Jostain syystä, vanhukset Suomessa muuttuvat ongelmajätteeksi siinä vaiheessa, kun monessa muussa kulttuurissa vanhuksen arvostus elämääkokeneena kasvaa erityisen suureksi.
Hoidamme vanhustemme fyysisiä tarpeita, montaa kehitysmaata suuremmin resurssein ja panostuksin.
Sielu vain tahtoo meiltä unohtua?
Mistähän moinen johtuu?
Hoidamme vanhustemme fyysisiä tarpeita, montaa kehitysmaata suuremmin resurssein ja panostuksin.
Sielu vain tahtoo meiltä unohtua?
Mistähän moinen johtuu?
Vastaukset 14
Vanhimmat
lienee jäljellä tieto "ydinperheen" mahdollisuuksista. ja mahdollisuus (pakko?) olla läsnä.
olisikohan tällä maatalous/teollisuus/palvelu-vallankumouksella yhteyttä asiaan.
lieneekö vaan niin, että yletön nuoruuden ihannointi, suorittamisen suoritus lopettaa "vanhuuden" tiedon, kokemuksen arvostuksen.
ja vaikka panostukset fyysisiin tarpeisiin ovat mitä ovat, niin ovatko ne riittävät?
ja sielunhoitohan on ollut pappien ja pippien etuoikeus.
no ei tarvitse olla vanhus, kun havaitsee olevansa jätettä. viisikymppiset ja allekin ovat ongelmajätettä monen yrityksen strategiasta vastaavien humeetissa.
fyysisiä tarpeitakaan aina hoideta, jos olen asian oikein ymmärtänyt. Vika ei (aina) ole hoitohenkilökunnan, he tekevät työtä äärirajoilla. Mutta kun saa lukea että jossain hoitolaitoksessa vanhuksilla on tyhjennyspäivä, siis TYHJENNYSPÄIVÄ!!!! niin se pistää miettimään. Ei kai ihminen vanhemmiten muutu rehusiiloksi jonka luukku avataan silloin tällöin?
noihin hoitsunhommiin, että muistan noiden 'paskapäivien' olleen olemassa jo 80-luvulla...
Vuodepotilaan suolentoiminta kun hidastuu niin, että se on oikeasti toimitettava.
Tuo kertaviikkonen tyhjennys on minimi sille, mikä on tarpeellista. Yleensä toimintaväli on 3-4 päivää... Kyse ei siis ole siitä etteikö sitä itteään muulloinkin saisi tulla. Yleensä vain ei tule ilman toimittelua. Laksatiivit menevät lääkelistalla päivittäin ja toimittamisella tarkoitetaan sitä, että vielä lisäksi annetaan illalla muutama pilleri ja aamuyön tunteina yököt 'pommittavat' l. antavat potilaalle peräpuikon joka saa suolen kouristelemaan siten, että se tyhjentyy. Ilman moista toimitusta moni vanhus kuolisi siihen kun suoli ei enää tyhjenny.
Raadollisen kuuloista ja samalla niin arkisen totta.
on noin, en ole alan asiantuntija... mutta jotenkin termi tyhjennyspäivästä kuulostaa ihmisarvoa alentavalta, vaikka kyse olisikin ihan terveydellisestä jutusta. Mitenkäs ennen vanhaan, kun ihmiset kuolivat kotonaan ja se oli normaalia (nykyään se on kauhistus), ei ollut laksatiivejä eikä muutakaan?
löytyi kerran erään vanhainkodin ruokalistalta, joka oli ilmoitustaululla. Sana oli tähdesosesoppa. Ensimmäisenä tuli mieleen joku sianruoka, olin asiasta niin kimmastunut ja kummastunut että marssin laitoksen keittiöön kysymään mitä se tarkoittaa. Kyseessä oli marjojen mehustuksen sivutuotteena syntyneestä kuorimössöstä tehty jälkiruokakeitto.
nuo sanavalinnat, tyhjennyspäivät ja tähdekeitot, tuntuisivat kuvastavan sitä perimmäistä suhtautumista vanhuksiin. En voi mitään että sellainen tulee väkisin mieleen. Kovin monelle ilmoitustaululle ei takuulla laitettaisi ruokalistaan "tähteitä".
sanoilla ilmaistaan arvostusta, tai sitten ei.
