Helluntailaisuus muistuttaa sirkusta - tai jopa Circus Maximusta, antiikin Rooman surullisenkuuluisten, hurmeisten verileikkien näyttämöä. Huomaahan sen täälläkin: aina välillä joku, joka uskaltaa epäillä helluntailaisten oppia, heitetään areenalle ja kohta on leijonalauma kimpussa.
Helluntailaisuus on sekasortoista, hallitsematonta kaaosta, joka koostuu päällekkäin yhteen ääneen tapahtuvasta kielilläpuhumisesta, vapinasta, hurmoksesta, huudosta, katteettomista lupauksista ja kaatuilusta. Pahimmillaan helluntailaisen saarnaajan (jollaiseksi laskettakoon myös eräät turbokarismaattiset luterilaissaarnaajat) isännöimä kokous on kuin mielisairaalan suljetun osaston väki kohtaisi epileptikkojen vuosikokouksen.
Lapsi viehättyy leluista, joissa on ääntä, väriä, räiskettä ja vauhtia. Samasta syystä lapsi viihtyy sirkuksessa. Siellä pellet vetävät omaa showtaan, taikurit tekevät silmänkääntötemppuja ja jotkut esiintyjät ovat täysiä elukkoja. Sirkus on illuusioiden valtakunta. Aikuisen ei kuitenkaan enää pitäisi ottaa sirkusta todesta.
Aikuinen usko ei pyöri sirkuksen ympärillä, se ei hae hyviä viboja ja fiiliksiä, se ei keskity elämyksiin eikä näytösluontoisiin sensaatioihin. Se ei hehkuta uskoon tulleilla julkkiksilla ja tee heidän elämästään kolmen aukeaman lehtijuttuja, joissa päähenkilön kasvokuvat täyttävät puolet joka sivusta ja jossa sivuhenkilö Jeesus mainitaan pari kertaa ohimennen.
Aikuinen usko on siellä, missä murtunein sydämin rukoillaan omantunnon tuskissa syntejä anteeksi Jeesuksen tähden Pyhältä Kaikkivaltiaalta. Aikuinen usko on siellä, missä tehdään käytännön avustustyötä pultsarien, huorien ja roistojen keskuudessa. Ja nyt, ennen kuin joku taas röyhistää rintaansa ja sanoo, että tuota avustustyötähän me teemmekin, helluntailaisissa on 900
ex-vankia ja meillä on kaksi hoitokotia pultsareille ja narkeille, ja minähän olen auttanut niin-ja-niin monta ihmistä uskoon, niin minä vähän toppuuttelen.
Helluntailaisten tekemä diakoniatyö on erinomaisen hienoa - siihen asti, kunnes ruvetaan ylipuhumaan raitistuneelle ja reipastuneelle helluntaiuskoa. Entinen vanki, juoppo tai narkki on usein yksinkertainen ja johdateltavissa oleva - kuten muuten julkkiskin! Se, minkä te hänelle totuutena kerrotte, sen hän kritiikittä totuutena ottaa. Voikin käydä niin, että te kyllä pelastatte ihmisen ruumiin rappiolta, mutta kadotatte hänen sielunsa harhaopilla. Teille ei riitä Jeesus, vaaditaan myös uskovien kaste, henkikaste ja kielilläpuhuminen, jotta ihminen varmuudella olisi pelastettu. Tämän lain alle te heikkoja johdatatte. Ja mikä pahinta, te johdatatte heidät tunnekuohun kaaokseen.
Helluntailiike ei kuitenkaan ole pelkkää kaaosta. Onneksi osa Suomen helluntailaisista on järjestäytynyt Helluntaikirkoksi. Niin, kirkoksi, sellaiseksi, jota ennen halveksitte, sellaiseksi, jossa teidän mielestänne oli vain helvettiin meneviä nimikristittyjä! Sillä on jopa helluntailaisten uskontunnustus. Moniko teistä tuntee sen?Jos helluntailaisuudella on tervehenkinen tulevaisuus, siitä tulee kaaostaan suitsiva kirkko. Jos ei, se tulee yhä anarkistisemmaksi ja villimmäksi.
Helluntailaisuus on sekasortoista, hallitsematonta kaaosta, joka koostuu päällekkäin yhteen ääneen tapahtuvasta kielilläpuhumisesta, vapinasta, hurmoksesta, huudosta, katteettomista lupauksista ja kaatuilusta. Pahimmillaan helluntailaisen saarnaajan (jollaiseksi laskettakoon myös eräät turbokarismaattiset luterilaissaarnaajat) isännöimä kokous on kuin mielisairaalan suljetun osaston väki kohtaisi epileptikkojen vuosikokouksen.
