Näin kesän kynnyksellä herää taas minulle mielenkiintoinen kysymys josta kysynkin nyt muiden mielipidettä.
Voiko olla kaveruus- tai ystävyyssuhde miehen ja naisen välillä ilman ihastumista tai rakkautta? Itse törmään tähän asiaan vähän väliä, koska en seurustele (olen vannoutunut sinkku). Kaverit ja ystävät sanovat, että ota nyt itsellesi se vaimokandikaatti ja sitä rataa. Kun sitten olen pelkästään kaveri tai ystävä naisen kanssa, niin heti ollaan selän takana supisemassa, että nyt se harrastaa tuon kanssa seksiä tai seurustelee sen kanssa.
Ah ja voi! Alan pikku hiljaa kypsymään tuohon supinaan ja vihjailuun (ota vaimo/tyttöystävä). Pidän kyllä naisista todella paljon, mutta jokaisen kanssa en todellakaan hyppää sänkyyn tai seurustele kaikkien kanssa. Se oikea tulee joskus eteen (ehkä?), mutta en ota asiasta mitään painetta enkä edes aktiivisesti seuralaista etsikään. Mielestäni vastakkaisen sukupuolen kanssa voi olla pelkästään kaveri/ystävä, vaikka mitään muita yhteisiä kavereita ei edes olisi.
Kun vielä itse olen tyyppi joka "kulkee omia polkujaan", niin näen että monessa tapauksessa on parempi olla seurustelematta kenenkään kanssa. Olen tottunut tulemaan ja menemään ilman että kerron menoista kenellekään. Tosin ehkä joskus kerran pari vuodessa mietin, että pitäisikö sitä ottaa joku sopiva vaimokandikaatti, mutta sitten palaan maan pinnalle ja asia unohtuu. Maailma on täynnä kauniita naisia ja etsimällä se oikeakin löytyisi, mutta...
Mitäpä mieltä muut ovat asiasta? Kesä on taas parhaimmillaan ja jussin aattokin on tänään. Taidanpa tästä mennä koisimaan tässä välissä jotta illalla jaksaa seurata humalaisten toilailuja (joista saa makeat naurut!).
Voiko olla kaveruus- tai ystävyyssuhde miehen ja naisen välillä ilman ihastumista tai rakkautta? Itse törmään tähän asiaan vähän väliä, koska en seurustele (olen vannoutunut sinkku). Kaverit ja ystävät sanovat, että ota nyt itsellesi se vaimokandikaatti ja sitä rataa. Kun sitten olen pelkästään kaveri tai ystävä naisen kanssa, niin heti ollaan selän takana supisemassa, että nyt se harrastaa tuon kanssa seksiä tai seurustelee sen kanssa.
Ah ja voi! Alan pikku hiljaa kypsymään tuohon supinaan ja vihjailuun (ota vaimo/tyttöystävä). Pidän kyllä naisista todella paljon, mutta jokaisen kanssa en todellakaan hyppää sänkyyn tai seurustele kaikkien kanssa. Se oikea tulee joskus eteen (ehkä?), mutta en ota asiasta mitään painetta enkä edes aktiivisesti seuralaista etsikään. Mielestäni vastakkaisen sukupuolen kanssa voi olla pelkästään kaveri/ystävä, vaikka mitään muita yhteisiä kavereita ei edes olisi.
Kun vielä itse olen tyyppi joka "kulkee omia polkujaan", niin näen että monessa tapauksessa on parempi olla seurustelematta kenenkään kanssa. Olen tottunut tulemaan ja menemään ilman että kerron menoista kenellekään. Tosin ehkä joskus kerran pari vuodessa mietin, että pitäisikö sitä ottaa joku sopiva vaimokandikaatti, mutta sitten palaan maan pinnalle ja asia unohtuu. Maailma on täynnä kauniita naisia ja etsimällä se oikeakin löytyisi, mutta...
Mitäpä mieltä muut ovat asiasta? Kesä on taas parhaimmillaan ja jussin aattokin on tänään. Taidanpa tästä mennä koisimaan tässä välissä jotta illalla jaksaa seurata humalaisten toilailuja (joista saa makeat naurut!).
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nainen ja mies voivat olla ystäviä ilman ihastumista. Minulla on joitakin miespuolisia ystäviä/kavereita, ja jos puhun heistä tyttökavereilleni, he kysyvät aina, että "eikö teidän välillä TODELLAKAAN OLE MITÄÄN? Siinä olisi sulle hyvä mies." Tämä on todella rasittavaa.
Jo se, että sukulaiset kyselevät jatkuvasti mahdollisesta poikaystävästä, saa minut ärsyyntymään (ja ketäpä se ei saisi), kun muutenkin haluan pitää tekemiseni vain itseni tiedossa, plus niiden joiden niistä haluan tietävän.
Minulla ei ole kiirettä vakiintua. Haluan tutustua uusiin ihmisiin, ja olen sitä mieltä että etsimättäkin löytää.
