Demokraattinen julistus:
* Älä koskaan unohda, että luovuit vapaaehtoisesti poliitikoille sekä heidän
itsekkäille pyrkimyksilleen oman oikeutesi olla yksilö. Sinun täytyy elää sen
seurauksien kanssa kuolemaasi saakka. Demokratiassa ei ole mitään pakotietä,
muuta kuin pakoilu itse, mutta siitäkin huolitaan puolestasi.
* Mukaudu siihen Hyvään ja Pahaan, joka on järjestetty sinua varten.
* Ymmärrä, että olet osa ihmismassaa. Että laki edustaa massoja, tiedotonta
laumaa. Että massoja ei saa koskaan hairitä vastuullisella toiminnalla.
* Paina päähäsi, että demokraattisessa yhteiskunnassa ei kukaan saa ottaa
vastuuta, koska vain siten massat voidaan suojata kohtaamasta onnettomuutta maan
päällä.
Totuus Demokraattisesta Elämäntavasta:
* Ainoastaan yksilö kärsii, eivät koskaan massat, sillä massat ovat olemassa
ainoastaan unessa olevan yksilön ajatuksissa.
* Eliminoimalla yksilö siinä määrin, että ainoastaan käsite tai unikuva itse
massoista on jäljellä, ei ole enää ketään, joka kärsisi.
Demokraattisessa elämäntavassa ihminen keksi, että hänellä oli oikeus arvostella
ja syyttää toisia siitä, että he tekevät hänet onnettomaksi. Hän kutsui tätä
uutta vapautta sananvapaudeksi. Todellisuudessa se oli lennokas ja kaunisteleva
ilmaisu luvalle siirtää vastuu omasta onnettomuudestaan jollekin toiselle.
Tästä mielettömästä vapauden käsitteestä kohosi vastuuttomuuden ja tosiasioiden
vääristelyn syvin ilmaus - nykyaikainen sanomalehti. Vihdoinkin meillä oli
Demokratian Puolustaja, Massojen Ääni - äänitorvi ihmisen vastuuttomuudelle
ihmistä kohtaan.
Massojen puolesta, vain muutamalla markalla päivässä, sanomalehdet syyttivät
mielivaltaisesti kaikkea auringon alla (paitsi itseään) ihmiskunnan
onnettomuudesta, koskaan mainitsematta tai pysähtymättä havaitsemaan todellista
syytä. Tämä ylenkatse teki jokaisen luonnollisesti vielä onnettomammaksi, mukaan
luettuna onnettomat sanomalehtimiehet ja - naiset. Sillä sanomalehdet, aivan
kuten muutkin viestintävälineet toitottivat omaa onnettomuuttaan aamuisin,
puolilta päivin ja iltaisin ja silloin tällöin myös huutavin erikoisnumeroin -
joka päivä entistä äänekkäämmin ja sensaatiomaisimmin. Mediaväki esitti
viimeisimpiin uutisiin sisältyvän onnettomuuden tärkeänä ja merkityksellisenä,
mitä se ei tietenkään ollut. Kukaan ei uskonut, mitä lehdet sanoivat, tai kukaan
ei ollut asiasta pitkään samaa mieltä, sillä se ei koskaan ollut totuus. Se,
mitä lehti edusti, vaihtui yhtä usein kuin päivämäärä (johon yleensä saattoi
luottaa:)
Jonkun täytyy olla vastuussa. Mutta kenen ?
Ihmisten. Kaikki valta on lähtöisin ihmisiltä. Joten varmaankin ihmisten on
oltava vastuussa?
- Ei , ei enää. Ihmiset siirsivät vastuun poliitikoille.
- Silloinhan poliitikkojen täytyy olla vastuussa?
- Mahdotonta. Poliitikot eivät ole vastuussa. Kaikki tietävät sen. Poliitikot
eivät ota vastuuta siitä köyhyydestä, ahneudesta, epärehellisyydestä,
julmuudesta, hyväksikäytöstä, kieroutuneisuudesta ja epätasa-arvosta, jota
demokraattiset järjestelmät ylläpitävät ja vaalivat. Jotkut poliittiset
aloitteet tai joku yksittäinen poliitikko, joka on tarpeeksi voimakas
poistaakseen epäoikeudenmukaisuuden, saattaisi tehdäkin ihmiset onnellisiksi;
mutta silloin poliitikot jäisivät työttömiksi. Siis he eivät ole vastuussa
(paitsi siitä, että he tekevät ihmiset entistä onnettomammiksi).
- Sittenhän ihmisten täytyy olla vastuussa?
- Ei, asia ei voi olla niinkään. Sillä vastuullisia ihmisiä ei ole enää
olemassa. Missä heitä olisi? Vastuullisuus ei ole sallittua.
