Minä kuulun helluntaiseurakuntaan ja se on hyvä asia,seurakunnassa saan kuulla Jumalan sanaa ja on uskon sisaria ja veljiä ja heistä on tullut tuttuja.
Mutta tunnen itseni seurakunnassa eriarvoiseksi kun kaikille ei anneta tehtäviä ja sen ristiriitaiseksi tekee kun sanotaan että jokainen pitää osallistua työtehtäviin ja halua minulla olisi tehdä jotain työtä,mutta jos yrität johonkin tehtävään vaikkapa helluntaiseurakunnan kirpputorille vapaaehtoiseksi työntekijäksi,niin eipä sitten kelpaa.
Vapaaehtoistyöhön kelpaa vain tietyt henkilöt ja etenkin taustalla hyörivät vanhemmistoon kuuluvien rouvat jotka tekee kaiken ja tietää kaiken ja ei sinne sitten oteta ketään tavallista seurakunnan rivijäsentä työhön, esimerkiksi kirpputorille tai keittiöön,vaan ne on tietyt ihmiset jotka pyörittää.Siinä tulee tarpeettomuuden tunne ettei kelpaa mihinkään tehtävään seurakunnassa.
Kun johtotehtävissä seurakunnan vanhemmistot ja muut "silmäätekevät"ovat etusijalla niin siinä on tietty hierarkia ja sinne ei pääse töitä tekemään tavallinen seurakuntalainen.
Minä en yleistä tätä että se on kaikissa suomen helluntaiseurakunnissa,mutta kun liityin helluntaiseurakuntaan niin sanottiin että kaikki saavat tehdä jotain,mutta kun haluaa tehdä jotain niin sitten ei kelpaa,siinä tulee tunne minua ei kukaan tarvitse.
Se minua lohduttaa kun olen muiden ei-helluntalaisten kanssa yhteydessä niin minut hyväksytään sellaisena kuin olen ja minun töitäni arvostetaan.
Tällaistako on uskovaisuus,ettei oteta mukaan yhteiseen työntouhuun vaan tunnet itsesi ulkopuoliseksi ja huonoksi ihmiseksi.
Mutta tunnen itseni seurakunnassa eriarvoiseksi kun kaikille ei anneta tehtäviä ja sen ristiriitaiseksi tekee kun sanotaan että jokainen pitää osallistua työtehtäviin ja halua minulla olisi tehdä jotain työtä,mutta jos yrität johonkin tehtävään vaikkapa helluntaiseurakunnan kirpputorille vapaaehtoiseksi työntekijäksi,niin eipä sitten kelpaa.
Vapaaehtoistyöhön kelpaa vain tietyt henkilöt ja etenkin taustalla hyörivät vanhemmistoon kuuluvien rouvat jotka tekee kaiken ja tietää kaiken ja ei sinne sitten oteta ketään tavallista seurakunnan rivijäsentä työhön, esimerkiksi kirpputorille tai keittiöön,vaan ne on tietyt ihmiset jotka pyörittää.Siinä tulee tarpeettomuuden tunne ettei kelpaa mihinkään tehtävään seurakunnassa.
Kun johtotehtävissä seurakunnan vanhemmistot ja muut "silmäätekevät"ovat etusijalla niin siinä on tietty hierarkia ja sinne ei pääse töitä tekemään tavallinen seurakuntalainen.
Minä en yleistä tätä että se on kaikissa suomen helluntaiseurakunnissa,mutta kun liityin helluntaiseurakuntaan niin sanottiin että kaikki saavat tehdä jotain,mutta kun haluaa tehdä jotain niin sitten ei kelpaa,siinä tulee tunne minua ei kukaan tarvitse.
Se minua lohduttaa kun olen muiden ei-helluntalaisten kanssa yhteydessä niin minut hyväksytään sellaisena kuin olen ja minun töitäni arvostetaan.
Tällaistako on uskovaisuus,ettei oteta mukaan yhteiseen työntouhuun vaan tunnet itsesi ulkopuoliseksi ja huonoksi ihmiseksi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tosiasia.
Niin paljon kun rakastankin heluntaiseurakuntaa,tuo kirjoittamasi ikävä kyllä on totta useissa seurakunnissa. Siellä on joskus aivan mustasukkaisen ahneita tyntekijöitä,jotka ei anna paljon tilaa toisille,"virasta2 pidetään tiuj´kkaan kiinni,eikä varmasti delekoida hommia toisille,vaikka olisi joskus aihetta jakaa tehtäviä toisten kanssa.
Sitten vaan tressaanutaan ja valitetaan väsymystä,vaan ei helpoteta itseä eikä muita,vaan ollaan niin "uskollisa" Herralle tehtävässään.Ahneutta se on,ja pätemisen tarvetta,ei "uskalleta" luovuttaa mitään omalta saralta toisten tehtäväksi,ja siten kuorma keventyisi ja kaikilla olisi mielekästä tekemistä.
Kun ei kaikki voi lähteä saarnaamaan ,lähetyskentille,ei kaikki ole evankelistoja,jne.
