Vai oletammeko vaan olevamme Jumalan lapsia?
Miten suhtaudut Raamattuun,Jumalan SANAAN ? Mikä saa sinut Sanan ääreen?
Tiedon haluko?
Tietämisen pätemisen intoko?
Miksi kirjoitamme täällä Raamatun opeista?
Uskosta Jumalaan?
Raamatua seliittämälläkö luulemme uskovamme?
Miten ymmärrämme Raamattua?
Miten uskomme Jumalan sanaan?
Onko uskomme ainoastaan,tietoa,älyllisen ymmärtämisen tasolla,luetun ja sen muistamisen takia uskomme?
Käsittelemmekö uskoamme vain aivokapasiteetin älykkyydellä?
Lukemalla ylettömät määrät Raamatun historiaa ja tietoutta,jota on saatavilla massoittain?
Tyydyttääkö tämä yllä lueteltu,tai siihen verrattava Raamatun käsittely sisäisen tarpeemme?
Jos tyydyttää,emme todennäköisesti ole uskossa lainkaan!
Hengellisessä sanastossa on termi: "Sanan nälkä."
Jos meillä ei ole tätä halua sisäisessä hengellisessä elämässämme,emme ole sisäistetyt Kristukseen. Olemme vain luulouskossa,järjen tasolla älyllisesti.
Raamattu sanoo: "Halatkaa niin kuin vastasyntyneet lapset,Sanan väärentämätöntä maitoa,kasvaaksenne Kristuksen täyteyden täyden iän määrään."
Kun lapsi syntyy,hän haluaa,ja hän tarvitsee vahvistuakseen ja kasvaakseen elämässä vauvasta pikkulapseksi,teini ikään,aikuisnuoruuteen,ja siitä täyteen ikään asti,vanhuuteen saakka,ja koko tämän elämän kaaren ajan me tarvitsemme ravintoa,ja mitä sopivampi ja terveellisempi ravinto tottumuksemme ovat,sitä terveempinä elämme elämämme.
Näin on myös uudestisyntymisen kanssa!
Siksi Paavali käskee oikein halajamalla halajamaan Sanaa.
"Täyttykää Hengellä." Miten täytymme Hengellä?
On vain yksi mahdollisuus,että voimme itse täyttyä Hengellä! Jumalahan myös voi täyttää Hengellään,ja jumalan tekohan se on silloinkin,kun ITSE täytymme Hengellä.
Lukemalla Sanaa,täytymme Raamatun hengellä,Sana sulautuu sisimpäämme,kun uskossa,uudestisyntyneenä sitä luemme,siinä uusi luontomme kasvaa ja vahvistuu Jumalan gengestä,se on Sanassa,siksi vain Sana voi olla oikea ravintomme henkemme nälkään,ja tämä juuri aiheuttaa SANAN NÄLÄN!
Ellei meillä ole tätä "tunnetta",joka muistuttaa aika paljon oikeaa nälän tunnetta.
Muistan,kun tulin uskoon,uudestisynnyin,sain Hengen täyteyden.
Tulevina aikoina sen jälkeen ihmettelin,mikä kumma,vaikka aivan äsken söin,siltikin on kuin en olisi syönyt lainkaan,kuitenkaan,kun menin uudestaan syödäkseni jotain,ruoka ei maistunut,siksi kun olinhan juuri syönyt.
Sitten ajan myötä oivalsin,se nälkä lähtee vain Sanaa syömällä,ja senkun tajusin,niin Raamatun luku oli kuin todella olisi syönyt "mannaa",jota israeli söi erämaassa.
Tänäänkin,täällä maanalhoissa,eräänlaisessa hengellisesti erämaassa,vain SANA on sitä mannaa,jolla uskovainen,uudestistyntynyt voi elää ja vahvistua!