Jos jonkun koulun tai työpaikan ruokalistalta olisi löytynyt ko sana niin luultavasti aikamoinen haloo olisi syntynyt.
Sinällään tuo keitto on ihan hyvä kuidun lähde, itsekin tapaan käyttää nuo mössöt hyödyksi jotenkin, vaikka leivonnassa tai teen niistä marjarahkaa lisäten mukaan tuoreita marjoja.
Nämä ruokalista-asiat olisivat jo sinällään mielenkiintoinen keskustelunaihe...
Sanokaapa, missä muualla käytetään samankaltaista mielivaltaa ihmisen yksilöllisten makutottumusten nonsileeraamiseksi kuin vanhusten laitoshoidossa.
Tuntuu naurettavalta ja ufolta se, että makuelämysen kustannuksella vähennetään vanhusten ruokavalioista sokeri, kerma ja suola minimiin.
Automaattisesti ajatellaan siten, että terveellisyys on tuossakin kohden, nautintoa arvokkaampaa. Jos joskus olisi aika kulinaristisille nautinnoille, niin eikö se olisi nimenomaan vanhana, jolloin elämän laatu on oikeutetusti pituutta arvokkaampaa?
tositapaus, en kuitenkaan kerro missä sattui ja mistä sen tiedän, mutta totta se on. Eräs vanhus oli tilannut palvelutaloon kaikenlaisia tarvikkeita, kun eräällä kaupalla oli kotiinkuljetus. Ostosten joukossa oli myös karkkipussi ja suklaata. Palvelutalon henkilökunta oli tarkistanut ostokset, napannut karkit ja suklaan pois ja tuumanneet että nyt lähti mummeli laihdutuskuurille.
Toisessa tapauksessa otettiin eräältä mieheltä (yli 70-vuotias) tupakat pois terveellisyyden nimissä. No terveellisyyden totta kai, mutta jos ihminen on 70 vuotta ja yli niin eiköhän anneta hänen syödä suklaansa ja polttaa tupakkansa.
varmasti moni vanhus arvostaisi pientä jutteluhetkeä tai vaikka vain ihmisen läsnäoloa.
Meillä panostetaan ulkoisiin puitteisiin, tehokkaaseen sairauden hoitoon ja hyvältä näyttäviin lukuihin, siinä hurmiossa usein unohtuu itse ihminen ja sellaiset tarpeet joita kykenee tarjoamaan vain lähimmäinen.
koko on pienentynyt, enää ei asuta monta sukupolvea samassa taloudessa, naiset ovat työelämässä toisin kuin monessa muussa kulttuurissa joissa naisten vastuulla on yleensä lasten, vanhusten ja perheen hoitaminen. Suomen hirvittävän kallis hintataso pakottaa naisetkin ansiotyöhön. Siinä muutama syy tilanteen muuttumiseen suomessa.
että hoitokäytännöt muuttuvat, mutta miksi myös asenteet, suhtautuminen vanhuuteen ja vanhuksiin?
Viemmehän lapsiammekin päivähoitoon ja rakastamme heitä silti?
Olen tiiviissä yhteistyössä erään vanhusten hoitolaitoksen kanssa. Kuvaava esimerkki asennemuutoksista on vaikka se, että omaisia puistattaa koskea paljaalla kädellä sairaalahoidossa oleviin vanhoihin ihmisiin.
Hoitajat käyttävät silikonihanskoja suojellakseen potilaita. Koskettelevathan he vuoron perään jokaista potilasta. Tuntuu välillä siltä, että omaiset kuvittelevat hoitajien käyttävän hanskoja siksi, että he suojelevat itseään ja oman vanhuksen koskettamista paljaalla kädellä, kavahdetaan.
Tuon kaltaisia esimerkkejä on lukemattomia...
siinäpä se. Lapsia rakastamme tietysti ehdoitta, sitä tuskin kukaan edes kyseenalaistaa. Myös asumme lastemme kanssa samassa taloudessa.
Mieleeni nousi sellainen sanan kuin vieraantuminen.
Olemmeko vieraantuneet vanhuksistamme.?
...mielestäni juuri noin on käynyt.