Otteita juutalaisen kolumnistin Noam Chomskyn haastattelusta:
Yhdysvallat, Lähi-itä ja kysymys palestiinalaisten oikeuksista
- Israelilla on valtava ylivoima ja sen toimia ei juuri rajoiteta niin kauan kuin sillä on USA:n valtuutus. Tiedotusvälineet eivät välttämättä luota kovin paljon siihen, että amerikkalaiset haluaisivat niellä tarinan Israelista palestiinalaisten selittämättömän väkivallan uhrina ja siitä, että palestiinalaiset olisivat torjuneet poikkeuksellisen hyvät rauhanehdot.
- On kiinnostavaa, että Yhdysvaltain tiedotusvälineet ovat yksimielisesti jättäneet julkaisematta sen, mitä ne tietävät amerikkalaisten sotilashelikopterien, joukossa kehittyneitä hyökkäyshelikoptereita, mittavasta lähettämisestä Israelille. Ehkä sitä ei ole pidetty hyödyllisenä juttuna reporttien rinnalla, joissa Israel käyttää amerikkalaisia helikoptereita hyökätäkseen siviilikohteisiin ja aiheuttaen ihmisuhreja, sekä suunnattuihin poliittisiin murhiin, joita USA väittää vastustavansa.
- Israel on pyrkinyt rajoittamaan suoranaiset tappamiset tasolle, joka on sen verran alhainen, ettei herätä liikaa kansainvälistä tuomiota. Se pyrkii laajamittaiseen ja vakavaan haavoittamiseen ja väestön raakaan tukahduttamiseen rajojen sulkemisin, suluin ja nyt kaupunkien ja kylien ympärille rakennettavin juoksuhaudoin. He laskeskelevat, että liha ja luu kestää vain rajoitetusti. Samaa strategiaa toteutettiin ensimmäisessä intifadassa. 1989 Israelin pääministeri Yitzhak Rabin esimerkiksi kertoi Rauha nyt -liikkeen johtajille, että USA tarjosi Israelille vuoden tai enemmän Intifadan tukahduttamiseksi "kovalla sotilaallisella ja taloudellisella painostuksella", ja vakuutti heille, että palestiinalaiset "murskattaisiin". Melko pitkälti tällä tavoin tapahtuikin.
MIKÄ JOHTI NYKYISEEN RAUHANPROSESSIIN?
- Termiä "rauhanprosessi" käytetään viittaamaan mihin tahansa linjaan, mitä USA sattuu vetämään, vaikka rauhan estämiseen. USA:n rauhanprosessi" on vaihdellut vuoden 1971 tuelle USA:n aloitteesta YK:ssa tehdylle "maata rauhasta" päätöslauselmaan 242 aina Kissingerin vaatimukseen "pattitilanteesta". Päätös tehtiin vastauksena Egyptin tarjoukselle täydestä rauhansopimuksesta USA:n linjan mukaisesti, joka nyt hylättiin.
- Sittemmin USA on ollut asiallisesta ottaen ainoa maailmassa, joka vastustaan päätöslauselmaa 242. 70-luvun puolivälistä, kun kansainvälinen mielipide siirtyi kannattamaan palestiinalaisten kansallisia oikeuksia, USA on ollut yksin (Israelin kanssa) vastustamassa tätä.
- Tämä jatkui Persianlahden sotaan saakka, jolloin USA teki selväksi, että sen aikomus on hallita aluetta yksipuolisesta voimalla. Muut perääntyivät, mutta USA alkoi toteuttaa omaa rejektionistista ohjelmaa, ensin Madridissa ja myöhemmin sen ottaessa haltuunsa Oslon prosessin. Tuo jatkui aina viimeisimpiin Clintonin ja Barakin ehdotuksiin tammikuussa 2001.
MITÄ RAUHANPROSESSI TARJOAA NYT?
- Se antaisi palestiinalaisille useita erillisiä saarekkeita, joita erottavat toisistaan ja palestiinalaisen elämän keskuksesta entisessä Jerusalemissa israelilaissiirtokunnat ja massiiviset infrastruktuuriprojektit. Israelin "Jerusalem" ulottuu myös pitkälle pohjoiseen ja etelään. Yksi kieleke käytännössä erottaa pohjoisen saarekkeen (Nablus ym.) keskisestä (Ramallahin ympäristö).
- Gazan vyöhykkeen liittää muihin vain tie, joka on Israelin valvonnassa, ja vaikka yksityiskohdat jäivät hämäriksi, on todennäköistä, että suunnitelmiin kuuluu myös vyöhykkeen jakaminen. Vastineeksi palestiinalaisille tarjottiin hiekkakasaa Egyptin rajalla erillään muista saarekkeista.
