Kuoleman jälkeinen elämä, itsemurha

Osanottoni.
Mieheni päätyi 1,5 vuotta sitten samaan päätökseen ja jäljelle jäimme minä ja pieni lapsi. Kuoleman jälkeen unessa sai eräs sukulaisemme häneltä unessa puhelun, linja oli huono, mutta siinä hän sanoi, että NYT ON KAIKKI HYVIN, tosi hyvin.
Siihen minä olen päättänyt uskoa. Muuten meille tänne jääneille suru voisi olla liian suuri.

kirja: Loppuunkäsitelty.

Siinä aihetta pohditaan laajasti, hyvin ihmisläheisesti, ymmärrettävästi. Suosittelen lämpimästi. Härkösen pikkusisko teki itsemurhan ja kirja käsittelee nimenomaan tätä aihetta.

Kukaan ei voi tietää mitä kuoleman jälkeen seuraa, mutta itse uskon vahvasti sielunvaellukseen. Siksi kuolema ei ainakaan omalla kohdalla pelota lainkaan.

Hyvää ja rauhallista Syksyn jatkoa Sinulle.

PS. Siitä voit kuitenkin olla ihan varma että isälläsi on nyt hyvä olla. Hän on vapaa.

itsemurha on helpotus itselleen. Henkilö joka tekee sen luultavasti ei vaan enää jaksa muiden ihmisten tuomia paineita. Työt, säännöt, lait, vaatimukset, lupaukset, vastuu voi käydä liian ylivoimaisiksi yhden ihmisen käsitellä. Yleensä tuollaiseen auttaa puhuminen ammattilaisen kanssa, tuki ja rakkaus lähimmäisiltä, mutta joskus se ei vaan riitä. Jotkut jotka uskovat kohtaloon voisivat sanoa että niin oli tarkoitettu. Mutta jokainen itsemurhan tehnyt jää varmasti kaipaamaan jotakuta jonka jätti jälkeensä. Minä uskon että syntyi hän uudestaan, pääsi taivaaseen tai tapahtui mitä tahansa niin isäsi varmasti kaipaa sinua. Ehkä hän katuu päätöstään ehkä ei, mutta hän varmasti suojelee sinua joka hetki. Ne jotka uskovat että kuoleman jälkeen voi jäädä rakkaimpien ja lähimmäisten luo voisivat uhrata elämänsä sen takia että voisivat jäädä suojelemaan heitä. Jos uskot Jumalaan niin Jumala varmasti pitää isästäsi huolta ja isäsi meni vain edeltä taivaaseen.

Osanottoni!

Minä en kyllä valitettavasti tiedä/osaa/uskalla arvaillakaan mitä ihmiselle kuoleman jälkeen tapahtuu. Olen aika jääräpäinen ihminen enkä usko mitään mitä en itse omin silmin näe! Mutta silti olen alkanut uskoa kuoleman jälkeiseen elämään. En vaan tiedä missä sitä elämää sitten on. Kenties täällä maan päällä elävien parissa tai jossain muualla. Haluaisin, että sitä elämää (jos sitä on) saisi viettää jossain muualla kuin täällä. Kenties jossain paremmassa paikassa.

Minä uskon, että isälläsi on hyvä olla!! Ja sen uskallan vielä sanoa että varmasti hän on luonasi!

Ihmisiä kuolee tuhansin eri tavoin maailmassa.
Oma isäni kuoli kun olin 18 vuotta, päässäni pyöri samanlaisia ajatuksia. Kesti oma aikansa hyväksyä tosiasiat, tärkeintä on kuintenkin käydä asiat läpi ja tehdä surutyö, se tulee eteen jossain vaiheessa kuitenkin. Surutyö voi olla muutakin kuin itkemistä, jotkut osaavat käydä asiat hyvinkin rationaalisesti.
Minä ainakin opin suhtautumaan kuolemaan osana elämää, toivottavasti sinäkin.

isäni teki itsemurhan kun olin 15-vuotias. Minä olen aivan vakuuttunut siitä, että isä on hyvässä paikassa.
En millään voi uskoa, että Jumala olisi ensin antanut ihmiselle vapaan tahdon ja sitten kun nämä kaikkein kilteimmät, herkimmät ja paljon kärsimään joutuneet ihmiset eivät enää jaksa vaan tekevät itsemurhan, niin Jumala hylkäisi heidät ja heittäisi helvettiin.

Minä ainakin haluan uskoa että itsemurhan tehneillä on vihdoin hyvä olla,ehkä on helpompi hyväksyä asia ja jatkaa eteenpäin. Minun avomieheni teki itsemurhan vajaa vuosi sitten ja aina kun näen hänestä unta niin hän on tosi rennon oloinen ja hänellä on hyvä olla.

En tiedä kannattaisiko minun viljellä omaa ajatteluani missään......mutta toivottavasti kukaan ei pahastu sanoistani...näen elämän kuulemma liian koneellisena järjestelmänä...oletan ehkäpä liian usein että kaikki ajattelevat kuten minä.......ei itsemurhassa ole siis mitään pahaa sen enempää kuin missään muussakaan kuolemisessa.... ihmisten kielellinen järjestelmä joskus kompastelee...eikä selitä tarpeeksi hyvin tätä maailmaa..ihmettelenkin miksi ihmiset keksivät monella alalla kaikkea niin paljon ajattelua vaativaa....mutta "näissä" jutuissa kaikki on niin sumun peitossa......mistään hyvästä olosta ei siis oikein voi puhua koska se on kuin vertaisi kahta asiaa yhteen, jotka eivät liity mitenkään toisiinsa....en silti väitä tietäväni mitään....ne ovat vain ajatuksia...joista ei tunnu itsekään saavan mitään selvää...

Uskon kuoleman jalkeiseen elamaan, vai pitaisiko sanoa ulottuvuuteen...

Sinun pitaisi lukea Michael Newtonin teos "Sielujen matka"...siina kasitellaan esim. erasta itsemurhan tehneen ihmisen kohtaloa.

Ai miten? M. Newton on hypnotisoija ja han on hypnotisoinut henkilon tilaan, jossa tama on kuolemanjalkeisessa tilassa tehtyaan siis itsemurhan.

Mihinkaan "helvettiin" han EI ole joutunut, vaan han keskustelee rauhallisesti asiasta ns. "henkioppaansa" kanssa ja he kayvat yhdessa syita ja seurauksia lapi...

Kirja pohjautuu sille, etta ihminen voi syntya uudestaan.

juu mulla kaveri tappoi itsensä viime syksynä..mä en ole vieläkään päässyt siitä yli..tuntuu joskus että ite ei jaksa, mutta sitten ajattelen että ehkä sillä on parempi nyt kuin silloin kun se eli..sen loppu aika oli onnellinen se meni naimisiin ja kaikkea, mutta sitten se hirtti itsensä..mä olin 16 sillon just täyttäny..joskus ajattelen,että ystäväni näkee minut pilven reunalta,vaikka en usko jumalaan enkä saatanaan eli olen ateisti. silti ajatus helpottaa mua..