Olen varmaan seonnut päästäni. Kertokaa, jos teillä on samanlaisia kokemuksia, mistä oikein johtuu.. Olen naimisissa oleva nelikymmpinen nainen. Tapasin 17-vuotiaan kivan remonttireiskan. Teki meillä kesällä remonttia n. parin viikon ajan. Oli vanhemman mestarin oppipoikana. Voi niitä silmiä. Jotain sisälläni jysähti ja en saa sitä kaveria pois mielestäni. Poika tais myös ihastua tai jotain ehkä kuvittelin, alkoi viihtyä meillä tai oikeammin pistäytyi aina remonttijälkiään tarkastamaan kun olin lomalla lasten kans. Mieheni oli töissä. Kysyi puhelinnumeronkin aika ovelasti, halusi tarkastaa toimiiko hänen kännykkä kun ei ole soinut ja sai minut soittamaan siihen. Vinkkasi silmää ja sanoi, että varo vaan alan häiriköimään kaunotarta. Sain muutaman tekstiviestin, ihan viattomia vähän seksahtavia vitsejä joihin en vastannut. Pari päivää myöhemmin olin työkaverini (mies) kans ruokatunnilla ja poika tuli samaan ravintolaan. Katseesta huomasin pettymyksen, luuli ilmeisesti että meillä oli jotain. Tai pettyi, kun en erityisemmin noteerannut häntä, moikkasin vain. Niin tästäkin voitte huomata, että sekaisin olen kuin seinäkello. En saa mielestäni sitä suloista poikaa, ennemmin sopisi tyttärelleni. Hän taas puolestaa etsii äitiä tai jotain, jos nyt tulkitsin oikein hänen ihastumisensa. Harva se ilta kuulen mopon äänen ja tiedän kuka ajaa... eiköhän molemmilta ajan myötä mene ohi..
Rakastunut nuoreen mieheen
Höyrähtänyt
24917
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Pistä lisää, näitä on ihan kiva lukea aina. Tunnetta enemmän vielä, se lisää uskottavuutta. Ja jos sinulla on kysyttävää, kysy!
..pitäis kuule mennä jo nukkumaan, mutta kerron lisää.. ja tästä remontista tulee sentään jo vuosi aikaa- voitko kuvitella... olen sitä mieltä, että taidettiin höyrähtää molemmat ja pahasti. En tiedä pojasta muuta kuin nimen ja tunnen mopon äänen jo kaukaa. Toivoisin nyt olevani nuori ja kaikesta vapaa (no en nyt ihan oikeesti toivo, rakkaat ihanat lapset jäisivät ilman äitiään) mutta saahan sitä haaveilla salaa. Siispä menisin ulos, pysäyttäsin mopon ja antaisin rakkauden palaa- ah. Kun oikein muistelen sitä upeata nuorta kroppaa, niitä suloisia silmiä.. näitä aikoja poika täyttää 18 joten en enää olisi lapsiin sekoaja. Mutta olisin kuitenkin, joten jatkan vain unelmointia ja pysyttelen tiiviisti sisällä vaikka ajaisi kuin monta kierrosta talon ympäri. Onnenlikka kuka sen pojan saa itselleen, kätevä käsistään, kohtelias, söpö kuin mikä, auttavainen jne... Huh.
Siitä se lähtee. Kerro miten homma etenee...Olisi kiva kuulla...Öitä vaan!
poikaan mitä teen , itse olen jo 42 vuotias kääkkänä, mutta ei kai rakkaus ikää katso - siis vai katsooko??????
(olinko nyt oikein ilkeä) pakkohan se on, kun en ole saanut ilkeillä aikoihin:))))
Vajoan taas maan alle häpeämään..hitto soikoot enpäs vajoa:((((
Siis toi aloitus TÄYTYY olla provo, ei kai kukaan nyt noi tollo.....
Pojalles saattaa tulla Oidipus-kompleksi!
