Viime aikoina olen turhan usein miettinyt kirkosta eroamista vain siksi että olen nainen.
Tottahan on, että yhteiskunta noin yleensäkin on, jopa Suomessa muista puhumattakaan, aika naisvihamielinen, ja kirkko on tässä vihamielisyyden opettaja numero yksi. Ei niin paha kuin katoliset tai islamilaiset, mutta silti.
Keskustelu naispappeudesta ja piispakandidaattien kielteinen suhtautuminen mm. homoliittoihin, yltyvä vanhakantainen mooseksenuskovaisuus... on tosi vaikea kannattaa tällaista kirkkoa. Sillä niitä, joille tuomitseminen on tärkein syy olla kirkon jäsen, löytyy kyllä pilvin pimein.
Oliskohan täällä yhtään täyspäistä, joka voisi antaa minulle, vihatulle kurjalle naiselle, syyn kuulua kirkkoon? Jotain joka ei ole alistumista.
Sillä uskosta en taida mihinkään päästä, koska rukouksiin tulee yleensä vastaus. Miksi siis tämä kirkkolaitos on niin kielletty paikka?
Tottahan on, että yhteiskunta noin yleensäkin on, jopa Suomessa muista puhumattakaan, aika naisvihamielinen, ja kirkko on tässä vihamielisyyden opettaja numero yksi. Ei niin paha kuin katoliset tai islamilaiset, mutta silti.
Keskustelu naispappeudesta ja piispakandidaattien kielteinen suhtautuminen mm. homoliittoihin, yltyvä vanhakantainen mooseksenuskovaisuus... on tosi vaikea kannattaa tällaista kirkkoa. Sillä niitä, joille tuomitseminen on tärkein syy olla kirkon jäsen, löytyy kyllä pilvin pimein.
Oliskohan täällä yhtään täyspäistä, joka voisi antaa minulle, vihatulle kurjalle naiselle, syyn kuulua kirkkoon? Jotain joka ei ole alistumista.
Sillä uskosta en taida mihinkään päästä, koska rukouksiin tulee yleensä vastaus. Miksi siis tämä kirkkolaitos on niin kielletty paikka?
Vastaukset 9
Vanhimmat
kohtahan kirkon kaikki työntekijät ovat naisia, tavisseurakuntalaisista puhumattakaan. Mistä muka löytäisit naisystävällisemmän kirkon?
Millainen on oikea kirkko? Siis sellainen jonka hyväksyt?
Mutta jotakin tekemistä sillä on mahdollisimman niukan tuomitsemisen ja jyrkkyyden kanssa.
Jotakin tekemistä sen mustan lampaan takaisinnoutamisen, tuhlaajapojan vastaanottamisen kanssa.
Ja naisten ja miesten tulisi voida työskennellä kirkon kaikissa tehtävissä, alemmista korkeimpiin pätevyytensä nojalla, ei sukupuolensa.
Jotakin tekemistä myös puhtaan evankelisen opetuksen kanssa, joka jättää nuo Paavalintuomiot hieman vähemmälle, vaikka niissä on hyvääkin.
Ja kaikesta nuoremmasta aineksesta pitäisi kyetä erottamaan olennainen, aikaan ja kulttuuriin sidotut pois siitä, mikä on kristinuskon ydintä.
Katolisten kelkkaan lähteminen, kutenhedelmöityshoidoissa, on vikatikki. Kuten myös yksisilmäinen ajattelu, että kaikki perheet jotka muodostuvat miehen & naisen liitosta, ovat onnellisia. Että isä on aina hyvä perheen pää. Tällaista ajattelua voi pitää toivottavana, mutta ikävä kyllä se on myös yhtä usein toiveajattelua. Osaa ne naisetkin, sitä en kiellä, mutta vähemmän, sittenkin lasten suuntaan. Toivemaailmaan perustuva kirkolliskokouksen päätös on virhe. Piispojen on nähtävä avoimin silmin myös se, minkä näkeminen ja ymmärtäminen ei ilahduta.
Heidän ajattelunsa pitäisi perustua reaalisen elämän tuntemukseen, ei silkkaan opilliseen perinteeseen, kuten katoliset tekevät, jotka viis välittävät ihmisestä ja keskittyvät siihen mitä voidaan perinteisten kirjoitusten perusteella opettaa. Nykypaavi Ratzingerin feminismikanta oli kipeä esimerkki. Samoin kuin HS:n tarina ex-papista, joka suoraan myönsi, ettei ymmärtänyt mitään niistä synneistä, joita ihmiset tunnustivat hänelle rippituolissa. Koska miesparka ei ollut elänyt.
