Turhaantunut rukoilija kokee, että hengellinen etsintä kirjoineen ja rukouksineen on huonoin tapa käyttää aikaansa. Näin, varsinkin kun elämä kaatuu päälle.
Se viha ja katkeruus, mikä tästä sikiää, on saatanallisen roimaa. Jumala ei auta, vaikka Raamattu lupailee, uskonveljet ja -sisaret lupailevat siunausta ja kiittävät Jumalaa, ja myös sisäinen tunne puhuttelee, jonka ihminen kokee silloin jumalallisena.
Voiko kukaan ymmärtää, että rukouksesta tulee näin kirous? Jos Jumalalle pitää tämäkin viedä sellaisenaan, niin ironinen sydän rukoilee: Jospa sinä kiroisit minua välillä, kun tuo rukous ei oikein tehoa!
Vaihtoehto B on vaihtaa isäntää.
Ymmärrättekö? Kun hengellisesti haavoittunut viruu tuskissaan ja tuntee kuolevansa, pahinta mitä olla ja saattaa, on kun joku alkaa lässyttämään; joko itse tai toinen. Esirukouksen voimasta hengellisesti itsensä hylätyksi tunteva ei tiedä, vaikka on sitä pyytänyt, joten samanaikaisesti tämä toivoo puolestansa rukoiltavan ja että hänet jätettäisiin rauhaan. Jälkimmäinen tuo ajatuksen: Kuolema on ainoa vapahtaja.
--
Mikäli joku, jolla on omakohtaisia kokemuksia tällaisesta tai elää tämänlaisen ihmisen kanssa tai läheltä seuraten, haluaa aiheesta kertoa kokemuksiaan, niin kiitos etukäteen.
Se viha ja katkeruus, mikä tästä sikiää, on saatanallisen roimaa. Jumala ei auta, vaikka Raamattu lupailee, uskonveljet ja -sisaret lupailevat siunausta ja kiittävät Jumalaa, ja myös sisäinen tunne puhuttelee, jonka ihminen kokee silloin jumalallisena.
Voiko kukaan ymmärtää, että rukouksesta tulee näin kirous? Jos Jumalalle pitää tämäkin viedä sellaisenaan, niin ironinen sydän rukoilee: Jospa sinä kiroisit minua välillä, kun tuo rukous ei oikein tehoa!
Vaihtoehto B on vaihtaa isäntää.
Ymmärrättekö? Kun hengellisesti haavoittunut viruu tuskissaan ja tuntee kuolevansa, pahinta mitä olla ja saattaa, on kun joku alkaa lässyttämään; joko itse tai toinen. Esirukouksen voimasta hengellisesti itsensä hylätyksi tunteva ei tiedä, vaikka on sitä pyytänyt, joten samanaikaisesti tämä toivoo puolestansa rukoiltavan ja että hänet jätettäisiin rauhaan. Jälkimmäinen tuo ajatuksen: Kuolema on ainoa vapahtaja.
--
Mikäli joku, jolla on omakohtaisia kokemuksia tällaisesta tai elää tämänlaisen ihmisen kanssa tai läheltä seuraten, haluaa aiheesta kertoa kokemuksiaan, niin kiitos etukäteen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mikäli nyt oikein ymmärsin tuon tekstin, niin voisin sanoa ainakin että tiedän miltä tuntuu kun kaikki kaatuu päälle ja tuntuu ettei rukouksiin tule vastauksia eikä ne hyödytä. Itse voin kuitenkin kertoa omakohtaisen kokemuksen että sain ihan konkreettisesti avun kun pyysin esirukousta, se apu ei tosin tullut ihan heti, vaikka tuskissani kieriskelin ja huusin että en jaksa enää hetkeäkään. Silloin kun on tosi paha olla, niin toivoo että se apu tulisi silmänräpäyksessä. Minä ainakin olen saanut kokea sen ihmeen että rukous on todella auttanut. Sitä en osaa sanoa miksi sitä vastausta ei joskus tule. Ikinä ei kuitenkaan kannata antaa periksi, vaan rukoilla sinnikkäästi ja pyytää toisiakin rukoilemaan apua niihin vaikeisiin asioihin mitä elämässä tulee. Isäntää ei kannata vaihtaa missään tapauksessa, se on päivänselvää että se tie ei vie mihinkään. Jumalan puoleen kannattaa aina kääntyä kaikissa suruissa ja iloissa. Muista, Jumala ei salli sinulle tapahtuvan mitään pahaa, ellei hän käännä sitä hyväksi. Saatana kuiskaa sinusta ja kehoittaa sinua murehtimaan ja selittää että teitpä mitä tahansa, kaikki menee vikaan. Hän on valehtelija. Mikään ei mene vikaan, kaikki on oikeaa. Rukoilen puolestasi.
