mitään teoriaa sille, miksi ateisti ei usko?
Johtuuko se siitä, että me ateistit olemme vain tyhmiä, vai vihaako ateisti jumalia periaatteesta?
ppunkkari pyytää kysymään sitä tutuilta tai puolitutuilta, mutta koska minun tuttaviani uskonto ei kiinnosta pätkääkään kysyn teiltä.
Johtuuko se siitä, että me ateistit olemme vain tyhmiä, vai vihaako ateisti jumalia periaatteesta?
ppunkkari pyytää kysymään sitä tutuilta tai puolitutuilta, mutta koska minun tuttaviani uskonto ei kiinnosta pätkääkään kysyn teiltä.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Olen melkein ateisti, koska olen panteisti.
Arvaan että ateisti ei usko Jumalaan, koska ateistilla EI OLE SIIHEN MITÄÄN TARVETTA.
Arvaan että ateisti ei usko Jumalaan, koska ateistilla EI OLE SIIHEN MITÄÄN TARVETTA. "
mihin perustuu ne sinun tarpeesi uskomuksiisi?
Hmm... Vaihtoehtoja löytyy.
a) On kiva kehitellä joku teoria olemassaolemisesta kun sattuu kumminkin olemaan luppoaikaa ja näperteleväinen mieli.
b) Elämä tuntuu mielekkäämmältä kun on joku selitys, ja itsemurhahakuisuus hieman hellittää. (Kun shittiä tapahtuu, haen lohtua ajatuksesta että tämä kaikki on vain karmaani.)
c) Muutamat erikoiset psyykkiset kokemukset on kivempi selittää maailmankatsomuksellisesti kuin ajatella vain olevansa tööt päästään.
Se on kumma juttu, että jotkut uskovat johonkin korkeampaan ja jotkut eivät. Aika pitkälti tämä liittyy lapsuudenajan kasvatukseen; jos lapselle pistetään päähän uskonnollisia ajatuksia, niin lapsesta tulee uskovainen, jos ei pistetä uskonnollisia jatuksia, niin sitten lapsesta ei tule uskovainen. Näin homma menee 95% ihmisistä. Sitten on se pieni osuus, ehkä 5%, jotka ei-uskonnollisesta kasvatuksesta huolimatta alkavat uskoa henkimaailman asioihin + toinen osuus, joka uskonnollisesta kasvatuksesta huolimatta kääntyy ateismiin. Voiko tämän muutoksen pistää geenien piikkiin vai onko kyseessä jokin korkeampi voima? Sitäpä ei kukaan varmaankaan tiedä.
Veikkaan, että sinun ei-uskonnolliset ystävät tuskin ovat saaneet uskonnollista kasvatusta lapsena, siinä syy.
Kaikki mitä maailmassa konkreettisesti näemme ei tue Jumalan olemassaoloa, mutta filosofinen pohtiminen kaiken tarkoituksesta ja maailmankaikkeuden alkuperästä jättää oven raolleen sille vaihtoehdolle, että jotain suurempaa on olemassa, jotain josta emme tiedä mitään. Minä en ainakaan uskalla selkääni kääntää tälle vaihtoehdolle, vaikka aika skeptikko olenkin.
En jaksanut lukea kaikkea naljailua siitä mitä uskovaisen päähän on muka laitettu, kun se ei pidä paikkaansa, mutta kaikkea hyvää nyt kuitenkin!
Oletat uskonnollisuuden riippuvan kasvatuksesta. Muista silti, että suurimmalla osalla, jolla on uskonnollinen kasvatus, on myös uskonnolliset vanhemmat ja päinvastoin.
Itse oletan, että uskonnollisuus on samanlainen asia kuin pituus. Joskus saattaa tulla sattumalta pitkille vanhemmille lyhyt lapsi ja päinvastoin. Samoin voisi olettaa kun kyseessä on uskonnollisuus.