- Silloin kukaan ei ole vastuussa?
- Aivan oikein.
Se on demokratiaa, ja siihen perustuu demokratian lyömätön houkuttelevuus.
Suosittu ajatus vapaudesta ilman vastuuta kohoaa suoraan ihmisen laumavaistosta.
--------------------------------
JOTEN VASTUU SINUN ITSESI TIETOISESTA HYVINVOINNISTA ON AINOASTAAN SINULLA
ITSELLÄSI !
Yksikään yhteiskunnan poliisi ei voi ottaa vastuuta vääristä teoista, kuten
poliitikkojen omien etujen ajamisesta. Demokratiassa poliisi napsauttaa roiston
linnaan, jos jää kiinni. Siksi suurimmat roistot eivät jää koskaan nalkkiin!
Tänään sitten jos ei ajattele omilla aivoillaan, eikä ajattele eettisiä
henkilökohtaisia asioita kuten:
- Miksi minä olen täällä
- Mikä on minun tehtäväni tässä yhteiskunnassa
- Miksi maailmassamme on näin paljon kärsimystä
- Kenellä on vastuu meidän jokaisen hyvinvoinnista ? Demokratian äänitörvella?
(No ei todellakaan)
Vaan ainoastaan jokaisella itsellä. Ennen - monia monia tuhansia vuosia sitten,
kun ihmiset olivat kasvaneet apinalaumasta uuteen kukoistukseen, oli jokaisella
ihmisellä kyky olla yhtä. Ilman johtajia ja mitään ismejä. Ei ollut uskontoja,
erimielisyyksiä, sotia eikä mitään muitakaan huonoja asioita. Mieli oli silloin
ihmiselle tuntematon käsite . Kun mielellä ei ollut valtaa, niin pahoja tekoja
ei voinut tapahtua.
Kuvitelkaapa sellaista yhteiskuntaa, jossa jokainen ihminen on yksilö. Ei ole
mitään laumaa, ja kaikilla on vapaus olla mitä itse ovat (siis oikeus olla oma
itsensä). Kenenkään ei tarvitsisi ajaa omaa etuaan, koska johtajia ja
poliittista yhteiskuntaa ei ole. Olisiko sotia ja erimielisyyksiä, kun
jokainenkin ihminen tajuaisi sen että kaikki vastuu hänen oman itsensä
hyvinvoinnista on hänellä itsellään - pelkästään ja ainoastaan!
Lähde "Barry Long - Vain Pelko Kuolee" (c) 1995
* Älä koskaan unohda, että luovuit vapaaehtoisesti poliitikoille sekä heidän
itsekkäille pyrkimyksilleen oman oikeutesi olla yksilö. Sinun täytyy elää sen
seurauksien kanssa kuolemaasi saakka. Demokratiassa ei ole mitään pakotietä,
muuta kuin pakoilu itse, mutta siitäkin huolitaan puolestasi.
* Mukaudu siihen Hyvään ja Pahaan, joka on järjestetty sinua varten.
* Ymmärrä, että olet osa ihmismassaa. Että laki edustaa massoja, tiedotonta
laumaa. Että massoja ei saa koskaan hairitä vastuullisella toiminnalla.
* Paina päähäsi, että demokraattisessa yhteiskunnassa ei kukaan saa ottaa
vastuuta, koska vain siten massat voidaan suojata kohtaamasta onnettomuutta maan
päällä.
Totuus Demokraattisesta Elämäntavasta:
* Ainoastaan yksilö kärsii, eivät koskaan massat, sillä massat ovat olemassa
ainoastaan unessa olevan yksilön ajatuksissa.
* Eliminoimalla yksilö siinä määrin, että ainoastaan käsite tai unikuva itse
massoista on jäljellä, ei ole enää ketään, joka kärsisi.
Demokraattisessa elämäntavassa ihminen keksi, että hänellä oli oikeus arvostella
ja syyttää toisia siitä, että he tekevät hänet onnettomaksi. Hän kutsui tätä
uutta vapautta sananvapaudeksi. Todellisuudessa se oli lennokas ja kaunisteleva
ilmaisu luvalle siirtää vastuu omasta onnettomuudestaan jollekin toiselle.
Tästä mielettömästä vapauden käsitteestä kohosi vastuuttomuuden ja tosiasioiden
vääristelyn syvin ilmaus - nykyaikainen sanomalehti. Vihdoinkin meillä oli
Demokratian Puolustaja, Massojen Ääni - äänitorvi ihmisen vastuuttomuudelle
ihmistä kohtaan.
