Tuossahan se sanotaan:
http://www.iltasanomat.fi/naiset/tanaan.asp
Feministithän väittävät, että miehet tekevät kaiken kotiväkivallan.
http://www.iltasanomat.fi/naiset/tanaan.asp
Feministithän väittävät, että miehet tekevät kaiken kotiväkivallan.
Puolet kotiväkivallasta naisten tekemiä!
Totuuscom
391957
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Tässä vähä "avausta" ja laajempaa uutta näkökulmaa perhe ja parisuhdeväkivaltakysymykseen. (Perustuu Auli Ojurin vuonna 2004 tekemään väitöskirjaan.)
Suomessa naisiin kohdistuva fyysinen väkivalta on kolme kertaa yleisempää kuin Ruotsissa. Oikeuspoliittisen tukimuslaitoksen ja poliisiammattikorkeakoulun haastattelututkimuksesta käy ilmi että perheväkivalta joksi määriteltiin perheen jäsenten välinen väkivalta ja sillä uhkaaminen kohdistui vuosina 1980, 1988, 1993, 1997 ja 2003 selvästi useammin naisiin kuin miehiin.
Vuonna 2001 naisten kokemasta PERHEväkivallasta yhdeksän tapausta kymmenestä oli perheväkivaltaa, miesten kokemasta kaksi kolmasosaa. Nainen oli uhrina 90 prosentissa PARIsuhdeväkivaltatapauksissa.
Poliisin tietoon vuosina 1998-2000 tulleisiin naisiin kohdistviin henkirikosilmoituksiin on keskittynyt aikaisempaa selvemmin perheisiin ja puolisoiden välisiin konflikteinin.
1900-luvun alussa surmaaja täysi-ikäisiin naisiin kohdistuvassa tapossa oli 40 prosenttisesti puoliso tai miesystävä. Nykyisin vastaava osuus on 65 prosenttia.
Saman asian tutkimisesta saadaan jatkuvasti ristiriitaisia tuloksia, koska tutkimuksen tekijä usein haluaa tutkimukselleen haluamansa lopputuloksen.
Lopputulokseen voidaan oleellisesti vaikuttaa valitsemalla ennakolta esim. haastateltavat, paikka missä tutkimus suoritetaan (ravintola, katu, sairaala...), vastaajan/haastateltavan sukupuoli, asema jne jne...
Tutkimukset eivät yleensä ole luotettavia em. syistä johtuen.
Eikös se Sari Närekin tehnyt tutkimuksiaan "räkälöissä", että saisi tutkimukselleen haluamansa lopputuloksen, että mies on "sika" ja naisten hyväksi käyttäjä/hakkaaja?
Jos tutkimus olisi tehty esim. haastattelemalla perheen isiä, ei tutkimus todennäköisesti olisi johtanut toivottuun lopputulokseen.
Aikamoisa latteuksia...Mistä tahansa tutkimuksesta voi sanoa että SE ei ole luotettava siitä ja siitä tunnetusta syystä! Yritä nyt keksiä jotain uutta sanaottavaa.
oikeen arvostelukykyinen. Itseään selvyyksiä täällä enämpi jauhetaan.
Monia ilmiöitä joudutaan tutkimaan, vaikka tutkiminen on vaikeaa ja kiistattomia tuloksia ei aina saada. Tuloksia on aina tarkasteltava suhteessa tutkimusmentelmiin ja tutkmuksen tekotapaan. Helppoja vastauksia ei useinkaan ole.
...on tullut joskus opeteltua ainakin nuo perusasiat.
Mutta selitäppä tuo uutinen meidän Nari-proffalle niin päästään varsinaiseen väkivalta-aiheeseen.
...olen useimmiten ihmetellytkin feminististä yksioikoisuutta, jopa yksipuolisuutta, erilaisten tilastojen ja tutkimustulosten tulkinnassa.
Esim. jo kohdepopulaation valinta kertoo paljon tutkimuksen alkuasetelmista.
Poliisille tehdyt rikosilmoitukset ovat melko huono tutkimuskohde. Miehille kun tuohon rikosilmoituksen tekemiseen on kymmeniä kertoja korkeampi kynnys.
Mistä näkemyksesi "rikosilmoituksen tekemiseen on kymmeniä kertoja korkeampi kynnys" - on peräisin.
Kynnys tehdä rikosilmoitus on korkea kaikille väkivallan uhreille. Uhrin sisäistämä pelon ja häpeän tunne kohtaamastaan väkivallasta, estää usein järkiperäisen, omien etujen hoitamisen.
