Voi päiväkirja.
Niin se vain tapahtui. Vaikka juuri vannoin etten enää pitkiin aikoihin antaudu millekään tunnepeleille vaan keskityn oppimaan itseni ja tulemaan vahvemmaksi ihmiseksi. Enpä vain ollutkaan varautunut kaikkeen. Totuushan tietysti on että tunne-elämä ei paljon sääntöjä kysele, ja itse ei voi määrätä koska sen sielunkumpaaninsa löytää... ja niinpä niin, minäpoika törmäsin sieluun joka painui suoraan sisälleni eikä enää poistu sieltä. Yksi toinen yritti tehdä vaikutusta, mutta keijukaistyttö ottikin ja katsoi minua silmiin. Silmistä heijastui takaisin kaikki se mikä saman tien roihahti itsessäni. Suerusteleva tyttö. Korkealla moraalilla. Yksi yö keskustelua ja viatonta läheisyyttä, enkä minä, kyyninen kusipää, ole koskaan tuntenut ketään kohtaan samoin. En syö, en nuku, kirjoitan vaan laulun toisensa jälkeen. Toivon keujutytön olevan onnellinen tuoreen poikaystävänsä kanssa, enkä haluakaan mennä heidän väliinsä, mutta yritän etsiä keinoa itse sevitä. Mitä hyötyä on elämästä, jos ei ole hyvä olla? Miten tästä voi jatkaa? Helpompi olisi vain haihtua pois, mutta itsemurhahan on pelkuruutta ja siihen minä en ryhdy. Neuvottomaksi jään... istun yöt portailla ja kirjoitan keijutytölle lauluja joita hän ei kuitenkaan koskaan kuule. Vittu elämä on sairasta, kun sen ensin pitää todistaa voivansa olla niin saatanan ihanaa vain ottaakseen ihanuuden pois kokonaan. Fuck you all.
Niin se vain tapahtui. Vaikka juuri vannoin etten enää pitkiin aikoihin antaudu millekään tunnepeleille vaan keskityn oppimaan itseni ja tulemaan vahvemmaksi ihmiseksi. Enpä vain ollutkaan varautunut kaikkeen. Totuushan tietysti on että tunne-elämä ei paljon sääntöjä kysele, ja itse ei voi määrätä koska sen sielunkumpaaninsa löytää... ja niinpä niin, minäpoika törmäsin sieluun joka painui suoraan sisälleni eikä enää poistu sieltä. Yksi toinen yritti tehdä vaikutusta, mutta keijukaistyttö ottikin ja katsoi minua silmiin. Silmistä heijastui takaisin kaikki se mikä saman tien roihahti itsessäni. Suerusteleva tyttö. Korkealla moraalilla. Yksi yö keskustelua ja viatonta läheisyyttä, enkä minä, kyyninen kusipää, ole koskaan tuntenut ketään kohtaan samoin. En syö, en nuku, kirjoitan vaan laulun toisensa jälkeen. Toivon keujutytön olevan onnellinen tuoreen poikaystävänsä kanssa, enkä haluakaan mennä heidän väliinsä, mutta yritän etsiä keinoa itse sevitä. Mitä hyötyä on elämästä, jos ei ole hyvä olla? Miten tästä voi jatkaa? Helpompi olisi vain haihtua pois, mutta itsemurhahan on pelkuruutta ja siihen minä en ryhdy. Neuvottomaksi jään... istun yöt portailla ja kirjoitan keijutytölle lauluja joita hän ei kuitenkaan koskaan kuule. Vittu elämä on sairasta, kun sen ensin pitää todistaa voivansa olla niin saatanan ihanaa vain ottaakseen ihanuuden pois kokonaan. Fuck you all.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minkäkin rakastan jotakin jota en voi saada..Rakastan niin paljon että tämä tunne tukahduttaa kaiken muun allensa..Sattuu, sattuu niin perkeleen paljon. Kaipaan niin paljon etten osaa enää muuta tehdäkkään..
Tahtoisin minäkin haihtua pois, mutta jos niin teen. Jää mulla näkemättä, voisinko joskus saada rakkaani taas hetkeksi lähelleni. Tämäkin sairasta. Pakko vain yrittää jaksaa.
meitä on enempikin... Välillä sitä ajatteleekin, (kuten jossain luki) että elämä on sarja ikäviä heräämisiä. Mutta toivon että vielä jonain päivänä elämä hymyilee..