- Barakin päärauhanneuvottelija selitti 1989, että Oslon prosessin tavoitteena oli taata, että Palestiina pysyy jatkuvassa neokolonialistisessa riippuvuudessa. Sitä voidaan kutsua "valtioksi", kuten apartheidin Etelä-Afrikka kutsui bantustaneja "valtioiksi".
- Rauhanprosessin tarkoitus on integroida Israel alueeseen sen tärkeimpänä taloudellisena, teollisena, sotilaallisena ja teknologian keskuksena ja hävittää esteet Israelin taloussuhteilta muun Aasian kanssa - tietysti vain siinä määrin, kuin se ei ole ristiriidassa USA:n vaateiden kanssa. "Rauhanprosessi" hajosi, koska palestiinalaiset eivät enää halunneet sietää jatkuvaa yhteiskunnallisten ja taloudellisten olojen heikkenemistä. Ne olivat huonot jo 1993 ja ovat heikentyneet huomattavasti sen jälkeen.
MIKÄ ON USA:N ROOLI LÄHI-IDÄSSÄ?
- USA:n päällimmäinen huoli ovat Persianlahden alueen energiavarat, jotka ovat ylivoimaisesti suurimmat ja helpoimmin hyödynnettävissä olevat maailmassa ja joiden odotetaan tulevan vieläkin tärkeämmiksi maailman energiahuollossa tulevina vuosina. On pitkään ollut selvää, että näiden resurssien hallitseminen tuo paitsi valtavaa rikkautta, myös suurta valtaa. Uhkana USA:n herruudelle on ollut ns. "radikaali arabinationalismi".
- Yhdysvaltain suhteet Israeliin (ja myös Turkkiin ja muihin "reunavaltioihin") ovat kehittyneet tässä kehyksessä, USA:n tiedustelupalvelun 1958 muotoileman oletuksen pohjalla, että "looginen korollaari" USA:n vastustuksesta "radikaalille arabinationalismille" on tuki Israelille luotettavana tukikohtana USA:n voimalle alueella.
MIKSI KAIKKIEN RAUHAA HALUAVIEN TULISI TUKEA PALESTIINALAISIA?
-Meidän on pidettävä mielessä, että vaikka rauha on väkivaltaan nähden parempi, se ei ole absoluuttinen arvo. Hitlerkin halusi rauhaa - omilla ehdoillaan. Niiden, jotka haluavat oikeudenmukaista rauhaa, tulisi tukea kaikkia alueen kansoja, ei vain palestiinalaisia - myös Israelin juutalaisia. Mutta aivan kuten kysymme "Millainen rauha?", meidän on kysyttävä "Millaista tukea?" Tässä nousee joukko kysymyksiä oikeudenmukaisesta ja rakentavasta tuloksesta, eikä niihin voida vastata vakavasti pitäytymällä kansallisiin, etnisiin tai uskonnollisiin kategorioihin.
Haastattelu on julkaistu alunperin englantilaisessa Socialist Worker-lehdessä.
Yhdysvallat, Lähi-itä ja kysymys palestiinalaisten oikeuksista
- Israelilla on valtava ylivoima ja sen toimia ei juuri rajoiteta niin kauan kuin sillä on USA:n valtuutus. Tiedotusvälineet eivät välttämättä luota kovin paljon siihen, että amerikkalaiset haluaisivat niellä tarinan Israelista palestiinalaisten selittämättömän väkivallan uhrina ja siitä, että palestiinalaiset olisivat torjuneet poikkeuksellisen hyvät rauhanehdot.
- On kiinnostavaa, että Yhdysvaltain tiedotusvälineet ovat yksimielisesti jättäneet julkaisematta sen, mitä ne tietävät amerikkalaisten sotilashelikopterien, joukossa kehittyneitä hyökkäyshelikoptereita, mittavasta lähettämisestä Israelille. Ehkä sitä ei ole pidetty hyödyllisenä juttuna reporttien rinnalla, joissa Israel käyttää amerikkalaisia helikoptereita hyökätäkseen siviilikohteisiin ja aiheuttaen ihmisuhreja, sekä suunnattuihin poliittisiin murhiin, joita USA väittää vastustavansa.
- Israel on pyrkinyt rajoittamaan suoranaiset tappamiset tasolle, joka on sen verran alhainen, ettei herätä liikaa kansainvälistä tuomiota. Se pyrkii laajamittaiseen ja vakavaan haavoittamiseen ja väestön raakaan tukahduttamiseen rajojen sulkemisin, suluin ja nyt kaupunkien ja kylien ympärille rakennettavin juoksuhaudoin. He laskeskelevat, että liha ja luu kestää vain rajoitetusti. Samaa strategiaa toteutettiin ensimmäisessä intifadassa. 1989 Israelin pääministeri Yitzhak Rabin esimerkiksi kertoi Rauha nyt -liikkeen johtajille, että USA tarjosi Israelille vuoden tai enemmän Intifadan tukahduttamiseksi "kovalla sotilaallisella ja taloudellisella painostuksella", ja vakuutti heille, että palestiinalaiset "murskattaisiin". Melko pitkälti tällä tavoin tapahtuikin.