Poliisin tietoon tulee ainoastaan noin 10 % kaikista parisuhdeväkivaltaan liittyvistä pahoinpitelytapauksista.
Kappas, kun en ole huomannut. Sen sijaan olen huomannut, että miehillä on maaninen suhde väkivaltauutisointiin.
...ns. perheväkivaltatutkimukset ovat yleensä lähteneet siitä, että tutkitaan vain naisten kokemaa väkivaltaa... Ei koko ilmiötä.
Eli tavallaan tuo avaajan ajatus siitä, että "feministit väittävät" on usein feministeillä jo siellä tutkimusasetelman määrittelyssä läsnä...
"että tutkitaan vain naisten kokemaa väkivaltaa... Ei koko ilmiötä."
Tämä väite ei pidä paikkansa. Kannattaaa tutustua perhe- ja parisuhdeväkivallasta tehtyihin tutkimuksiin.
"Eli tavallaan tuo avaajan ajatus siitä, että "feministit väittävät" on usein feministeillä jo siellä tutkimusasetelman määrittelyssä läsnä..."
Moni on varmaan sen verran tutustunut tieteen filosofiaan että ymmärtää ennakkoasenteiden olevan läsnä kaikessa tutkimustyössä: Lähdetään tietyistä perusolettamuksista ja rakennetaan teoria niiden varaan.
Mielenkiintoista että näet perhe- ja parisuhdeväkivaltatutkimuksen jotenkin poikkeuksena normeista.
Aikoinaan oli naisten aggrssiivisuuden kiistäminen aggressiotutkimuksissa vähintäänkin kyseenalaista ja poliittisesti päämäärähakuista toimintaa.
Kun saat naiselta selkään ja menee jopa silmä mustaksi. Huh huh.
Et saa sääliä ainakaan multa, sorry.
Ei saa mies sympatiaa jos nainen lyö silmän mustaksi. Entä nainen, jos mies lyö silmän mustaksi? Eri asiako?
Juu ei ansaitse. Mikä mies on sellainen joka ei kestä pientä riitaa,joka rääkyy pitkin kyliä kun vaimo/tyttöystävä tirvaisi hieman.
Tämän ketjun allekirjoittaja nimenomaan HAKEE HUOMIOTA ja sääliä, joten vastataan samalla mitalla. Miksi hakee? Koska lauseessa on että väkivallantekijä on NAINEN. Kun ei liity sukupuoli. En minäkään rää'y ympäri kyliä kiljumassa että MIEHET hakkaavat naisiaan, koska kaikki miehet EIVÄT hakkaa.
"Tämän ketjun allekirjoittaja nimenomaan HAKEE HUOMIOTA ja sääliä, joten vastataan samalla mitalla. Miksi hakee? Koska lauseessa on että väkivallantekijä on NAINEN. Kun ei liity sukupuoli. En minäkään rää'y ympäri kyliä kiljumassa että MIEHET hakkaavat naisiaan, koska kaikki miehet EIVÄT hakkaa."
Jaa. Oletko lukenut lehtiä tai katsonut TV:tä viimeisen kymmenen vuoden aikana, kyllä nimenomaan naisten kokemasta (ja vain ja ainoastaan naisten kokemasta) perheväkivallasta vouhkataan jatkuvasti. Siis lehdissä ja TV:ssä, miesten väkivaltakokemuksilla ei ole niihin juuri asiaa. Että siinä mielessä varsin monet naiset kyllä, sinun sanojasi lainaten, "rääkyvät ympäri kyliä kiljumassa miesten väkivaltaisuudesta". Joten mielestäni aika turha tulla avautumaan yhdestä mielipidekirjoituksesta internetissä, jonka lukijamäärä on varmaan sadasosa siitä mitä jollain lehtijutulla!
Ja kova kertomaan totuuksia, vaikka ihan kaikki eivät niitä halua kuulla :))
...suuria lukuja. Toisaaltahan nämä eivät yleensä väkivaltatutkimusten valossa suoraan yllätä. (Joissa naiset on todettu kotikentällä yhtä aggressiivisiksi kuin miehetkin esim. aloittamaan väkivallaksi luettava toiminta).
Olisi mielenkiintoista tietää enemmän tutkimuksesta noiden lukujen takana.
Kuten artikkelissakin mainittiin, on naisten tekemä perheväkivalta tabu. Julkisessa keskustelussa ainoastaan miesten tekemää perheväkivaltaa tuodaan voimallisesti esille ja ainoastaan siihen haluttaisiin puuttua. Eikö olekin ihmeellistä. Eikö väkivalta ole aina tuomittavaa ja missään tapauksessa tekijöitä ei saisi suojella tai piilotella. Kaksinaismoralismi kukoistaa ja voi hyvin.