Ja äiti vielä kukkumas täällä kesken yötä. Hohhoijaah.
et viitsit ees kirjottaa tommost tekstii. Ompa outoo.
Etkös sie Lontoos ookkaa? Mie kai oon ymmärtänt vääri.
Mut mitä tuo haitannoo.
Mie ko näjen rakkauvve ja ihastumise ja höynähtämise kaik iha eri tavoil. Eiks ne eri asioit oo kuitennii? Eihä ne samoja asioit voi olla. Onkos siust? Et kai ommaa poikkaas kahtele silllä silimäl? Mut ko sie valehtelet koko aika. Lontoos oot.? Kiirjotteletkp siskois luona ollessais tänne. Siehä sannoit mäneväis siskois luokse. Mie vaa ihmettele.. Jot mikä hää liennöö tottuus siunkii kohalais.. ;D
Kaik hyö tääl valhtelloop. Siin se on. Joo.
omaa vkp:ta(vittuuntuneidenkusiaivojenpalstaa).Nyt ois meinaa palstamarakatista ainesta ihan oman palstan perustamiseen.
Täytyy ihmisel olla sairas ja katkera mieli,kun jaksaa yötä myöten vääntää tämmöstä paskaa palstoille.Sama kaava toistuu vuodesta toiseen.Kun et saa haluamaasi huomiota muilta palstalaisilta,eivätkä he lähde sinun hulluihin juttuihisi mukaan,niin taas aloitat marakattijuttusi.Oot nii läpinäkyvä,et paska paistaa läpi.
en kai mä nyt sinne kokonaan asumaan muuttanut !!!
Satuin näet eilenillalla tulemaan kotiin - enkö olisi saanut tulla????????????
mutta sekin mutta on iso MUTTA.
Nimittäin... Vaikka ylläpito pistäisi pystyyn kymmenen eri palstaa wattuuntuneille, katkerille, kateellisille, kiukkuisille ja väsyneille hankieläimille, ei noista tuon tyyppisistä henkilöistä kukaan niille palstoille kirjoittelisi; heillähän ideana lienee nimenomaan se, että johonkin väliin näillä palstoilla sen kiukkuisen ja katkeran mielipiteensä saa heittää.
No, senkin tavallaan ymmärrän, mutta henkilöön kohdistuvaa ilkeyttä en koskaan ole ymmärtänyt. Sitähän tuossa aiemmassa kommentissa ilmeni. Todella veemäistä.
Itse en kiukkuisena tai hermostuneena edes kuvittele mitään kirjoittavani. Väsyneenä tai alakuloisena ollessani en vastaavasti jaksa kirjoitella. Pysyttelen mieluummin hiljaa. Meitä kun vain on niin moneen junaan. Joillakin on näköjään ikään kuin sisäinen pakko sitä kiukkuaan (palstaväsymystäänkin?) noin purkaa. Todella keljua.
Väsynyt olen itsekin nyt. Väsynyt siis vain 'normaalisti', fyysisesti. Nukuin jostakin syystä yöni huonosti. Mieleeni ei kuitenkaan tulisi kiukutella täällä muille. En kiukuttele myöskään kotonani. Olen vain hiljainen. Tietynlainen alakulo on mielessäni jo useamman viikon ollut, ja vaikka sekin alkaa tavallaan hermostuttaa, eipä mieleeni tulisi yllä olevan kaltaisia kommentteja tänne heitellä. Sairaana näen etenkin siis tuon henkilöön kohdistuvan kiukuttelun, mitä ilmenee milloin milläkin palstalla lähes säännöllisesti. Raukkamaista minun mielestäni.
Taidanpa jatkaa hymiötöntä viikkoani vielä ainakin hetken aikaa...
Jaahas; sinä siis olit jo siellä reissussa...
Olikos onnistunut matka?
En nimittäin ole pysynyt enää aikoihin kärryillä oikeastaan missään asiassa... Läheskään kaikkea en aikoihin ole edes lukenut. Etenkään naapurissa.
Jokos 'hymiötön viikkomme' alkoi ennen matkaasi...?