Jokainen tutkikoon itseään,sillä vain itseämme tutkimalla voimme sen tietää,emme toisten "nälästä" voi tietää! Siksi toivon,etteemme ala murehtimaan läheistemme "syömisistä",ettei tämä avaus ole mitenkään tarkoitettu kenellekkän arvostelu mielessä,vaan että oppisimme itsekukin tuntemaan hegellisen tarpeemme,ja myös toimimaan sen mukaan,mitä opimme itsestämme,onko uskomme aitoa? Onko hengellisyytemme todella Jeesuksen sisäisen tuntemisen tasolla,ettemme eksytä itseämme?
Miten suhtaudut Raamattuun,Jumalan SANAAN ? Mikä saa sinut Sanan ääreen?
Tiedon haluko?
Tietämisen pätemisen intoko?
Miksi kirjoitamme täällä Raamatun opeista?
Uskosta Jumalaan?
Raamatua seliittämälläkö luulemme uskovamme?
Miten ymmärrämme Raamattua?
Miten uskomme Jumalan sanaan?
Onko uskomme ainoastaan,tietoa,älyllisen ymmärtämisen tasolla,luetun ja sen muistamisen takia uskomme?
Käsittelemmekö uskoamme vain aivokapasiteetin älykkyydellä?
Lukemalla ylettömät määrät Raamatun historiaa ja tietoutta,jota on saatavilla massoittain?
Tyydyttääkö tämä yllä lueteltu,tai siihen verrattava Raamatun käsittely sisäisen tarpeemme?
Jos tyydyttää,emme todennäköisesti ole uskossa lainkaan!
Hengellisessä sanastossa on termi: "Sanan nälkä."
Jos meillä ei ole tätä halua sisäisessä hengellisessä elämässämme,emme ole sisäistetyt Kristukseen. Olemme vain luulouskossa,järjen tasolla älyllisesti.
Raamattu sanoo: "Halatkaa niin kuin vastasyntyneet lapset,Sanan väärentämätöntä maitoa,kasvaaksenne Kristuksen täyteyden täyden iän määrään."
Kun lapsi syntyy,hän haluaa,ja hän tarvitsee vahvistuakseen ja kasvaakseen elämässä vauvasta pikkulapseksi,teini ikään,aikuisnuoruuteen,ja siitä täyteen ikään asti,vanhuuteen saakka,ja koko tämän elämän kaaren ajan me tarvitsemme ravintoa,ja mitä sopivampi ja terveellisempi ravinto tottumuksemme ovat,sitä terveempinä elämme elämämme.
Näin on myös uudestisyntymisen kanssa!
Siksi Paavali käskee oikein halajamalla halajamaan Sanaa.
"Täyttykää Hengellä." Miten täytymme Hengellä?
On vain yksi mahdollisuus,että voimme itse täyttyä Hengellä! Jumalahan myös voi täyttää Hengellään,ja jumalan tekohan se on silloinkin,kun ITSE täytymme Hengellä.
Lukemalla Sanaa,täytymme Raamatun hengellä,Sana sulautuu sisimpäämme,kun uskossa,uudestisyntyneenä sitä luemme,siinä uusi luontomme kasvaa ja vahvistuu Jumalan gengestä,se on Sanassa,siksi vain Sana voi olla oikea ravintomme henkemme nälkään,ja tämä juuri aiheuttaa SANAN NÄLÄN!
Ellei meillä ole tätä "tunnetta",joka muistuttaa aika paljon oikeaa nälän tunnetta.
Muistan,kun tulin uskoon,uudestisynnyin,sain Hengen täyteyden.
Tulevina aikoina sen jälkeen ihmettelin,mikä kumma,vaikka aivan äsken söin,siltikin on kuin en olisi syönyt lainkaan,kuitenkaan,kun menin uudestaan syödäkseni jotain,ruoka ei maistunut,siksi kun olinhan juuri syönyt.
Sitten ajan myötä oivalsin,se nälkä lähtee vain Sanaa syömällä,ja senkun tajusin,niin Raamatun luku oli kuin todella olisi syönyt "mannaa",jota israeli söi erämaassa.