MIKÄ JOHTI NYKYISEEN RAUHANPROSESSIIN?
- Termiä "rauhanprosessi" käytetään viittaamaan mihin tahansa linjaan, mitä USA sattuu vetämään, vaikka rauhan estämiseen. USA:n rauhanprosessi" on vaihdellut vuoden 1971 tuelle USA:n aloitteesta YK:ssa tehdylle "maata rauhasta" päätöslauselmaan 242 aina Kissingerin vaatimukseen "pattitilanteesta". Päätös tehtiin vastauksena Egyptin tarjoukselle täydestä rauhansopimuksesta USA:n linjan mukaisesti, joka nyt hylättiin.
- Sittemmin USA on ollut asiallisesta ottaen ainoa maailmassa, joka vastustaan päätöslauselmaa 242. 70-luvun puolivälistä, kun kansainvälinen mielipide siirtyi kannattamaan palestiinalaisten kansallisia oikeuksia, USA on ollut yksin (Israelin kanssa) vastustamassa tätä.
- Tämä jatkui Persianlahden sotaan saakka, jolloin USA teki selväksi, että sen aikomus on hallita aluetta yksipuolisesta voimalla. Muut perääntyivät, mutta USA alkoi toteuttaa omaa rejektionistista ohjelmaa, ensin Madridissa ja myöhemmin sen ottaessa haltuunsa Oslon prosessin. Tuo jatkui aina viimeisimpiin Clintonin ja Barakin ehdotuksiin tammikuussa 2001.
MITÄ RAUHANPROSESSI TARJOAA NYT?
- Se antaisi palestiinalaisille useita erillisiä saarekkeita, joita erottavat toisistaan ja palestiinalaisen elämän keskuksesta entisessä Jerusalemissa israelilaissiirtokunnat ja massiiviset infrastruktuuriprojektit. Israelin "Jerusalem" ulottuu myös pitkälle pohjoiseen ja etelään. Yksi kieleke käytännössä erottaa pohjoisen saarekkeen (Nablus ym.) keskisestä (Ramallahin ympäristö).
- Gazan vyöhykkeen liittää muihin vain tie, joka on Israelin valvonnassa, ja vaikka yksityiskohdat jäivät hämäriksi, on todennäköistä, että suunnitelmiin kuuluu myös vyöhykkeen jakaminen. Vastineeksi palestiinalaisille tarjottiin hiekkakasaa Egyptin rajalla erillään muista saarekkeista.
- Barakin päärauhanneuvottelija selitti 1989, että Oslon prosessin tavoitteena oli taata, että Palestiina pysyy jatkuvassa neokolonialistisessa riippuvuudessa. Sitä voidaan kutsua "valtioksi", kuten apartheidin Etelä-Afrikka kutsui bantustaneja "valtioiksi".
- Rauhanprosessin tarkoitus on integroida Israel alueeseen sen tärkeimpänä taloudellisena, teollisena, sotilaallisena ja teknologian keskuksena ja hävittää esteet Israelin taloussuhteilta muun Aasian kanssa - tietysti vain siinä määrin, kuin se ei ole ristiriidassa USA:n vaateiden kanssa. "Rauhanprosessi" hajosi, koska palestiinalaiset eivät enää halunneet sietää jatkuvaa yhteiskunnallisten ja taloudellisten olojen heikkenemistä. Ne olivat huonot jo 1993 ja ovat heikentyneet huomattavasti sen jälkeen.
MIKÄ ON USA:N ROOLI LÄHI-IDÄSSÄ?
- USA:n päällimmäinen huoli ovat Persianlahden alueen energiavarat, jotka ovat ylivoimaisesti suurimmat ja helpoimmin hyödynnettävissä olevat maailmassa ja joiden odotetaan tulevan vieläkin tärkeämmiksi maailman energiahuollossa tulevina vuosina. On pitkään ollut selvää, että näiden resurssien hallitseminen tuo paitsi valtavaa rikkautta, myös suurta valtaa. Uhkana USA:n herruudelle on ollut ns. "radikaali arabinationalismi".
- Yhdysvaltain suhteet Israeliin (ja myös Turkkiin ja muihin "reunavaltioihin") ovat kehittyneet tässä kehyksessä, USA:n tiedustelupalvelun 1958 muotoileman oletuksen pohjalla, että "looginen korollaari" USA:n vastustuksesta "radikaalille arabinationalismille" on tuki Israelille luotettavana tukikohtana USA:n voimalle alueella.