Kirjoitin oman vastineeni noista kiukutteluista jo äsken tuohon yläpuolelle, joten siinäpä mielipiteeni tuollaisista kommenteista.
Kyllähän tässä siis ilman hymiöitäkin kirjoittelemaan pystyy. Katso vain! Niih.
Porskutellaan eteenpäin vain - vaikka ilman hymiöitäkin...! Juu-u.
en tiennyt teidän hymiöttömästä viikostanne mitään...taisin kyllä muutaman hymiön tuonne laittaa..äh taas meinasin laittaa...kuinka kauan tämä kestää, joka kohta se viikko on mennyt????
Toivottavasti loppuu mokoma, enhän osaa ilman hymiöitä kirjoittaakaan......
Mulla oli ihan kiva matka, ilmakin oli välillä oikein kuuma ja välillä satoi ja kävin "Lontoon silmässä", eli siinä isossa maailmanpyörässä, kyllä oli kovat turvatarkastukset, minunkin kameralaukkuni katsottiin oikein tarkkaan, kai ne epäili että olen terroristi, ja kuljetan laukussa pommia.....
Upeat oli näköalat, ei voi muuta sanoa...kun ei voi hymiöitäkään käyttää...
sirkku*, sun nikkiäskin näkee joskus. Aikalailla sama tunnte mitä näihin puskapelleihin tulee. Jonnekinhan sairas luontonsa on purettava jos ei se livessä onnistu. Ei ne keskenään pärjäisi millään palstalla, eivätkä saisi tyydytystä perversioilleen.
Ei kai se hymiötön viikko enää 'voimassa' olekaan...!? Pääsit siis vähällä! Rangaistuksena hymiön käytöstä 'tuomaristo' sai määrätä aiheen, josta hymiöiden käyttäjä joutui aloituksen palstalle tekemään...!
Taikis taisi siihen kyllästyä ekana, ja muut siinä sitten perässä... Minusta on kylläkin ollut aika hauskaa tällainen. Ongelmana minulla vain on ollut siis tuo hiljaisuuteni muutenkin kirjoitteluni kanssa... Siis... Syitähän hiljaisuuteen on itse kullakin milloin mitäkin. Oikein aidon palstaväsymyksen iskiessä tuntuu, ettei jaksa edes lueskella kirjoituksia; aloituksia ehkä juuri ja juuri. Se piirre kylläkin koskee minua - muista en tiedä... Joskus sitä sitten taas innostuu lueskelemaan kaikki - ja kirjoittelemaankin.
*tähän kuuluisi joitakin juttuja, joita en piruuttanikaan suostu laittamaan...*
Kerran muuten sieltä etelästä Suomeen tullessani onnistuin saamaan vain sellaisen lennon, että matka edellytti yhden yön yöpymistä Lontoossa. Ihan kivaa oli. Vasemmanpuoleinen liikenne tuntui kaikista hurjimmalta ilmiöltä silloin siellä - siis minusta. Vide, että se tuntui oudolta. Onkos siskosi kauan asunut siellä? Naimisissa ja perhettä siellä?
Minulla on Englannissa, Lontoosta kahden tunnin matkan päässä eräs erittäin hyvä ystäväni jo oppikouluajoilta, mutta silloin siellä yöpyessäni en tiennyt hänen silloista osoitettaan tai edes puhelinnumeroaan. Englantilainen likka siis. Hän oli vastaavasti kerran Moskovaan matkalla ollessaan yöpynyt Helsingissä. Pahus, kun emme tienneet silloin toistemme olinpaikoista mitään. Meillä oli nääs parin vuoden tauko kirjoitteluissamme ja soitteluissamme.
Tulikos muuten shoppailtua paljonkin? Yöelämäkokemuksesi...?
*en suostu mitään vieläkään tänne heittelemään...*
Onpa outoa heittää tuota tähteä nimensä perään... Höh. Välttämättä aina en kovinkaan sinnikäs luonteeltani ole, mutta jostakin syystä nyt olen ollut - mitä siis hymiöihin tulee...!