Massojen puolesta, vain muutamalla markalla päivässä, sanomalehdet syyttivät
mielivaltaisesti kaikkea auringon alla (paitsi itseään) ihmiskunnan
onnettomuudesta, koskaan mainitsematta tai pysähtymättä havaitsemaan todellista
syytä. Tämä ylenkatse teki jokaisen luonnollisesti vielä onnettomammaksi, mukaan
luettuna onnettomat sanomalehtimiehet ja - naiset. Sillä sanomalehdet, aivan
kuten muutkin viestintävälineet toitottivat omaa onnettomuuttaan aamuisin,
puolilta päivin ja iltaisin ja silloin tällöin myös huutavin erikoisnumeroin -
joka päivä entistä äänekkäämmin ja sensaatiomaisimmin. Mediaväki esitti
viimeisimpiin uutisiin sisältyvän onnettomuuden tärkeänä ja merkityksellisenä,
mitä se ei tietenkään ollut. Kukaan ei uskonut, mitä lehdet sanoivat, tai kukaan
ei ollut asiasta pitkään samaa mieltä, sillä se ei koskaan ollut totuus. Se,
mitä lehti edusti, vaihtui yhtä usein kuin päivämäärä (johon yleensä saattoi
luottaa:)
Jonkun täytyy olla vastuussa. Mutta kenen ?
Ihmisten. Kaikki valta on lähtöisin ihmisiltä. Joten varmaankin ihmisten on
oltava vastuussa?
- Ei , ei enää. Ihmiset siirsivät vastuun poliitikoille.
- Silloinhan poliitikkojen täytyy olla vastuussa?
- Mahdotonta. Poliitikot eivät ole vastuussa. Kaikki tietävät sen. Poliitikot
eivät ota vastuuta siitä köyhyydestä, ahneudesta, epärehellisyydestä,
julmuudesta, hyväksikäytöstä, kieroutuneisuudesta ja epätasa-arvosta, jota
demokraattiset järjestelmät ylläpitävät ja vaalivat. Jotkut poliittiset
aloitteet tai joku yksittäinen poliitikko, joka on tarpeeksi voimakas
poistaakseen epäoikeudenmukaisuuden, saattaisi tehdäkin ihmiset onnellisiksi;
mutta silloin poliitikot jäisivät työttömiksi. Siis he eivät ole vastuussa
(paitsi siitä, että he tekevät ihmiset entistä onnettomammiksi).
- Sittenhän ihmisten täytyy olla vastuussa?
- Ei, asia ei voi olla niinkään. Sillä vastuullisia ihmisiä ei ole enää
olemassa. Missä heitä olisi? Vastuullisuus ei ole sallittua.
- Silloin kukaan ei ole vastuussa?
- Aivan oikein.
Se on demokratiaa, ja siihen perustuu demokratian lyömätön houkuttelevuus.
Suosittu ajatus vapaudesta ilman vastuuta kohoaa suoraan ihmisen laumavaistosta.
--------------------------------
JOTEN VASTUU SINUN ITSESI TIETOISESTA HYVINVOINNISTA ON AINOASTAAN SINULLA
ITSELLÄSI !
Yksikään yhteiskunnan poliisi ei voi ottaa vastuuta vääristä teoista, kuten
poliitikkojen omien etujen ajamisesta. Demokratiassa poliisi napsauttaa roiston
linnaan, jos jää kiinni. Siksi suurimmat roistot eivät jää koskaan nalkkiin!
Tänään sitten jos ei ajattele omilla aivoillaan, eikä ajattele eettisiä
henkilökohtaisia asioita kuten:
- Miksi minä olen täällä
- Mikä on minun tehtäväni tässä yhteiskunnassa
- Miksi maailmassamme on näin paljon kärsimystä
- Kenellä on vastuu meidän jokaisen hyvinvoinnista ? Demokratian äänitörvella?
(No ei todellakaan)
Vaan ainoastaan jokaisella itsellä. Ennen - monia monia tuhansia vuosia sitten,
kun ihmiset olivat kasvaneet apinalaumasta uuteen kukoistukseen, oli jokaisella
ihmisellä kyky olla yhtä. Ilman johtajia ja mitään ismejä. Ei ollut uskontoja,
erimielisyyksiä, sotia eikä mitään muitakaan huonoja asioita. Mieli oli silloin
ihmiselle tuntematon käsite . Kun mielellä ei ollut valtaa, niin pahoja tekoja
ei voinut tapahtua.
Kuvitelkaapa sellaista yhteiskuntaa, jossa jokainen ihminen on yksilö. Ei ole
mitään laumaa, ja kaikilla on vapaus olla mitä itse ovat (siis oikeus olla oma
itsensä). Kenenkään ei tarvitsisi ajaa omaa etuaan, koska johtajia ja
poliittista yhteiskuntaa ei ole. Olisiko sotia ja erimielisyyksiä, kun
jokainenkin ihminen tajuaisi sen että kaikki vastuu hänen oman itsensä
hyvinvoinnista on hänellä itsellään - pelkästään ja ainoastaan!