MIKSI KAIKKIEN RAUHAA HALUAVIEN TULISI TUKEA PALESTIINALAISIA?
-Meidän on pidettävä mielessä, että vaikka rauha on väkivaltaan nähden parempi, se ei ole absoluuttinen arvo. Hitlerkin halusi rauhaa - omilla ehdoillaan. Niiden, jotka haluavat oikeudenmukaista rauhaa, tulisi tukea kaikkia alueen kansoja, ei vain palestiinalaisia - myös Israelin juutalaisia. Mutta aivan kuten kysymme "Millainen rauha?", meidän on kysyttävä "Millaista tukea?" Tässä nousee joukko kysymyksiä oikeudenmukaisesta ja rakentavasta tuloksesta, eikä niihin voida vastata vakavasti pitäytymällä kansallisiin, etnisiin tai uskonnollisiin kategorioihin.
Haastattelu on julkaistu alunperin englantilaisessa Socialist Worker-lehdessä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Oliko kyseessä Israelin "tuomioja" vai "suomen taistolaiset". Meillä Suomessakin oli aikoinaan omat "YLEn hannu taanilat", jotka sanoivat veteraaneistamme, "mitäs menitte sinne"
Etsi KTS totuutta.
Taitaa ottaa päähän se, että maailman juutalaisetkaan eivät usko rasistis-siionistis-imperialistisia juttujasi.
14.8.2005
Miksi palestiinalaiset elävät yhä pakolaisleireissä
Alex Safian
Miksi Gazan palestiinalaiset elävät yhä pakolaisleireissä? Ovatko israelilaiset pakottaneet palestiinalaiset pysymään likaisissa ylikansoitetuissa leireissä?
Palestiinalaiset elävät yhä pakolaisleireissä jopa Palestiinan itsehallinnon alueella siksi, että PLO vastustaa pakolaisten asuttamista. PLO:n iskulauseen mukaisesti: ”Palestiinan pakolainen ei milloinkaan muuta leiristä muuten kuin palatakseen kotiin (so. Israeliin).”
Kun PLO on tehnyt kaikkensa pitääkseen pakolaiset leireissä, Israel on tehnyt kaikkensa siirtääkseen palestiinalaiset leireistä uusiin koteihin. Israel jopa aloitti valtion voimakkaasti tukeman ”rakenna oma kotisi” -asutusohjelman pakolaisille. Ohjelman alkuvaihetta kuvattiin seuraavasti:
Yhdeksän uutta asutuskaavaa on rakennettu tähän mennessä. Ne tarjoavat asunnon noin 10 000 perheelle, jotka ovat valinneet poismuuton leiristä. Jokaiselle perheelle annettiin pala maata, jossa on täysi infrastruktuuri. Uudet asuinalueet rakennettiin valtion maalle kunta-alueille lähelle leirejä, ja jokaisessa oli sähkönjakeluverkosto, vesi- ja viemäriverkostot,… tieverkostot, päällystetyt jalkakäytävät ja huollettu ympäristö. Jokaiseen lähiöön rakennettiin julkisia rakennuksia kuten moderneja koulurakennuksia, terveyskeskuksia ja kauppakeskuksia, ja maata osoitettiin moskeijoita varten.
…Niin pian kuin pakolainen on saanut talonsa rakennettua, hän saa myös tontin omistukseensa, ja aikanaan hänen omistusoikeutensa kirjataan maarekisteriin. (Judea, Samaria and the Gaza District, 1967-1987; Israel, Ministry of Defense, 1987)
Tyhjiksi jääneet asunnot pakolaisleireillä purettiin siinä tarkoituksessa, että saataisiin tarpeeksi vapaata tilaa itse pakolaisleirien muuttamiseksi vähitellen uusiksi asuma-alueiksi pakolaisille.
Ei ole yllätys, että PLO vastusti kiivaasti tätä ohjelmaa – loppujen lopuksihan entisellä pakolaisella, joka asuisi nyt kauniissa kodissa uudella asuinalueella, olisi syytä kannattaa rauhaa ja vastustaa väkivaltaisuuksia, mikä on vastoin PLO:n strategiaa.