Tänäänkin,täällä maanalhoissa,eräänlaisessa hengellisesti erämaassa,vain SANA on sitä mannaa,jolla uskovainen,uudestistyntynyt voi elää ja vahvistua!
Jokainen tutkikoon itseään,sillä vain itseämme tutkimalla voimme sen tietää,emme toisten "nälästä" voi tietää! Siksi toivon,etteemme ala murehtimaan läheistemme "syömisistä",ettei tämä avaus ole mitenkään tarkoitettu kenellekkän arvostelu mielessä,vaan että oppisimme itsekukin tuntemaan hegellisen tarpeemme,ja myös toimimaan sen mukaan,mitä opimme itsestämme,onko uskomme aitoa? Onko hengellisyytemme todella Jeesuksen sisäisen tuntemisen tasolla,ettemme eksytä itseämme?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oletan, että kysymyksesi ovat retorisia. En sen vuoksi ryhdy kovin tarkasti referoimaan ja vastaamaan. Pidän kirjoitustasi saarnana, julistuksena. Olen kuunnellut ja kiitän.
Ajatuksia muutamista saarnasi kohdista:
"Käsittelemmekö uskoamme vain aivokapasiteetin älykkyydellä?"
Usko on uskoa. Ei sitä tarvitse käsitellä aivokapasiteetilla. Usko on ihmisen sisäistä, intuitiivista tietoa ja paljon, paljon muuta, mikä ei liity älykkyyteen.
"Tyydyttääkö tämä yllä lueteltu,tai siihen verrattava Raamatun käsittely sisäisen tarpeemme?
Jos tyydyttää,emme todennäköisesti ole uskossa lainkaan!"
Luettelossasi ei taida olla yhtään kohtaa, joka suoranaisesti sulkisi pois uskon mahdollisuuden. Minusta siinä on paljon erittäin hyviä perusteita Raamatun lukemiselle.
Perustelen mielipiteeni näin:
- Tieto ja tietämisen halu eivät ole pahasta
- Raamatun oppi ei ole pahasta.
Opeista voi kirjoitella mielin määrin. Opeista
näyttää olevankin paljon kirjoituksia. Niistä
yleensä suurimmat erimielisyydetkin syntyvät.
Toisaalta myös hedelmällisimmät keskustelut
syntyvät opeista, mikäli taitoa on enemmän
kuin riidanhalua.
- Luetun muistaminen ei ole pahasta, vaan jopa
toivottavaa.
- Raamatun historian ja muu siihen liittyvä
tietous ei sekään ole pahasta.
Luettelossasi olevat asiat eivät tietenkään ole "itse asian olemus". Ne voivat olla uskoon johdattavia tekijöitä.
Aina eivät Raamatun lukemisen epähurskaat motiivitkaan ole esteenä uskolle. Jumalan sana on elävä ja voimallinen. Se voi synnyttää uskoa ja luottamusta, vaikka emme Raamatun lukemisellamme tietoisesti hae sitä.
"Täyttykää Hengellä." Miten täytymme Hengellä?
On vain yksi mahdollisuus,että voimme itse täyttyä Hengellä! Jumalahan myös voi täyttää Hengellään,ja jumalan tekohan se on silloinkin,kun ITSE täytymme Hengellä.
Tuo "Täyttykää Hengellä" ei tarkoita, että ITSE täyttyisimme jotenkin sisäsiittoisesti Hengellä, vaan sitä, että ANNAMME JUMALAN TÄYTTÄÄ meidät Hengellään.
Luultavasti tätä tarkoititkin, mutta kirjoitit kuitenkin kahdenlaisesta täyttymisestä.
Jumalan Sanalla voimme täyttyä vain lukemalla ja tutkimalla sitä.
"Jokainen tutkikoon itseään,sillä vain itseämme tutkimalla voimme sen tietää,emme toisten "nälästä" voi tietää!"