Kasvatus vaikuttaa alkuaikana, mutta myöhemmin suurimmalle osalle tulee tarve kyseenalaistaa tämä opittu asia, ja kokeilla toista. Sitten perimä ohjaa meidät meille sopivimpaan valintaan. Joillakin tämä vaihe on hyvin myöhäinen(käännytys). Lisäksi ulkoiset tekijät vaikuttavat, kuten tiedon määrä, tietämättömät ovat useammin uskovaisia kuin ne, joilla on korkea koulutus.
" Joskus saattaa tulla sattumalta pitkille vanhemmille lyhyt lapsi ja päinvastoin. Samoin voisi olettaa kun kyseessä on uskonnollisuus. "
Saattaa olla kyseessä myös uskottomuus.
En rupea spekuloimaan ateistien motiiveista.
Minulla on kyllä perusteluja, miksi olen uskovainen. Jokainen voi ne lukea linkistä:
"Kokonaisuus kristillisen uskoni takana" http://www.nic.fi/~jlindell/kokonaisuus.html
pystyisitkö spekuloimaan sillä, miksi esimerkiksi minä, ÄO 92 ei ollut kovin vakuuttunut perusteluistasi. Tyhmä?
Älä viitsi nimitellä tuntemattomia!
Itse ainakin allekirjoitan täysin vanhempieni kasvatuksen merkityksen oman uskoni tilaan tällä hetkellä. Asiaan ovat vaikuttaneet myös myöhempi ohjautuminen (pakollisten) oppiaineiden osalta peruskoulussa.
Miksiköhän ateisteille on muuten tärkeää korostaa sitä, että ateisminsa on valinta, sen sijaan että myönnettäisiin ihan suoraan ateismiin ajautuminen, kun muitakaan uskonnollisia virikkeitä ei ole ollut saatavilla? Näinhän yleensä käy tapauskovaisilla kansoitetuissa kodeissakin.
Valintamyymälässä valitaan (tyhjään koriin), jos uskoa on, sen kanssa on vaan elettävä niin kauan kun sitä kestää.
Käyttääkseni terminogiaasi, minä AJAUDUIN ensin sosiaalisesti ultrapluralismiin, ja lopulta VALITSIN, tietoisesti, jotain muuta kuin uskonnon ja sen maalliset taustavoimat. Tämä dialektiikka kummittelee edelleen vähän muussa muodossa jengeissämme ja kenties edellyttää kontekstuaaalista ratkaisua, kunhan sellaiselle ylellisyydelle löytyy aikaa.
Tässä ollaan, mieli täysin auki optimistisena ja tässä täysin maallisessa elämisessä ja sen kovissakin, milloin helvetillisissä, milloin taivaallisissa, käänteissä täysin kiinni.
Jos joskus olisi itse kullakin aikaa todella selvittää käyttämiensä sanojen merkitys, säästyisimme paljolta pahalta ja voisimme vihdoin löytää ne yhdistävät tekijät.
Miten voin hylätä jotain, mihin en usko. Miten voin valita muuta kuin sen, mikä on minusta oikein.
Ja miten tulisi kohdella niitä, jotka antavat valitsematta jääneiden vaihtoehtojen määrittää oikean "ratkaisunsa" suunnan. Mustavalkoinen maailma on tylsä eikä koskaan auki.
Hitto, oletko telepaatti. Kentällä pakertaessamme huomaamme että sen jengin kenen kanssa olemme ja meidän jotka olemme "intruudareita" - - mutta meistä parhaat vähitellen ao. jengin veljiä ja siskoja - - täytyy ruveta määrittelemään operatiivisia eli heti käytäntöön sovellettavia käsitteitä: kohdekulttuurin, ja kaikkein kymmenen haaskalinkin kulttuurien emic-käsitykset ihmisoikeuksista, terveydestä tms., tai tuoda mainstream-systeemille vieraita mutta valttämättömiä ulottuvuuksia kuten "indigenous cosmology". Tämä on rautaa, ja vaikeaa.