Lähde "Barry Long - Vain Pelko Kuolee" (c) 1995
Vastaukset 6
Vanhimmat
Demokratialle on vaihtoehto!Demokratia on vain pelkkä sana,joka tuntuu lausuttuna hyvältä.Sitä maistellaan, sitä mutustellaan.Kerta kerralta se maistuu paremmalta!Eniten sitä käyttävät laumoja hallitsevat yksilöt.Ministerit,parlamenttaarikot,virka-miehet,kenraalit jne...Ja hallitut nyökkäävät ja hurraavat haltioituneena,ajattelematta lainkaan,mistä on todellisuudessa kysymys!VAIHTOEHTO: Anarkia! EI, EI anarkia ole lentävä katukivi,se on henkistä ja fyysistä vapautta.Demokratian apostolit ovat tehneet siitä kirosanan.Anarkia toteutuakseen,vaatii ihmiseltä korkeampaa henkistä tasoa.Aivan pieni lapsi on anarkisti siihen asti,kunnes demokratia-sumulla hänen mielensä sokaistaan!Demokratia-ylhäisö ei tietenkään voi luopua lempi-aiheestaan,sillä se kaventaisi heidän etu-oikeuksiaan.
on oikeastaan pelkkää populismia.
Demokratia on juuri niin tyhmä/viisas, kuin kansakin,ja sinänsä se ei ole mikään visionäärinen
ajattelumalli ja sellaisenaan varmasti tukahduttava.
Mitä enemmän kokkeja sitä huonompi soppa-sanotaan.
Mitä demokratiaa on sitten se, kun sanotaan: jollet ole puolellamme, olet meitä vastaan?
Voiko demokratia olla siis sellaista, että joku on jo valmiiksi päättänyt mitä se on, kuten monissa maissa on tapahtunut?
Mielestäni ei, koska silloinhan se on jo institutionalisoitunutta diktatuuria.
Jos ajattelee demokratiaa kansan kannalta hyvänä hallintomuotona niin sen tulisi aina sisältää hengissäpitiminään aimon annoksen anarkiaa.
Muuten se on vain sana(kuten tänä päivänä on käynytkin) joka tappaa kaiken vapauden.
Hyvä aloitus, Teemu!
yhteistä hallintomallia. Joko ns. demokraattista tai jonkin sortin diktatuuria.
Anarkia on ja tulee jäämään vain aatteen tasolle yhteiskunnassa. Onneksi.
Anarkia kaataisi koko yhteiskuntarakenteen, kuka hoitaisi lapset, vanhukset ja vaikkapa kunnallistekniikan?
Anarkistisessa yhteiskunnassa kaikenlainen organisoitu ja johdettu toiminta olisi vierasta.
Afikan tiettyjen kansojen keskuudesta voimme nähdä miten siinä käy.
Palaisimme heimoasteelle omine pienine ja jatkuvine sotineen jotka nykypäivän asein riistäytyisivät nopeasti kaiken tuhoavaksi maailmanpaloksi.
todennäköisesti siitä, missä vaiheessa tätä, tai mitä tahansa voi enää kutsua demokratiaksi.
Onko kyseessä "demokratia" joka määritellään: jollet ole puolellamme, olet meitä vastaan, vai demokratia, joka suvaitsee toisinajattelijat luonnollisena osana yhteiskuntaa.
Eli: mikä on demokratian pohja???
Tyranny by majority elikkä enemmistön tyrannia.
Tätä on demokratia. Jostain syystä kaikki mistä enemmistö ei jostain syystä pidä kielletään. Eläppä sitten tässä maalimassa jos olet erilainen..
Olen demokratian vankkumaton kannattaja. Miten ihmeessä me sitten tulisimme toimeen jos ei olisi järjestäytynyttä yhteiskuntaa? Kukaan ei kävisi töissä, kukaan ei opettaisi, kukaan ei huolehtisi sairaista, kukaan ei rakentaisi taloja, ei olisi kertakaikkiaan ainoatakaan teollisesti valmistettua tuotetta. Osaisitko esimerkiksi itse valmistaa tammikuun pakkasia varten itsellesi lämpimät vaatteet jos sinulla ei olisi käytettävissä kuin itse omin käsin valmistamasi työkalut ja metsästä löytämäsi tarvikkeet? Kuka huolehtisi järjestyksen pidosta, vai vallitsisiko vahvemman laki? Jos sinulla olisi jotakin jota minä haluaisin, voisinko minä silloin ottaa sen sinulta väkivalloin?