Niinpä. Siksi meidän ehkä turha puuttua toistemme tapaan lähestyä Jumalan sanaa, Raamattua.
Sana tekee itse sen, mitä varten se on lähetettykin.
jaksa lukee.Enkä lukenut. Raamattu sanoo: Jumalan Henki meissä todistaa että olemme Jumalan lapsia, so. hengen sinetti, kiitos Jumalalle.Jeesus Kristus on herra!!!
tietenkin samaa mieltä,että kaikki tieto,mitä Raamatusta irti saa on pelkkää plussaa,ja kaikki Raamatun Henkeen ja oppeihin perustuva kirjallisuus on arvokasta "viisautta" ammennettavaksi.
Tuosta Hengellä täyttymisestä,olen kyllä edelleen sitä mieltä,että kun lukee,ja sydän on avoin,niin kuin se nyt onkin,jos kerran Herran Henki siellä asuu,täytymme Raamatun "Hengellä",juuri sillä mistä Paavali kehoitti ,"täyttykää",hän siis käskee itse täyttyä,tässä ei voi olla kysymys Pyhän Hengen kasteesta,senhän tekee Jeesus Pyhän Hengen kautta.
Mielestäni,kun luemme sanaa,täytymme sillä Hengellä,joka on jokaisessa SANASSA,se Henki,mikä on siinä sisällä,elävässä Sanassa,se uskossa sulautuu meidän henkemme kanssa,ja samalla me täytymme Raamatun Hengellä,joka tietenkin perimmältään on yksi ja sama Henki.
Miten me muuten voisimme itse täyttyä Hengellä,emmehän me voi sanoa vaan ,Herra,nyt mä haluun täyttyä Sinun Hengelläsi.
Henki kaste on se,joka tulee suoraan Jumalalta,ja Jumalalta tulee sekin,minkä saamme Hänen Sanastaan,mutta sitä Henkeä emme saa,jos emme lue ahkerasti Sanaa.
Avaukseni ydin oli pääasiallisesti "olemmeko" uudesti syntyneet,ja jos olemme,mistä sen tietää,muusta kuin siitä,että Henki rinnassamme sanoo "Abba Isä" !
Ja että pelkkä tieto ja se,että olemme seurakunan tai kirkon jäseniä.
Kun ja jos,olemme rehellisiä,niin ei se aina niin tunnu,että Henki on rinnassani,silloinhan eläisimme "pilvissä",eikä elämämme olisi todellista.
Siksi Sanan lukemisen merkitys on minusta ratkaiseva tekijä. Jos ei syö,niin hengellinen ihminen sisällämme näivettyy,ja voi pahoin. Aivan niin kuin jos olemme kauan syömättä ja juomatta,fyysinen elämä alkaa heikentymään!
Kiitos kommetistasi! Siunausta!
"Ritari009"
ja tämä,
""Usko on uskoa. Ei sitä tarvitse käsitellä aivokapasiteetilla. Usko on ihmisen sisäistä, intuitiivista tietoa ja paljon, paljon muuta, mikä ei liity älykkyyteen."" antoi aiheen vielä palata asiaan.
Näin sitä tulee päällekkäis ajatuksia,vaikka ollaan täysin samoilla aaltopituuksilla.
Tuotahan juuri tarkoitinkin,että jos usko ei ole kuin asioiden "tietämistä"ulkoa opeteltua uskonnollisuutta,ollaan pois aidon ja elävän sydämen uskon alueelta.
Vaikka uskon perusta on tieto. Jos emme ole kuulleet koskaan evankeliumia,emme siis tiedä sen olemasta ollosta,silloin emme tietenkää voi uskoakkaan.