Se minkä minä olen oppinut sekä politiikasta että uskonnosta on, että yksin söhläämällä menet metsään.
PS
Kärjistetysti p*settäni paljastellen: olen ONNEKSI siirtynyt aika positivistisesta FIN-tyyppisestä kamasta aivan käytännölliseen lähinnä kriittis-fem-antropologiaan (koska multa on machous viety), kaikkea kentällä ja sitten ankara funaaminen kimpassa ja yksinkin. Me halutaan ja tehdään maallisia muutoksia, ja niin haluavat meidän väestöt, ja me tehdään se tietenkin riippumatta uskonnolisita vakaumuksista mutta niitten mukaisesti elleivät ne ole perusoikeuksien tiellä, mutta rukoilematta ...
Me koitetaan saadaaan toisemme keskusteluaaltopituudelle. Meitä on aina ainakin viisi partya. Lopussa tulee olemaan kaksi tai kolme, ja asia saadaan päätökseen ja seurantaan. Antropologian käytäntö jyrää. Mä olen täällä palstalla lähinnä kettuillut, koska musta tuntuu että X-jengi Suomessa keskikittyy lähinnä itseensä.
miten helvetissä ateismiin ajaudutaan, onko siinä jokin syrjäytymismekanismi. Eikä tuossa asemassa minusta pitäisi kauheasti taas yleistää, kun ilmiselvästi et tiedä mistä puhut.
Mie olen taas tässä, ja niinkuin huomaat, tämä on miun mielipide, eikä jonkun muun uskiksen, vaikkä viisaampiakin voisi löytää jos pilkkaaminen voisi jäädä pois? Aina kun luen jotain tuommoista, olisi hyvä jos voisi ihmisen kanssa jutella, niin että näkisin kuka sitä siellä ollaan?
Miksi ihmeessä pilkkaat jos joku ei ajattele niinkuin sinä?
>>mitään teoriaa sille, miksi ateisti ei usko?>Johtuuko se siitä, että me ateistit olemme vain tyhmiä, vai vihaako ateisti jumalia periaatteesta?
Tiedeuskovaiset ovat omasta mielestäni vaikeimpia ymmärrettäviä, ja ikävä kyllä ateistileiri on heitä täynnänsä. Tiedemaailma on täydellisen rasistinen, sillä tilanteessa, jossa uskon instituuttien on hyväksyttävä uusiutuminen, muuttuminen ja vastaaminen kysymyksiin vaikkapa evoluutiosta tai teknologian kehityksestä; tiede ummistaa täysin silmänsä. Mitä tiede ei näe (tunnusta), sitä ei tutkita, ikinä.
On paljon harmaita alueita, jotka jäävät tästä syystä kartoittamatta, kaikkien tappioksi.
>>Tiedeuskovaiset ovat omasta mielestäni vaikeimpia ymmärrettäviä, ja ikävä kyllä ateistileiri on heitä täynnänsä.>Tiedemaailma on täydellisen rasistinen, sillä tilanteessa, jossa uskon instituuttien on hyväksyttävä uusiutuminen, muuttuminen ja vastaaminen kysymyksiin vaikkapa evoluutiosta tai teknologian kehityksestä; tiede ummistaa täysin silmänsä. Mitä tiede ei näe (tunnusta), sitä ei tutkita, ikinä.
Koska sinulla tai minulla ei kummallakaan ole mittatikkua tungettavaksi ateistien mieliin, on turha motkottaa yleistämisestä, mainittuja kun kuitenkin on varmasti enemmän kuin uskisleirissä, minkä vastakkainasetteluna oletin olevan tämän palstan osallistujille tuttua.
Ei siis yhtäläisyysmerkkiä siihen, mutta muuten olen samaa mieltä edelleen.
