No, saattaa kuulostaa pinnalliselta ja typerältä, mutta kerronpa elämästäni joitain asioita...
Muutama vuosi sitten huomasin, että minulla on jotain "pielessä". Tuo ei ehkä ole oikea sana kuvaamaan sitä... Kuitenkin, kun vaikka juttelin jollekkin tai kävelin vaikka kaupungilla tai jossakin, niin tavallaan pystyin ennustamaan mitä seuraavaksi tapahtuu, olin jotenkin niinkuin elänyt joskus sen hetken aikaisemminkin, vaikken tietenkään ollut... Ja pian tämän jälkeen elämäni alkoi suistumaan poissa raiteiltaan... Kaikki ystäväni kaikkosivat luotani, minusta tuli koulukiusattu ja syrjääntynyt.. Kotona alkoi mennä huonosti ja elämän muuttui kokonaan... Sitten perheemme kanssa muutimme uuteen kotiin. Aluksi kaikki meni hyvin ja sain uusia kavereita, mutta sitten aloin taas näkemään näitä "enneunia ja näkyjä". Sitten kokeilin Spiritismiä. Mitään ei tapahtunut. Mutta sitten vähän ajan kuluttua (ehkä n. 2 viikkoa) aloin nähdä huoneessani outoja hahmoja. Se oli aina se sama hahmo, vaalea ja se näytti mieheltä risaisessa kaavussaan... Hahmo näyttäytyi minulle muutaman kerran ja sitten en nähnyt sitä enää viikkoon... Ja sitten se taas ilmestyi. Sillä oli vähän niinkuin kastemalja kädessä ja se heitti huoneeni lattialle vettä siitä astiasta ja sitten katosi. Lattia ei ollut märkä sen jälkeen... Sitten ei tapahtunut mitään outoa muutamaan viikkoon... Olen ateisti, mutta sitten yhtäkkiä minulle tuli tarve rukoilla, ei jumalaa vaan Saatanaa... Tein hylättyyn varastoomme/liiteriimme eräänlaisen pyhäkön. Sinne vein pöydän, josta tuli alttari. Vein sinne muitakin tarvikkeita. Lattiaan maalasin suuren pentagrammin. ja sitten aloin taas rukoilla Saatanaa. Rukoilin hartaasti monta kertaa ja lopulta Saatana näyttäytyi minulle konkreettisessa muodossa. Ensin näin vain pelkkää keltaista, joka muuttui koko ajan punaiseksi ja lopulta ihan mustaksi. Puristin silmäni lujasti kiinni ja kaaduin maahan, keskelle pentagrammia. Kun avasin silmät oli Saatana edessäni, minun ja alttarin välissä. Hän oli alaston mieshahmo, jolla oli ympärillään mustaa kangasta. Se kangas peitti lantion ja hartiat, sekä puoli päätä. Hänellä näkyi vain kasvot, toinen käsi ja rintakehä ja jalkojakin näkyi vähän. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Sitten näky katosi ja kaikki oli normaalia. Huoneessa olin vain minä keskellä pantagrammia. Makoilin vain siinä ja yritin selvittää päätäni... Ja lopulta käsitin: Saatana oli hyväksynyt minut!!
Nyt siitä on aikaa jo pari vuotta, mutta tuntuu kuitenkin niin ihmeelliseltä vieläkin. Tuon jälkeen en ole nähnyt Saatanaa, mutta näen enneunia välillä. Aina olen jossakin huoneessa ja ovesta kävelee ihmisiä sisään. Ja aina kun joku heistä katsoo minua, hän kuolee muutaman päivän päästä. Kuukausi sitten näin saman unen ja sisään tuli naapurin nainen ja hän katsoi minua. Pari päivää siitä, niin hän kuoli...