Yllättävää on se, että myös YK vastusti ohjelmaa ja hyväksyi jyrkkiä päätöslauselmia, jossa vaadittiin, että Israelin pitäisi siirtää palestiinalaiset uusista kodeistaan takaisin likaisiin leireihin. Esimerkiksi YK:n yleiskokouksen päätöslauselma 31/15 (23.11.1976) (UN General Assembly Resolution 31/15)
vaatii jälleen Israelia
a) ottamaan tehokkaita askelia välittömästi palauttaakseen kyseessä olevat pakolaiset leireihin, josta heidät oli siirretty Gazan kaistalla, ja tarjotakseen riittävästi suojia heidän majoituksekseen;
b) luopumaan jatkossa pakolaisten siirroista ja heidän majoitustilojensa tuhoamisesta.
Samoin UNGA:n päätöslauselma 34/52 (23.11.1979) (UNGA Resolution 34/52) julisti:
Toimenpiteet, joilla pyritään asuttamaan Gazan kaistan pakolaiset muualle kuin niihin koteihinsa ja tiloille, joilta he joutuivat pakolaisiksi, rikkoo heidän luovuttamatonta palaamisoikeuttaan vastaan;
1. Vaatii jälleen kerran Israelia luopumaan Gazan kaistan pakolaisten siirtämisestä leireiltä ja uudelleen asuttamisesta sekä heidän majojensa tuhoamisesta;
Ehkä tämän YK:n antaman tuen seurauksena PLO alkoi uhata tappamisella jokaista pakolaista, joka muuttaisi pois leiristä. Muutaman toteutetun tappamisen jälkeen ”Rakenna oma kotisi” –ohjelma sammui, ja siinä on perimmäinen syy, miksi suurin osa Gazan pakolaisista asuu edelleen leireissä.
Kuinka YK määrittelee, kuka on palestiinalaispakolainen? Ovatko YK:n tilastot pakolaisten määrästä luotettavia?
YK:n tilastot ovat surullisen kuuluisia epätarkkuudestaan, johtuen ensiksikin siitä, että se määrittelee palestiinalaispakolaisen erikoisella tavalla. UNWRA:n verkkosivujen mukaan (UNRWA website):
UNWRA:n toiminnallisen määritelmän mukaan palestiinalaispakolaisia ovat henkilöt, joiden tavallinen asuinpaikka oli Palestiina kesäkuun 1946 ja toukokuun 1948 välillä ja jotka menettivät kotinsa ja elinkeinonsa vuoden 1948 Israelin ja arabien välisen konfliktin seurauksena. UNWRA:n palvelut ovat kaikkien niiden käytettävissä, jotka elävät sen toiminta-alueella ja täyttävät tämän määritelmän, jotka ovat rekisteröityneet UNWRA:ssa ja jotka tarvitsevat apua. UNWRA:n pakolaismääritelmä kattaa myös vuonna 1948 pakolaisiksi joutuneiden jälkeläiset. Palestiinalaispakolaisten määrä on myöhemmin lisääntynyt 914 000:sta vuonna 1950 yli 4 miljoonaan vuonna 2002 ja jatkaa kasvuaan luonnollisen väestönkasvun seurauksena.
Pakolaisten jälkeläisten pitämisestä pakolaisena seuraa vakavia ongelmia. Todellakin, tämän määritelmän mukaan yli 500 000 arabimaista vuoden 1948 jälkeen tullutta juutalaispakolaista ovat edelleen pakolaisia huolimatta siitä että ovat saaneet Israelin kansalaisuuden, kuten ovat myös heidän jälkeläisensä (palestiinalaispakolaisiksihan määritellään myös kaikki ne palestiinalaiset ja heidän jälkeläisensä, jotka ovat saaneet Jordanian kansalaisuuden). Siitä seuraa, että Israelissa elää vähintään 3 miljoonaa juutalaispakolaista arabimaista.
Tämän lisäksi YK:n määritelmä on ristiriidassa kansainvälisen lain kanssa, jonka mukaan pakolaisten jälkeläisiä ei pidetä pakolaisina. Vuoden 1951 pakolaissopimuksen (Convention Relating to the Status of Refugees) mukaan pakolainen on henkilö, joka perustellusta pelosta joutua vainotuksi rotunsa, uskontonsa, kansallisuutensa tai johonkin sosiaaliseen tai poliittiseen ryhmään kuulumisensa takia on poissa oman kansansa maasta ja ei voi tai ei perustellun pelon tähden halua käyttää tuon maan suojaa; tai henkilö, jolla ei ole kansallisuutta ja joka on joutunut pois maasta, jossa on tottunut asumaan aiemmin, ja ei voi tai ei halua tällaisen pelon tähden palata sinne.
Tämä määritelmä sulkee pois pakolaisen jälkeläisen pitämisen pakolaisena. YK kiersi tämän ongelman kehittämällä porsaanreiän – tavanomaiset pakolaissopimukset eivät koske niitä henkilöitä, jotka saavat avustusta UNWRA:lta (joka on YK:n avustuselin palestiinalaispakolaisia varten).
