kotini ei ollut kasvuympäristönä paras mahdollinen, syyttelen vanhempiani

5. koska muutkin ovat sairastuneet samaan masennustautiin, kuin itse, koen olevani johonkin joukkoon kuuluva. Saan keskittyä omaan sairauteeni vertailemalla sitä muitten samanlaiseen kokemusperään.

6. Ei kiinnosta hakea itsessään piilossaolevia voimavaroja, koska se teettää työtä. Haluan helpon ratkaisun, otan mieluummin pillerin

7. toteutan lääketehtaitten tahtoa OSTA, OSTA ja OSTA!

Kokemuksesta voin sanoa, että ihminen, kohdatessaan vastoinkäymisiä, surua ja pelkoa, saa voimia kasvaa niiden yli. Kun yksi ylitys on voitettu, toinen on jo helpompi voittaa. Kemiallisesti tuotettu hyvä olotila, vaatii aina annoksen uutta kemikaalia ja kierre jatkuu.

Järjestämällä päivässä vaikkapa yhden KÄYTÄNNÖN asian, saat SELVYYTTÄ elämääsi. Mitä ovat nämä selvyyttä aiheuttavat voimavarasi, minusta ne ovat esim.
- muutto kotoa pois (vääränlainen turvaverkko vain suosii masennusta)
- liiallinen opiskelu sivuun
- ota käytännön tehtäviä (työtä) itsellesi
- älä etsi syyllisiä, opi ymmärtämystä

Ovat ehkä liian helppoja ehdotuksia minulta ja liian vaikeita sinulle. Voisit yrittää, sillä "onnellisuuspillerin" takana on ainakin yhtenä tekijänä yksin raha.

Lue lisää

seronilia syö ihmiset lapsista vanhuksiin, miksi syyllistät nuoria? meidän onneksemme lääketiede on kehittynyt niin että apua on saatavilla. marttyyriudessa ja kitumisessa ei ole mitään ihailtavaa. jos sinulla on diabetes ni jätätkö insuliinin ottamatta ja puret hammasta? entä kun viisaudenhammasta särkee, onko raukkamaista ottaa buranaa?
mielenterveysongelmat eivät ole pelkästään ympäristön ja yksilön persoonallisuuden tulosta, vaan kemiallisia reaktioita ja ihan fyysisiä ja biologisia vaivoja. näillä lääkkeillä on pelastettu monia ihmishenkiä ja parannettu elämänlaatua.

et liene itse ollut koskaan masentunut. en tarkoita masennuksella huonoa päivää, pms-oireita tai vitutusta, vaan sitä että viikosta/kuukaudesta/vuodesta toiseen olet toimintakyvytön. tuntuu kuin makaisi haudan pohjalla jo valmiiksi eikä ole enää merkitystä onko elossa vai ei. mikään ei tunnu miltään.

Auttoiko varmasti kirjoitti:

miksi nykynuorilla on niin VAIKEAA, miksi ette edes yritä selviytyä ilman lääkitystä? Mielestäni se on liian helppo ratkaisu oman identiteetin kasvuun.

Kaikilla ihmisillä on kasvukautenaan vaikeaa ja yleensä tiedämme itse, mitkä asiat niihin ovat vaikuttavassa.
Minulla on muutama asia, joiden luulen vaikuttavan nykyiseen pahaan oloon, kas tässä:

1. tyytymättömyys omiin lahjoihini, omaan näkööni, omaan koulutukseeni

2. epävarmuus työelämässä. Opiskelen alaa, jossa ei tulevaisuudessa ole ehkä lainkaan työtä, automatio on ehtinyt edelle ennen kuin opiskeluni ovat päättyneet.

3. vertailen itseäni aina joihinkin toisiin

4. kotini ei ollut kasvuympäristönä paras mahdollinen, syyttelen vanhempiani

5. koska muutkin ovat sairastuneet samaan masennustautiin, kuin itse, koen olevani johonkin joukkoon kuuluva. Saan keskittyä omaan sairauteeni vertailemalla sitä muitten samanlaiseen kokemusperään.

6. Ei kiinnosta hakea itsessään piilossaolevia voimavaroja, koska se teettää työtä. Haluan helpon ratkaisun, otan mieluummin pillerin

7. toteutan lääketehtaitten tahtoa OSTA, OSTA ja OSTA!

Kokemuksesta voin sanoa, että ihminen, kohdatessaan vastoinkäymisiä, surua ja pelkoa, saa voimia kasvaa niiden yli. Kun yksi ylitys on voitettu, toinen on jo helpompi voittaa. Kemiallisesti tuotettu hyvä olotila, vaatii aina annoksen uutta kemikaalia ja kierre jatkuu.

Järjestämällä päivässä vaikkapa yhden KÄYTÄNNÖN asian, saat SELVYYTTÄ elämääsi. Mitä ovat nämä selvyyttä aiheuttavat voimavarasi, minusta ne ovat esim.
- muutto kotoa pois (vääränlainen turvaverkko vain suosii masennusta)
- liiallinen opiskelu sivuun
- ota käytännön tehtäviä (työtä) itsellesi
- älä etsi syyllisiä, opi ymmärtämystä

Ovat ehkä liian helppoja ehdotuksia minulta ja liian vaikeita sinulle. Voisit yrittää, sillä "onnellisuuspillerin" takana on ainakin yhtenä tekijänä yksin raha.

Lue lisää

"miksi nykynuorilla on niin VAIKEAA, miksi ette edes yritä selviytyä ilman lääkitystä? Mielestäni se on liian helppo ratkaisu oman identiteetin kasvuun.

Kaikilla ihmisillä on kasvukautenaan vaikeaa ja yleensä tiedämme itse, mitkä asiat niihin ovat vaikuttavassa.
Minulla on muutama asia, joiden luulen vaikuttavan nykyiseen pahaan oloon, kas tässä:"

Olipa totaalisen väärässä osastossa sinun juttusi, paniikkihäiriöön ei teoriasi millään liity !!!
Mieto lääkitys on useinkin se paras apu päästä eteenpäin oireiden kanssa, jotka voivat olla myös keskiikäisen vaivana eivätkä mitään nuoruuden kasvukipuja. Kasvukivuistahan ei ole kyse vaan
pitkälti periystä ominaisuudesta. Paniikkihäiriö kulkee suvussa.

nuori. kirjoitti:

hieman pelottaa, luulen että muut kirjoittaneet olette täysi-ikäisiä tms. itse olen 14-vuotias ja kolmepäivää sitten hain apteekista mielialalääkkeet...seroniliä 10mg joka muutetaan viikon päästä 20mg...kuluneet päivät ovat pelottaneet minua, ja tuntuu että heitän nuoruuteni hukkaan, vetämällä "nappuloita naamaan". onko ketään muuta lääkitys pelottanut, tai onko muilla kokemuksia yhtä nuorena aloitetusta lääkityksestä?