"Itse voin kuitenkin kertoa omakohtaisen kokemuksen että sain ihan konkreettisesti avun kun pyysin esirukousta, se apu ei tosin tullut ihan heti, vaikka tuskissani kieriskelin ja huusin että en jaksa enää hetkeäkään."
Tältähän se tuntuu ja silloin miettii, kuinka monia onkaan jotka eivät apua saa ja joilla sydämessään on tämä todistuksena. Betesdan lammikolla ilmeisesti vain yksi sai avun.
Kiitos silti, ystävä, vielä sinunkin esirukouksesta. Siunaus sinulle.
on tuollainen...silloin ei Jumalan Sanan miekka ole saanut tehota molemmilla terillään...laki haavoittaa...armo parantaa..
ja varmaan siksi, että opetus ja julistus...lukeminen ja rukous ovat olleet väärää..
Vain, jos syntinen kokee armahduksen Jeesuksen sovitustyön kautta, voidaan kohdata Jumala...Jumala oli Jeesuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa...Jeesuksen veri vuodatettiin syntien anteeksiantamiseksi...jos tätä asiaa ei kirkasteta,,,pojetaan kuin tyhjää...on kuin ketjut pois hammapyörältä ja jokainen pokaisu repii nilkat verille...mutta jos armo kirkastuu...Pyhä henki sen tekee..ja silloin ihminen kokee vapautuksen synnin vallasta...ja usko uudistaa sydämen...Pyhä Henki saa aikaan ilon ja kiitollisen mielen...siis Jumalan johdatusta,,,varsinkin hengellisessä elämässä...Totuuteen ja armon tuntemiseen tulee rukoilla...Jumala on Jeesuksessa...ei muualla!
Ei Herran korvat ole kuurot kuulemaan, vaan synti voi erottaa meidät Jumalasta, niin ettei hän kuule...Jeesuksen veren kautta voidaan saada elävä uskon yhteys Jumalaan, mutta ei omilla tuskaisilla ponnisteluilla...ellei olla jo ahtaalla portilla..parannus on tuskaa ja murhetta synnin painaessa...synnintunto tulee lain kautta...ja armo evankeliumin kuulemisen kautta..Jeesuksen tähden
Jumal haluaa antaa sinulle ylistyksen vaipan m,asentuneen hengen sijaan.Itse olin samassa tilassa n.4 vuotta sitten .Kuulin Arken raamattukoulusta ruotsissa ja siellä sain kokea vallankumouksen.Minä joka ennen olin kielteinen olen nyt kuin itse aurinko.Epäusko on kaiken kielteisen kohtu .Aloita parannuskeino vaikka siten että et tulevina päivinä puhu mitään kielteistä ääneen ulos koska se vahvistaa epäuskoa vaan ala puhua uskoa sano tästä päivästä tulee elämäni ihanin päivä tänään sinä Jeesus täytät minun elämäni kaikki tarpeet.Minä ole siunattu kaikella taivaallisella siunauksella Kristuksessa jne jne kyllä sinä osaat Huomaat muutoksen pian Ja kiitä joka tilassa koska se karkoittaa masennuksen hengen .Ota yhteyttä minuun niin annan lisää piristysruiskeita.Siunausta Harri
Jään odottelemaan mitä tapahtuu...