Mutta mitä minun pitäisi tehdä?? Elämäni on taas muuttumassa perempaan päin, mutta kuitenkin mua pelottaa jokin... En tiedä mikä... Ja kaipaan jotain, mutta sitäkään en tiedä, että mikä se on... Tuntuu vain niin surulliselta aina välillä... Ystäviäkin olen saanut, mutta kukaan heistä ei ole tarpeeksi läheinen... Mitä minä teen??
Muutama vuosi sitten huomasin, että minulla on jotain "pielessä". Tuo ei ehkä ole oikea sana kuvaamaan sitä... Kuitenkin, kun vaikka juttelin jollekkin tai kävelin vaikka kaupungilla tai jossakin, niin tavallaan pystyin ennustamaan mitä seuraavaksi tapahtuu, olin jotenkin niinkuin elänyt joskus sen hetken aikaisemminkin, vaikken tietenkään ollut... Ja pian tämän jälkeen elämäni alkoi suistumaan poissa raiteiltaan... Kaikki ystäväni kaikkosivat luotani, minusta tuli koulukiusattu ja syrjääntynyt.. Kotona alkoi mennä huonosti ja elämän muuttui kokonaan... Sitten perheemme kanssa muutimme uuteen kotiin. Aluksi kaikki meni hyvin ja sain uusia kavereita, mutta sitten aloin taas näkemään näitä "enneunia ja näkyjä". Sitten kokeilin Spiritismiä. Mitään ei tapahtunut. Mutta sitten vähän ajan kuluttua (ehkä n. 2 viikkoa) aloin nähdä huoneessani outoja hahmoja. Se oli aina se sama hahmo, vaalea ja se näytti mieheltä risaisessa kaavussaan... Hahmo näyttäytyi minulle muutaman kerran ja sitten en nähnyt sitä enää viikkoon... Ja sitten se taas ilmestyi. Sillä oli vähän niinkuin kastemalja kädessä ja se heitti huoneeni lattialle vettä siitä astiasta ja sitten katosi. Lattia ei ollut märkä sen jälkeen... Sitten ei tapahtunut mitään outoa muutamaan viikkoon... Olen ateisti, mutta sitten yhtäkkiä minulle tuli tarve rukoilla, ei jumalaa vaan Saatanaa... Tein hylättyyn varastoomme/liiteriimme eräänlaisen pyhäkön. Sinne vein pöydän, josta tuli alttari. Vein sinne muitakin tarvikkeita. Lattiaan maalasin suuren pentagrammin. ja sitten aloin taas rukoilla Saatanaa. Rukoilin hartaasti monta kertaa ja lopulta Saatana näyttäytyi minulle konkreettisessa muodossa. Ensin näin vain pelkkää keltaista, joka muuttui koko ajan punaiseksi ja lopulta ihan mustaksi. Puristin silmäni lujasti kiinni ja kaaduin maahan, keskelle pentagrammia. Kun avasin silmät oli Saatana edessäni, minun ja alttarin välissä. Hän oli alaston mieshahmo, jolla oli ympärillään mustaa kangasta. Se kangas peitti lantion ja hartiat, sekä puoli päätä. Hänellä näkyi vain kasvot, toinen käsi ja rintakehä ja jalkojakin näkyi vähän. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Sitten näky katosi ja kaikki oli normaalia. Huoneessa olin vain minä keskellä pantagrammia. Makoilin vain siinä ja yritin selvittää päätäni... Ja lopulta käsitin: Saatana oli hyväksynyt minut!!
Nyt siitä on aikaa jo pari vuotta, mutta tuntuu kuitenkin niin ihmeelliseltä vieläkin. Tuon jälkeen en ole nähnyt Saatanaa, mutta näen enneunia välillä. Aina olen jossakin huoneessa ja ovesta kävelee ihmisiä sisään. Ja aina kun joku heistä katsoo minua, hän kuolee muutaman päivän päästä. Kuukausi sitten näin saman unen ja sisään tuli naapurin nainen ja hän katsoi minua. Pari päivää siitä, niin hän kuoli...