Lapsi viehättyy leluista, joissa on ääntä, väriä, räiskettä ja vauhtia. Samasta syystä lapsi viihtyy sirkuksessa. Siellä pellet vetävät omaa showtaan, taikurit tekevät silmänkääntötemppuja ja jotkut esiintyjät ovat täysiä elukkoja. Sirkus on illuusioiden valtakunta. Aikuisen ei kuitenkaan enää pitäisi ottaa sirkusta todesta.
Aikuinen usko ei pyöri sirkuksen ympärillä, se ei hae hyviä viboja ja fiiliksiä, se ei keskity elämyksiin eikä näytösluontoisiin sensaatioihin. Se ei hehkuta uskoon tulleilla julkkiksilla ja tee heidän elämästään kolmen aukeaman lehtijuttuja, joissa päähenkilön kasvokuvat täyttävät puolet joka sivusta ja jossa sivuhenkilö Jeesus mainitaan pari kertaa ohimennen.
Aikuinen usko on siellä, missä murtunein sydämin rukoillaan omantunnon tuskissa syntejä anteeksi Jeesuksen tähden Pyhältä Kaikkivaltiaalta. Aikuinen usko on siellä, missä tehdään käytännön avustustyötä pultsarien, huorien ja roistojen keskuudessa. Ja nyt, ennen kuin joku taas röyhistää rintaansa ja sanoo, että tuota avustustyötähän me teemmekin, helluntailaisissa on 900
ex-vankia ja meillä on kaksi hoitokotia pultsareille ja narkeille, ja minähän olen auttanut niin-ja-niin monta ihmistä uskoon, niin minä vähän toppuuttelen.
Helluntailaisten tekemä diakoniatyö on erinomaisen hienoa - siihen asti, kunnes ruvetaan ylipuhumaan raitistuneelle ja reipastuneelle helluntaiuskoa. Entinen vanki, juoppo tai narkki on usein yksinkertainen ja johdateltavissa oleva - kuten muuten julkkiskin! Se, minkä te hänelle totuutena kerrotte, sen hän kritiikittä totuutena ottaa. Voikin käydä niin, että te kyllä pelastatte ihmisen ruumiin rappiolta, mutta kadotatte hänen sielunsa harhaopilla. Teille ei riitä Jeesus, vaaditaan myös uskovien kaste, henkikaste ja kielilläpuhuminen, jotta ihminen varmuudella olisi pelastettu. Tämän lain alle te heikkoja johdatatte. Ja mikä pahinta, te johdatatte heidät tunnekuohun kaaokseen.
Helluntailiike ei kuitenkaan ole pelkkää kaaosta. Onneksi osa Suomen helluntailaisista on järjestäytynyt Helluntaikirkoksi. Niin, kirkoksi, sellaiseksi, jota ennen halveksitte, sellaiseksi, jossa teidän mielestänne oli vain helvettiin meneviä nimikristittyjä! Sillä on jopa helluntailaisten uskontunnustus. Moniko teistä tuntee sen?Jos helluntailaisuudella on tervehenkinen tulevaisuus, siitä tulee kaaostaan suitsiva kirkko. Jos ei, se tulee yhä anarkistisemmaksi ja villimmäksi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Käsijarru olisi paikallaan.
Ettei kovassa vauhdissa ajeta
ojaan, niin kuin monen on käynyt.
Raamatun Sanaa olisi hyvä syödä
muutenkin kuin vain jälkiruuaksi.
Tässä sirkustaiteiden aikakaudessa
on suuri vaara itsekin joutua areenalle
teloitettavaksi tai teloittajaksi,
ellei ole selvää tietoa Jumalan Sanasta,
siitä, mitä mikin on. Eksytys on valloillaan
niin kuin se on kirjoitettu. Olkoon
kysymys helluntailaisista tai muista
suuntauksista, koko kristillisyys on
seulottavana. Joka vahvana pysyy loppuun
asti se pelastuu.
Aivan, Sanan vankkaa jälkiuunikyrsää eikä mitään pullamössöä. Ja syönpä Jumalan Sanan lisäksi myös mustan ranskalaistyyppisen taiteilijabaskerini(...), ellei oikea kristillisyys koostu terveestä, raamatullisesta opista, evankelioinnista ja käytännön avustustyöstä. Jalat maassa, ei pilvissä. Antiikin Roomakin sentään tarjosi SEKÄ leipää ETTÄ sirkushuveja. Nykyinen hurraakristillisyys tarjoaa VAIN sirkushuveja.
”Helluntailaisuus muistuttaa sirkusta.”
