Syyskuun 21. päivänä 1922 ehdotti 25 suomalaista kommunistien kansanedustajaa Suomen Sosialistisen Neuvosto-Tasavallan perustamista.
Esitykseen liityviin lakialoitteisiin kuului mm. "yhteiskunnan loiskerrosten hävittäminen" ja "ääni- ja vaalioikeuden kieltäminen yhteiskunnan loiseläjiltä" ym. mielenkiintoista.
Allekirjoittaneet kansanedustajat olivat:
Ville Vainio
Elin Fagerholm
Kaarlo Lampinen
Toivo Aronen
Pekka Nurmiranta
Rosa Sillanpää
Kalle Kankari
Antti J. Nahkala
Aug. Koivisto
August Rytkönen
Väinö Hannula
Yrjö Valkama
Antti Kaarne
Hilda Hannunen
J. Vesterlund
Jaakko Enqvist
Hannes pulkkinen
Laura Numminen
Lempi Tuomi
Albert Kallio
Kalle Toppinen
Hj. Mäkinen
Emmi Mäkelin
T. Hj. Långström
Frans Hiillos
Tämä aloite löytyy eduskunnan asiakirjoista. Vuoden 1922 pöytäkirjan liitteet, esitys n:o 7 sivut 7-11.
Lukekaa ja kauhistukaa. Meillehän on kerrottu ettei vuoden 1918 jälkeisessä Suomessa vasemmistolla ollut mitään oikeuksia. Silti he ovat eduskunnassa ehdottaneet jopa valtiomuodon muuttamista kommunistiseksi vain 4 vuotta sodan jälkeen. Ja omien oikeuksiensa puutteesta kommunistit ovat lyöneet rumpua ja itse ovat tehneet lakialoitteen parlamnetin palkeilla riistääkseen heidän määrittelemiltään "loisilta" kaikki oikeudet ja kuten aloitteen teksti kuuluu: "loiskerrosten hävittäminen".
Esitykseen liityviin lakialoitteisiin kuului mm. "yhteiskunnan loiskerrosten hävittäminen" ja "ääni- ja vaalioikeuden kieltäminen yhteiskunnan loiseläjiltä" ym. mielenkiintoista.
Allekirjoittaneet kansanedustajat olivat:
Ville Vainio
Elin Fagerholm
Kaarlo Lampinen
Toivo Aronen
Pekka Nurmiranta
Rosa Sillanpää
Kalle Kankari
Antti J. Nahkala
Aug. Koivisto
August Rytkönen
Väinö Hannula
Yrjö Valkama
Antti Kaarne
Hilda Hannunen
J. Vesterlund
Jaakko Enqvist
Hannes pulkkinen
Laura Numminen
Lempi Tuomi
Albert Kallio
Kalle Toppinen
Hj. Mäkinen
Emmi Mäkelin
T. Hj. Långström
Frans Hiillos
Tämä aloite löytyy eduskunnan asiakirjoista. Vuoden 1922 pöytäkirjan liitteet, esitys n:o 7 sivut 7-11.
Lukekaa ja kauhistukaa. Meillehän on kerrottu ettei vuoden 1918 jälkeisessä Suomessa vasemmistolla ollut mitään oikeuksia. Silti he ovat eduskunnassa ehdottaneet jopa valtiomuodon muuttamista kommunistiseksi vain 4 vuotta sodan jälkeen. Ja omien oikeuksiensa puutteesta kommunistit ovat lyöneet rumpua ja itse ovat tehneet lakialoitteen parlamnetin palkeilla riistääkseen heidän määrittelemiltään "loisilta" kaikki oikeudet ja kuten aloitteen teksti kuuluu: "loiskerrosten hävittäminen".
Vastaukset 7
Vanhimmat
Surullista kyllä, eräät uskoivat/uskovat että tasa-arvoa ja korkea elintaso syntyvät itsestään, kun yhteiskunnan "loisista" päästään eroon riistämällä heiltä ihmisoikeudet...