Tieteentekijät ovat sidoksissa laitoksiensa perinteisiin ja vanhoihin rahoituskanaviin, mikä osaltaan varmasti aiheuttaa kuvailemaani tilannetta, sinun pointtiesi ohella. Tiedemaailman periaatteellisen lähetyskäskyn käytännön toteutus mielestäni ontuu, kun on kiire leimata pseudotieteeksi kaikki nykyisten tutkimusalueiden lieveilmiöt, vaikkapa parapsykologian tutkimus. Ja mitään muuta kuin yliopistoissa ja tiedekorkeakouluissa tehtävää tutkimustahan ei tunnusteta tieteelliseksi? ;) Viimeistään rahoituksen lähteitä tutkittaessa löydetään syy tulosten kyseenalaistamiseen.
En ymmärtänyt tarvettasi alleviivata tieteen abstraktia olemusta. Tärkeintä olisi kehittää tiedettä, niin että se voisi ajatella myös sitä, mitä on mahdotonta ajatella.
Tästä voisin kuvitella olevamme samaa mieltä.
oli kait juuri tyhmyydelle vihainen kuin rakki koira.
Halusin vain tietää, mutta tyhmät ja puolityhmät aina vastaavat, ja jään ainiaaksi epätietoiseksi. Yhtään älykkään vastausta en saanut, herra älykäs loistaa aina poissaolollaan.
Kun en usko niin en usko, riittääkö tämä älykkäille, pysykää poissa oveni takaa, älkää tunkeko kouluihin tyhmyyden markkinoille, ja lupaan etten enää ikinä näyttäydy täällä.
Päätän raporttini täältä leirinuoitiolta tähän.
täällä yleistämässä ja luomassa jotain ihme ateitimyyttiä. Sinun asemassasi en myöskään viitsisi yleistää yhtään mitään tieteentekijöistä, koska et ilmiselvästi tiedä siitäkään yhtään mitään.
mieltä.
Erittäin vaikea saada mitään uusia näkemyksiä läpi yliopistossa. Kaikki tutkimus perustuu vanhan tutkimuksen pönkittämiseen.
Jos aikoo tehdä jotain uutta ja erilaista on se ensin tehtävä jossain muualla.
(Tosin jenkilöissä uuteen ja erilaiseen tutkimukseen on aina suhtauduttu myönteisemmin kuin meillä.)
Perinteistä kristinuskoa ja tieteen tekoa yhdistää mustavalkoinen ajattelu. Asiat joko ovat oikein tai väärin, mikä on erittäin ahdas ja yksiuloitteinen näkökulma.
älykkäältä ja kiinnostavalta ihmiseltä, vaikka minä itse olen kristinuskovainen.
ovat aika ajoin tietenkin paikallaan. Siis: aika ajoin, ja perustellusti. Hyvänä esimerkkinä minä.
(Tällaista pullistelua ei Suomessa siedetä, ja musta on kiva stikkaa kovista).
Mutta, mitä tehdä kaikesta raivostuvalle psyykelle, joka huutelee puskasta tyyliin "Mä sanoin sille SUORAT SANAT" ja jää kyykkimään anonymiteettiinsä? Pitääkö kaikkien tehdä kaikki ITSE?
Luulen että pitää, mutta jengissä.
>
oikea vauhti päällä, mutta muistahan lääkityksesi välillä on melkoinen manija menossa nyt, hehe..
>>Päätän raporttini täältä leirinuoitiolta tähän.
avauksessasi toit myös vastauksen esiin:
"mutta koska minun tuttaviani uskonto ei kiinnosta pätkääkään"
Esimerkiksi minua ei uskonto kiinnosta sinänsä, minua kiinnostaa ihmiset ja ihmisten käytös.
Erityisen mielenkiintoista on kysmykset tyyliin: mikä saa muutoin rationaalisen ihmisen uskomaan olemattomiin?
opiskele sitä. Ja lopetetaan tämä valehtelu ja jaskan pauhaaminen. Täällä ei ole yhtään homo sapienssia, jota ei jollain tavalla kiinnosta mahdollinen divine intervention, kutsumme me sitä miksi tahdomme.