Miksi naisten on vaikea myöntää väkivaltaisuuttaan? Heikentäisikö se jotenkin heidän asemaansa uhrina?
...että ne naiset, jotka vihastuvat tutkimustiedon julkaisemisesta tämän suhteen ja yrittävät kieltää ilmiön, jotenkin sisimmässään hellittelevät tuota ajatusta miehestä biologisesti hirviömpänä...
Esim. ovat itse asiassa samoilla linjoilla mitä nuo gudrunit ja tiinat, jotka ruotsinmaalla vaahtoavat.
Minähän olen nähnyt tämän ilmiön jo kauan - maltillisenkin feministin sisällä piilee pikku gudrun silloin, kun tutkimustieto näyttäisi, että noin lähtökohtaisesti miehet ja naiset itse asiassa ovat samoilla viivoilla... Eikä nainen olisikaan "se parempi ja kiltsumpi".
...että hienoa, kun objektiivisempaakin tutkimusta tulee esiin, kuin esim. vain "naisten kokemuksiin" pohjautuvaa.
(Objektiivisuudella tarkoitan tässä sitä, että kartoitetaan esim. perheväkivaltaa ilmiönä kokonaisuudessaan, eikä oleteta jo lähdössä, että mieshän sen kaiken aikaansaa).
... ja hienoa, kun edes iltapäivälehti rohkenee julkaista asiaa.
Tämähän jo osoittaa, että naisjärjestöjen vastustuksesta huolimatta (tai ehkä juuri sen vuoksikin?) on tärkeää, että rahoitettiin myös ihan oikeaa tutkimusta tällä kertaa.
Perhe- ja parisuhdeväkivalta on kaksi eri asiaa. Sitä halusin korostaa tuossa omassa puheenvuorossani. Törrösen ja Ojurin tutkimukset eivät ole ristiriidassa keskenään. On hyvä että aletaan vihdoin ymmärtää että aggressiivisuus on yleisinhimillinen ominaisuus.
Aiemmin naisten aggressiivisuus on ollut kiistetty asia. Se seikka on osaltaan ollut vahvistamassa kiltin, hyvän, uhrautuvan ja hellän äitimyytin syntyä. Se on yksi syy miksi aiheesta on ollut vaikea puhua.
...tuo näyttäisi, että törkeistä pahoinpitelyistä partnerin suhteen 2/5 olisi naisen aiheuttamaa... mielestäni se on vähän eri luku, kuin tuo aiemmin rummutettu 10%...
Sinähän taisit itse tuossa aiemmin selittää mitkä seikat vaikuttavat tukimustulokeesn. Mieti sitä.
Törkeä väkivalta on rikosoikeudellinen määritelmä. Väkivallan uhriksi joutunut voi menettää työ- ja itsenäisen toimintakykynsä jatkuvan henkisen ja vähän lievemmänkin väkivallan seurauksena.
...uskottomuutta parisuhteessa henkisenä väkivaltana?
Toisaaltahan juuri lievän väkivallan soveltamisessa parisuhteessa väkivaltatutkimukset ovat osoittaneet, että naiset ovat miehiä jopa hieman aloitteellisempia.
Eli sitten vasta törkeän osalta se menee siihen, että miehet tekevät sitä tuon 60% ja naiset 40%.
Eli tämän argumenttisi mukaan, kun henkinen ja lievä lasketaan, ovat naiset nimenomaan dominantimpia väkivaltatutkimuksien valossa aiheuttamaan pahaa oloa muille nimenomaan parisuhtessa...
joku haluaisi "aseman uhrina"?? Tuohan on halvatun pöljä ajatuskin! Ja se, joka sattuu uhriksi joutumaan, minkä tahansa asian uhriksi, ei varmastikaan helli "asemaansa" tyytyväisenä.
Väkivalta on hyvä perustelu rahoituksen samiseen naistutkimukseen ja feministien virkoihin, ym. Vaihtoehtoinen selitys veisi monelta feministiltä työpaikan alta.
"Pitäisitkö esim...uskottomuutta parisuhteessa henkisenä väkivaltana"
En, koska uskollisuuskysymys on sopimuksen varainen asia. Jos sopimus rikotaan liitto usein hajoaa pelkästään jo siitä syystä.
Yleensä tajutaan se seikka, että lievän ja törkeän väkivallan välissä on kirjo eri asteisia väkivallanmuotoja.