Olkootpa pakolaisen määritelmä mikä tahansa, mutta ovatko YK:n tilastot palestiinalaispakolaisten määrästä tarkkoja?
Eivät, kuten YK itse on myöntänyt. Esimerkiksi UNWRA:n raportti ajalta 1.7.1997-30.6.1998 (Report of the Commissioner-General of the United Nations Relief and Works Agency for Palestine Refugees in the Near East – 1 July 1997 - 30 June 1998) myöntää, että UNWRA rekisteröintiluvut perustuvat pakolaisten vapaaehtoisesti antamiin tietoihin, joiden pääasiallinen tarkoitus on olla perusteena pääsylle osalliseksi UNWRA:n palveluista, eikä niitä siksi voi pitää luotettavina tilastollisina tai demografisina tietoina; pakolaisten määrä tällä hetkellä UNWRA:n toimialueella on lähes varmasti vähemmän kuin rekisteröity määrä.
Koska pakolaisluvut perustuvat vapaaehtoisesti tarjottuun tietoon, jonka tarkoitus on päästä osalliseksi palveluista kuten rahallisesta avusta ja ruoka-annoksista, on ilmeinen houkutus väittää valheellisesti olevansa pakolainen saadakseen palveluja, joihin muuten ei olisi oikeutettu. On myös houkutus olla ilmoittamatta pakolaiseksi luokiteltujen henkilöiden kuolemasta, koska kuolleiden pakolaisavustus lakkautettaisiin. Seuraukset ovat ennustettavissa: UNWRA:n logolla varustettuja riisi- ja jauhosäkkejä on joka päivä myynnissä arabien toreilla esimerkiksi Gazassa ja Jerusalemissa.
Elääkö suurin osa Gazan pakolaisista pakolaisleireissä?
Lyhyesti: ei. Gazan kaistan 1 275 000 asukkaasta YK:n mukaan 961 645 on pakolaisia. Näistä vain 475 111 elää pakolaisleireissä (Luku on UNWRA:n tilastosta 31.3.2005, Table 1.0, Table 2.1.)
Onko Gaza kaikkein tiheimmin asuttu alue maailmassa?
Jälleen vastaus on ei – monet alueet maailmassa – toiset rikkaita, toiset epätoivoisen köyhiä – ovat tiheämmin asuttuja kuin Gaza. Muutamia esimerkkejä: Gazan asukastiheys on 8666 henkilöä neliökilometrillä. Vastaava luku on Gibraltarilla 11 990, Singaporessa 17 751, Hong Kongissa 17 833, Monacossa 41 608, Macaussa 71 466, Kairossa 82 893, Manilassa 113 810 ja Kalkutassa 108 005. (Statistical Abstract of the United States, 2004-2005, Tables 18 and 1321; Demographia -- Population Density: Selected International Urban Areas and Components)
Palestiinan arabin tunnustus arabinatsismista ja viha kasvatuksesta.
Otteita Walid Shoebatin, entisen PLO:n jäsenen ja terroristin puheesta Columbian yliopiston opiskelijoille 16.11.2004
"En häpeä seistä edessänne ja kertoa, että olin ennen palestiinalaisterroristi", sanoi Shoebat noin 115 Columbian yliopiston opiskelijalle 16.11.2004. Sama mies, joka joskus istui vankilassa väkivaltaisista yrityksistään tappaa israelilaisia, puhuu nyt entisen vihollisensa puolesta kertoen maailmalla harvinaislaatuisesta muuttumisestaan sionistiksi. Puheessaan Shoebat torjui miehityksen ja maan omistuksen arabien ja Israelin välisen konfliktin aiheuttajina ja näki todelliset syyt maailmanlaajuisessa kasvavassa antisemitismissa, palestiinalaiskoulujen propagandassa, islamilaisessa fundamentalismissa ja Israelin ystävien vaikenemisessa.
Shoebat syntyi Beit Sahurissa Beetlehemin lähellä muslimi-isän ja amerikkalaiskristityn äidin lapsena. Hänen isänisänsä oli Jerusalemin muftin ja natsien liittolaisen Haj Amin Al-Husseinin läheinen työtoveri, kun taas hänen äitinsä isoisä oli Humboldtissa Kaliforniassa sijaitsevan Eurekan pormestari.
"Perheeni vihaa minua", sanoi Shoebat. Hän puhui isänsä kanssa viime kuussa ensi kerran vuosiin, kun tämä oli saanut puhelun, jossa ennustettiin Shoebatin joutuvan vastustajiensa ampumaksi. "Jos palaisin kotiin, minulla olisi viisi minuuttia elinaikaa", sanoi Shoebat. Lähi-idässä olen turvassa vain Israelissa. Shoebatin perhe takavarikoi hänen maansa, kun hän kääntyi kristinuskoon. Hänen vanhempansa ilmoittivat hänelle, että hänen täytyisi kääntyä takaisin islamiin tullakseen uudelleen hyväksytyksi.