Lue lisää

Sairastuin paniikkihäiriöön noin 13 vuotiaana.Silloin lääkäri ei tiennyt mikä minua vaivaa,vaikka selitin oireitani.Olin todella huonossa kunnossa.Vasta 80-luvulla tiedettiin asiasta.Parhaat vuoteni kului hukkaan..Onneksi sain viisaan erikoislääkärin puolelleni ja häneltä reseptin noin 40 vuotiaana.Julkisella terveyspuolella ei ole vieläkään haluttu myöntää minulle paniikkihäiriödiagnoosia,jostain kumman syystä.Onko niin vaikea asia käsittää?Kaikki ruumiiliset sairaudet laitetaan kuitenkin mielenterveyden piikkiin.Toivottavasti pysyn terveenä ettei tarvitse mennä apua hakemaan.Joudun ottamaan lääkettä Seronilia 30 mg/pv elämäni loppuun asti.

njskj kirjoitti:

Tämän oman itsesi nerouden korostaminen olevinaan älykkäällä viestillä voi toimia jos ihmisellä ei ole oikeasti mitään lääkettä vaativaa hoitoa, mutta monet varmasti ovat yittäneet ilman lääkitystä ja joissain tapauksissa onnistuneet ja toisissa eivät. Kannattaa kuitenkin kuunnella ammattilaista "ei minua" vaan mielenterveystoimistosta tai terveydenhuollosta löytyvää. Mielentarveyshäiriöt ja sairaudet voivat vaatia lääkitystä jossain vaiheessa ja terapiahan tähtää siihen ettei lääkitystä jossain vaiheessa tarvita. Jokaisella on kuitenkin oikeus inhimilliseltä tuntuvaan elämään ja se ei tarkoita sitä että väliaikaisesti on paha olo. Ihmiset joilla on masennusta, paniikkia, ahdistuneisuutta ym. tarvitsevat oikeanlaista apua, eikä kenenkään typeriä ajatuksia "ota itseäsi niskasta kiinni" jos taas olet vihainen lääketehtaiden rahastukselle, suuntaa viestisi suoraan heille.

Lue lisää

Sinä "Miksi nuorilla on niin vaikeaa"
Aivan kyllähän sitä lääkkeittä ensin kokeillaan, kun luullaan että siitä voi selvitäkin. Sattumoisin pään serotoniini pitoisuuksiin on vaikea vaikuttaa itse nopeasti, jos sillä on taipumusta alentua, tämäkin on täysin yksilöllistä. Mutta kun pelkotilat ja paniikki ärtyvät niin suuriksi ettei järjellä pysty enää vaikuttamaan ajatuksiinsa, lääkitys on ainoa keino hetkellisesti, kunnes saa muut elämän peruselementit tasapainoonsa

Jos et tiedä paskan vertaa tästä aiheesta tuki suusi, mene tekemään itsesi tärkeäksi ja neroksi jonnekin toiselle sivustolle.

Voimia kaikille! http://www.youtube.com/watch?v=f9RzME7k_kE&feature=related Tästä voimaa jaksamiseen

Auttoiko varmasti kirjoitti:

miksi nykynuorilla on niin VAIKEAA, miksi ette edes yritä selviytyä ilman lääkitystä? Mielestäni se on liian helppo ratkaisu oman identiteetin kasvuun.

Kaikilla ihmisillä on kasvukautenaan vaikeaa ja yleensä tiedämme itse, mitkä asiat niihin ovat vaikuttavassa.
Minulla on muutama asia, joiden luulen vaikuttavan nykyiseen pahaan oloon, kas tässä:

1. tyytymättömyys omiin lahjoihini, omaan näkööni, omaan koulutukseeni

2. epävarmuus työelämässä. Opiskelen alaa, jossa ei tulevaisuudessa ole ehkä lainkaan työtä, automatio on ehtinyt edelle ennen kuin opiskeluni ovat päättyneet.

3. vertailen itseäni aina joihinkin toisiin

4. kotini ei ollut kasvuympäristönä paras mahdollinen, syyttelen vanhempiani

5. koska muutkin ovat sairastuneet samaan masennustautiin, kuin itse, koen olevani johonkin joukkoon kuuluva. Saan keskittyä omaan sairauteeni vertailemalla sitä muitten samanlaiseen kokemusperään.

6. Ei kiinnosta hakea itsessään piilossaolevia voimavaroja, koska se teettää työtä. Haluan helpon ratkaisun, otan mieluummin pillerin

7. toteutan lääketehtaitten tahtoa OSTA, OSTA ja OSTA!

Kokemuksesta voin sanoa, että ihminen, kohdatessaan vastoinkäymisiä, surua ja pelkoa, saa voimia kasvaa niiden yli. Kun yksi ylitys on voitettu, toinen on jo helpompi voittaa. Kemiallisesti tuotettu hyvä olotila, vaatii aina annoksen uutta kemikaalia ja kierre jatkuu.

Järjestämällä päivässä vaikkapa yhden KÄYTÄNNÖN asian, saat SELVYYTTÄ elämääsi. Mitä ovat nämä selvyyttä aiheuttavat voimavarasi, minusta ne ovat esim.
- muutto kotoa pois (vääränlainen turvaverkko vain suosii masennusta)
- liiallinen opiskelu sivuun
- ota käytännön tehtäviä (työtä) itsellesi
- älä etsi syyllisiä, opi ymmärtämystä

Ovat ehkä liian helppoja ehdotuksia minulta ja liian vaikeita sinulle. Voisit yrittää, sillä "onnellisuuspillerin" takana on ainakin yhtenä tekijänä yksin raha.

Lue lisää

Varmasti olet saanut paljon vastauksia tuohon kirjoitukseesi mutta päätimpä laittaa oman kantani vielä esille. Olen 17-vuotias tyttö ja olen paininut masennuksen, paniikkihäiriön ja migreenin kanssa jo hyvin pitkän aikaa. Lähipiiristämme kuoli muutamia vuosia sitten yli 10 läheistä, kaikki eri syistä johtuen. Surin eniten niitä jotka todella kosketti elämääni mutta pääsin yli. Olin 8. luokalla ja koulussa sain jatkuvasti pahoja paniikkikohtauksia ja näin ollen en enää pystynyt mennä kouluun. Nukuin puoli vuotta neljän seinän sisällä, yhdessä ja samassa huoneessa, vessaan jaksoin mennä silloin tällöin ja ruoka ei mennyt alas. Pystyyn noustessa päässä heitti niin pahasti että en edes minuuttia pystynyt seisomaan vaan kaaduin saman tien takaisin sänkyyn. Kukaan ei tiennyt miten minun oloani olisi voinut parantaa. Äitini itki salaa pahaa oloaan ja jopa isäni itki. Veljeni oli hämmentynyt ja kaikki olivat paniikissa. Olin käynyt alusta alkaen terapiassa ja se ei yksistään auttanut. minulle määrättiin lääkkeet tilanteen vakavuudesta johtuen. Sain jopa koirankin jotta vain paranisin. Kamppailin tämän kanssa vuoden päivät haluten tehdä itsemurhan. Olen aina ollut uskovainen ja hyvin kunnollinen, mutta kun oli paha olla sitä tuli kokeiltua kaikki. Koitin viiltelyä, siitä ei onneksi ollut apua minulle. Lopetin sen, koitin juomista lääkkeiden kanssa. Join itseni känniin vaikka söin rauhoittavia,mielialalääkkeitä ja kolmiolääkkeitä. Olisin voinut kuolla siihen, ja sekään ei auttanut vaan join itseni känniin monta kertaa. Jostain syystä lopetin sellaisen ja keskityin taas perheeseeni ja luulen että siinä vaiheessa lääkkeet olivat alkaneet tehota. olin koulukiusattu 8 vuotta ja se jatkui jopa lukiossa. Kun lukion aloitin, jatkui se sielläkin. Oli lähellä etten romahtanut uudestaan. Kovetin luonteeni ja totesin että kaikki typerät ihmiset ovat lapsellisia ja en enää välittänyt heistä. Loin itselleni uuden kaveripiirin kertomalla omista kokemuksistani avoimesti ja nyt olen iloinen. Kamppailen yhä masennukseni kanssa mutta jos en olisi saanut lääkkeitä, olisin jo tappanut itseni vaikka sain kaikilta tukea. Joten iloitse elämästäsi terveenä mutta älä auo päätäsi asiasta mistä et tiedä mitään. Ja suoraan sanoen maksan mielelläni siitä että saan vain oman terveen ja normaalin elämäni takaisin. Ja kuulemma keski-iän kriisin kohdalla ihmiset tarvitsevat eniten masennuslääkkeitä, koska sen ikäisenä maailma tuntuu entistä harmaammalta. Joten jos sen ajan selvitset ilman masennuslääkkeitä niin olet ollut harvinaisen onnekas :)

onnellinen :) kirjoitti:

Varmasti olet saanut paljon vastauksia tuohon kirjoitukseesi mutta päätimpä laittaa oman kantani vielä esille. Olen 17-vuotias tyttö ja olen paininut masennuksen, paniikkihäiriön ja migreenin kanssa jo hyvin pitkän aikaa. Lähipiiristämme kuoli muutamia vuosia sitten yli 10 läheistä, kaikki eri syistä johtuen. Surin eniten niitä jotka todella kosketti elämääni mutta pääsin yli. Olin 8. luokalla ja koulussa sain jatkuvasti pahoja paniikkikohtauksia ja näin ollen en enää pystynyt mennä kouluun. Nukuin puoli vuotta neljän seinän sisällä, yhdessä ja samassa huoneessa, vessaan jaksoin mennä silloin tällöin ja ruoka ei mennyt alas. Pystyyn noustessa päässä heitti niin pahasti että en edes minuuttia pystynyt seisomaan vaan kaaduin saman tien takaisin sänkyyn. Kukaan ei tiennyt miten minun oloani olisi voinut parantaa. Äitini itki salaa pahaa oloaan ja jopa isäni itki. Veljeni oli hämmentynyt ja kaikki olivat paniikissa. Olin käynyt alusta alkaen terapiassa ja se ei yksistään auttanut. minulle määrättiin lääkkeet tilanteen vakavuudesta johtuen. Sain jopa koirankin jotta vain paranisin. Kamppailin tämän kanssa vuoden päivät haluten tehdä itsemurhan. Olen aina ollut uskovainen ja hyvin kunnollinen, mutta kun oli paha olla sitä tuli kokeiltua kaikki. Koitin viiltelyä, siitä ei onneksi ollut apua minulle. Lopetin sen, koitin juomista lääkkeiden kanssa. Join itseni känniin vaikka söin rauhoittavia,mielialalääkkeitä ja kolmiolääkkeitä. Olisin voinut kuolla siihen, ja sekään ei auttanut vaan join itseni känniin monta kertaa. Jostain syystä lopetin sellaisen ja keskityin taas perheeseeni ja luulen että siinä vaiheessa lääkkeet olivat alkaneet tehota. olin koulukiusattu 8 vuotta ja se jatkui jopa lukiossa. Kun lukion aloitin, jatkui se sielläkin. Oli lähellä etten romahtanut uudestaan. Kovetin luonteeni ja totesin että kaikki typerät ihmiset ovat lapsellisia ja en enää välittänyt heistä. Loin itselleni uuden kaveripiirin kertomalla omista kokemuksistani avoimesti ja nyt olen iloinen. Kamppailen yhä masennukseni kanssa mutta jos en olisi saanut lääkkeitä, olisin jo tappanut itseni vaikka sain kaikilta tukea. Joten iloitse elämästäsi terveenä mutta älä auo päätäsi asiasta mistä et tiedä mitään. Ja suoraan sanoen maksan mielelläni siitä että saan vain oman terveen ja normaalin elämäni takaisin. Ja kuulemma keski-iän kriisin kohdalla ihmiset tarvitsevat eniten masennuslääkkeitä, koska sen ikäisenä maailma tuntuu entistä harmaammalta. Joten jos sen ajan selvitset ilman masennuslääkkeitä niin olet ollut harvinaisen onnekas :)

Lue lisää

Pitkään?
Kaksikymmentä vuotta on pitkään!
Mulla paniikkihäiriö on ylä ja alamäkeä eli välillä ei paniikki vaivaa ollenkaan ja välillä en kykene
lähtemään mihinkään.
Tää on viheliäinen sairaus.
Itselläni meni monta vuotta "hukkaan", koska en aloittanut,suostunut syömään mitään pillereitä, VIRHE!
Olenkin siis aikoja sitten päättänyt, että syön pillereitä vaikka lopun elämääni ennemmin kuin elän
helvetissä!

Auttoiko varmasti kirjoitti:

miksi nykynuorilla on niin VAIKEAA, miksi ette edes yritä selviytyä ilman lääkitystä? Mielestäni se on liian helppo ratkaisu oman identiteetin kasvuun.

Kaikilla ihmisillä on kasvukautenaan vaikeaa ja yleensä tiedämme itse, mitkä asiat niihin ovat vaikuttavassa.
Minulla on muutama asia, joiden luulen vaikuttavan nykyiseen pahaan oloon, kas tässä:

1. tyytymättömyys omiin lahjoihini, omaan näkööni, omaan koulutukseeni

2. epävarmuus työelämässä. Opiskelen alaa, jossa ei tulevaisuudessa ole ehkä lainkaan työtä, automatio on ehtinyt edelle ennen kuin opiskeluni ovat päättyneet.

3. vertailen itseäni aina joihinkin toisiin

4. kotini ei ollut kasvuympäristönä paras mahdollinen, syyttelen vanhempiani

5. koska muutkin ovat sairastuneet samaan masennustautiin, kuin itse, koen olevani johonkin joukkoon kuuluva. Saan keskittyä omaan sairauteeni vertailemalla sitä muitten samanlaiseen kokemusperään.

6. Ei kiinnosta hakea itsessään piilossaolevia voimavaroja, koska se teettää työtä. Haluan helpon ratkaisun, otan mieluummin pillerin

7. toteutan lääketehtaitten tahtoa OSTA, OSTA ja OSTA!

Kokemuksesta voin sanoa, että ihminen, kohdatessaan vastoinkäymisiä, surua ja pelkoa, saa voimia kasvaa niiden yli. Kun yksi ylitys on voitettu, toinen on jo helpompi voittaa. Kemiallisesti tuotettu hyvä olotila, vaatii aina annoksen uutta kemikaalia ja kierre jatkuu.

Järjestämällä päivässä vaikkapa yhden KÄYTÄNNÖN asian, saat SELVYYTTÄ elämääsi. Mitä ovat nämä selvyyttä aiheuttavat voimavarasi, minusta ne ovat esim.
- muutto kotoa pois (vääränlainen turvaverkko vain suosii masennusta)
- liiallinen opiskelu sivuun
- ota käytännön tehtäviä (työtä) itsellesi
- älä etsi syyllisiä, opi ymmärtämystä

Ovat ehkä liian helppoja ehdotuksia minulta ja liian vaikeita sinulle. Voisit yrittää, sillä "onnellisuuspillerin" takana on ainakin yhtenä tekijänä yksin raha.

Lue lisää

ole n lihonut eikä helpota oloa. mitäiskö lopettaa ja mennä laitos hoitoon.

nuori. kirjoitti:

hieman pelottaa, luulen että muut kirjoittaneet olette täysi-ikäisiä tms. itse olen 14-vuotias ja kolmepäivää sitten hain apteekista mielialalääkkeet...seroniliä 10mg joka muutetaan viikon päästä 20mg...kuluneet päivät ovat pelottaneet minua, ja tuntuu että heitän nuoruuteni hukkaan, vetämällä "nappuloita naamaan". onko ketään muuta lääkitys pelottanut, tai onko muilla kokemuksia yhtä nuorena aloitetusta lääkityksestä?

Lue lisää

Millainen hirviö määrää alaikäiselle mielialalääkkeitä?

nuori. kirjoitti:

hieman pelottaa, luulen että muut kirjoittaneet olette täysi-ikäisiä tms. itse olen 14-vuotias ja kolmepäivää sitten hain apteekista mielialalääkkeet...seroniliä 10mg joka muutetaan viikon päästä 20mg...kuluneet päivät ovat pelottaneet minua, ja tuntuu että heitän nuoruuteni hukkaan, vetämällä "nappuloita naamaan". onko ketään muuta lääkitys pelottanut, tai onko muilla kokemuksia yhtä nuorena aloitetusta lääkityksestä?

