Ärsyttää kun miehet ei ota mitään vastuuta raskauden ehkäisystä ja kaikki jää tasan omalle kontolle.. ota tai jätä!?
Ehkäisyvastuusta..
Grr.
9584
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Enpä voi kyllä muuta sanoa, kuin etä ihme miesten kanssa kyllä olet seurustellut/naiskennellut kun tuota mieltä olet. Omat poikaystäväni ovat aina jakaneet vastuun ehkäisystä ja maksaneet esim. puolet pillereistä tai kondomeista. En viitsisi tuhlata aikaani mieheen, joka ei kanna vastuuta.
enää kauaa aikaani tuhlata kyseiseen herraan joka tällasia tunteita nostattaa ellei meno sitten muutu.... :( Jos en käytä pillereitä tms. meil ei ollenkaan seksiä! Ei suostu käyttää esim. kumia!! Grrr.
..mun exältä..
noo.. enpä nyt tiedä onko asia ihan noinkaan.. Meillä ainakin kulut on aina jaettu, PUHUMINEN HEI KANNATTAA!
tai minkäänkaltanen neuvottelu ei täs tapaukses tunnu toimivan...
Välillä hieman ihmettelen, miksi ihmeessä e-pillereiden kulut pitäisi jakaa?
Ainakaan itselleni e-pillerit eivät ole vain ja ainoastaan ehkäisyyn. Kuukautiskivut ovat hävinneet lähes olemattomiin, vuoto on vähentynyt eikä kestä enää kahta viikkoa. Ainakin omalla kohdallani katson, että itse hyödyn pillereistä enemmän kuin mieheni.
Ja alun perin hankin pillerit ennen seksin aloittamista juuri noihin kuukautisvaivoihin, en ehkäisyksi. Suhteemme alussa käytimme pillereistä huolimatta 3 vuotta kumeja, joiden hankkimisesta mieheni piti huolen.
En minäkään osallistu, eikä ole vaadittukkaan, että maksaisin osan mieheni vasektomia kuluista. Vaikka ehkäisy onkin tavallaan yhteinen "murhe", silti se useimmiten koskettaa enemmän vain sitä toista osapuolta.
Ihan samaa mieltä olen Ainon kanssa. Periaatteessa on todellakin järkevä ajatus, että kulut jaetaan, mutta käytännössä mielestäni nainen maksaa pillerit itse ja mies kortsut.
Tuosta vastuunkantamisesta sen verran, että kyllä tuntuu että nainen saa kantaa kaiken vastuun. Oma poikaystävä juuri sanoi, että "eihän me sitten enää käytetä kortsua, kun se puristaa väärästä paikkaa aina, eikä tunnu ja ne maksaa". Kyllä omat pasmat menivät aikalailla sekaisin... Itse en syö pillereitä, seurusteltu ollaan nelisen kuukautta ja äidiksi en todellakaan ole valmis. Mitä liikkuu miehen päässä, kun edes EHDOTTAA moista?! Kunnollinen mies on muuten, enkä siis tuon takia voisi kuvitellakaan jättäväni häntä, mutta ihmetyttää suuresti. Kuinka kauan muut olette seksiä harrastaneet ennen kumin jättämistä pois ja luottamista pillereihin? Itseä epäilyttävät myös sukupuolitaudit, kukaanhan ei voi varma olla siitä, ettei sellaista ole saanut - mutta tuntuu kovin syyttävältä edes ehdottaa toiselle testattavaksi menemistä?
Voisit kyllä vielä keskustella oikein kunnolla poikäystäväsi kanssa ehkäisyvastuusta. Todennäköisesti sun poikaystävä ei tarkoittanut mitään pahaa lausumallaan, mutta se kertoo kyllä aika lapsellisesta suhtautumisesta asiaan...ymmärrettävää kyllä on, että tietämättämyys voi tuollaiseen johtaa. Mutta kannattaa ottaa esille se tosiasia, että pillerit ei sovi kaikille. Itse asiassa monet kärsivät jonkinnäköisistä pienistä vaivoista, pillerit myös maksaa ja tosiaan tautiasiat on myös hyvä huomioida. Jos nyt kuitenkin haluat pillerit aloittaa, niin menette tottakai kummatkin tautitesteihin. Ei siinä nyt ole mitään ihmeellistä, ja kumpikin kun menee, niin tuntuu tasapuoliselta. Ja mun mielesttä myös pillereiden kulut pitäisi puolittaa. Asia on kuitenkin hieman eri, jos asutaan yhdessä. Silloin on ihmisillä hyvin erilaisia tapoja jakaa kustannuksia.
Ja Ainolle vielä, että vaikka sulle on pillereistä koitunut vaan positiivisia asioita, niin monilla on päinvastoin. Toisin sanoen nainen kestää pikku vaivoja ja siltikin ehkä maksaa pillerit yksinään...ei vaikuta tasapuoliselta...tuolloin melkein miehen pitäisi maksaa ne kokonaan, kun nainen kestää nuo vaivat itse. No, mutta eiköhän se kulujen puolitus ole kuitenkin se kaikkeista järkevin ja helpoin tapa ratkaista asia, oli kyse sitten kumeista tai pillereistä.
Täytyy asiasta puhua uudemman kerran sitten, jos/kun hän jälleen asian puheeksi ottaa. Viime kerralla oma suhtautuminen oli "ehdoton ei", enkä asiasta oikeastaan suostunut edes keskustelemaan. Edelleen kyllä sitä mieltä olen, että en uskaltaisi pillereiden ihmeelliseen voimaan alkaa luottamaan. Pelkkä ajatuskin raskaaksi tulemisesta tuntuu asialta, jota ei voi tai osaa käsitellä.