"Minulle opetettiin aina, että juutalaiset varastivat maani. Sen sijaan sen teki oma perheeni", Shoebat sanoi. "En voi mennä kotiin - ja siihen eivät juutalaiset ole syynä vaan omat mielipiteeni." Shoebat kertoi, että hänen mielipiteensä alkoivat muuttua, kun hänen vaimonsa haastoi hänet todistamaan hänen juutalaisista esittämiensä negatiivisten väitteiden olevan totta. Kuukausien ajan hän tutki intensiivisesti juutalaisten historiaa, holocaustia ja raamattua ymmärtääkseen kansaa, jota vihasi. "Ymmärtääksesi vihollista, sinun täytyy asettua hänen saappaisiinsa", sanoi Shoebat.
"Kun aloin tajuta, että kaikki mitä minulle oli opetettu oli valhetta, tein lupauksen, että siivoaisin isoisäni talon", hän sanoo. Shoebat omistaa elämänsä sille, minkä uskoo olevan totuus: Israel on Lähi-idän turvallisuuden ja uudistumisen avain.
Shoebat pitää arabimaiden kykenemättömyyttä hyväksyä Israelin olemassaolon oikeus syynä konfliktin jatkumiseen. Hän kuvaa kulttuuria, jossa kasvoi, suvaitsemattomaksi kaikkea muuta ajattelutapaa kohtaan kuin palestiinalaisjohdon ja Hamasin edustamaa kohtaan - joko se tai arkku. Shoebat sanoi, että kuusivuotiaana päiväkodissa hän lauloi suosittua sävelmää "Arabit ovat rakkaitamme, juutalaiset ovat koiriamme". "Ihmettelin, keitä juutalaiset olivat, mutta muiden lasten tavoin toistelin laulun sanoja ymmärtämättä niiden sisältöä."
Heltymätön juutalaisviha on aina ollut vallitsevana Shoebatin suvussa, hän sanoo. Kun eräs juutalainen pelasti hänen veljensä hukkumasta, hänen sukunsa kieltäytyi tunnustamasta pelastajan etnistä alkuperää. Ja itse asiassa tuon serkun veli kuoli pian tapauksen jälkeen Jerusalemissa tekemässään itsemurhaiskun yrityksessä. Holocaustin muistopäivänä Shoebat muistaa nauraneensa perheensä kanssa kuville juutalaisten alastomista ruumiskasoista hämmästellen, kuinka pitkälle juutalaiset olivat valmiita menemään keksityn holocaustin luomisessa.
"Kukaan opettajistani, perheenjäsenistäni tai ystävistäni ei kertonut, että holocaust oli totta", Shoebat sanoi. "Minulle opetettiin päinvastoin, että se oli keksitty juttu, jonka tarkoituksena oli vain saada Israelin valtio luotua."
Shoebat viittasi näihin oppeihin yhtenä syynä antisemitismin ja islamilaisen fundamentalismin nousuun arabimaissa. Tämä tulee hyvin näkyviin mm. "Minä vihaan Israelia" -dvd:ssä, joka on viime vuoden bestseller-listan ykkönen Egyptissä. "Palestiinan uusi johto ei ole ratkaisu", hän sanoo. "Mahmoud Abbas* kirjoitti itse tohtorinväitöskirjansa juuri aiheenaan väite, että holocaust on väärennös. Myöskään Israelin miehitys ei ole syynä konfliktin jatkumiseen. Juutalaiset ovat yrittäneet antaa maata rauhaa vastaan. Miehitys on niiden lasten mielissä, jotka on opetettu vihaamaan."
Shoebat myöntää, että muslimit usein loukkaantuvat hänen puheistaan. Mutta hän korostaa, että hän haluaa paljastaa väkivallan, joka sisältyy islamilaiseen fundamentalismiin, eikä esittää islamia väkivaltaisena uskontona.
Lähde: Columbia Daily Spectator 17.11.2004, Danielle Slutzky
*) Shoebatin puheen ajankohtana Abbas oli palestiinalaishallinnon pääministerinä. Abbasin väitöskirjansa pohjalta vuonna 1983 julkaisemassa kirjassa "Toinen puoli: Natsien ja sionistisen liikkeen johdon salaiset suhteet" sanotaan mm: "Hitlerin natsiliikkeen ja sionistisen liikkeen johdon välille solmittiin kumppanuussuhde...(Sionistit) antoivat luvan kaikille maailman rasisteille, joiden johdossa olivat Hitler ja natsit, kohdella juutalaisia mielensä mukaan niin kauan kuin se takasi muuton Palestiinaan... Mitä suurempi uhriluku sitä suuremmat oikeudet ja vahvempi etuoikeus olisi osallistua neuvottelupöydässä sodan jälkeisten raunioiden jakamiseen. Kuitenkin, koska sionistit eivät olleet taistelukumppaneita, jotka olisivat kaatuneet taisteluissa, heillä ei ollut muuta keinoa kuin tarjota ihmisiä millä tahansa nimikkeellä nostaakseen uhrilukujaan, joilla he voisivat sitten kehuskella kun uhreja laskettaisiin...