Lue lisää

Aloitin aikoinaan n. 16 vuotiaan seronil in käytön ja terapian yhtaikaa. Parasta hoidossa oli se, että sai tukea, eikä jäänyt yksin. On tärkeää oppia kuuntelemaan itseään, kehon ja mielen viestejä, ja hidastamaan ja pitämään huolta perusasioista. Ei saa jäädä yksin.. Seronil ei aiheuttanut minulle sivuvaikutuksia, eikä se pilleri itsestään mitään parantunut, lähinnä oli sellainen tukijalka, kun omat olivat heiveröiset. Ruoka, liikunta, uni, ystävät ja mielekäs tekeminen, hengellinen ja psyykkinen tuki, elämän ilon löytäminen pienistäkin asioista.. Kaikki perusasiat pitää ottaa kuntoutuksessa huomioon. Ei elämä ole suoriutumista vaan elämistä ja sen opettelua. Tätä nykyä olen pian 40v ja edelleen opettelen samoja asioita! Tsemppiä ja voimia arkeen.

Seronil ja sen mahdolliset sivuvaikutukset ei ole mitään verrattuna siihen jos joudut alkaa syömään neuroleptejä! Niistä menee ihan zombie-tilaan, tulee lihasnykimisiä, paino nousee, oot muutenkin ihan horteessa koko ajan ja väsyttää ja huimaa. Seronil on kyllä ihan hyvä lääke.

panikoida :) kirjoitti:

Seronil ja sen mahdolliset sivuvaikutukset ei ole mitään verrattuna siihen jos joudut alkaa syömään neuroleptejä! Niistä menee ihan zombie-tilaan, tulee lihasnykimisiä, paino nousee, oot muutenkin ihan horteessa koko ajan ja väsyttää ja huimaa. Seronil on kyllä ihan hyvä lääke.

Lue lisää

Olen käyttänyt Seroniliä juuri nyt tasan 10 vuotta. Monesti olen yrittänyt eroon siitä. Sisareni sanoo, että persoonallisuuteni on muuttunut lääkkeen käytön myötä ja siksi olen halunnut lopettaa lääkkeen. Nyt olen ollut yli 6 kk ilman lääkitystä ja olo on ollut tosi apea. Aloitin 4 päivää sitten Seronilin uudestaan ja odotan kaiholla palaavani edelliseen tilaani.
Ei itketä eikä naurata, mutta kuitenkin elämä maistuu joltakin.

kaikkea hyvää kirjoitti:

Olen käyttänyt Seroniliä juuri nyt tasan 10 vuotta. Monesti olen yrittänyt eroon siitä. Sisareni sanoo, että persoonallisuuteni on muuttunut lääkkeen käytön myötä ja siksi olen halunnut lopettaa lääkkeen. Nyt olen ollut yli 6 kk ilman lääkitystä ja olo on ollut tosi apea. Aloitin 4 päivää sitten Seronilin uudestaan ja odotan kaiholla palaavani edelliseen tilaani.
Ei itketä eikä naurata, mutta kuitenkin elämä maistuu joltakin.

Lue lisää

fluoksetiinia määrättiin mulle ekan kerran 12-vuotiaana lasten psykiatrisella osastolla, sen jälkeen oon syöny sitä melkein tauotta (13 vuotta). muutamaan kertaan olen ollut n. 1-3kk ilman fluoksetiinia ja heti huomaa eron olemuksessa. en naura ollenkaan, haudon itsemurhaa, olen väsynyt, buliminen, pakko-oireinen ja itkuinen. jo kolme viikkoa lääkkeen syömisen jälkeen alkaa olo parantua. olen energinen, en tarvitse paljoa unta enkä ahmi. mikään onnellisuuspilleri se ei ole, mutta auttaa käymään töissä ja elämään normaalia elämää.

seronil=fluoksetiini=prozac

kannattaa lukea sellainen kirja kun "mielen muuttajat" -peter d. kramer

Syön seronilia suht voimakkaaseen syklotymiaan eli mielialan aaltoiluhäiriöön joka on lähellä lievempää bipolaaria. Tulee siis selkeitä masennus ja hypomania jaksoja. Tuntuu hyvältä sivuvaikutuksista huolimatta. Tasoittaa mielialaa, vaikka olo on suht energinen. Ei tunnu kuitenkaan lähtevään lapasesta. Minulla on myös ahdistuneisuushäiriö.

F41F34 kirjoitti:

Syön seronilia suht voimakkaaseen syklotymiaan eli mielialan aaltoiluhäiriöön joka on lähellä lievempää bipolaaria. Tulee siis selkeitä masennus ja hypomania jaksoja. Tuntuu hyvältä sivuvaikutuksista huolimatta. Tasoittaa mielialaa, vaikka olo on suht energinen. Ei tunnu kuitenkaan lähtevään lapasesta. Minulla on myös ahdistuneisuushäiriö.

Lue lisää

Onko teillä vähän niinkun menny ruokahalu? tän lääkkeen takia? eiks oo liian vähän söin yhen vaaleen leivän niinkun 2 puolisen ja sit illal toisen en muuta?

tttaas kirjoitti:

Onko teillä vähän niinkun menny ruokahalu? tän lääkkeen takia? eiks oo liian vähän söin yhen vaaleen leivän niinkun 2 puolisen ja sit illal toisen en muuta?

Mulla ainaski vähensi ruokahalua. Ja paino laskenu... Pikkuhiljaa kuitenki tullu vähän parempi ruokahalu, mutta ei vieläkään "normaali"... Mut ei se niin justiinsa. (:

F41F34 kirjoitti:

Mulla ainaski vähensi ruokahalua. Ja paino laskenu... Pikkuhiljaa kuitenki tullu vähän parempi ruokahalu, mutta ei vieläkään "normaali"... Mut ei se niin justiinsa. (:

Niin. Paljon sul laski paino? jos saa kysyä:)

:)))) kirjoitti:

Niin. Paljon sul laski paino? jos saa kysyä:)

indikkaatiolla BED, paino pudonnut nyt 7 kuukauden aikana 31 kg. Ja ahminta selkeästi vähentynyt, hyvä näin.

tyyt.käyt. kirjoitti:

indikkaatiolla BED, paino pudonnut nyt 7 kuukauden aikana 31 kg. Ja ahminta selkeästi vähentynyt, hyvä näin.

Mä just haluisin laihtuu:)
Ootko tyttö vai poika?:)

:))) kirjoitti:

Mä just haluisin laihtuu:)
Ootko tyttö vai poika?:)

Mä oon 19-v naikkonen. Nyt siis seronilin lyhyen käytön aikana lähteny pari kiloo. :DD Hahhah. Aiheuttaa toki mulle jotai sivuvaikutuksia. Onks sulla msn tai jotain jos haluat jutella seronilista tyylillä vertaistukea. :D (nimettömänä toki.) Ootko ite tyttö vai poika?

F41F34 kirjoitti:

Mä oon 19-v naikkonen. Nyt siis seronilin lyhyen käytön aikana lähteny pari kiloo. :DD Hahhah. Aiheuttaa toki mulle jotai sivuvaikutuksia. Onks sulla msn tai jotain jos haluat jutella seronilista tyylillä vertaistukea. :D (nimettömänä toki.) Ootko ite tyttö vai poika?

Lue lisää

On mulla.Itese olen 16.v.tyttö kans:) Joo.

viestin kun et ole rekkautunut?

???????? kirjoitti:

viestin kun et ole rekkautunut?

...

:) kirjoitti:

...