...mielenkiintoista on se, että miesten osuus parisuhdeväkivallassa nousee naisia suuremmaksi vasta siellä törkeämmässä päässä ... mutta nyt uusimpien tietojen mukaan sielläkin paljon vähäisemmässä määrin, mitä on aiemmin luultu.
Mielenkiintoista sinänsä, että toiselle pahan olon aiheuttaminen sanoilla on mielestäsi väkivaltaa - mutta ei esim. toiselle pahan olon aiheuttaminen muutoin omilla teoillaan.
Pitäisitkö esim. puolisolta varastamisen tai puolison omaisuuden kuluttamisen muutoin luvatta henkisenä väkivaltana?
Miesten osuus vakavan väkivallan tekijänä lienee suurempi mm. suuremmista fyysisistä voimista johtuen...
Pointtini olikin se, että miksi ihmeessä väkivaltaa pitää peitellä ja taas toisaalta, miksi sillä pitää mässäillä ja sitä liioitella. Ei väkivalta ole ainakaan ensisijaisesti sp:n tasa-arvoon liittyvä asia. Kysymys on yksilöiden kärsimyksestä, olipa kyseessä sitten mies tai nainen, lapsi tai vanhus. Väkivaltaa ei ainakaan pitäisi käyttää lyömäaseena missään tilanteessa, kuten feministeillä usein on tapana.
Niin se taitaa olla. Naiset ovat todellisuudessa saavuttaneet Suomessa (ja lähes kaikkialla muuallakin) tasa-arvon jo ajat sitten. Tosin tässäkin suhteessa on kyseenalaista, kumpi oli alunperin huonommassa asemassa: mies (raskaan työn raataja, sotamies), vai nainen (kodin hoitaja). Mutta feministit ovat alkuperäiset tavoitteensa saavutettuaan huomanneet että ei kannata hylätä kultamunia munivaa kanaa. Väkivalta on siksi yksi väkisin väännetyistä argumenteista, joilla toimintaa yritetään perustella, lisärahoitusta hankkia ja siinä sivussa ainakin näennäisesti pyrkiä edelleen parantamaan naisten asemaa.
"...että miksi ihmeessä väkivaltaa pitää peitellä ja taas toisaalta, miksi sillä pitää mässäillä ja sitä liioitella. Ei väkivalta ole ainakaan ensisijaisesti sp:n tasa-arvoon liittyvä asia. Kysymys on yksilöiden kärsimyksestä, olipa kyseessä sitten mies tai nainen, lapsi tai vanhus"
Samoilla linjoilla näiltä osin. Laitoit tärkeysjärjestykseen väkivallan tasa-arvokysymyksen. Ruohonjuuritasolla, väkivaltaa kokeneen ihmisen näkökulmasta, se on juuri näin.
Mutta missä feministit käyttävät väkivaltaa lyömäaseena?
Olen ollut viimeiset 3 v. väkivaltaisessa parisuhteessa missä nainen on ollut minua kohtaan väkivaltainen. Hän ei osaa käsitellä stressiään ja raivoaan oikein ja purkaa sen aina fyysisen väkivallan muodossa. Olen saanut häneltä jo:
- saksista selkään
- rautaputkesta kyynerpäähän
- tupaan 10 kertaa (kerran keskellä kaupunkia)
- useita potkuja
- useita kymmeniä nyrkin iskuja
- sekä tietysti lukuisia huutavia herjauksia kuten (vitun hintti mä tapan sut)
Minä taas en ole millään tavalla väkivaltainen ihminen. Pidän itseäni pikemminkin liian heikkona kun en ole aiemmin kyennyt lähtemään tästä sairaasta suhteesta pois.
Feministeille tällaisen tosiasian nieleminen on katkeraa kalkkia mutta menkääpäs feministit vähän itseenne. Naisia kyllä sorretaa tänään vieläkin mutta niin soretaan miehiäkin. Kannattaisi lukea Martti Paloheimon "Kotivammaisuuden synty" niin tajuaisi näistäkin asioista edes jotain.
...lähtemään? (Tai vaihtamaan lukot, jos asunto on sinun).
Jos et, niin toivottavasti kykenet - väkivaltainen luonne harvemmin muuttuu hetkessä... eikä sitä kannata jäädä odottamaan.
jos rakastaa sitä naista.
..jo aikaisemmin olen kertonut, että maailmalla tämä asia on tiedetty jo kauan, mutta suomeenhan ei, kuten tunnettu, mahdu kuin yksi tieto kerrallaan, eikä aina sekään..
..ja voi sitä henkisen väkivallan määrää..
Just joo...
Taitaa ottaa feministineidille totuus koville.