Maallikon mielipide:
Mielestäni on normaalia, että miehet ajavat itselleen edullisia asioita, eivätkä halua luopua saavutetuista eduista (sanottakoon sitä vaikkapa sovinismiksi) - se on yleisempänäkin mekanismina ihmiselle vallan luontainen olotila, kun vaikkapa talouselämää katsellaan.
Miksei naisilla olisi samanlainen oikeus ajaa asioitaan, vapaassa yhteiskunnassa onneksi on? Eihän ne tietenkään salamana muutu, mutta ompahan paljon edistyneet sadassa vuodessa, eikös?
Ainut asia, mitä en ymmärrä, on joidenkin yksilöiden ruikutus, että "miehet sopivat asioista keskenään jne."... Miksi sitä ruikuttamaan selvää asiaa - uskonkin, että oikeat feministit jättävät "herraklikit" omaan arvoonsa ja kehittävät omia hiekkalaatikoitaan, jossa valtaa pääsee käyttämään. Äänestämällä naisia, vähitellen alkaa yhteiskunnankin vallankäyttäjät naisistumaan (vrt. Tarja Halonen ja hänen reipas vallankäyttönsä).
Uskon myös että fiksut miehet ja naiset voivat myös tehdä aidosti yhteistyötä keskenäänkin, ja jättää yhteistyökyvyttömät omiin oloihinsa. Miehenä en toimi (omasta mielestäni ja omiin arvoihini nähden) yhteistyökyvyttömien miesten kanssa (joita olen kohdannut paljon), enkä vastaavanlaisten naistenkaan kanssa (joita olen myös kohdannut) - kuten päinvastaisiakin esimerkkejä, en usko, että yhteistyökyky tai -kyvyttömyys on sukupuoliriippuvainen asia. Enemminkin kyse on siitä mitä arvoja (avoimia tai piilotettuja) itse kukin haluaa yhteiskunnassa ja työelämässä ajaa.
Joten ei muuta kuin yhteiskuntaa rakentamaan tästä eteenpäin - kyllä se siitä..
Mielestäni on normaalia, että miehet ajavat itselleen edullisia asioita, eivätkä halua luopua saavutetuista eduista (sanottakoon sitä vaikkapa sovinismiksi) - se on yleisempänäkin mekanismina ihmiselle vallan luontainen olotila, kun vaikkapa talouselämää katsellaan.
Miksei naisilla olisi samanlainen oikeus ajaa asioitaan, vapaassa yhteiskunnassa onneksi on? Eihän ne tietenkään salamana muutu, mutta ompahan paljon edistyneet sadassa vuodessa, eikös?
Ainut asia, mitä en ymmärrä, on joidenkin yksilöiden ruikutus, että "miehet sopivat asioista keskenään jne."... Miksi sitä ruikuttamaan selvää asiaa - uskonkin, että oikeat feministit jättävät "herraklikit" omaan arvoonsa ja kehittävät omia hiekkalaatikoitaan, jossa valtaa pääsee käyttämään. Äänestämällä naisia, vähitellen alkaa yhteiskunnankin vallankäyttäjät naisistumaan (vrt. Tarja Halonen ja hänen reipas vallankäyttönsä).
Uskon myös että fiksut miehet ja naiset voivat myös tehdä aidosti yhteistyötä keskenäänkin, ja jättää yhteistyökyvyttömät omiin oloihinsa. Miehenä en toimi (omasta mielestäni ja omiin arvoihini nähden) yhteistyökyvyttömien miesten kanssa (joita olen kohdannut paljon), enkä vastaavanlaisten naistenkaan kanssa (joita olen myös kohdannut) - kuten päinvastaisiakin esimerkkejä, en usko, että yhteistyökyky tai -kyvyttömyys on sukupuoliriippuvainen asia. Enemminkin kyse on siitä mitä arvoja (avoimia tai piilotettuja) itse kukin haluaa yhteiskunnassa ja työelämässä ajaa.
Joten ei muuta kuin yhteiskuntaa rakentamaan tästä eteenpäin - kyllä se siitä..
Vastaukset 7
Vanhimmat
valitettavaa ihmisluonteessa eikä ihmisten muuttaminen taida olla kovin realistista. Silti oikeanlaisella toiminnalla ja taistelulla naiset ovat saaneet myös parannuksia aikaan. Passiivisuus on se tie, joka johtaa lievästi alamäkeen.
Tuo yhteistyökyky onkin mielestäni kiinnostava ominaisuus.
Mitä se on?
Nykyisinhän korostetaan aivan mahdottomasti juuri yhteistyökykyä.
Joskus minusta vain tuntuu siltä, että sitä korostetaan liikaakin.
Kun ajattelen melko erikoisia ihmisiä, niin he voivat olla tosi älykkäitä ja luovia, mutteivät varmaan aina kovinkaan yhteistyökykyisiä?
Siksi, että ovat niin omaperäisiä ja itsepäisiä.
Esimerkiksi taiteilijat ja monet muut luovat ihmiset.
Ja monesti joku ryhmä toimii hyvin vain tietyn ajan kunnes alkaa tulla konflikteja ja valtataistelua ja joku on ottamassa toiselta työn hedelmät itselleen.
Eikös näissä työryhmissä ole aina näitä välistävetäjiä, jotka juonivat mielessään asiat ja manipuloivat toisia hyväuskoisia ja kilttejä.