Itse käytän tätä samaa. Oon käyttänyt jonkun aikaa.Ooks te huomannu että aina melki muistaa unet ja kun yleensä ei aina muista. Mä muistan kaikki melkein. No on kyl hyvii unii

...pdop. kirjoitti:

Itse käytän tätä samaa. Oon käyttänyt jonkun aikaa.Ooks te huomannu että aina melki muistaa unet ja kun yleensä ei aina muista. Mä muistan kaikki melkein. No on kyl hyvii unii

Lue lisää

30v mies ja seronil 20mg toiminut erittäin hyvin masennukseen ja mieli tasoittunut huomattavasti. mitään sivu vaikutuksia ei ole ollut, tai ainakaan en ole huomannu. SUOSITTELEN! Itse en meinannut kirveelläkään alkaa ottaa mitää mielialalääkkeitä ku en niihin uskonut mutta pakko myöntää että kannatti.

15 vuotta olen lähes päivittäin syönyt ja OLEN PYSYNYT HENGISSÄ! Ei mikään pikkujuttu noinniinkuin henkilökohtaisella tasolla. Annoksella 20-60 mg. Masennukseen.( muita lääkkeitä, joista osan lopettanut ja osaa en) Ainoa tauko kesti parisen viikkoa. Päätin lopettaa lääkityksen seinään ja ottaa itseäni niskasta kiinni ja koittaa kaikkea muuta kuin lääkitystä. Ei auttanut. Ongelmana oli riippuvuuden ja masennuksen aliarvionti tai toiveajattelu niiden poistumisesta vippaskonsteilla. Menin todella pihalle tästä ihmiskokeesta ja ahdistus joka on myös mukanani kulkenut voimistui meleko suureksi. Seinään lopettamista en ainakaan siis suosittele kokeilemaan.

Muista en tiedä, mutta tämä lääke aiheuttaa minulle riippuvuutta. Riippuvuuden määrittelen kohdallani siten etten ole pystynyt lääkitystä lopettamaan. Tosin olen riippuvuuksiin taipuvainen ihminen ja varmasti on muitakin ongelmia joilla osan ongelmista voi selittää. En tiedä mikä on lääkityksen aiheuttamaa ongelmaa ja mikä alkuperäistä. No nyt ihmiskokeilu jatkuu, lääkitystä vaihdettiin ja Seronilannosta PIKKUHILJAA pienentämällä pudotettiin plumpsista pois. Nyt neljäs päivä menossa ja tulevaisuus epävarma, niinkuin kuulemma kaikilla ihmisillä.

p.s. Olen kokeillut kolmea erityyppistä terapiaa, akupunktiota, kirkasvalohoitoa, liikuntaa, rentoutusta, erilaisia meditaatio- ja itsehallintamenetelmiä, joogaa, ruokavaliota, avantouintia, kalaöljyjä, vitamiineja, hivenaineita, rukoilua, virallisia hoitopaikkoja ja virattomia paikkoja. paljon muuta :-)

ToukoPouko9 kirjoitti:

15 vuotta olen lähes päivittäin syönyt ja OLEN PYSYNYT HENGISSÄ! Ei mikään pikkujuttu noinniinkuin henkilökohtaisella tasolla. Annoksella 20-60 mg. Masennukseen.( muita lääkkeitä, joista osan lopettanut ja osaa en) Ainoa tauko kesti parisen viikkoa. Päätin lopettaa lääkityksen seinään ja ottaa itseäni niskasta kiinni ja koittaa kaikkea muuta kuin lääkitystä. Ei auttanut. Ongelmana oli riippuvuuden ja masennuksen aliarvionti tai toiveajattelu niiden poistumisesta vippaskonsteilla. Menin todella pihalle tästä ihmiskokeesta ja ahdistus joka on myös mukanani kulkenut voimistui meleko suureksi. Seinään lopettamista en ainakaan siis suosittele kokeilemaan.

Muista en tiedä, mutta tämä lääke aiheuttaa minulle riippuvuutta. Riippuvuuden määrittelen kohdallani siten etten ole pystynyt lääkitystä lopettamaan. Tosin olen riippuvuuksiin taipuvainen ihminen ja varmasti on muitakin ongelmia joilla osan ongelmista voi selittää. En tiedä mikä on lääkityksen aiheuttamaa ongelmaa ja mikä alkuperäistä. No nyt ihmiskokeilu jatkuu, lääkitystä vaihdettiin ja Seronilannosta PIKKUHILJAA pienentämällä pudotettiin plumpsista pois. Nyt neljäs päivä menossa ja tulevaisuus epävarma, niinkuin kuulemma kaikilla ihmisillä.

p.s. Olen kokeillut kolmea erityyppistä terapiaa, akupunktiota, kirkasvalohoitoa, liikuntaa, rentoutusta, erilaisia meditaatio- ja itsehallintamenetelmiä, joogaa, ruokavaliota, avantouintia, kalaöljyjä, vitamiineja, hivenaineita, rukoilua, virallisia hoitopaikkoja ja virattomia paikkoja. paljon muuta :-)

Lue lisää

itse olen 16 vuotias, minulla on kaksi vuotta ollut masennus ja melkein vuoden olen syönyt 10mg seroniliä. olen huomannut jonkunlaista apua, olen tasapainottunut mutta olen koomassa kokoajan.. elämä ei maistu miltään, en tunne mitään eli henkisesti todella kuollut. kävin terapiassa joka kyllä loppuin vähän aika sitten. Ruokahalussa ei ole oikeastaan minkäänlaista eroa, aluksi ruokahalu palasi takaisin normaaliksi ja nytten taas välttelen syömistä. Olen kokoajan ärtyisä ja vihainen, piikittelen kaikkia muita sillä että olen pahalla tuulella, eli tuntuu ettei nuo lääkkeet auttaisi mitään. Minulta ruvetaan kohta vähentämään annostusta puoleen, jonka jälkeen tarkoituksena olisi lopettaa lääkkeiden syöminen, itseäni pelottaa koska en tahdo että lääkkeet lopetettaisiin. Kuitenkin ei ahdistuneisuutta enää niin paljoa ole ollut, ja paniikkikohtauksiakin muutaman kerran kuukaudessa vaikka ennen oli joka päivä. Tuntuu, että kun lääkkeet lopetettaisiin, tulevaisuus olisi vielä epävarmempi. Opiskelen ekaa vuotta amiskassa, siellä opettajat eivät ymmärrä mitään masennuksesta, erittäin hienoa siis olla koulussa, joskus tulee poissaoloja siitä ettei aamulla vaan kiinnosta lähetä kouluun.

Mutta niille jotka tätä Seronil lääkettä rupeavat syömään, suosittelen että lääkkeen syönnin aikana rupeisitte lenkkeilemään jonkun hyvän ystävän kanssa, olisitte mahdollisimman paljon ystävien kanssa sekä nukkuisitte yöllä riittävästi. nämä tekijät ovat vaikuttanut itselleni positiivisesti monestikkin. toivottavasti jotkut ottaisi tästä opiksensa. Masennus ei ole ylitsepääsemätön, sen kanssa oppii elämään vaikka tulevaisuus näyttäisikin huonolta. (:

memmau kirjoitti:

itse olen 16 vuotias, minulla on kaksi vuotta ollut masennus ja melkein vuoden olen syönyt 10mg seroniliä. olen huomannut jonkunlaista apua, olen tasapainottunut mutta olen koomassa kokoajan.. elämä ei maistu miltään, en tunne mitään eli henkisesti todella kuollut. kävin terapiassa joka kyllä loppuin vähän aika sitten. Ruokahalussa ei ole oikeastaan minkäänlaista eroa, aluksi ruokahalu palasi takaisin normaaliksi ja nytten taas välttelen syömistä. Olen kokoajan ärtyisä ja vihainen, piikittelen kaikkia muita sillä että olen pahalla tuulella, eli tuntuu ettei nuo lääkkeet auttaisi mitään. Minulta ruvetaan kohta vähentämään annostusta puoleen, jonka jälkeen tarkoituksena olisi lopettaa lääkkeiden syöminen, itseäni pelottaa koska en tahdo että lääkkeet lopetettaisiin. Kuitenkin ei ahdistuneisuutta enää niin paljoa ole ollut, ja paniikkikohtauksiakin muutaman kerran kuukaudessa vaikka ennen oli joka päivä. Tuntuu, että kun lääkkeet lopetettaisiin, tulevaisuus olisi vielä epävarmempi. Opiskelen ekaa vuotta amiskassa, siellä opettajat eivät ymmärrä mitään masennuksesta, erittäin hienoa siis olla koulussa, joskus tulee poissaoloja siitä ettei aamulla vaan kiinnosta lähetä kouluun.