Mutta minusta kaveri ja ystävä ovat kaksi eri asiaa. Itse tiedän kokemuksesta, että voi olla ystäviä mutta takana on ainakin se että viihtyy toisen seurassa eli pitää toisesta. Kaverin kanssa voi sitten olla hieman eri juttu...ei tarvitse synkätäkään jutut eli aaltopituus ei tarvitse olla samaa kaliperiä.
Tämä meni nyt hieman vierestä mutta halusin kommentoida ja aattelin laittaa runonkin tähän :) Luonteen paras ystävyys on aitous.
Jos sen saa pitää lahjanaan ei paljoa muuta tarvitsekaan.
Ai niin ja vastaus vielä....voivat olla. Erittäin hyviä ystäviä tai vaan ystäviä. Itse tiedän kokemuksesta, että mies voi olla ainakin joskus jopa parempikin ystävä naiselle kun toinen nainen.
Hyvää kesää !!!
Yksi sana; voi. Koska minulla ainakin suurin osa
kavereista/ystävistä, hyvistä sellaisista, on
naisia. Sekä täällä että irl. En tiedä miksi
niin on, mutta onpahan vaan.. Ja miespuolinen
siis olen itse, hih. Ja kuten voit nikistäni
päätellä ja tiiät ehkä muutenkin =), jotenkin
samanlaisia ajatuksia on minullakin: en jaksa
enää seurustelua tai mitään vastaavia, olen jo
joku aika sitten päättänyt, että se ei ole minua
varten. Kaikki voi tietysti muuttua joskus,
mutta.. itse en siihen usko. Ja omasta mielestäni
hassuinta on, että jotkut naisystävistäni ovat
painostaneet minua suhteeseen joidenkin toisten
naisystävien kanssa =) Mutta kukin tavallaan,
minulla näin. En väitä että se kaikille tai että
edes monille sopisi. Minun tieni se on.
Nainen ja mies VOIVAT olla tosi hyviä ystäviä!Minulla on monta miespuolista ystävää, ja ne ovat parempia kuin naiset, luotettavia, ei kateellisia mistään,auttavaisia, ym. ym.! Enkä koskaan seksillä pilaisi ystävyyttä, ystävyyssuhde ei enää ole samanlainen, jos sänkyyn mennään!! Seurustelukumppaniakaan ei ehkä ETSIMÄLLÄ löydä, ainakin tuttavapiirissä on naisia, joilla jatkuva haku päällä, ilman tulosta!! Minä en ole etsinyt vakikumppania, mutta yhtenä pv:nä HÄN käveli vastaan ihan itse, :=) ,ja on oltu yhdessä pian 10v,kaikki on vieläkin suht ok, ainahan sitä kaikille tulee jotain pientä! Nauttikaa ystävistänne ja jos kolahtaa, niin se on menoa, oli kuinka vannoutunut sinkku tahansa!! Hyvää kesää kaikille!!
Eräs tuttavani kertoi vuosia sitten sukulaismiehestään, joka saattoi kadulla kävellessä viheltää tavallisen näköiselle kasseja roikottavalle, väsyneen näköiselle naiselle. Kun tuttavani ihmetteli moista, oli selitys tämä: "Ajattele nyt, tuo nainen on väsynyt, kuka hänelle viheltäisi. Jos minä saan hänelle viheltämällä hymyn huulille, hänen loppupäivänsä on taatusti paljon parempi! Minähän en siinä mitään häviä!" Tällä samalla miehellä oli lukemattomia nais-ystäviä, joiden kanssa hän rakasteli, hän ei siis ollut mikään kunnon perhe-isän perikuva. Mutta ei hän yrittänyt sitä näytelläkään. Ja selitys näihin nais-ystäviin oli sama kuin viheltämiseen. Minusta siinä oli sitä jotakin .... En tarkoita, että tässä jokaisen pitäisi "kukasta kukkaan" hyppiä, mutta jos ystävän, tuttavan tai tuntemattomankin saa hyvälle tuulelle viheltämällä, rakastelemalla tms. tavalla, se on minusta ainakin tosi-ystävyyttä. Totuuden nimessä tätyy sanoa, ettei itselläni ole ollut eikä varmaan tulekaan rohkeutta moiseen. Kukkia sentään olen näin miehenä naispuolisille ystävilleni vienyt ....
Olen huomannut että kun on pelkästään kaveri jonkun miehen kanssa (itse olen nainen, nimestä huolimatta) ja tämä mies sitten löytää itselleen vaimoehdokkaan, niiin johan ystävyys loppuu. Hyvä kun päivää sanotaa saatikka jutellaan! Ihme juttu! En yleistä, mutta usein on näin käynyt.
naiset yleensä alkaa heti piirittää
ne voi näytellä ystävää
mutta ne on aika julmia, jos huomaa,
että ystävyys raukee, varsinkin
jonkun toisen takia,
naisen pitää etsiä miehistä turvaa
ja kikkeliä, se on luonnon laki,
ei ystävyyttä voi olla naisen ja
miehen välillä