Jään kuunteluoppilaaksi. Uskonto vaatii älliä!
että ilmeisen monelle uskikselle on mahdotonta ymmärtää sitä että kun he tiirailevat olemattomaan, ateisti tiirailee heitä, eikä suinkaan heidän mukanaan tyhjyyttä?
"miten on mahdollista että ilmeisen monelle uskikselle on mahdotonta ymmärtää sitä että kun he tiirailevat olemattomaan, ateisti tiirailee heitä, eikä suinkaan heidän mukanaan tyhjyyttä?"
Tarkoitatko, että ateistit tulevat näille palstoille kuin eläintarhaan tiirailemaan uskovaisia? Jos noin on, niin tuo selittäisi monen ateistin käyttäytymistä, he kun eivät kuuntele, mitä uskovaisilla itsellään on sanottavana, vaan kommentoivat besserwissereinä niin kuin eläintarhan kävijät puhumaan kykenemättömien eläinten käyttäytymistä.
Parempi olisi, jos ateistikin ensin kuuntelisi, mitä uskovaisella on sanottavana ja tekisi ne maanmainiot johtopäätöksensä vasta sitten.
Miksi ateisteilla on tarve tiirailla uskovaisia?
Ei kaikki ateistit viisti tiirailla jotain uskovaista, kun kummallakin taitaa olla ne omat kiinnostuksen aiheensa...!
itse: "mutta koska minun tuttaviani uskonto ei kiinnosta"
Minuakaan ei uskonto juuri kiinnosta, sen sijaan ihmiset ovat mielenkiintoisia.
Erityisesti ristiriita siinä miten rationaalinen ihminen uskoo olemattomiin, hämmästyttää.
Taisit saada itsellesi juuri äskeisestä pähkinän purtavaksi?
Ehkä me ateistit vain pelkäämme antaa elämämme jollekin toiselle?
Kyllä ainakin minä kunnioitan muutamia uskovaisia täällä uskonto-palstalla. Siis niitä jotka ovat mielestäni aidossa uskossa eikä vain
hakemassa uskosta jotain mitä omasta elämästä puuttuu, etsien kuitenkin koko elämänsä.
Ripari-iässä itse kiinnostuin uskon asioista sen verran että aloin pohdiskelemaan että onko jumala olemassa. Nuoruuden innolla luin sitten raamatun läpi. Jäin vielä epäilevälle kannalle ja tutustuin tuon ajan historiaan ja luin siinä sivussa muistakin uskonnoista suurin piirtein kaiken mitä käsiini sain. Käytin aikaa jotain kolme-neljä vuotta tuohon tutkimiseen ja lopputuloksena oli että jos jumala on olemassa en ainakaan tunne omakseni kristittyjen jumalaa sellaisena kuin se raamatussa esitetään.
Lopuksi erosin kirkosta kirkon naispappi kysymyksen takia. Tulihan naispapit kirkkoon mutta minä olen pysynyt poissa kirkon huomasta :)
Vuosien varrella olen ajautunut aina vaan kauemaksi uskon asioista. Omalta osaltaan siinä taatusti ollut vaikuttamassa työni vastasyntyneiden kanssa, koska työssäni näen päivittäin uskonnon vaikutuksen lasten köyhiin elioloihin. Viittaan edellä katolisen kirkon ja eri uskonlahkojen asenteeseen ehkäisyä kohtaan.
Ikävä kyllä monissa maissa jumalan sana on voimakkaampi kuin tarve antaa vastasyntyneelle paras mahdollinen aloitus elämään.
Niinhän se maailmassa valitettavasti joskus menee, siellä tehdään lapsia muutenkin, vaikka ei olisikaan kysymyksessä uskonto, ja sitten ne jää vaille vanhempia. Maailmassa ei ole aina hyvä olla, ja siellä on paljon pahaa.
Ihmiselle elämä on tässä ja nyt, ja sinä olet nähnyt sitä nurjaa puolta niistä.
Niin miksikö minusta tuli murkkuikäisenä ateisti?
