kuten aikaisemmassa aiheessani kerroin anopistani, jonka kyseenalainen käyttäytyminen herättää minussa ihmetystä. Nyt kun on vielä selvinnyt hänen valehdelleen omasta tyttärestään tiettyjä asioita kysynkin, että onko helluntailaisyhteisöissä sanktiota jos jäsen käyttäytyy vastoin periaatteita esim. rikkoo käskyjä ? Vertailukohtana se, etä samasta yhteisöstä savustettiin toinen sukulaiseni ulos, koska hän seurusteli ei-uskovan kanssa.
Sanktio synnistä ?
ymmällään02
2120
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
en ole lukenut aikaisempaa kirjoitustasi anopistasi. Mutta tuosta ei-uskovan kanssa seurustelusta minulla on omakohtaisia kokemuksia.
Uskoontultuani päätin, etten koskaan mene naimisiin ei-uskovan kanssa. Onhan Raamatussakin vertaus aiheesta: Aviopari jossa toinen uskoo ja toinen ei, on kuin härkäpari joka kyntää yhdessä mutta eri suuntiin. Eli aika työlästä. Elämän tavoitteet ovat loppupelissä niin erilaiset, että joko uskova tai ei-uskova joutuu tekemään jatkuvasti kompromissejä omien periaatteidensa kanssa. Voi olla, että uskova luopuu, koska ei pääse kasvamaan, tai ei-uskova tulee uskoon.
Omassa tapauksessani. Olin jo muuttanut puolisoni kotiin. Seurakunnan vanhin pyysi minut juttusille kokouksen jälkeen. Hän kertoi kuulleensa, että seurustelin ei-uskovan kanssa. Jos halusin edelleen kuulua seurakuntaan: minun tuli erota tai mennä naimisiin. Olin aika ristiriidassa itseni kanssa...mutta Jumala johdattaa, jos itse haluaa. Joten menimme naimisiin. Mieheni ei edelleenkään ole uskossa, enkä minäkään ole luopunut toivostani, vaikka joudunkin pidättelemään itseäni aikalailla.
Lastenkasvatuksen suhteen olemme samoilla linjoilla (ehkä niitä ainoita asioita joista olemme samaa mieltä).
Ymmärrät varmaan mikä riski uskovan on luopua uskostaan, jos seurustelee ei-uskovan kanssa. Siis siitä syystä seurakunta varoittaa asiasta. Helluntaiseurakunta ei hyväksy avoliittoa, kuten tiedät. Kyllähän se muutama kuukausi menee vaikka pylly edellä, mutta vuosien mittaan voi kokukseen lähdön kynnys olla yllättävän korkea.
Itse uskoon tultuani rukoilin kolme vuotta,että löytäisin itselleni puolison.
Olisin voinut jatkaa entisen naisystäväni kanssa eräänlaista eripaikkakunnalla elämisen yhteyttä,vaan koska hän ei halunnut avio-liittoon eikä oikein uskon asiatkaan ollut hänellä "tapetilla" silloin,niin päätimme,että yhteis elo on siltä erää loppu.
En usko,että siitä olisi mitään tullut,kun hän halusi juhlia melko toiseen malliin ja viinat ja tupakit mukaan hiukan muiden "virheiden" kera ei olisi minulle ollut mahdolinen tapa elää.
Olen usein miettinytkin,että kuinka paljon helpompi yksinäisen on aloittaa uskon tie,kun ei avio-, tai avopuoliso ole rajoittamassa kasvua ja hengellistä elämää yleensä.