Sedälle tuli tätä rangaistusta suorittaessa mieleen ensin, että mikä se on se iso asia, mitä tässä avauksessa ei pidä käsitellä.
Suuri asia voisi olla vaikka vahingonilo tai loton täysi potti.
Jos tulee neljä oikein, niinkuin sedällä tuli, niin sitten voisi vaikka siitä yrittää iloita pienenä asiana.
Jos tulee kuusi oikein, niin sepä saattaakin jo mennä surun puolelle. Silloin sitä pikemminkin rupeaa miettimään, että miksei samantien tullut seitsemän oikein.
Setä on joskus ostanutkin iloa. Esimerkiksi kioskilta saa nykyään kaikenlaista mukavaa. Ja tytöt voi käydä vaikka leninkikaupassa.
Iloa voi varmaan yrittää pusertaa väkisinkin, niinkuin yksi sukututkija, joka löi vasaralla sormeen. No, onhan se varmaan iloista huomata, että tajunta ei ole kokonaan sumentunut ja että pumppukin vielä kestää moisen.
Iloahan voi tietenkin myös suunnitella. Esimerkiksi voi alkaa suunnittelemaan luontoretkeä ja kaikkia kivoja leikkejä ja leluja, joita voi ottaa mukaan.
Silloin sitä iloa kestää vähän pidemmällekin ajalle, kun voi iloita jo suunnitteluvaiheessa.
No, kun setä vielä tuumaa, niin tulee mieleen sellainen, että jos asioita ei ajattele liian tarkasti, niin ilo voi tulla ihan vahingossakin.
Niinkuin kerran, kun setä kaiveli sukkalaatikkoa, eikä meinannut löytää kahta samanlaista sukkaa.
Sitten, kun löytyi sellaiset varvassukat, niin setä ajatteli, että meneehän nämäkin.
Töissä, kun setä laittoi sandaaleja jalkaan, setä vasta huomasi tehneensä arviointivirheen.
Vaikka setä kuinka yritti pitää varpaita yhdessä, niin huomasivathan muut kuitenkin.
Setä oli kyllä itseensä hyvin, hyvin vihainen. Jälkeenpäin sitten vähän hymyilytti, kun muilla oli ainakin ollut hauskaa.
Muitakin juttuja kyllä olisi, mutta niin on varmaan muillakin.
Suuri asia voisi olla vaikka vahingonilo tai loton täysi potti.
Jos tulee neljä oikein, niinkuin sedällä tuli, niin sitten voisi vaikka siitä yrittää iloita pienenä asiana.
Jos tulee kuusi oikein, niin sepä saattaakin jo mennä surun puolelle. Silloin sitä pikemminkin rupeaa miettimään, että miksei samantien tullut seitsemän oikein.
Setä on joskus ostanutkin iloa. Esimerkiksi kioskilta saa nykyään kaikenlaista mukavaa. Ja tytöt voi käydä vaikka leninkikaupassa.
Iloa voi varmaan yrittää pusertaa väkisinkin, niinkuin yksi sukututkija, joka löi vasaralla sormeen. No, onhan se varmaan iloista huomata, että tajunta ei ole kokonaan sumentunut ja että pumppukin vielä kestää moisen.
Iloahan voi tietenkin myös suunnitella. Esimerkiksi voi alkaa suunnittelemaan luontoretkeä ja kaikkia kivoja leikkejä ja leluja, joita voi ottaa mukaan.
Silloin sitä iloa kestää vähän pidemmällekin ajalle, kun voi iloita jo suunnitteluvaiheessa.
No, kun setä vielä tuumaa, niin tulee mieleen sellainen, että jos asioita ei ajattele liian tarkasti, niin ilo voi tulla ihan vahingossakin.
Niinkuin kerran, kun setä kaiveli sukkalaatikkoa, eikä meinannut löytää kahta samanlaista sukkaa.
Sitten, kun löytyi sellaiset varvassukat, niin setä ajatteli, että meneehän nämäkin.
Töissä, kun setä laittoi sandaaleja jalkaan, setä vasta huomasi tehneensä arviointivirheen.
Vaikka setä kuinka yritti pitää varpaita yhdessä, niin huomasivathan muut kuitenkin.
Setä oli kyllä itseensä hyvin, hyvin vihainen. Jälkeenpäin sitten vähän hymyilytti, kun muilla oli ainakin ollut hauskaa.
Muitakin juttuja kyllä olisi, mutta niin on varmaan muillakin.
Vastaukset 30
Vanhimmat
usein odottaminen on asioiden iloisin puoli. Sitten kun juttu toteutuu, se ei enää olekaan niin hauskaa. Näin joskus.