Mutta niille jotka tätä Seronil lääkettä rupeavat syömään, suosittelen että lääkkeen syönnin aikana rupeisitte lenkkeilemään jonkun hyvän ystävän kanssa, olisitte mahdollisimman paljon ystävien kanssa sekä nukkuisitte yöllä riittävästi. nämä tekijät ovat vaikuttanut itselleni positiivisesti monestikkin. toivottavasti jotkut ottaisi tästä opiksensa. Masennus ei ole ylitsepääsemätön, sen kanssa oppii elämään vaikka tulevaisuus näyttäisikin huonolta. (:

Lue lisää

Keskivaikea masennus ja kauhea ruokahalu. Iltaisin se vasta alkaa.....Syön mitä vaan, eikä mikään riittää. Se on niin hirveä. Lääkärin määräys, että viikon 1tab. aamulla (10mg) ja jatkossa 2tab. aamulla.
Onko se mahdollista, että niiin pieni annos autta ahmimisen?
Kertokaa, onko kokemusta.
Kiitos.

Voiko olla totta kirjoitti:

Keskivaikea masennus ja kauhea ruokahalu. Iltaisin se vasta alkaa.....Syön mitä vaan, eikä mikään riittää. Se on niin hirveä. Lääkärin määräys, että viikon 1tab. aamulla (10mg) ja jatkossa 2tab. aamulla.
Onko se mahdollista, että niiin pieni annos autta ahmimisen?
Kertokaa, onko kokemusta.
Kiitos.

Lue lisää

Käytin itse vuosia sitten Seroniliä 1,5 v.:tta. Aloitus oli 10 mg ja sitten 20 mg /vrk. Lukuunottamatta haluttomuutta ja suunkuivumist,a se on hyvä lääke. Itselläni oli onnettomuuden jälkeinen postraumaattinen stressi reaktio. Selvisin suurimman surun ja tuskan tällä lääkkeellä. Se on ihan ok, ja turvallinen. Aluksi minulla oli vapinaa n. vkon, meni ohi. En masentunut sen enempään ja se tasoitti kroonista tuskaa.

Pikkuveli kuoli kirjoitti:

Käytin itse vuosia sitten Seroniliä 1,5 v.:tta. Aloitus oli 10 mg ja sitten 20 mg /vrk. Lukuunottamatta haluttomuutta ja suunkuivumist,a se on hyvä lääke. Itselläni oli onnettomuuden jälkeinen postraumaattinen stressi reaktio. Selvisin suurimman surun ja tuskan tällä lääkkeellä. Se on ihan ok, ja turvallinen. Aluksi minulla oli vapinaa n. vkon, meni ohi. En masentunut sen enempään ja se tasoitti kroonista tuskaa.

Lue lisää

minulle, menossa kuudes vuosi, annoksella 60 mg/vrk, indikaatioilla depressio ja BED.

20 mg on liian matala annos ahmintaan, syömishäiriöissä annoksen tulee olla korkea, itselläni se on ollut tuon BED:n takia jopa 80 mg.

Psykiatriko tuon on sinulle määrännyt vai yleislääkäri?

dep.+BED kirjoitti:

minulle, menossa kuudes vuosi, annoksella 60 mg/vrk, indikaatioilla depressio ja BED.

20 mg on liian matala annos ahmintaan, syömishäiriöissä annoksen tulee olla korkea, itselläni se on ollut tuon BED:n takia jopa 80 mg.

Psykiatriko tuon on sinulle määrännyt vai yleislääkäri?

Lue lisää

Yleislääkäri määräs sen. Ihmettelen kovasti, että vaikka kerroin sille ahmimisestaan ja, että siitä masennun, niin sittenkin se sanoi, että se 20mg. on sopiva annos.
Oliko sinulla alussa 20mg., tai heti 60mg?
Eikö siitä tullut paha olo ja miten nopeasti se vaikutta ahmintaan?
Olen ihan toivoton.

Kiitos... kirjoitti:

Yleislääkäri määräs sen. Ihmettelen kovasti, että vaikka kerroin sille ahmimisestaan ja, että siitä masennun, niin sittenkin se sanoi, että se 20mg. on sopiva annos.
Oliko sinulla alussa 20mg., tai heti 60mg?
Eikö siitä tullut paha olo ja miten nopeasti se vaikutta ahmintaan?
Olen ihan toivoton.

Lue lisää

20 mg ja siitä sitten nostettiin. Sivuvaikutuksina oli päänsärkyä, lievää huimausta ja ruokahaluttomuutta (!!!!)
Yleislääkäri ei oikein ole paras noissa sh-asioissa.
Terapiaa minulla on ollut tuossa rinnalla, tällä hetkellä ei.
Tsemppiä!

Kyllä se on ihan todettu että sh:ä annoksen tulee olla korkea

dep.?BED kirjoitti:

20 mg ja siitä sitten nostettiin. Sivuvaikutuksina oli päänsärkyä, lievää huimausta ja ruokahaluttomuutta (!!!!)
Yleislääkäri ei oikein ole paras noissa sh-asioissa.
Terapiaa minulla on ollut tuossa rinnalla, tällä hetkellä ei.
Tsemppiä!

Kyllä se on ihan todettu että sh:ä annoksen tulee olla korkea

Lue lisää

Täällä ainaski auttanut kovin. Puoli vuotta tullut syötyä.

markkanen kirjoitti:

Täällä ainaski auttanut kovin. Puoli vuotta tullut syötyä.

Kuinka nopeasti tämä lääke auttanut?

seronilkäyttäjä kirjoitti:

Kuinka nopeasti tämä lääke auttanut?

sellaiset 4-5 viikkoa.

depr+BED kirjoitti:

sellaiset 4-5 viikkoa.

vaihteeks täällä satuin taas lukemaan näitä tekstejä. itsellänihän puolvuotta sitten lopetettiin seronil, ja "ylitsepääsemätön", vaikea masennus voitettu. vuoden söin seronil-lääkkeitä, enkä tuolloin huomannut eroa mitään, mutta nyt huomaan eron.. noin vuosi sitten, olin ahdistunut, epätoivoinen, stressaantunut ja todella väsynyt ja lääkkeiden syönnistä ei tuntunut olevan mitään apua, nyt kun mietin millainen olin vuosi sitten kun söin lääkkeitä ja olin terapiassa.. lääkkeet aiheutti pienen "koomatilan", josta tosin ei ollut haittaa, muutakun etten ollut sosiaalinen. Lääkkeistä en huomannut mitään muita sivuvaikutuksia, mikä oli kyllä ihme.. tai no, huonoruokainen kun olen aina ollut nii kyllä vähän ruokahaluaki jopa rupes lisäämään. Tällähetkellä olen taas ihan normaali itseni, sosiaalinen ja pirteä. ahdistuneisuutta ja stressiä on tottakai kokoajan koulun takia, mutta ei samalla tavalla kun ennen. Toisaalta mietin useasti sitä, lamaannuttiko Seronil osan minusta, juuri tuon ahdistuneisuuden ja masentuneisuuden? toivottavasti kyllä. mikä parasta, paniikkikohtauksia en ole edes saanut, ties millon viimeks.. Olen jopa sen verran rohkaistunut että pystyn miettimään tulevaisuutta ja olen valmis toteuttamaan unelmia.