*tiettyjä shiftin avulla käytettyjä juttuja kuuluisi nyt tähän kohtaan...*
Niinpä. Oletan, että noilla joillakin tyypeillä se idea siis nimenomaan on se julmuuksien heittäminen aina tänne kaikkiin mahdollisiin saumoihin. Joskus kevättalvella muuten naapurissa keskimäärin kerran jokaisella sivulla oli ketju, jonka otsikkona oli Purnalistit. Siellä oli jokaisella mahdollisuus kiukkuaan purkaa. Mistä asiasta tahansa. Hommahan meni tietenkin huumoriksi. Lähinnä kaikki kirosivat sitä, että eivät näppiksistään erossa osanneet olla...!
*merkkilöitä voisi laittaa, mutta en laita...*
Tuo Purnalistit-ketju - eräänlainen 'lehti' sekin - olisi ideana ihan hauska, mutta kuinkahan hyvin se täällä onnistuisi...? Olihan se ainakin kevättalvella tuolla naapurissa siinä mielessä hauska idea, että itse kukin aikansa kiroiltuaan rupesikin ennen pitkää nauramaan!
*jälleen niitä... ööö... hmhph...*
Ja P.S. Olen ollut aika hiljainen, juu, mutta ainakin tuolla keski-ikää koskevassa jutussa olen kommentoinut... Siperiaan kun nääs ajattelin suunnistavani...
*ja jälleen... ähhh...*
olis ideaa....mutta...joku hapannaama sais tietty aiheen tuskaisaan kitkeränmakuiseen viestiinsä..."no tää on taas niitä viiskymppisita tuotuja juttuja"....
kannattaa mielestäni vaieta kuoliaaksi.
kuka pysäyttäisi kiivaan käden.. :))
vallan unohdin tuon temperamentin. Itse olen reaalissa melkoinen töksähdysnokka, mutta täällä yritän kovasti (ja joskus tuloksetta) hillitä itseni. Jos joku juttu oiiikeeeiiin watuttaa niin hyppään pois koneelta ja teen kotona jotain ikävää, esim. siivoan. Siinä sitten menee pahimmat hatutukset ohi.
viimeisen viikon ajan kämppä onkin ollut melkoisen siisti.
tuota täytyy kokeilla.. vaikka... pesin mä ikkunat tänään, eivät menneet kuitenkaan rikki.
sekoilua nelikymppiseltä, kokemus puhuu :))
Itselläni oli samanlainen hullu ihastumisen tunne tässä hiljattain. Otin kesätöihin nuoren salskean miehen, no oli tosin jo 20v, mutta poika mikä poika meikäläiseen verrattuna.
Voi kun sillä oli niin komeat ruskeat lämpimät silmät, että vallan heikotti kun niitä katteli. Viihdyimme hyvin keskenämme, juteltiin kaikenmaailman asiat ja kuunneltiin musiikkia, hän toi omia levyjäänkin töihin kuunneltavaksemme. Tottahan nelikymppisen hormoonit hyrräsivät täysillä...niin varmaan kakskymppisenkin, ilmassa oli jännitystä :))
Sen pitemmälle ei juttu kuitenkaan koskaan mennyt,ja sydämenväpätyksetkin haihtui aika pian pojan lähdettyä syksyn tullen jatkamaan opiskeluaan. Silloin luulin rakastuneeni, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna... enemmän kait oli seksuaalisesta halusta kyse. Uskoisin että ohi se menee sinullakin aikaa myöten.
Tuohon...jotkut näyttävät pitävän tätä provona, mene tiedä, mutta näin voi helposti käydä oikeasti. Eikai se ole sen kummempaa kuin nelikymppisen miehen ihastuminen parikymppiseen naiseen.
Olipa hauska :D
-hyvät aamunaurut-
noita viisikymppisten kesäaiheita. Kaikki tuli sanottua siellä jo viiteentoista kertaan.
meillekin....