Ja irvistellä? Joko se hymiötön viikko vihdoinkin loppui?
joko saa nauraa?
Abuela
13622
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Älä ainakaan ääneen. Sellainen voi olla kohtalokasta, riippuen seurasta.
hihi..
;)
rankka viikko, tai mä en kyllä jaksanut kuin kolme päivää :))
Siis ilmeisesti ei :(
Käsittääkseni viikko hymiötöntä aikaa on jo ollutta ja mennyttä, mutta minusta kun onkin hauskaa kirjoitella täysin ilman mitään merkkilöitä!
Tällainen kirjoitteluhan on hauskaa, hupaisaa, kivaa, naurettavaa, naurattavaa, viehkoa, vitsikästä, mielekästä, miellyttävää, mielenkiintoista...
Nauraa siis saa jo. Irvistelläkin saa. Vedä vain suupieliäsi mihin suuntaan itse haluat...!
Niin teen minäkin.
Kiitos sirkkunen :))
Olo keveni kummasti. Nyt kaikki muutkin häntä pystyyn ja suupielet korviin :))
ei ole häntää minkä pystyyn nostaisin.
Mutta häntäheikithän ovatkin asia erikseen.
Pyrstöni kylläkin vastaavasti on koko ajan tässä valmiina pystyssä ollutkin...
Turhaanko...?
Suupieleni kyllä ovat korvissani olleet kuin liimautuneina jo vähän aikaa. Sen alakulokauteni jälkeen nääs...
Jess. Ilman merkkilöitäkin iloinen siis pystyy olemaan. Jos sitten surullinenkin. Nyt olen iloinen. Enkä mitään merkkilöitä tarvitse. Haa!
se mullakin heiluu päälaella pystyssä,ilman mitään merkkejä ja ilman ihmeempiä merkityksiä...
sitä pyrstöäsi, ettet taas heilauta sitä ketunrautoihin.
Vaikka setä kuinka niitä on hitsaillut, niin aina vaan uusia ilmestyy tuonne paahtimon seuduille.
ole mennyt lähellekään ketunrautoja kuin sen yhden ainoan kerran - ja silloinkin tarkoitukseni oli ensin syöksyä suinpäin rautoihin koko tirppa... Vasta kääntyessäni raudoista poispäin raudat pyrstösulkiini kiinni loksahtivatkin. No, Masse-sedän apu oli lähellä - kuten kai aina... Niin oli taikiksenkin. Kiitollisuudella muistelen.
Enhän minä nyt näe mitään syytä mennä lähellekään ketunrautoja. Kuinkas setä nyt sellaista edes epäilee...? Pyrstönihän on pystyssä missä ja milloinka vain. Kaukana paahtimostakin...
Pyrstö pystyssä ajattelin nyt myös ruokalevolle hetkiseksi mennä.
Kehitelkääpä te täällä naurun aiheita sillä aikaa.
Kuten tuotakin esittämääni lomakylähommaa.
Myös kauppa? Alko? Apteekki? Tanssilava? Kapakka? Sairaala? Kirkko? Muuta...?
Ritu oli hyvin, hyvin ystävällinen ja lainasi vanhoja ratsastuspiiskoja. Menin paahtimon liepeille ja laukaisin kaikki ketunraudat. Toimittajaa ei näkynyt ja sain tän korkkaamattoman putelin. *Masselle ikiomaksi* :))
tällä palstalla niin et taida tietääkään että tuo kyläyhteisö on jo ollut keväällä täällä palstalla kukoistuksessaan. Kunnes pamahti :)
tuosta kyläyhteisöstä ainakin kuullut jotain...
Lomakylä-sanaa itseni oli vain pakko tässä yhteydessä käyttää, kun se tuli väkisinkin mieleeni pohtiessani tuota tuolla ylempänä olevaa mökötysmökki-ideaa... Olinhan nääs sitä mieltä, ettei se yksi mökki riittäisi mitenkään; sitä kun joskus saattaapi olla niin möksmöksmöks, että pidemmänkin aikaa mökissä viettää haluaisi. Yssin yssikseen. Niih.
Siitäpä, siitä ajatukseni siis vaeltelemaan lähtivät...