Sodan jälkeen levitettiin huhua, että kuusi miljoonaa juutalaista oli uhrien joukossa ja että tuhoamissodan pääasiallisia kohteita olisivat olleet juutalaiset. Totuus on, että kukaan ei voi osoittaa tätä lukua todeksi tai vääräksi."
1.3.2005 Radio Ylen Ykkösen Ykkösaamussa haastateltiin kersantti Karmel Ahosta, joka on juuri palannut Suomeen suoritettuaan asepalveluksen Israelin ilmavoimissa Negevissä. Hän kertoi huomanneensa, kuinka yksipuolisen kuvan länsimaiset tiedotusvälineet antavat Lähi-idän tilanteesta esittämällä asiat vain palestiinalaisten näkökulmasta. Hän totesikin, etteivät israelilaiset vyöry panssarivaunuineen palestiinalaiskaupunkeihin huvin vuoksi.
tässä sanatarkasti Etelä-Afrikkalaisen pastorin sanat
Etelä-Afrikan parlamentin jäsen pastori Kenneth Meshoe kiistää rinnastuksen Israelin ja Palestiinan arabien välisessä suhteessa olevan apartheidiä. "Jos joku sanoo, että Israelissa on apartheidiä, vastatkaa, että aikoinaan apartheidin uhriksi joutunut mies sanoo tuollaisen väitteen olevan valhe."
Mutta mitä totesikaan arvoasteikossa ylempänä oleva etelä-afrikkalainen piispa Desmond Tutu vierailtuaan Israelissa:
”Olen nähnyt palestiinalaisten nöyryyttämisen tiesuluilla. Se muistutti minua siitä, mitä tapahtui meille Etelä-Afrikassa, missä he mukiloivat ja ahdistelivat meitä ja nauttivat meidän nöyryyttämisestämme. Sydäntäni särkee. Ovatko juutalaiset ystäväni unohtaneet oman historiansa? Ovatko he kääntäneet selkänsä omille syvville uskonnollisille perinteilleen?”
Onko Tutu poliittinen piispa, kuten PLO:n piispa Younan! Näkikö Tutu totuuden vai valhesäälin propagandaa PLO.n silmin!!!!
Totta kai sinun mielestäsi jokainen kirkonmies joka erehtyy arvostelemaan israelia on poliittinen.
Sehän on selvä, sillä eihän herrarotua sovi arvostella.
Israelin asiallinen arvostelu ja propagandistinen valehtelu ovat kaksi eri asiaa. Sinä KTS elät propagandistisen mytomanian varassa hyväksyessäsi ääri-islamailaisen uskontoterrorismin murhat juutalaisia vastaan ja Israelin tahallisen vääristellyn demonisoimisen. Mutta eihän KTS demonilta voi muuta odottaakaan. Etsi totuutta KTS!!!
oli KTS:n tuoda esille, että Chomsky on juutalainen. Koko asetema "katsokaa nyt, kun juutalaiset itsekin ovat tätä mieltä" on hölmö. Myöhemmässä vaiheessa KTS tuo tosiaan esille sen, että Chomsky edustaisi juutalaisia. Kyllä nämä kuitenkin ovat hänen omia ajatuksiaan.
Tuen hakeminen vähemmistöltä ei vie asioita eteenpäin. Onhan tällä palstalla esitetty myös päinvastaisia kirjoitelmia. On kaivettu esille joku palestiinalainen, joka kertoo siitä, miten kieroja palestiinalaisjärjestöt ovat ja on antanut varauksettoman tukensa Israelille. Lähes kaikki palestiinalaiset pitävät tälläisiä henkilöitä luopioina. Sellaisten tahojen kanssa Israelin olisi varmasti helppo neuvotella rauha, mutta kun sillä ei olisi taukea taustalla. Neuvottelihan Neuvostoliittokin rauhan Terijoen hallituksen kanssa.
Olisi edelleenkin kiintoisaa joskus nähdä päivä jolloin KTS esittäisi edes yhden oman punnitun ajatuksen. Toisten ajatusten kritiikitön referointi alkaa puuduttamaan.