Siksi usko tuleekin kuulemisesta,tulee tietoa,joka sitten "uskoss2 sulautuu sisimpäämme,ja siellä syntyy usko,jonka Jeesus vaikutta,ja aito elävä usko enkin Jeesuksen uskoa. Siunausta sinulle !
ihminen, joka sanoo olevansa uskova, mutta on ns. tapa-uskova, joka on "uskova" aina siloin kun on "kokouksissa", ja sitten sieltä lähdettyään, jatkaa pakanallista elämäänsä, joka ei eroa kuin pintaraapaisulta, siitä miten jumalattomat elävät, tai ehkäpä jopa jumalattomammin. tällainen ihminen, kulkee miten tahtoo, eikä kulje hengessä ja totuudessa; tällainen ihminen, ei melkeinpä jaksa katsoakaan raamatun suuntaan, koska luulee olevansa turvallisilla vesillä, koska pystyy tunnustamaan Jeesuksen nimen ja käymään kokouksissa säännöllisesti; tällainen ihminen, on suoraan sanottuna ulkokullattu, joka antaa seurakunnalle kuvan, että on hurskas, mutta kun pääsee tarkkailevilta silmiltä, niin on taas epähurskas; tällainen ihminen, pitää halpana Jumalan sanaa, koska luulee ettei tarvitse sitä, mutta tämä on suurta eksytystä, jonka saatana tekee ihmiselle, joka ei ole vielä uudestisyntynyt totuudesta, vaan on vielä lihan mielen ja synnin orjana, koska hän on ottanut vaarin vääristä opeista, ja ottanut vaarin maallisista viisauksista, mutta hyljännyt Jumalan viisauden ja totuuden sanan, jolle kuuliaisena ihminen, on kaidalla tiellä, joka elämään vie.
siunausta
Kiitos kirjoituksestasi !
Taidan kohta siirtyä pohtimaan kirjoituksessi sisältöä,se meinaan oli miellyttävän asiallinen,jopa ulos otettavaksi.
Kyllähän asia kait niinkin on,että kun ensi rakkaus katoaa,niin menee siinä osa ruokahalustakin.
En pysty nyt äkisti kommentoimaan tuota ajatuksesi sisältöä,vaan sinatut kiitokset jatkollekin.
avauksen aihe syynä ,että ei kiinnostuta,oikeasta ,todellisesta elämän ja kuoleman kysymyksestä,homo juttujen sijaan?
Homous ja ateismi saa täällä paljon enemmän huomiota,kuin todelliset hengelliset,iankaikkisuus asiat. Pintaliitoa vaan,niin kuin tässä alempana ketjussa jonnin joutavaa palstan täyttöä ja foorumin tukintaa,turhaakin turhemmalla suun pieksännällä!
Jolla ei ole mitään temistä palstan aiheen kanssa!
Jos näitä asioita ei ole elämässään kokenut,niin tuskin niistä voi sisäisesti kirjoittaa.
Ne jotka ovat tietoisesti hyljänneetkin,eivät varmaan tahdo myöntää todellisen Jumalan mahdollisuuksia enää omaan elämäänsä,ehkä kylmentynyt sydän ei enää avaudu Herran Hengen äänelle.
Ne taas jotka eivät uudesti syntymää ole kokeneet,kuinka he voisivat muuta kiun ihmetellä,tai pilkata.
Todelliset kyselijät ovat vähissä ,näissä iänkaikkisuuteen johtavissa totuuksissa.
Kyllähän uudestisyntyneen elämä muuttuu ulkoisestikin tekoina.
Pyhityshän näkyy ,kun kasvua saadaan.
Ehkä muutamilla sanat vaihtuvatkin tekoihin,kun huomataan ja koetaan Jumalan kutsu ja tehtävä tällä uskontaipaleella.
Hei Ritari!
En eilen kerinnyt koneen ääreen, mutta tänään tuli luettua tekstisi.
Kysyit hyviä kysymyksiä, joita jokainen meistä aina silloin tällöin tulisi itseltään kysyä. Ja vastata Jumalalle.
Kiitos pohdinnan aiheesta!
Anne