Olkoonkin poju vielä kehittymätön rääpäle ja lapsi ja mitä vielä. Siitähän oli juttua, että oli täysi tumpelo ihmisten kanssa ja halusi huomiota elvistelemällä voimillaan kunkuulemma salilla kävi.
Keksi omassa päässään, että Eveliina oli haukkunut jotain sen tuttua Koskiksessa. Menee ja väijyy tätä kun harjoitukset meni huomnosti ja oli muutenkin huono päivä. Kysymyksessä on siis ikäisekseen vahava kaveri, HAKKAA NYRKEILLÄ itseään heikompaa vuotta nuorempaa tyttöä, kuristaa tätä ja POLKEE ALLEEN MUTAOJAAN.
Sairaalaan se pitäisi laittaa, mutta niinkuin Englannissa tai Tanskassa, siten että on vähintään sen 40 vuotta "hoidossa"
Keksi omassa päässään, että Eveliina oli haukkunut jotain sen tuttua Koskiksessa. Menee ja väijyy tätä kun harjoitukset meni huomnosti ja oli muutenkin huono päivä. Kysymyksessä on siis ikäisekseen vahava kaveri, HAKKAA NYRKEILLÄ itseään heikompaa vuotta nuorempaa tyttöä, kuristaa tätä ja POLKEE ALLEEN MUTAOJAAN.
Sairaalaan se pitäisi laittaa, mutta niinkuin Englannissa tai Tanskassa, siten että on vähintään sen 40 vuotta "hoidossa"
Vastaukset 6
Vanhimmat
kirjoituksen jossa hahmoteltiin tämän murhaajapojan psykologista profiilia. Kirjoitus ("Eveliinan surma") löytyi vielä tuolta palstan alkupuolelta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=500000000000002&conference=664&posting=3000000000052146
Tänä päivänä se näyttää yhtä paikkansapitävältä kuin tuolloin. Tragedia mikä tragedia. Ja tragedia kaikilta osin: sairas kansa joka ei omaa sairauttaan tajua, sairas perhe ja kansankynttilävanhemmat jotka koulussa opettaa lapsia, sairas lapsi joka on opit on omaksunut.
Olenkin haeskellut tietoa siitä, mikä saa ihmisen toimimaan järkeä vailla, omalla oikeutuksellaan vaikkakin toista kohtaan väärin.
Olen arvellut, että syy erilaisten vainoajien ja kiusaajien runsauteen ja toimintavapauteen armaassa suomessamme on yleisessä ilmapiirissä, joka on aina hyssytellyt näitä ongelmatapauksia. Joka paikassa (kotona, työpaikoilla, kerrostaloissa...) ihmiset vain yrittävät "pärjätä" häiriintyneiden kanssa, mutta häiriköiltä itseltään ei vaadita mitään, koska ei yksinkertaisesti uskalleta!
(sitten vuodatusta.... leikkaa tästä...........)
Olen itse tällä hetkellä ns. vainoamistilanteessa. Vainoaja vain sattuu olemaan vanhempi naisihminen, joten arvaatte varmaan, ettei ole helppoa saada apua tilanteeseen.
Suomessa tuntuu olevan vallalla käsitys, että jokin tietty määrä aggressiivisuutta kuuluu ns. normaaleihin sosiaalisiin suhteisiin. Esim. minun tapauksessani uhkailu, seurailu, tavaroiden/tietojen penkominen, tuttavien ja sukulaisten tietojen selvittäminen ja yhteydenotot näihin sekä loukkaavien valheiden levittäminen minusta.
Kyseessä on ilmeisesti vakavasti häiriintynyt henkilö, koska en jaksa uskoa, että kenenkään käsitys "hauskasta ajanvietteestä" menee sentään näin pitkälle.
Silti eivät poliisi eivätkä terveysviranomaiset (mielenterveyspuoli) ota millään lailla kantaa asiaan. En saa virka-apua enkä muita ohjeita, kuin että minun pitäisi itse jotenkin sopia asiat vainoojani kanssa. Loukkaavaa on se, että minua pidetään jotenkin syyllisenä tilanteeseeni, koska olen torjunut ko. ihmisen, eli en halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Juoruista ei kuulemma tarvitse välittää, mutta juoru on vähän eri asia, kuin se, että levitetään täysin väärää tietoa toisen vahingoittamiseksi.
Olen jonkin verran peloissani edelleen, vaikka olen jo muuttanut "kauemmaksi" ja aloittanut uuden elämän uudessa paikassa. Se akanrämppänä on onneksi niin pieni, ettei hänestä liene minulle fyysistä uhkaa, ellei hän sitten ole onnistunut aseistamaan itseään...
Mutta entäpä minä? Jos kohtaaminen tulee jonain päivänä ja minä puolestani huitaisen hänet kumoon ja hän lyö päänsä ja kuolee? Eipä taida minulle löytyä ymmärtäjää tai puolustajaa, koska vallitsevan mentaliteetin mukaan "pitää vaan kestää hammasta purren vaikka mitä vääryyttä joutuisi kokemaan"????
kertoo jotain siitä miten teossa ei osata ainakaan paikallisella tasolla hahmottaa rikoksen tunnusmerkistöjä. Kyseessä on noirmaaliperheessää kasvanut normaali suomalainen poika, jota kaikki hänet tunteneet pitivät myös täysin normaalina - vaikeaa on tajuta että hän olisi tehnyt jotain äärimmäisen pahaa.
Kuvaavaa on, että tekotavan raakuudesta huolimatta katsottiin ettei pojalla ollut tappamisen tarkoitusta. Tässä menevät juridinen ja psykologinen näkökanta pahasti ristiin. Murhan määritelmä edellyttäisi esim. ennalta suunnittelua, siis siinä mielessä olemassaolevaa tappotarkoitusta. Psykologiselta kannalta taas teon raakuus ja perusteellisuus kertovat nimenomaan tarkoituksesta vaientaa tyttö lopullisesti. On outoa, että oikeudenkäynnissä puolustus voi vedota suunnittelemattomuuteen ja väistää siten murhatuomion, mutta katsoo samaan puolustuslinjaan kuuluvaksi, että teon aiheuttama post-traumaattinen tila tekee ymmärrettäväksi miksi poika salasi tekonsa yli vuoden ajan. Jokin tässä yhtälössä ei täsmää.
Surullisinta asian nykyvaiheessa on kuitenkin se että tällaisilla teoilla on aina omat puolustelijansa - juuri niinkuin nimim. "Kriminologin" kirjoituksessa todetaan, tämä väkivalta kuuluu kulttuuriimme, on siihen sisäänrakennettu, ja siksi emme pysty sitä keskuudessamme selvästi erottamaan, emme sen kokonaiskuvaa käsittämään tai käsittelemään, emmekä siis näköjään myöskään varauksettomasti tuomitsemaan.
Toivokaamme että toisilla oikeusasteilla olisi asiaan objektiivisempi ote.
iin päälle oli se että puolustusasianajaja kertoi suojattinsa olevan toipumaan päin, urheilevan ja opiskelevan lukion kursseja vankilassa!
EI VITTU MUUTA VAIHTOEHTOA !
totta virkot kuomaseni