Minusta varvassukkia on hankala vetää jalkaan jos on nauttinut ilolientä.
voi todellakin olla pahasta. Niinkuin nyt tuokin juttu, että meinaa käyttää sekä varvassukkia, että ilolientä samaan aikaan.
Ja sitten, jos iloitsee liikaa jostain asiasta, voi tulla jopa pettymyksiä. Niinkuin kesäloma esimerkiksi. Voi mennä ihan ketuilleen, jos hehkuttaa liikaa etukäteen.
Vai olisikohan tässä ajattelussa vähän liikaa mukana sitä suomalais-luterilaista ajattelutapaa?
Että itku pitkästä ilosta.
loman kohdalla on enemmänkin kyse siitä että siihen ladataan niin paljon odotuksia. Mökillä vaimo ehkä haluaa heti ruveta laittamaan paikkoja kuntoon mutta mies lähteä kalaan tai, vielä pahempaa, lössähtää riippukeinuun. Tai mies alkaa tehdä mökkiremonttia kun muija haluaisi vain paistatella päivää kalliolla. Tappeluhan siitä tulee. Ja itku ennen kuin on edes iloittu. En viitsi edes mainita etelänmatkoja, millaisella törmäyskurssilla niissä sitten ollaan kun odotukset ja toteutukset menevät päin hanuria.
lomalla yhdistettynä virvokkeiden nauttimiseen lienee jonkin mittapuun mukaan painoarvoltaan heti sohvalöhöilyn jälkeen tuleva synti.
Ilohan siitä sitten on kovin kaukana, jos eukko käy kaatamassa kylmät virvokkeet rinnuksille.
massuun sattui kun ajatteli setää varvassukissa sandaalit jalassa. Oliko ne varvikset raidalliset? Toisaalta...nehän rimmaa aika hyvin sedän nenän kans??
Minulle monet pienet ilot liittyvät lapsiin, heidän vilpittömyyteensä ja oivalluksiinsa.
voisi vaikka yrittää muistella jotain hyvää esimerkkiä noista lapsosten aikaansaamista ilon hetkistä.
Eihän setä sellaisia raidallisia sukkia omista. Ihan hillityn siniset ne vaan on. Sattui aamulla taas käsiin, kun kaivelin sukkalaatikkoa.
On setä kyllä nähnyt sellaisetkin, joissa jokainen varvas oli erivärinen.
taannoinen puolukkaretki tytöntytön kanssa, hän oli eka kertaa eläissään puolukassa. Silmät loistivat ja suu kävi kun neiti löysi aina vaan komeampia ja komeampia puolukkamättäitä. Hän oli niinkuin vihikoirana ja mä olin saaliinnoukkijana.
Kun päästiin kotiin niin keitettiin niistä marjoista puuro, neiti istui pöydällä hellan vieressä koko keittosession ajan ja raportoi kattilassa kiehuvan massan liikkeistä. Kattila oli lilliputtien poreamme......Ja kyllä me tytöt oltiin ylpeitä kun lusikoitiin punaista puuroa suihimme, iloisina.
tuollainen puuroseikkailu jää molemmille tytöille hyvin, hyvin pitkäksi aikaa mieleen.
Puolukka sille.
tää tyttönen sai äitinsäkin riemastumaan... kun tuli kotiinlähdön aika luotani, niin neiti halusi mukaansa käljellejääneet puolukat, sokeria pussiin ja mannasuurimot toiseen pussiin, kotiinsa päästyään hän oli esitellyt aarteet äidilleen ja huomenissa sielläkin ole keitelty puolukkapuurot, lapsen antamin ohjein, tyttö oli silmä tarkkana väijynyt että äitinsä tekee just prikulleen oikein kaiken...(no, ehkä äitinsä kuitenkin jo tiesi miten ko keitos valmistetaan...)
koska, kun iloitsen jostain asiasta, muuttuu se ilon vuoksi suureksi.
että Eväs ei tässä tapauksessa tarkoita vain fyysisiä juttuja.
Tuo otsikko näytti aika masentavalta, mutta teksti onneksi sitten pelasti.
No, se onkin hyvä, että positiivisillakin asioilla on taipumus kertautua. Etenkin silloin, kun ne pystyy jakamaan muiden kanssa.
Eräänlainen ikiliikkuja.
Jos setä esimerkiksi hymyilee jollekin tätille liikenteessä ja seuraavalla viikolla joku hymyilee sedälle, niin voi vaikka ajatella, että se on vielä sitä samaa hymyketjua.
Kannattaa ihan koittaa vaikka testata.
Vaan en kehottaisi testaamaan tällä palstalla. Voi tulla vaikka sanktioita.
Mie saan olla iloinen pienistä asioista.
Mie saan luikerrella mullan alle pakoon.
Mie saan olla hyvin hyvin vihainen.