Mutta mitä minun pitäisi tehdä?? Elämäni on taas muuttumassa perempaan päin, mutta kuitenkin mua pelottaa jokin... En tiedä mikä... Ja kaipaan jotain, mutta sitäkään en tiedä, että mikä se on... Tuntuu vain niin surulliselta aina välillä... Ystäviäkin olen saanut, mutta kukaan heistä ei ole tarpeeksi läheinen... Mitä minä teen??
Vastaukset 11
Vanhimmat
Voit puhua näistä asiosta ensialkuun tavalliselle terveyskeskuslääkärille. Uskon, että hän osaa auttaa eteenpäin.
Olet rukoillut luoksesi mustanpuolen voimia saatanaa ja paholaista. Sinua ei voi auttaa enää kuin Jumala, rukoile Häntä, pyydä anteeksiantoa Häneltä. Siinä sinulle ensiapu nyt, mutta se millä saatana luotasi saadaan poistumaan, onkin pidempi prosessi.
Minä olen nähnyt paholaisen monesti. Se ilmestyy lehtiin ja tv:n. Paholainen asuu vatikaanissa.
...siltä, että ainoastaan lääkäri voi auttaa sinua. Ymmärrän, että lääkärille ei välttämättä ole helppo avautua, mutta jos oikeasti haluat apua, se lienee ainoa vaihtoehto.
voi auttaa...nimittäin Jeesus Kristus..elävä ja väkevä Jumala, ihmeellinen ja voimallinen auttaja.
Varjo! Sinua voi auttaa... Jeesus Kristus..elävä ja
väkevä Jumala, ihmeellinen ja voimallinen auttaja. Huuda avuksesi Jeesusta, sano rehellisesti, että annat Hänelle elämäsi.
Hän vapahtaa.
Etsi sitten puhdas henkisiä heng. kokouksia ja pyydä saarnaajaa rukoilemaan puolestasi.
Kerro hänelle.
juo litra risiiniöljyä kahdella höpyllä ja pistä ritolaksi niin kyllä henget lähtevät perästäsi suurella metelillä ja paukkeella.
Toisaalta hienoo et joku pystyy näkemään edes jotain tässä tyhjässä maailmassa...
kristittyyn pappiin.Jos tarinasi on tosi ,saatana ei tule luopumaan sinusta helpolla, varaudu siihen.
Rukoilen puolestasi!
Minullakin oli erilaisia Saatanan ja demonien kohtaamisia. Meillä kotona vanha polvi kertoi parantajista ja noidista ja pyörittelin niitä kertomuksia mielessäni. Jo lapsena oli yksi henkikokemus. Nuorena lisää. Kiinnostuin joogasta, itsehypnoosista ja noituudesta ja kaikenlaisista muista pahoihin henkiin liittyvistä ilmiöistä. Niinpä Saatana ilmestyi itse muutaman kerran ja valkea hahmo seurasi noitatoimiani.
Kun tulin uskoon loppuivat ilmestykset ja ikuinen "jonkin" puuttuminen elämästä. Minuun oli myös itseeni asettautunut pahoja henkiä noiden harrastusten mukana, joten jouduin sanoutumaan niistä irti ja toiset uskovat ajoivat ne minusta tiehensä. Poltin kaiken demonisen materiaalin.
Elämä uskovana ei ole mitään laakereilla lepäilyä, mutta sisäinen rauha ja rakkaussuhde Jeesuksen Kristuksen kanssa on se, mitä en ikinä pois vaihtaisi. Ja vaikka Saatana muuta yrittää vakuuttaa, on Jeesus häntä voimakkaampi ja pystyy ihmisen pelastamaan helvetiltä.
Voivoi kun sinullamenee huonosti.
Minä olenerittäin surullinen koska sinullamenee noin huonosti:(
On seikävääkunSaatanatulee ja ottaa viattomienteiniensielut...voivoi(nyyh):(