Tietysti enemmänkin eroa olisin voinut huomata mikäli olisin syönyt pidempään Seroniliä, mutta parempi näin lyhyemmän ajan. En voi muuta sanoo kun että ehkä paras mielialalääke mitä olen kokeillut, ei pahoja sivuvaikutuksia, ei haittaa elämistä liikaa ja helppo lopettaa. Tietysti monella on eri syihin määrätty lääkkeet mutta minulla kun masennukseen oli määrätty, täytyy asian eteen tehdä muutakin, kun vaan napsia pillereitä. ^^

memmau kirjoitti:

vaihteeks täällä satuin taas lukemaan näitä tekstejä. itsellänihän puolvuotta sitten lopetettiin seronil, ja "ylitsepääsemätön", vaikea masennus voitettu. vuoden söin seronil-lääkkeitä, enkä tuolloin huomannut eroa mitään, mutta nyt huomaan eron.. noin vuosi sitten, olin ahdistunut, epätoivoinen, stressaantunut ja todella väsynyt ja lääkkeiden syönnistä ei tuntunut olevan mitään apua, nyt kun mietin millainen olin vuosi sitten kun söin lääkkeitä ja olin terapiassa.. lääkkeet aiheutti pienen "koomatilan", josta tosin ei ollut haittaa, muutakun etten ollut sosiaalinen. Lääkkeistä en huomannut mitään muita sivuvaikutuksia, mikä oli kyllä ihme.. tai no, huonoruokainen kun olen aina ollut nii kyllä vähän ruokahaluaki jopa rupes lisäämään. Tällähetkellä olen taas ihan normaali itseni, sosiaalinen ja pirteä. ahdistuneisuutta ja stressiä on tottakai kokoajan koulun takia, mutta ei samalla tavalla kun ennen. Toisaalta mietin useasti sitä, lamaannuttiko Seronil osan minusta, juuri tuon ahdistuneisuuden ja masentuneisuuden? toivottavasti kyllä. mikä parasta, paniikkikohtauksia en ole edes saanut, ties millon viimeks.. Olen jopa sen verran rohkaistunut että pystyn miettimään tulevaisuutta ja olen valmis toteuttamaan unelmia.

Tietysti enemmänkin eroa olisin voinut huomata mikäli olisin syönyt pidempään Seroniliä, mutta parempi näin lyhyemmän ajan. En voi muuta sanoo kun että ehkä paras mielialalääke mitä olen kokeillut, ei pahoja sivuvaikutuksia, ei haittaa elämistä liikaa ja helppo lopettaa. Tietysti monella on eri syihin määrätty lääkkeet mutta minulla kun masennukseen oli määrätty, täytyy asian eteen tehdä muutakin, kun vaan napsia pillereitä. ^^

Lue lisää

Kärsin 16-vuotiaana paniikkihäiriöstä ja vuoden kuntoutuksen jälkeen oireet loppuivat kuin seinään. Sain ensin seronil 10mg ja sitten 20mg annoksina. Ensin tuntui että oireet pahenivat ja aloin olla jo itsemurhan partaalla,kun luulin etteivät edes lääkkeet auta. (kumma etteivät lääkärit kertoneet tästä.) Oireet kuitenkin helpottivat ajan kuluessa ja meni kauan aikaa löytää kadotettu minäni. Kuusi vuotta tästä eteenpäin aina on ollut pieni pelko perseen alla että mitä jos.. tivolin laitteiden kokeilu tai lävistyksen ja tatuointien ottaminen on ollut todella palkitsevaa, kun pieni pelko on ollut läsnä kokoajan, mutta sitten huomataankin ettei kohtausta tullut ollenkaan, vaikka vuosia sitten se olisi ollut mahdotonta.
Olin tilanteeseeni tyytyväinen, löysin ihanan poikaystävän, sain kouluni käytyä ja sain töitä, kaikki oli hyvin kunnes 2010 syksy koitti.

Tunsin kuinka syksy ja pimeys ahdistivat minua pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. tuntui etten saanut kesältä mitään käteen. En enää nauranut tai nauttinut bileilloista ja halusin olla vain kotona ja miettiä. Tajusin tilanteeni ja löysin vanhat seronilit joita käytin aikaisemmin, otin niitä aamuisin yhden ja ahdistus helpotti.. hetkeksi.
Myöhemmin huomasin etten halunnut enää läheisyyttä poikaystävältäni, enkä nauttinut enää vanhoista muista asioista, mistä pidin. Nauroin kyllä vitseille mutta tuntui siltä että ikäänkuin "lääkkeet" olisivat tehneet sen puolestani enkä ollut vilpitön.
Aloin käydä salilla helpottaakseni oloani, mutta eräällä joogan tunnilla ahdistuin kun lämpöpatterit alkoivat pitää kovaa meteliä.
Niin typerältä kuin se kuulostaakin muista ihmisistä, se ääni ahdisti minua, enkä voinut keskittyä joogaamiseen. Oli lähellä etten lähtenyt kesken tunnin.
Myöhemmin huomasin että olin alkanut taas tarkkailemaan itseäni ja melkeimpä etsimään vikaa joka voisi aiheuttaa kohtauksen.
Tarkkailin hengitystäni, rintaani ja jopa luonnostaan kylmiä käsiäni.

Syksyn aiheuttama stressi,perheen välirikko ja kolmivuorotyö tekivät tehtävänsä. Viime yönä yövuorossa olin väsynyt ja mietin näitä kaikkia murheita. Yhtäkkiä kuin kirkkaalta taivaalta sama pakonomainen tunne valtasi mielen että en saa henkeä, katsoin työkaveriani kauhuissani ja pelkäsin sekoavani. Riuhtaisin kuulokkeet korvistani, niin nopeasti että työkaverinikin hätkähti. Hän katsoi ja kysyi onko kaikki kunnossa? Vastasin että olen vaan väsynyt, käyn heittämässä vähän vettä kasvoille. Menin pukuhuoneeseen peilin eteen ja siinä samalla sain toisen kohtauksen. Yritin puhua mielessäni järkeä, että eihän tässä mitään, tiedät ettei tähän voi kuolla eikä se ole edes vaarallista. Siinä vaiheessa kun kohtaukset iskevät mikään järkipuhe ei auta enää, vain pakokauhu ja sekoamisen pelko pyörivät mielessä. Valahdin aivan valkoiseksi ja käteni olivat kylmän nihkeät.
Istuin vessassa ja itkin, ajattelin etten enää kestäisi tätä samaa paskaa mikä vie pohjalle ja niin nopeasti. Lähdin töistä ennen aikojani ja valehtelin saaneeni migreenikohtauksen. Pääsin kotiin ja menin poikaystäväni viereen nukkumaan ja rauhoituin.
Tänä aamuna heti herätessäni ja silmäni avatessa ahdistus iski. Se puhkesi taas.
Olo on epäonnistunut ja vaikea. Oma mieleni on pettänyt minut jälleen kerran.