Siksi, että ei vain viehättänyt virsienlaulut ja pappien saarnat eikä muukaan uskovaisten elämäntapa hartaushetkineen. En myöskään tuntenut mitään kiinnostusta uskontojen välittämään tietoon.
Tieteen välittämästä tiedosta olin erittäin kiinnostunut.
Muuten, ateistina ollessani minulle ei olisi tullut edes mieleeni pyöriä uskispalstoilla nykyateistien tavoin.
Kävi vain niin, että pikkuhiljaa huomasi tieteen edustajien toistavan lausetta: tähän asti on uskottu näin, mutta nykytutkimusten valossa... jne. Alkoi kyllästyttää sekin lause.
Ja vielä kyllästyttävämpää oli pikkuhiljaa huomata, että eihän tiede edes pystynyt vastaamaan perimmäisiin kysymyksiin.
Ja järkyttävää oli alkaa huomata tieteellisen tiedon käyttöönoton ihmisen toimesta järkyttävän tällä planeetalla vallitsevaa herkkää ekologista tasapainoa lajikuolemien muodossa.
Tiedeuskoni alkoi murentua alkaessani ymmärtää, että tieteentekijäthän saavat pääasiallisen rahoituksensa markkinavoimilta verovaroin rahoitetun perustieteenteon pikkuhiljaa
kadotessa kuten esim. lääketieteessä.
Luottamus politiikkojen sanoihin ja tekoihin alkoi myös pikkuhiljaa murentua. JNE.
Miksi aloin uskoa Jumalaan?
Sain parilta ystävältäni pari kirjaa, jotka he olivat sattumalta saaneet. Kirjat käsittelivät Vedantaa.
Kiinnostuin eri uskonnoista ja kahlasin läpi kaiken niitä koskevan kirjallisen tiedon joita käsiini sain aina Raamattua myöten. Siihen meni muutama vuosi.
Se vastasi myös niihin kysymyksiin joihin länsimainen tieteemme hapuilee vielä vastauksia.
Se mitä minä käsitän sanalla usko on luottamusta välitettyyn tietoon olkoon se mitä tahansa esitettyä tietoa.
Välitetyn tiedon analysoitiin pitää olla myös riittävä tietopohja.
Mikäli välitetty tieto huojuu sinne tänne ja tuonne, se ei ole luotettavaa.
Uskontofilosofisen tiedon totesin toimivaksi alkaessani sitä pikkuhiljaa soveltaa arkipäivän elämässäni.
Aloin uskoa Jumalaan ja luottamukseni Häntä kohtaan syvenee ja syvenee.
En tiedä mitä tarkoitat sanalla älykäs?
Arkipäivän elämässä eläminen vaatii tietoja, taitoja ja tietynasteista käyttäytymistä, onko niitä vai ei, sen mittatikuttavat ympärillämme olevat ihmiset palautteineen.
Mitä ateistien vihaan Jumalaa kohtaan tulee, eihän sellaista, jota ei tunne, pysty vihaamaan.
Eihän kukaan vihaa tuntematonta ihmistäkään.
Kun kysyit, että miksi ateisti ei usko, vastaisin miksi pohdiskella yleensäkään sitä mihin ei usko. Elämäntiellä on paljon muutakin tekemistä jonka kautta alkaa ymmärtää elämää paremmin ja paremmin.
Sanoisin, että aika on olla uskomatta ja saattaa ateistillekin tulla aika, jolloin herää usko Jumalaan.
Ja mitä sen jälkeen sana Jumala alkaa tarkoittaa itse kullekin, sen on jo toinen pohdinnan aihe.
o_o kirjoitti:
"mitään teoriaa sille, miksi ateisti ei usko?
Johtuuko se siitä, että me ateistit olemme vain tyhmiä, vai vihaako ateisti jumalia periaatteesta?"
Ateisti ei ehkä halua tunnustaa uskovansa Jumalaan, koska hän haluaisi tietää järjelliset todisteet Jumalasta. Ateisti ehkä myös haluaa kapinoida auktoriteettejä ja yhteiskuntaa vastaan.