Onneksi esitys ei mennyt läpi!
Maamme poliittista historiaa tuntevat ymmärtävät hyvin, että tämä joukko oli aatteellisesti ja poliittisesti rohkeaa työväestön eliittiä, jotka uskalsivat laittaa itsensä alttiiksi henkilökohtaiselle terrorismille ja joka myös "Lapualaislakien" ja "ohranan" toimesta toteutettiin.
tuollaisia rohkeita ehdotuksia suomi kaipaa!!!
85-vuoden perspektiivillä on helppo tehdä pilkkaa. Teitinkin isoisät saatto silloin olla Finleisonilla taikka Varipilan sahalla töissä ja uneksia paremmasta huomisesta jos sellainen vaikka sosialistisessa maassa saisi. Ei sillon tiedetty Stalinista mitään. Vielä oli torppareita, viimeset vapautettiin ennen Talvisotaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Torpparilaki
Hyvä huomio! Historiaa on tosiaan arvioitava tapahtumatilanteesta eikä nykyisyydestä käsin. Rohkeita tuon ajan työläisedustajat olivat eikä heitä voi mitenkään syyttää Neuvostoliiton rikoksista.
Olen kyllä itsekin ihmetellyt, miten nopeasti Suomi kuitenkin poliittisesti palasi normaalitilaan sisällissodan kauheuksien jälkeen. Tämä oli varmaan liberaalin porvariston, ennen kaikkea Ståhlbergin ansiota. Tämä suojakausi ei tosin kestänyt kauan ja päättyi 1930 -luvun alun kommunistilakeihin.
"Olen kyllä itsekin ihmetellyt, miten nopeasti Suomi kuitenkin poliittisesti palasi normaalitilaan sisällissodan kauheuksien jälkeen."
Suomi kyllä yritti paluuta normaalioloihin ja täyteen demokratiaan, mutta se epäonnistui. Lahtarihenki nousi pian uudelleen. Ståhlbergilainen suojasää ei kestänyt. Kommunisteja ja vasemmistososialisteja vainottiin jälleen jo 1920-luvun puolivälissä. Sitten tuli lapualainen fasismi, joka merkitsi terrorin kovenemista.
Ei ollut mukavaa olla köyhän kansan asialla toimiva työläisaktivisti tuon ajan Suomessa. Lapualaiset kiertelivät maakunnissa muilutusautoillaan hakkaamassa ja kidnappaamassa ihmisiä. Vallitsi pelon ilmapiiri. Ja sitä jatkui oikeastaan kesään 1940, jolloin talvisodan ja jatkosodan välivaiheen aikana luokkakantainen työväenliike uskalsi hetkeksi aktivoitua. Mutta maahan saapui syksyllä 1940 natsijoukkoja. Suomi oli valinnut puolensa suursodassa. Suomen porvari unelmoi Saksan natsin tavoin siirtomaista idässä.
Pitkä synkkä aika päättyi syksyllä 1944, kun Neuvostoliitto pakotti Suomen laskemaan aseensa. Neuvostoliitto pakotti Suomen kieltämään fasistiset järjestöt ja sallimaan kommunistien toiminnan. Paasikiven johtama kaikkien demokraattisten voimien yhteishallitus alkoi toteuttaa kommunistien jo vuosikymmeniä vaatimia reformeja.
Ihan perusteltu käsitys noista vuosista Toveri Viljaselta. Olisipa kuulla näkemyksesi noista vuosista nykypäivään.
Ennen niin mahtava SKP on kuihtunut aivan olemattomaksi ja kuihtuu edelleen. Vasemmiston kannatus on alhaisin koko Suomen eduskunnan historian aikana.
Vasemmistolaiset liittyvät suurin joukoin Perussuomalaisten kannattajiksi.
Luulisi, että vasemmistopuolueilla olisi maailmassa ja Suomessa tehtävää.
Uskotko, että Suomen vasemmistolainen liike vielä nousee? Mitä nousu mielestäsi edellyttää?