Neb kirjoitti:

Kärsin 16-vuotiaana paniikkihäiriöstä ja vuoden kuntoutuksen jälkeen oireet loppuivat kuin seinään. Sain ensin seronil 10mg ja sitten 20mg annoksina. Ensin tuntui että oireet pahenivat ja aloin olla jo itsemurhan partaalla,kun luulin etteivät edes lääkkeet auta. (kumma etteivät lääkärit kertoneet tästä.) Oireet kuitenkin helpottivat ajan kuluessa ja meni kauan aikaa löytää kadotettu minäni. Kuusi vuotta tästä eteenpäin aina on ollut pieni pelko perseen alla että mitä jos.. tivolin laitteiden kokeilu tai lävistyksen ja tatuointien ottaminen on ollut todella palkitsevaa, kun pieni pelko on ollut läsnä kokoajan, mutta sitten huomataankin ettei kohtausta tullut ollenkaan, vaikka vuosia sitten se olisi ollut mahdotonta.
Olin tilanteeseeni tyytyväinen, löysin ihanan poikaystävän, sain kouluni käytyä ja sain töitä, kaikki oli hyvin kunnes 2010 syksy koitti.

Tunsin kuinka syksy ja pimeys ahdistivat minua pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. tuntui etten saanut kesältä mitään käteen. En enää nauranut tai nauttinut bileilloista ja halusin olla vain kotona ja miettiä. Tajusin tilanteeni ja löysin vanhat seronilit joita käytin aikaisemmin, otin niitä aamuisin yhden ja ahdistus helpotti.. hetkeksi.
Myöhemmin huomasin etten halunnut enää läheisyyttä poikaystävältäni, enkä nauttinut enää vanhoista muista asioista, mistä pidin. Nauroin kyllä vitseille mutta tuntui siltä että ikäänkuin "lääkkeet" olisivat tehneet sen puolestani enkä ollut vilpitön.
Aloin käydä salilla helpottaakseni oloani, mutta eräällä joogan tunnilla ahdistuin kun lämpöpatterit alkoivat pitää kovaa meteliä.
Niin typerältä kuin se kuulostaakin muista ihmisistä, se ääni ahdisti minua, enkä voinut keskittyä joogaamiseen. Oli lähellä etten lähtenyt kesken tunnin.
Myöhemmin huomasin että olin alkanut taas tarkkailemaan itseäni ja melkeimpä etsimään vikaa joka voisi aiheuttaa kohtauksen.
Tarkkailin hengitystäni, rintaani ja jopa luonnostaan kylmiä käsiäni.

Syksyn aiheuttama stressi,perheen välirikko ja kolmivuorotyö tekivät tehtävänsä. Viime yönä yövuorossa olin väsynyt ja mietin näitä kaikkia murheita. Yhtäkkiä kuin kirkkaalta taivaalta sama pakonomainen tunne valtasi mielen että en saa henkeä, katsoin työkaveriani kauhuissani ja pelkäsin sekoavani. Riuhtaisin kuulokkeet korvistani, niin nopeasti että työkaverinikin hätkähti. Hän katsoi ja kysyi onko kaikki kunnossa? Vastasin että olen vaan väsynyt, käyn heittämässä vähän vettä kasvoille. Menin pukuhuoneeseen peilin eteen ja siinä samalla sain toisen kohtauksen. Yritin puhua mielessäni järkeä, että eihän tässä mitään, tiedät ettei tähän voi kuolla eikä se ole edes vaarallista. Siinä vaiheessa kun kohtaukset iskevät mikään järkipuhe ei auta enää, vain pakokauhu ja sekoamisen pelko pyörivät mielessä. Valahdin aivan valkoiseksi ja käteni olivat kylmän nihkeät.
Istuin vessassa ja itkin, ajattelin etten enää kestäisi tätä samaa paskaa mikä vie pohjalle ja niin nopeasti. Lähdin töistä ennen aikojani ja valehtelin saaneeni migreenikohtauksen. Pääsin kotiin ja menin poikaystäväni viereen nukkumaan ja rauhoituin.
Tänä aamuna heti herätessäni ja silmäni avatessa ahdistus iski. Se puhkesi taas.
Olo on epäonnistunut ja vaikea. Oma mieleni on pettänyt minut jälleen kerran.

Lue lisää

Itse olen kärsinyt myös paniikkikohtauksista, ja olen kerennyt jopa kokea muiden pilkat ja ymmärtämättömyyden tähän asiaan. Seronil ei tosin vaikuttanut paniikkikohtauksiin mitenkään. sain paniikkikohtauksia, otin lääkkeen tai en.. Itselläni on tosin tuo paniikkikohtaus vähän erilainen, itken kamalasti, enkä saa henkeä, tärisen ja käperryn mahdollisimman pieneen asentoon (jonka seurauksena tietenkin se, että en saa henkeä sitäkään vähää mitä voisin normaalisti saada kohtauksen aikana). monet kaverit ja poikaystäväni olivat tukena jos sain kohtauksen heidän seurassaan, mutta jos olen yksin ollessani saanut kohtauksen niin minulle ei jää minkäänlaisia muistikuvia.. Yleisissä tiloissa tämä on todella häiritsevää, kun moni ei tälläistä ymmärrä.

Tosin nyt on ollut jopa kaikki paremmin, viimeisin paniikkikohtaus joskus kesälomalla!? no, silläkin tavalla on vaikutttanut etten myös itkekkään, en edes väkisin. Seronil ja elämänmuutos teki tehtävänsä, turhankin hyvin. mikään ei tunnu miltään, en tunne henkistä kipua (mikä on todella hyvä) sekä en enää itke enkä saa paniikkikohtauksia, enkä myöskään enää osaa puhua asioista.. tässä olen 3 kuukautta miettinyt samaa asiaa joka ilta, enkä vieläkään tiedä mitä pitää tehdä.. noh, ehkä tämäkin asia selviää sitten joskus, kun saa fiilikset takaisin :p

Lastensuojelu viranomaiset on p:stä. Yrittää vetää kaikkeen mukaan ja väittää toisten perheitä huonoiksi.

joo sama mulla tuli, eikä lääkäri uskonut. poltti, närästi, oksetti, muttei voinu oksentaa kummiskaa. eikä auttanu kyllä mielialaan kuukausienka jälkeen, mutta toi närästys pysyi. siis lopetin !

Joko on helpottanut?

Sain psykiatrilta reseptit seuraaville lääkkeille "elinikäinen" määreellä 20 vuotta sitten: masennukseen Seronil 2x20 mg, yhtä "unirauhoittavaa" ja yhtä "psykoosinestäjää". "Psykoosinestäjän" lopetin noin vuoden kuluttua, ongelmitta, aineella ei ollut vaikutusta suuntaan eikä toiseen, aivan dummy "lääke". "Unirauhoittava" vaihdettiin 15 vuoden käytön jälkeen Ketipinoriksi 200 mg, tällöin myös Lyrica 150 mg ja 300 mg tuli mukaan. Tällä pohjalla lopetin omalla päätöksellä Seronilin, viikon aikana, ongelmitta. Olinkin jo pitkään arvellut, että Seronil on ainakin minun tapauksessa täysin "dummy". Turhaan 20 vuotta, melkoinen menoerä valtiolle, ilmaislääke kun minulle oli. Lyrica, varsinkin illalla 300 mg, toimii hyvin ahdistusvoittoiseen masennukseen, ja 2 mg Lorazepamia tukee sitä erinomaisesti. Lorazepamista tosin joutuu taistelemaan vaihtuvien terkkari-lääkärien kanssa, he kun pyrkivät olemaan neropatteja ja "tietämään jotakin paremmin" kuin me, jotka joudumme tsemppaamaan oman hyvinvointimme puolesta. E-reseptin aikana kaiken pitäisi sujua ilman sitä ikuista väärinkäytösepäilyä.
"Elinikäiset" lääkkeeni ovat siis vaihtuneet, tai käyttö lopetettu.

ketipinor aiheutti mulle jo viikon syönnin jälkeen 5 kg painon nousua, lopetin ja varsinainen syy nukuin vuorokaudet ympäriinsä, ei hyvä!

Vedän hihaan subuteksia ja poltan paukut! Jyrki on tosi kova pelle! Voisi lähteä helvettiin EU:sta ja hoitaa Suomen asiat loppuun!