Ateisti ei ole tullut elämässään mihinkään kriisitilanteeseen, jossa pitäisi miettiä syntyjä syviä. Ateisti ehkä haluaa myös elää "omalla tavallaan" eikä olla kenenkään määräiltävissä.
Ateisti voi myös olla pessimistinen luonne, eli näkee asioissa ennemmin kielteisiä ja synkkiä puolia kuin myönteisiä ja valoisia.
Ateisti ei myöskään ota huomioon sitä, mikä on kaikkien yhteinen etu. Kieltäessään Jumalan, jotkut voivat luokkaantua. On kaunis tapa uskoa Jumalaan. Presidentti Mauno Koivisto sanoi vihaavansa ateisteja.
Ateisti ei ehkä halua myöntää sitäkään, että on joku, joka on häntä viisaampi.
Tässä nyt oli joitakin syitä.
>>>Ateisti ei myöskään ota huomioon sitä, mikä on kaikkien yhteinen etu. Kieltäessään Jumalan, jotkut voivat luokkaantua. On kaunis tapa uskoa Jumalaan. Presidentti Mauno Koivisto sanoi vihaavansa ateisteja.
""Ateisti ei ehkä halua tunnustaa uskovansa Jumalaan""
Ei se ole halusta kiinni. HEH HEH HEH ...
Faktat ja tosiasiat uupuu siitä uskomastanne jumalasta että uskoisin siihen. Eiköhän se ole niin että me ateistit emme usko satuihin ja höpötyksiin ja siksi emme usko jumalaanne.
Mitenkähän moni ateisti antaisi sinun esitellä itsensä ihmisenä koko suomelle?
Minusta ateistikin on ihan tavallinen ihminen, jolla on omat aivot ja henkilökohtainen elämä.
Se, että hän ei usko, on hänen henkilökohtainen asiansa, eikä kuulu kenellekkään toiselle.
Minä olen kristinuskovainen, enkä yleensä jää paljonkaan miettimään mitä he ajattelevat, koska tiedän sen jo suurinpiirtein etukäteen, ja uskonasioissa ja Raamatussa löytyy niin paljon uutta ja opittavaa ettei kaikesta viitsi ottaa itsellensä ongelmaa.
äläkä tule väittämään minua älykkääksi, koska olen vain tällainen ihan tavallinen ihminen, joka on löytänyt uskon, ja olen siitä kiitollinen, Jumalalle.
Ateisti on oppinut kyseenalaistamaan annetut totuudet, ja pohtinut itse omilla ehdoillaan syntyjä syviä. Uskovaiset eivät uskalla kyseenalaistaa, sillä Helvetti pelottaa heitä niin paljon.
missä on viisaus? Sulkasato on pahinta, silloin ateistikin häpee ja katoaa pusikkoon! Kun ankka vanhenee, se alkaa harveta, ja sulat voi mennä takkuun...!
"Ateisti on oppinut kyseenalaistamaan annetut totuudet, ja pohtinut itse omilla ehdoillaan syntyjä syviä. "
Luulisin, että jokainen kyseenalaistaa jossakin vaiheessa elämäänsä, varsinkin murrosiässä ja myöhemminkin, annettuja totuuksia ja pohtii syntyjä syviä, sellainen kun kuuluu ihmisenä olemiseen.
"Uskovaiset eivät uskalla kyseenalaistaa, sillä Helvetti pelottaa heitä niin paljon."
Tuo on niitä joidenkin ateistien hellimiä ajatuksia, mutta vailla todellisuuspohjaa. Itseään ei kukaan voi pakottaa uskomaan niin kuin ei voi pakottaa myöskään olemaan uskomatta. Pelottaa sitten helvetin ajattelu tai ei, niin se ei saa aikaan uskomista tai uskomisen lopettamista.
" Pelottaa sitten helvetin ajattelu tai ei, niin se ei saa aikaan uskomista tai uskomisen lopettamista."