Mie saan olla MaanMatonen en Millan kääkkä.
että Matonen on saanut oman aloituksenkin laittaa.
Setäkin sitten sai.
Oletkos mennyt kilpailevaan firmaan töihin, kun saat jo siivotakin? Sedällä olisi kyllä nyt yksi paikka vapaana, jos kiinnostaa.
Jos meinaa alkaa hyvin, hyvin vihaiseksi, niin sitä ei sitten kovin kauaa kannata kerralla olla. Ainakaan setä ei uskalla.
MaanMatonen tahtoo palkkaa jos siivoaa Masse-sedälle.
MaanMatonen ei ole enää hyvin hyvin vihainen, vain vihainen.
MaanMatonen leppyy nopeasti.
Mie en saa olla iloinen.
Mie saan muuten sanktion.
Ai hyvin vihainen vaan. No ehkäpä kannattaa nyt pitää sillä puolella vielä jonkin aikaa.
Vaikka sitten väkisin.
Setä ainakin yrittää.
Ilmapiiri palstalla on ollu just ykköstä viime ajat. Semmosta kivaa hymyttömyyttä, hien pintaan nostavia rangaistuksia ja hammastenkiristelyä. Oikein kauhulla ajattelen aikaa, kun se hymistely, hihittely ja haliminen taas alkaa. Sitä ei tahdo selvinpäin kestää edes tämmöinen raittiusihminen.
Nyt ei tarvitse edes perustaa miesten palstaa tai planeettaa, kun täällä on niin asiallinen meininki.
Alkoi sedänkin maksa jo vinkumaan, kun täällä surffaili.
olen potenut, silmät etsivät epätoivoisesti pieniä pulleita hymiöitä, sormet hakeutuvat itsekseen määrätyille näppäimille, suuta kuivaa ja suupieliä pakottaa. Enää ei osaa nauraa kotonakaan.
että yritän unohtaa kokonaan nuo pullaposkiset hymistelevät naamat. Aika helppoa on ollut tähän saakka, vaikka vähän tuppaa vielä lipsumaan.
Minusta ilmassa on kyllä epäilyttävää positiivisuutta, joten nauti niin kauan kuin voit.
on saanut, ainakin minut, etsimään kaikista teksteistä piilotettua naurua!
...parempi se kuin ivan tai piikkien etsiminen, vai mitä?
ja tekstiä tulee luettua muutenkin tarkemmin, jännä juttu. Oletko muuten huomannut, että myös tähdet ja niiden väliin kirjoitetut ilmaisut toiminnasta ovat vähentyneet. Me vaan kirjoitamme....sensijaan huutomerkit ovat lisääntyneet!
kirjoittamisessakin, että tulee noita tähdenvälitoimintoja viljeltyä...
Nautiskellut olen tästä hymiöttömästä ajasta, vilpittömästi. On ollut haastavaa ja hauskaa kirjoittaa aiheista, joita itse ei koskaan tulisi valittua. Olen kyllä kokenut niin, että minulle siunaantuneet aiheet ovat aina, jollain tavoin, kolahtaneet oikeaan osoitteeseen. Sellaisille omille osaamisen osa-alueille... ja kirjoittaminen on ollut heloppoa.
Varon visusti uutta sanktiota... tuuri kun harvemmin jatkuu ...loputtomiin.
Olen alkanut kirjoittamaan novellia, loppuviikosta se on valmis. Se olkoon palkintosi:)
sanktion paikka?
Siinä sinun sanktioaihekirjoituksessa näin pieniä pirullisia hymiöitä jopa kirjainten välissä, sanan- ja rivienvälistä puhumattakaan, ne kikattivat ääneen ja kappaleenvälit olivat täynnä hysteeristä naurua. Helppohan tuo oli nähdä.
Mie saan olla vain vihainen.
Mie en saa olla hyvin vihainen.
Minkälainen on MaanMatosen urakkapalkka.
Matonen tahtoisi tietää työnkuvan.
Mie saan väkisin yrittää siivoomista.
Mie en saa sanktiota.
Mie en saa novellia.
Mie en saa palkintoa.
Mie en tiedä mistä hihittelet.
Mie annan sinulle sanktion.
Mie saan antaa luvan sinulle kirjoittaa aiheesta,
Nauru pidentää ikää.
kyllästyttää kaikki hymiöihin kunhan tää piina on ohi.
jos et tunnistaisi mirrisi kehräystä.
Onkohan hyrinä hymiö... miettii.
siis siitä, mitä MaanMatonen osaa, vaan siitä, mihin hän pystyy. Siinä valossa voi sitten katsella.
Väkisin ei kannata edes siivota. Setäkin oli joskus imurimyyjänä, eikä se imurointi sen jälkeen oikein kivalta edes enää tuntunutkaan.