No tietysti siksi että tavoittelin omaa etuani on paljon parempi elää vapaana kuin orjana pakkolaitoksessa, eristyksissä yhteiskunnasta. Minulla on myös lain sallima oikeus siihen. Joten niin kauan kuin lakia noudattaa ei tarvitse selitellä. On siis täysin turhaa kysyä miksi joku ei mene armeijaan.
miksi en mennyt armeijaan?
zivari
10810
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ja kuten edellisestä vastauksestä kävi ilmi, vastauksia on yhtä monta kuin vastaajaakin.
Miksi jollekkin tavalliselle pulliaiselle pitäisi vastata, että miksi en käynnyt armeijaa ja mihinkä ne sitä tietoa tarvitsevat?
Vastaus: En mennyt koska siitä ei ole mulle mitään hyötyä/eikä voisi vähempää kiinostaa.
Esim: En syö paskaa koska maistuu paskalle/eikä voisi vähempää kiinnostaa.
Mutta jos ei olisi vaihtoehtoja niin pakkohan sinne sitten olisi ollut mennä.
Ainoastaan pakkotoimet pakottavat ihmiset tekemään mitä ne eivät halua tehdä.
Okei en jaksa enempää jauhaa turhaa paskan jauhamista sillä töitäkin täytyisi tehä.
Kuten tästä vastauksesta näkee, tulisi siviilipalveluksen mahdollisuus poistaa Suomesta. Loisaines ei kykene suorittamaan velvollisuuksiaan ilman pakkotoimia.
Asevelvollisuus = varusmiespalvelus tai siviilipalvelus. Voisitko perustella tuon velvollisuuden suorittamisen tarkemmin en ihan ymmärtänyt? Kerro samalla miten homma toimisi jos siviilipalvelus poistettaisiin? Mitä siitä seuraisi enemmän kenties vankilassa istuvia totaaleja? Kyllähän sen järjelläkin ymmärtää että pakottaminen armeijaan ei tule toimimaan. Jokainen ihminen on erilainen eivätkä halua olla armeijassa joten vankilaan vaan kaikki, niinhän? Olen aivan varma että lähitulevaisuudessa asevelvollisuus järjestelmä ei enää kannata tässä maassa. Kunpa päättäjätkin joskus avaisivat silmänsä.
Sivarijärjestelmän ongelma on kuitenkin ehkä ihan muualla. Sivistysvaltiossa tulee olla painavista uskonnollisista ja omantunnonsyistä ilmanmuuta mahdollisuus ainakin rauhan aikana suorittaa velvollisuus muualla kuin puolustusvoimissa. Nykyjärjestelmän pahin ongelma on kuitenkin se, että sivarin käy lukuinen joukko miehiä, jotka oikeasti kuuluisi vapauttaa kokonaan.
Jos terveys ei jostain syystä (psyyke tai kenties huumeet) mahdollista asepalvelusta, pitäisi vaihtoehtonan olla vain C- tai D-luokitus, ei siviilipalvelus. Nyt näitä yksilöitä menee luvattoman paljon seulan läpi sivariin. Toinen pienempi ongelma on palveluksen kuormittavuus. Mikäli työministeriön tilastot ovat luotettavia, niin sivarin pitäisi olla hieman nykyistä pitempi, ero on kuitenkin merkityksetttömän pieni.
Aikanaan kaikki suomen terveet miehet kävivät varusmiespalveluksen. Fyysisesti tai henkisesti vammaiset vapautettiin rauhanaikaisesta palveluksesta. Muille vaihtoehtona oli 8 kk vankeus. Tietääkseni pääasiassa vain jehovantodistajat valitsivat vankeuden. Kunnioitan heidän vakaumustaan. Sen sijaan ruikuttavat luuserit joita suurin osa nykyisistä sivareista on joutuivat armeijaan, ja siellä heistä kasvoi viimeinkin miehiä. tosin kyllähän meidänkin alokastuvasta lähti pari tyyppiä vielä pariksi vuodeksi takaisin kasvamaan.