Silti kirkko on varmastikin ainoita kunnollisen auktoriteetin - toistaiseksi - omaava organisaatio, jolla on pontta puhua etiikasta kansalle sen omalla kielellä. Siinä ei paljon elämäntaito-opetukset auta, koska ne jäävät koulun oven taa, kirkko taas on edelleenkin keskellä kylää. Ellei kirkko opeta sitä, mikä on moraalisesti oikein, kuka sen sitten tekee?
Oikeastaan kysymykseni pitäisi kuulua:
Millainen on Jumalan seurakunta?
Saanen esittää oman näkemykseni Jumalan seurakunnasta. Tällöin tarkoitan sitä seurakuntaa, jonka Jeesus perusti julistamaan evankeliumia ja kertomaan ihmisille totuuden Hänen halustaan rakastaa ihmisiä ja pelastaa heitä synnin orjuudesta.
Jotta ihminen voi kuulua Jumalan seurakuntaan eli Kristuksen ruumiiseen, hänen tulee täyttää seuraavat ehdot:
Hänen tulee uudestisyntyä ja hänet tulee liittää Jumalan seurakuntaan aivan kuten Raamattu opettaa.
Uudestisyntyneessä ihmisessä on Jumalan Pyhän Hengen sinetti, ja mikäli hän asettaa oman tahtoelämänsä Jumalan lain eli rakkauden lain alaisuuteen, hän alkaa elämään Jumalalle pyhitettyä elämää Pyhän Hengen ohjauksessa.
Tällöin kristitty
1. Rakastaa Jumalaa
2. Rakastaa lähimmäistään
3. Levittää evankeliumia
Uudestisyntymistä seuraavat aina teot, ja näihin tekoihin kuuluu evankeliumin levitys sekä lähimmäisen rakastaminen. Se, miten lähimmäistä rakastetaan, löytyy Raamatusta, mutta se on liian pitkä juttu käsitellä kokonaisuudessaan tässä.
Mutta sensijan se, että me rakastamme Jumalaa, tarkoittaa myös sitä, että rakastamme Hänen Sanaansa, Raamattua ja toimimme Raamatun antamien elämän ohjeiden mukaisesti.
Olemmeko samoilla päälinjoilla siinä kysymyksessä, millainen on Jumalan seurakunta?
No tämä vastaus meni hieman sivuun siitä, miksi kirkko ei joidenkin mielestä hyväksy naisia papeiksi ja toisten mielestä taas hyväksyy liiankin usein. Mutta tarkoitan sitä, että Raamatusta me voimme lukea mikä on Jumalan kanta asiaan.
Kyllä Jumala rakastaa naisia aivan yhtä paljon kuin miehiäkin.
Pitkä vastaus, mutta sisällöltään melkein kuin poliitikolla. Ehkä ymmärsin vähän, mutta turhan vähän. Jumalan seurakunta? Sekö oli jossain ihan määritelty? Kuvattu? Liiton arkkuko? Vai Johanneksen ilmestys?
Raamattu on tässä ajassa huomattavan "tulkittu" kirja. Koulukuntia riittää ja kaikki ovat oikeassa. Olen lukenut koko Raamatun kerran, eräät osat pitkin hampain, toiset jopa kynän kanssa. Mutta silti yhdet painottavat yhtä toiset toista.
Se, mistä löytyy joidenkin varmuus oman jakeensa suurempaan merkittävyyteen kuin toiset luvut ja jakeet, se jää minulle mysteeriksi.
Ehkäpä seurakunta ei siis ole minua varten.
Arvoisa nimimerkki Saako tulla!
Kyllä seurakunta on juuri sinua varten, mikäli haluat kuulua seurakuntaan. Mutta kun tutkit Raamattua, huomaat että seurakunnalle asetetaan määrätty kriteeri:
Se on Jumalaa rakastavien uskovaisten ihmisten yhteisö. Tässä yhteisössä Jumala elää ja vaikuttaa. Tästä syystä seurakuntaa nimitetään Kristuksen ruumiiksi.
Ajattelet varmaan, että olkoon se seurakunta, jos vaatimus on noin kova. Mutta muistathan, että tuo vaatimus ei suinkaan ole kova, sillä kaikilla on mahdollisuus tulla Jumalan lapsiksi.
