päihteet ja luontaistuotteet

Ritaliini on varsinaista pirunrohtoa. Sen valmistaja on Ciba-Geigy yhtiö, joka väittää, että ritaliini ei ole addiktoivaa. DEA luokittelee USA:ssa sen kakkosluokan lääkkeeksi (Schedule II) mikä tarkoittaa että sillä on laajin väärinkäytön potentiaali. Jopa yhtiö itse myöntää, että jotkut nuoret varastavat sitä tovereiltaan saadakseen huumattuja vauhtikokemuksia (high).

1980-luvulla Pittsburgin yliopiston Stephen Breuning julkaisi tutkimuksen, jota pidettiin todisteena siitä, että ritaliinin tapaiset stimulantit olisivat tehokkaita hyperaktiivisuuden torjunnassa. Valitettavasti lähemmässä tarkastelussa selvisi, että iso osa Breuningin tiedoista oli tekaistuja. Hän jopa raportoi tutkimuksista, joita ei oltu ikinä suoritettu.

Ritaliini auttaa lapsia mukautumaan ulkoa asetettuihin sääntöihin ja määräyksiin. Sen takia se erityisesti USA:ssa onkin ollut niin suosittua.

Doris Rapp MD kertoo mielenkiintoisen tarinan ritaliinista kirjassaan "Is this your child" Paul -nimisen pojan kohdalla.

Pailin äitiä neuvottiin muutama päivä sen jälkeen kun poika oli aloittanut lastentarhan viemään tämä lääkärille hyperaktiivisuuden vuoksi. Kuinka ollakaan, hänelle määrättiin -ritaliinia.

Ritaliini teki Paulin rauhallisemmaksi, mikä oli aluksi helpotus. Pian hänestä kuitenkin tuli masentunut ja ärtyisä. Koulupsykologi kertoi äidille olevansa huolissaan, kun Paul ei osallistunut muiden lasten kanssa leikkeihin.

Lääkäri (neurologi), joka oli ritaliinin määrännyt sanoi Paulin äidille tämän tiedustellessa oheisista seikoista, että kaikki on hyvin ja poika on ok vähän ajan kuluttua. Lääkäri oli määrätessään ritaliinin alunperin sanonut Paulin äidille:

"Älä usko mitä luet siitä, että lääkkeellä olisi sivuvaikutuksia. On parempi vain olla lukematta siitä."

Rehellistä tiedonvälitystä lääkäriltä potilaalle? Ei oikein vaikuta siltä.

Psykologin neuvon jälkeen äiti vei Paulin uudelleen lääkärin luo ja kertoi, että aina kun Paul otti lääkkeen, tästä tuli hyvin syrjäänvetäytyvä ja ylenmäärin surullinen.

Paulin mentyä kouluun hän oli ollut ritaliinilla vuoden. Opettaja kommentoi että tämä:

"Käyttäytyy kuin zombie eikä ikinä hymyile"

Hyvin menee siis...??? Kotona Paul ajoittain kieltäytyi syömästä ja juomasta. Koulun terveydenhoitajan mukaan poika joi niin vähän vettä, että hädintuskin pystyi nielemään ritaliinitablettinsa. Paul oli sosiaalisesti menossa vakaasti alamäkeä. Hänestä tuli aina vain huonotuulisempi, ilkeämpi ja jurottavampi.

Kotona Paul huusi vastauksena äitinsä yrityksiin puhua tämän kanssa: "Miksi kaikki eivät voi vain jättää minua rauhaan". Hän myös valitti kaikkien vihaavan itseään. Hänellä ei ollut ystäviä ja muut lapset kieltäytyivät olemasta hänen kanssaan tekemisissä ja pilkkasivat häntä.

Kotona Paul kyseli äidiltään sellaisia asioita, että pääsevätkö itsensä tappaneet ihmiset taivaaseen ja itki tuntikausia ennen kuin vihdoin nukahti.

Äiti kysyi lääkäriltä uudelleen neuvoa. Tämä kehotti jatkamaan ritaliinin antamista.

Paulin ensimmäisen itsemurhayrityksen jälkeen (tämä yritti hypätä makuuhuoneen ikkunasta) äiti päätti ottaa tämän pois ritaliinilta. Lääkäri vakuutti, että lääkkeen täydellinen poisvetäminen ei voinut vahingoittaa Paulia, koska se "ei ole addiktiivinen aine". Muutaman päivän aikana Paulista tuli hysteerinen ja hän mm. itki kontrolloimattomasti ja yritti tukehduttaa itsensä.

Paulin äiti kysyi toiselta lääkäriltä ja eräältä allergiatutkijalta, että voisiko Paulin ongelmien ennen ritaliinia takana olla allergiat. Nämä sanoivat hieman eri sanoin: "Ei tietenkään".

Paulin äiti näki eräänä iltana Paulin (poika oli tuolloin kuusi ja puolivuotias) äiti näki Donahue showssa esiteltynä Doris Rappin työtä hyperaktiivisten lasten ja allergioiden parissa. Äiti laittoi Paulin "usean ruoan eliminointidieetille" ja tästä tuli kolmen viikon kuluessa täysin tyytyväinen lapsi.

Ritaliinin käyttö USA:ssa 1990-luvun alkuvuosina lähes kolminkertaistui. Samaan aikaan ruoat olivat täynnä erilaisia keinotekoisia kemikaaleja. Samaan aikaan ADA (American Dietetic Association) julkaisi esitteitä, jotka sanoivat puhdistetulla sokerilla olevan "hieman hiljentävä vaikutus joihinkin lapsiin". Tämä materiaali oli Sokeriyhdistyksen (Sugar Association) tuottamaa. Varsinainen huippunäyte amerikkalaisesta "objektiivisuudesta". 1995 Amerikan Lastenlääkäreiden Akatemia (AAP)hyväksyi $50 000 Sokeriyhdistykseltä ja 70 000 Lihantuottajilta (Meat Board) tuottaakseen ravitsemusvideon. AAP:n kanta oli täysin lääkkeiden kannalla eikä se sanonut mitään ravitsemuksesta.

Ensimmäinen askel ADHD:n käsittelyssä tuleekin olla kaikenlaisen roskaruoan (Mäkkärin yms hampurilaiset, makeiset, keinotekoiset makeutusaineet, ruokien lisäaineet, puhdistettu sokeri jne)poistaminen ruokavaliosta ja korvaaminen lisäaineettomilla ja prosessoimattomilla elintarvikkeilla (mm tuoreet kasvikset ja hedelmät).