Tämä on sitä naurettavaa upseereiden lätinää: "armeijasta kasvaa mies". Jos näin on miksi aina joudun kavereitani ohjaamaan elämäänsä oikeille raiteilleen (kysyvät minulta aina neuvoja ja ovat kaikki suorittaneet varusmiespalveluksen). Pitäis olla isoilla aikuisilla äiti opiskelupaikkakunnallakin (siivooja ja ruuanlaittaja) ja muukin paasaus kotoa, kuten armeijassa jotta siitä hommasta tulisi jotakin! Itse lähdin opiskelemaan tuossa vuoden 2002 syksyllä itsenäistymään toiselle paikkakunnalle kuin vanhempani ja ihmeellistä ruikutusta kuului kasarmialueelta päin, missä olivat kaverit suorittamassa varusmiespalvelustaan: "pakko tämän on käydä kun isä käskee" (tyypillinen varusmiehen kestävyys suomessa). Sen pitäis lähteä itsestä, eikä vanhemmista. Vetäisin upseereita turpaan, ellei pian satu ottamaan tavoitteeksi puhua myös siviilipalveluksesta kutsunnoissa, koska kaikki ei sitä varusmiespalvelusta halua käydä, eikä se ole myöskään suomessa se ainut vaihtoehto!!
Työhönotossa yleensä kysytään ja ihan hyvä että kysytään, koska työnantajat tietävät kuitenkin aika hyvin sivarianeksen tutkimusten mukaisen koostumuksen. Koska sivareista kuitenkin osa (yhden sivarikeskuksen tutkimuksen mukaan noin 1/3) on ihan ok ja olisi kohtuutonta leimata kaikki.
Tuollaiset "tutkimukset" ovat yhtä tyhjän kanssa. Onhan se toki hyvä, että tutkitaan (ja hutkikaan), mutta mikään lopullinen "todiste" mistään ne eivät ole, eivätkä tule olemaan.
PS: Pitäsiköhän tehdä tutkimus myös tästäkin foorumista? :)
Itse olen sitä mieltä että se ei kerro ihmisestä mitään onko armeija vai sivari suoritettuna. Tämän perusteella ei pysty mitenkään perustelemaan millainen ihminen on luonteeltaan, kyvyiltään tai arvomaailmaltaan. Minusta on todella törkeetä olla ottamatta miestä töihin sen perusteella että on sivari. Itse olen tämän kerran joutunut kokemaan. Tämä onkin yksi syy miksi vituttaa tämä valtio välillä suunnattomasti. Ihminen haluaa tehdä töitä, korkeasti koulutettu ja on ystävällinen ja toiset huomioon ottava mutta haastattelussa sanotaan kun armeija ei ole käytynä niin se on suuri rikos.
Itse olen aina elänyt täysin nuhteetonta ja kunnollista elämää silti olen yhteiskunta kelvoton kun en kelpaa edes töihin. Olen täysin menettänyt uskoni tähän maahan ja niinkuin olen sanonut en pidä itseäni enää suomalaisena enkä arvosta maatani enää lainkaan. Jos joku rauhanomainen ja yhteiskunta hyödyllinen sivariratkaisuni on aiheuttanut kaiken tämän helvetin miksi maani syrjii minua niin on todellakin parempi olla muun maan kansalainen. Suomessa et saa olla se mikä haluat olla. Tämän takia minua ei kiinnosta Suomen asiat ja Suomen tulevaisuus enkä todellakaan halua kuolla tällaisen maan puolesta mikä on täynnä rasismia, vähemmistön syrjijiä ja homofobiasta kärsiviä ihmisiä. Kaikki ajattelee vaan omaa itseään kulkee turvallisesti massan mukana ja varoo leimautumasta, koska se on tässä maassa pienestä kiinni. Minäpä olen päättänyt valita oman ja rohkean polun ja noudattaa elämäni loppuun saakka omaa arvomaailmaani vaikka yhteiskunta vihaakin minua. Kunnioitan ja autan aina heikkoja ja avun tarpeessa olevia, väkivaltaa ja sotaa en pysty hyväksymään. Sotaa ei voiteta sotimalla. Sodassa on aina kaikki häviäjiä ja se on täysin turhaa.