-Ei päde ainakaan niihin seurakuntiin, joissa olen ollut mukana parikymmentä vuotta. Niissä en ole sirkusta nähnyt.
”Helluntailaisuus on sekasortoista, hallitsematonta kaaosta, joka koostuu päällekkäin yhteen ääneen tapahtuvasta kielilläpuhumisesta, vapinasta, hurmoksesta, huudosta, katteettomista lupauksista ja kaatuilusta.”
-Todella epätosi kuvaus siitä, mitä itse olen nähnyt ja kokenut.
”Pahimmillaan helluntailaisen saarnaajan (jollaiseksi laskettakoon myös eräät turbokarismaattiset luterilaissaarnaajat) isännöimä kokous on kuin mielisairaalan suljetun osaston väki kohtaisi epileptikkojen vuosikokouksen.”
-Tästä en osaa sanoa muuta, kuin että itse en ole tällaista nähnyt, mutta jos joku muu on, niin siitä en tiedä.
”Lapsi viehättyy leluista, joissa on ääntä, väriä, räiskettä ja vauhtia. Samasta syystä lapsi viihtyy sirkuksessa. Siellä pellet vetävät omaa showtaan, taikurit tekevät silmänkääntötemppuja ja jotkut esiintyjät ovat täysiä elukkoja. Sirkus on illuusioiden valtakunta. Aikuisen ei kuitenkaan enää pitäisi ottaa sirkusta todesta.”
-Tämä ei edelleenkään liity minun kokemuksiini helluntaiseurakunnasta.
”Aikuinen usko ei pyöri sirkuksen ympärillä, se ei hae hyviä viboja ja fiiliksiä, se ei keskity elämyksiin eikä näytösluontoisiin sensaatioihin. Se ei hehkuta uskoon tulleilla julkkiksilla ja tee heidän elämästään kolmen aukeaman lehtijuttuja, joissa päähenkilön kasvokuvat täyttävät puolet joka sivusta ja jossa sivuhenkilö Jeesus mainitaan pari kertaa ohimennen.”
-Tässä kritiikissä on sikäli perää, että julkkisten uskoontulolla on ehkä elämöity liikaa ja puristettu heistä tehot irti antamatta välttämättä aikaa kasvulle. Toisaalta se Raikkukin teki näyttävät lähdöt, mutta Jumala ohjasi kuitenkin juuri samaan porukkaan takaisin.
”Aikuinen usko on siellä, missä murtunein sydämin rukoillaan omantunnon tuskissa syntejä anteeksi Jeesuksen tähden Pyhältä Kaikkivaltiaalta. Aikuinen usko on siellä, missä tehdään käytännön avustustyötä pultsarien, huorien ja roistojen keskuudessa. Ja nyt, ennen kuin joku taas röyhistää rintaansa ja sanoo, että tuota avustustyötähän me teemmekin, helluntailaisissa on 900 ex-vankia ja meillä on kaksi hoitokotia pultsareille ja narkeille, ja minähän olen auttanut niin-ja-niin monta ihmistä uskoon, niin minä vähän toppuuttelen.”
-En tiedä, kuinka monta ex-vankia miellä on, mutta varmasti satoja. Hoitokoteja on KAN ry:llä (http://www.kpnet.com/kan/ ) on kahdeksan hoitokotia ja Samaria-lähetyksellä (http://www.samaria.fi/ ) on kaksi hoitokotia Suomessa ja yksi Eestissä.
”Helluntailaisten tekemä diakoniatyö on erinomaisen hienoa - siihen asti, kunnes ruvetaan ylipuhumaan raitistuneelle ja reipastuneelle helluntaiuskoa. Entinen vanki, juoppo tai narkki on usein yksinkertainen ja johdateltavissa oleva - kuten muuten julkkiskin!”
-Ja me voimme olla täysin varmoja siitä, että Sinä erotat valheen ja totuuden aina kristallinkirkkaasti? Niin kuin tämä aloitustekstisi osoittaa…?
”Se, minkä te hänelle totuutena kerrotte, sen hän kritiikittä totuutena ottaa. Voikin käydä niin, että te kyllä pelastatte ihmisen ruumiin rappiolta, mutta kadotatte hänen sielunsa harhaopilla. Teille ei riitä Jeesus, vaaditaan myös uskovien kaste, henkikaste ja kielilläpuhuminen, jotta ihminen varmuudella olisi pelastettu. Tämän lain alle te heikkoja johdatatte. Ja mikä pahinta, te johdatatte heidät tunnekuohun kaaokseen.