Manipuloivat kaukaa viisaat kierot ahneet valtaihmiset?Milläs sinä heistä pääset eroon?
... no eihän just niistä manipuloivista pääse muuten eroon (ainakaan valtion hommissa) kuin yrittämällä vaihtaa työpaikkaa, jos sellaista huomaa - harvemmin toisia hyväksikäyttävä ihminen muuttuu vaikka saisi palautettakin siitä (kokemusta on).
Yhteistyökyky on myös sitä, että antaa yksilölle tilaa (siis sellaiselle, joka on motivoitunut"rakentamaan" jotakin hyvää). Nyt pitäisi sitten tietysti määritellä, mikä on hyvää... jolloin mennään sitten arvojen ja metafysiikan puolelle (= usko/uskonto).
Ihmisten tasa-arvoisuus ja toisten kunnioittaminen (nainen/mies, rikas/köyhä, pieni/suuri koulutettu/kouluttamaton sivistynyt/sivistymätön yms. ulkoisista ja sisäisistä ominaisuuksista huolimatta) on pohjimmiltaan siinä mielessä uskon asia, että tällaiseen hyveeseen täytyy uskoa, jos sitä aikoo edistää (ja on uskottava että se on hyve, eikä "pahe" - vrt. Nietzchen filosofia).
Oma pohdiskelu on johtanut siihen, että ainut periaate, jonka mukaan voi toimia (huolimatta siitä, että on itsekkäitä ja toisia manipuloivia ihmisiä, ja siitä, että itsekin siihen silloin tällöin, jopa usein, syyllistyy), on sääntö: "rakasta lähimmäistäsi, niinkuin itseäsi".
-> tarkoittaa: 1) rakasta itseäsi (jos ei itseään arvosta, ei voi arvosta toisiakaan), 2) rakasta ja arvosta muita yhtä lailla - ja kunnoita heidän mielipiteitään jos saat/joudut heidän kanssaan tekemisiin.
Miten sitten voi toimia manipuloivien ihmisten kanssa, joiden arvomaailma on liian kaukana, jotta yhteistyö voisi sujua? Yksinkertaisesti yrittämällä sitten keksiä jotain muuta... valitettavasti tämä ideaali ei aina toimi, joten elämässä joutuu silloin tällöin kärsimään toisenlaisten arvomaailmojen "päällekäyvästä vaikutuksesta" (vrt. muslimit joutuvat sietämään Suomessa kirkonkelloja sunnuntaisin ja taas suomalaiset muslimimaassa rukouskutsuja... ainakin lyhyellä tähtäimellä).
Miten tämä sitten liittyy feminismiin? Mitä ilmeisemmin siten, että jos naisten tasa-arvoa tms. asioita ajavien joukko on suuri ja yksituumainen, on paremmat mahdollisuudet toteuttaa joitakin ideaaleja ja luoda uusia vaikutusvaltaisia foorumeja, joilla ei tarvitse toimia yhteistyössä manipulaattorien kanssa (edellyttäen tietysti, että liian monet yksilöfeministit eivät yritä ajaa omia etujaan manipuloiden toisia...).
Tietysti mistä tahansa hyvää tarkoittavasta seurakunnastakin voi ajan myötä muodostua ahdistava lahko - mikäli "opit ja doktriinit" jämähtävät, mutta jos yksilö/yhteisö -akseli toimisi keskuudessamme tuon kultaisen käskyn (jonka valossa esim. kaverin nimeltä Jeesus mukaan pitäisi erästä vanhaa kirjaakin tulkita, oli se sovinistinen tai sitten ei) mukaan, niin uskoakseni jotain hyvää alkaisi syntymään.
Onko feminismi muuten (kun en enempi tunne asiaa sukupuolestani johtuen kuitenkaan) muodostunut "lahkoksi", vai onko se jatkuvasti uudistuva, dynaaminen yhteiskunnassa vaikuttava voima?
Minusta feminismi ei ole kovinkaan radikaalinen enää.
Tasa-arvo-ajatukset sukupuolten välillä ovat yleisesti hyväksyttyjä, nykyisin on lait ja säädökset tukemassa feministisiä ajatuksia.
Minun mielestäni on toteutuspuoli kuitenkin jäänyt puutteelliseksi.
Naisten ja miesten arvomaailma taas ei ole muuttunut yhtä nopeasti kuin lait ja säännökset, ihmisten arvomaailma muuttuu hitaasti.
Tuntuu tänä päivänä vähän siltä, että naiset ovat hieman väsähtäneet ja kukin kamppailee omassa elämässään feminismin toteuttamiseksi.
Onko toisilla naisilla jotakin parempaa tietoa feministisen liikkeen aktiivisuudesta tänä päivänä?
Meikä liputtaa terveelle järjelle ja ääri-isänmaallisuudelle.
Voisitko mennä tuonne maanpuolustus- ja sivaripalstalle uhoomaan.
Mistähän johtunee, että siellä on niin harvassa kuulijoita?
Oletko milloinkaan pysähtynyt ajattelemaan asiaa?
Jos et, niin tee se nyt.
No siellähän minä jo vierailen. Mutta missä se uhoaminen on? Tuon lauseen tarkoitus oli olla sarkastinen kommentti.