Voisin kuvitella että helvetistä vastuussa olevien tahojen motiivien ja tarkoitusperien pieni pohdinta on saanut monta lahkolaista toisiin ajatuksiin.
Kirjoitit mitään ymmärtämättä asioista, joita tulisi kunnioittaa ja jättää ennemmin vaikka asiaksi ottamatta, koska ne "vastuussa olevat tahot" ovat kaikkivaltiaasta Jumalasta.
>>>>"Pelottaa sitten helvetin ajattelu tai ei, niin se ei saa aikaan uskomista tai uskomisen lopettamista."
Vain uskovainen voi pelätä helvettiä, koska muille sitä ei ole olemassa.
Toisin sanoen helvetin pelko ei saa aikaan uskoa, kuten sanoit, mutta ilman uskoa ei myöskään ole pelkoa.
Vai kuinka moni kristitty pelkää syntyvänsä uudelleen muurahaisena? Jos et usko, että ihminen voi syntyä uudelleen muurahaisena, et tietenkään pelkää niin käyvän.
Uskonnoton on siinä onnellisessa asemassa, että hänen ei tarvitse pelätä minkään uskonnon lupaamaa kuolemanjälkeistä olotilaa.
viestistä mutta missasit sanoman.
Miten mielestäsi pitäisi lähestyä hitaita uskiksia, mikä olisi sinulle helppo ja hyvä tapa?
sehän on "vastuussa", ja sitä jengi kumartaa.
Toisaalta kaikkinainen kumartelu on sairasta paitsi jos se esiintyy muussa yhteydessä jota en täsmennä.
Jos mä esimerkiksi diggaan jotain naista ma sanon "Love you gal", tai jopa "Babecita your pussycat NOSE is DIVINE". Nyt lahestytään jo uskontoa!
Hitaita uskiksia voisi jäädä hymyillen odottelemaan, tuoda heille kukkia ja antaa vaikka lasillinen sitä sinun pepsiäsi jota te Mirkan kanssa niin kovin olette mainostelleet täällä, tunteet herkillä ja runosuoni pulppuillen!
entä jos et pese tukkaasi, hampaitasi ja vaihda vaatteita, näytät hieman Uuno Turhapurolta, ja sitten uskoisin sinua ja menisin sanomaan nuo?
Siis yksi uskis pelkäisi helvettiä ja kaikki muut uskoisivat muuttuvansa muurahaisiksi? No minkäs sille sitten muuta voi kuin sanoa: Hyvää jatkoa, ja perästä kuuluu, sitten kun molemmat ollaan kuoltu vanhuuteen.
WHO cares.
heissä ei asusta Jumalan Pyhä Henki, koska he eivät ole saaneet kutsua Jumalalta, tai sitten ovat sen hyljänneet; jokainen joka elää lihanluonnon mukaan, ei voi olla uskossa, eli uudestisyntynyt Hengessä ja totuudessa. ihminen jossa ei ole Pyhää Henkeä, ei voi myöskään ymmärtää Hengen asioita ja totuuksia, vaan ne ovat maallisille jumalattomille kuin alkuasukkaalle ovat suurkaupungit ja erilaiset teknologiat. ei alkuasukas voi tuntea ja tietää näistä asioista, ellei joku opeta heitä; samoin on myös Hengessä vaeltaville uskoville, että he eivät oppisi ja kasvaisi, jos he eivät olisi uudestisyntyneitä uskon, todistuksen, totuuden ja Pyhän Hengen kautta, uskossa yhteen Jumalaan, Isään joka kaiken on luonut, ja Herraan Jeesukseen joka oli syntiuhraus kaikkien niiden puolesta, jotka uskovat ja kääntyvät pois pahoilta teiltään, ja pelastuvat syntisten jumalattomien tuomiolta, joka on tulinenjärvi, joka palaa tulta ja tulikiveä.
siunausta ja armoa Herran Jeesuksen nimessä ja totuudessa