-Tämä tekstisi osoittaa kristallinkirkkaasti sen, minkä hengen johdatuksessa tekstisi ei ainakaan ole tehty, nimittäin Pyhän Hengen. Totuus on nimittäin se, että meidän enemmistömme ymmärtää oikein hyvin, etteivät ” uskovien kaste, henkikaste ja kielilläpuhuminen” ole mitään pelastuksen ehtoja. Me tunnustamme, että luterilainen uudestisyntynyt uskova kirkkonsa kastekäsityksineen on menossa samaa taivasta kohden kuin mekin, vaikka ei olisi käynyt uskovien kasteella, saanut Pyhän Hengen kastetta tai puhunut kielillä. Etkä taida tietää, että meillä on entisiä vankeja seurakunnan paimeninakin, todella vakaita miehiä siinä missä muutkin, onhan meillä kaikkivaltias Jumala.
”Helluntailiike ei kuitenkaan ole pelkkää kaaosta. Onneksi osa Suomen helluntailaisista on järjestäytynyt Helluntaikirkoksi. Niin, kirkoksi, sellaiseksi, jota ennen halveksitte, sellaiseksi, jossa teidän mielestänne oli vain helvettiin meneviä nimikristittyjä! Sillä on jopa helluntailaisten uskontunnustus. Moniko teistä tuntee sen? Jos helluntailaisuudella on tervehenkinen tulevaisuus, siitä tulee kaaostaan suitsiva kirkko. Jos ei, se tulee yhä anarkistisemmaksi ja villimmäksi.”
-Aikanaan näemme, onko Sinussa profeetan tai ennustajan vikaa…
Arvostan sitä, että kuulut siihen hellarien pieneen vähemmistöön, joka tajuaa, että myös järki on Jumalan lahja. En arvosta sinua siksi, että kritiikittömästi hyväksyt kaikki kokoukset Jumalan mielen mukaisiksi.
Minusta on myöskin äärimmäisen vastenmielistä se yltiörationaalinen tapa, että keskustelijan jokainen lause otetaan vastineeseen mukaan lainausmerkeissä ja sitten viipaloidaan jokainen lause siivuihin. Se ei ole keskustelemista, se on lihanleikkaamista ja saivartelua. Noinhan toimitaan ATEISMIpalstalla.
Post scriptum. Itse arvostan muuten vanhakörttiläistä alatien kristillisyyttä enemmän kuin nykyistä hurrraa-kristillisyyttä.
”Arvostan sitä, että kuulut siihen hellarien pieneen vähemmistöön, joka tajuaa, että myös järki on Jumalan lahja. ”
-Itse en usko, että kyse tässä olisi vähemmistöstä. Kaikki Herralta saatu on Jumalan lahjaa. Silti on hyvä muistaa, että järkeä ei ole syytä jumaloida: Sananl. 3:5-6: ”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi! Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.”
”Post scriptum. Itse arvostan muuten vanhakörttiläistä alatien kristillisyyttä enemmän kuin nykyistä hurrraa-kristillisyyttä.”
Minäkin arvostan sitä vanhaa körttiläisyyttä, josta olen lukenut Paavo Ruotsalaista kuvaavista kirjoista. Mutta miten nykykörttiläisyys tavoittaa aikamme ”portot ja publikaanit”. Tavoittaako se heitä lainkaan? Helluntaiseurakunnissa, niin vajavaista porukkaa kuin se onkin, olen kuullut monen syntien sitoman ihmisen todistaneen siitä, kuinka Herra antoi synnit anteeksi. Kuuleeko näitä kertomuksia nykykörttiläisyydessä?
Aivan. Vanhat kunnon körtit rakastivat kotia, uskontoa ja isänmaata, ja opettivat lapsensakin niille tavoille. Nykykörttien asenne on hyväksyä kaikki synnintekeminen. Tämä suuntaus alkoi 80-luvulla, kun Jaakko "Ateisti" Elenius valittiin Herättäjä -yhdistyksen puheenjohtajaksi ja siten maamme JOHTAVAKSI KÖRTIKSI. Paavo Ruotsalainen pyörii haudassaan.
Läheisestä helluntaiseurakunnasta ei voi kyllä ihan samaa sanoa. Pieni rukoushuone, penkeissä istuu vanhoja mummoja/pappoja (tervaskantoja) hengelliset laulukirjat kädessä. Jos on säestystä niin hyvä, aina ei ole sitäkään. Kyllä siinä joutuu mielikuvitusta käyttämään ja rutkasti, jos sirkuksen mieleensä saa.
Rotikka? Hinn? Ylivainio?
no, ei ole edellä mainittuja henkilöitä meillä päin näkynyt.