Ja tätä omivaa ahertamista on joka tasolla,eikä vähiten seurakunnan johtajan tehtävissä,on saarnaajia jotka haluaa tehdä kaikki,johtajan työstä juoksupoikaan ja kaikki tehtävät siitä väliltä,on niin näyttävää,ja sitten tuleekin "Bronout"! Vai mitenkä se kirjoitetaan ?
Siunausta sinulle,älä siitä kuitenkaan välitä niin,että lähtisit seurakunnasta,rukoile vaan Herraa,ehkä Hän on kuitenkin varannut sinullekkin vielä tehtävän,ties vaikka kuinka vastuullisen? Siunausta!
Niin,sen vielä sanoisin,että ole vaan uskollinen paikallasi,vaikka sinua ei huomioitaisikkaan,totta on se,eikä mikään klisee,että Herra tuntee sinut,ja tietää tarkalleen tilanteesi,kiitä ja rukoile,siinä on se mielekkyyden olemus,että voi vuodesta vuoteen olla uskollisena osassaan!
Ompa erikoisen hyvin varustettu srk, jos ei vapaaehtoisille palvelutehtäviä löydy.
Tiedän srka, joissa ei voida enää järjestää mitään yleisiä juhlia tarjoilulla kukn ei ole halukkaita palvelemaan.
Ei myöskään kesäleirejä kyetä järjestämään!
Minulla kyllä on se käsitys, ettei siellä vanhimmiston rouvat paljon hääräile, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Tosiasia toki on, etti hellsrkt ole ymmärtäneet jumalanpalveluksen koko laajuutta. Eivätkä näin ole kyenneet tarjoamaan aktiivisille ja halukkaille palvelustehtäviä, SURULLISTA!
ei helluntaiseurakunnan, vaan työelämän puolelta. Haluaisin rutiinityöni oheen jotain vastuutakin, jotain haastavampaa, mutta sellaisia tehtäviä saavat pomojen urheilukaverit. Sinulle, ystäväiseni, suosittelen siirtymistä luterilaiseen seurakuntaan, siellä on aina vapaaehtoistyötä halukkaita, eikä ketään syrjitä.
Voi olla, että jossain seurakunnassa on jumituttu asemiin, joihin ei ulkopuolelta ole kovinkaan helppo päästä. Haluan kuitenkin lohduttaa yhdellä tosiasialla:
jos Jumala avaa Sinulle jonkun tehtävän, kukaan, edes seurakuntasi vanhimmisto, ei voi sitä estää. Jos Jumala taas sulkee edestäsi jonkin oven (tehtävään, työhön jne) ei kukaan voi sitä ovea Sinulle avata.
Rukoile siis Jumalaa, että Hän antaa Sinulle sopivan tehtävän ja paikan evankeliumin palveluksessa. Hän vastaa varmasti.
OLET OIKEASSA HELLAREISSA ON JUSTIINSA TÄTÄ HIARKIAA.KAIKKI SILMÄÄ TEKEVÄT OVAT SUUNA JA PÄÄNÄ JOKA ASIASSA.YKSKIN LESKI ROUVA TOTESI MINULLE ETTEN SAA AUTTAA TOISTA VÄHÄ OSAISTA HELLARIA RAHALLISESTI HÄN SUORASTAAN HAUKKU MINUT JA SITTEN SATUIN SOITTAAN YHTEEN HELLARITALOON JA PYYSIN YHTÄ IHMISTÄ PUHELIMMEEN NIIN TÄMÄ ROUVA TOTESI EI HMM NO TÄYTYY KAI SITTEN.JOTEN NÄIN NE HELLARI ROUVAT JOTKA LUULEE OLEVANSA ETU OIKEUTUTTUJA KUN OVAT MUKA RIKKAAMPIA KUN OVAT JOKA PAIKASSA AINA HUUTAMASSA.JA TOTUUS ON ET NE KÖYHEMMÄT HELLARIT ON TODELLA AVOIMPIA JA MUUTENKIN IHMISIÄ.EIKÄ SIINÄ AUTA MIKÄÄN VAIKKA KUINKA RUKOILISISI NIIN ET MILLOINKAAN PÄÄSE TYÖTEHTÄVIIN SEURAKUNNASSA KUN OLET KÖYHÄ KYLLÄ NE RIKKAAT PISTÄÄ MATALAKSI.JOTENKIN TÄSSÄ SEURAKUNNASSA.
Puhut asiaa,tuttua on.
Meilläpäin vapaaehtois työläisistä paremminkin on puute,kuin tarjonta.
Totuus voi kylläkin piillä siinä ,että omista "viroistaan" ei luovuta,vaan onko aina tarpeenkaan.
Senkin myönnän,että raha näyttelee omaa osaansa,kun arvoasteikosta on kysymys ja jopa viroista.
Vaan kyllä hommia olisi ,jos tarjontaa löytyisi työhön tulijoista.
Ei meillä käytännön töihin yli-tarjontaa ole,ei tarvitse eläkeläistenkään pelätä,ettei hommia löydy.
Kuten edellä mainitsin,toisten liiveihin ehkä on vaikea itseään soveltaa,mutta työtä riittää kaikille,on oma näkemykseni.