Mikset anna pestä pois syntejäsi? Niin, kysymys ei siis ole ainoastaan siitä, kuulutko seurakuntaan eli uskovaisten yhteisöön, vaan myös siitä, että voit kerran huomata päässeesi sisälle iankaikkiseen elämään.
Kun luit Raamattua läpi, varmaan huomasit tämän?
Neuvoisin sinua, että lue ensin Raamatusta, kuinka voit saada syntisi anteeksi. Sen jälkeen Pyhä Henki opettaa sinua, ja kaikki nuo muutkin kohdat alkavat selkenemään.
Niin, ei tule eikä ole täydellistä kirkkoa "täällä ajassa". Haluaisitko kuitenkin huomata sen myönteisen, mitä kirkossa on.
Älä anna tämän äänekkään vanhoillisen vähemmistön masentaa itseäsi.
Edistys kulkee pienin askelin. Edistystä on, että naispiispaehdokkaita oli. Miten raikkaat ja syvälliset heidän näkemyksensä olivat! Eniten seurasin Tuulikki Bylundin haastatteluja.
Käypä piispa Eero Huovisen sivuilla. Nöyrä uskon mies elää tätä aikaa, uskon kohde on Pyhä kolmiyhteinen Jumala eikä oma vahva uskonkäsitys.
Kirkon piirissä vaikuttaa myös Yhteys-liike, joka tajuaa Jumalan luomistyön moninaisuuden. Siellä sukupuoliselta suuntaukseltaan erilaisiksi syntyneet saavat tasa-arvoiset ihmisoikeudet, ilman "hyväksytään heidät, mutta ei heidän taipumuksiaan" -asennetta.
Kirkon ulkomaanapu, Hiljaisuuden liike, kirkon perheneuvonta, sairaalasielunhoito, diakonia: tässä sinulle esimerkkejä sellaisesta kirkon työstä, joka on Kristuksen rakkauden hengessä lähellä tämän ajan ihmistä, tuomitsematta.
http://www.evl.fi/
Jos ehdit, selaile linkkiä. Toivottavasti löydät hyvääkin.
Itse ahdistun myös tuomitsevista ja nais- ja vähemmistövihamielisistä asneteista, mutta ne eivät ole koko kirkko.
Jumalanpalvelus on minulle henkireikä. Virret ovat rukousta, liturgiassa elän mukana, tekstit puhuttelevat, ehtoollisessa kohtaa Kristuksen. Jonain pyhänä pappi on ehtinyt valmistaa saarnan, joka vie Pyhän äärelle. Aina pappi ei ole ehtinyt/jaksanut. Silloin rukoilen rakkaitteni puolesta saarnan aikana.
Katso siihen hyvään, mitä löydät kirkossa, sitäkin on.
Kun on niin paljon hyviä työmuotoja ja ollaan niin "vähemmistöystävällisiä", että ihan hirvittää, mutta kirkot ovat jumalanpalveluksen aikana miltei tyhjillään. Mitäs, jos keskityttäisiin olennaisiin asioihin ja palattaisiin ajassa vähän taaksepäin?
Ennen luterilaisessakin kirkossa kävi paljon kirkkokansaa. Nyt kansa on mennyt ortodoksiseen kirkkoon, katoliseen kirkkoon ja vapaisiin suuntiin.
Ehkä kirkon pitää olla juuri moni-ilmeinen, ja varmaa on, että esimerkiksi leipäavustukset työttömille ja köyhille yms. toiminta saa kannatusta vähemmänkin aktiivisilta kirkon jäseniltä. Kaikkea ei Pelastusarmeijakaan ehtine. Jos siis kirkosta poistaa moninaiset hyvät työmuodot, saattaa antaa samantien kuoliniskun.
Minusta liturgia on pitkällinen ja väsyttävä, ehkä koska olen epämusikaalinen. Jotkut virret ovat kauniita, kyllä. Silti, klo 10 sunnuntaiaamuna väsyttää monia, paitsi niitä mummoja, joita siellä yleensä on.
Kävihän sitä ennen paljon kansaa kirkossa juu, ensin oli pakko ja pakon poistuttua tapa eli vielä sitkassa. Yhteisön sisäisenä henkisenä kurina.
Sinusta siis tiukkuus ja jyrkkyys on homman ydin. Ok. kun kysymykseni oli alunperin saako tulla, vastaat siis ET! Tiukenna ihmeessä vielä! Palautettaisiinko jalkapuukin?