Seurustelin vuosia miehen kanssa, joka oli minua 20 v. vanhempi.3 vuotta sitten hänellä todettiin syöpä.Hän olisi silloin halunnut erota mutta en antanut periksi vaan jatkoimme matkaa yhdessä.Viime marraskuussa syöpä uusi ja taas sama asia edessä...nyt asia siinä vaiheessa, että tauti ärhäkkänä ja olemme eronneet 3 viikkoa sitten ja kaikessa ystävyydessä.Itsellä on aivan kauhea olo, kun on hätä toisen voinnista ja sitten taas suru kun olemme eronneet!en tiedä mitä asiaa käsittelisin,on vaikeaa varsinkin iltaisin olla yksin ja ajatustensa kanssa.suru on ihan valtava, en välillä edes tiedä mitä suren...kaikkea varmaan ja itkusta ei meinaa loppua tullakkaan.Pelkään, että saan soiton että hän on mennyt pois!!!Hän halusi, että erotaan kun minulla on elämä edessä ja hänen loppumaisillaan.Välissämme on kyllä ihmisiä ja asioita mutta olimme toisillemme todella tärkeitä.Mukanani on vain muistot joita kannan sydämessäni ja pohjaton ikävä josta en tiedä kuinka selviän...pelkään niin hänen puolestaan ja samalla ikävöin.Maailma on välillä kyllä kova paikka ja epäoikeudenmukainenkin.Kun vain jaksaisin eteenpäin jotenkin.
Valtava ikävä
ahdistaa
41126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mieleeni tuli, kun luin tekstiäsi, että jos sinulla on noin ikävä, kuinka ikävä on sillä miehellä?? Varmasti vähintäänkin yhtä ikävä.
Mene hänen luokseen! Ei noin kamalaa päätöstä voi tehdä kun toinen on sairas ja ehkä kuolemaisillaan. Olkaa ystävinä yhdessä.Pitäkää toisistanne huolta ja eläkää loppuaika ilman ikävän tuskaa. Ei tuo teidän päätös vaikuta yhtään hyvältä. Liian rankkaa ja liian äkkinäistä!
Nyt rohkeasti vain miehen luokse. Ole luja ja sano, että haluat kuulua hänen elämäänsä, jos et tyttöystävänä niin ystävänä. Ei ystävänä eroaminen tarkoita että yhteydepito loppuu. Aika kamalaa miettiä miten toisella menee, onko jo kuollut.. !! Kaikkea hyvää teille molemmille.
Jos sinulla on vielä mahdollisuus pitää häntä kädestä? Halata ehkä häntä ja olla hänen lähellä, käytä se tilaisuus. Kun hän on poissa näet häntä vain muistoissa etkä voi koskettaa häntä enää tai sanoa hänelle sitä mitä jäi sanomatta. Jos ei muuta ole hänen ystävä ja tue häntä, sillä nyt hän sitä todella tarvitsee. Pieni hetki vain etkä huomaakkaan kun hän katoaa ja silloin on myöhäistä:(
Jos sinulla on vielä mahdollisuus pitää häntä kädestä? Halata ehkä häntä ja olla hänen lähellä, käytä se tilaisuus. Kun hän on poissa näet häntä vain muistoissa etkä voi koskettaa häntä enää tai sanoa hänelle sitä mitä jäi sanomatta. Jos ei muuta ole hänen ystävä ja tue häntä, sillä nyt hän sitä todella tarvitsee. Pieni hetki vain etkä huomaakkaan kun hän katoaa ja silloin on myöhäistä:(
Kiitos noista lohdun sanoista!Olemme kyllä kaikessa sovussa eronneet ja näimmekin viikolla pari kertaa.Kirjoitin hänelle kirjeen, siitä mitä hän on minulle merkinnyt ja merkitsee.Olemme ikuisia ystäviä ja joka päivä hän soittaa koska saa lohtua ja voimaa minun ääneni kuulemisesta!Voi olla, että emme näe toisiamme säännöllisesti mutta jos tilanne niin sallii (hänen kuntonsa) niin tapaamme vielä.Hänkin suree ja kaipaa minua mutta on päätöksensä tehnyt ja kunnioitan sitä.Meille jää ihanat muistot joita kukaan ei meiltä pois vie!Ystävinä tuemme toinen toisiamme ja koetamme pärjätä.Joskushan toista rakastaa niin paljon, että hänestä on luovuttava ettei satuta enää enempää....vaikeaa tämä silti on mutta joka päivä on uusi.