Tällä palstalla keskustellaan elämästä kuoleman jälkeen, mutta kuinka moni meistä muistaa elämää ennen syntymää?
Itse katson asiaa objektiivisesti niin että jos elämää on kuoleman jälkeen, niin on sitä oltava myös ennen syntymää eli täten elämä on ikuista.
Nyt en vain pysty itse hahmottamaa elämääni ennen syntymää, joten en usko että pystyn kokemaan sitä kuolemani jälkeenkään.
Eli jos elämää on kuoleman jälkeen, niin en usko että saamme siitä mitään mukaan tästä elämästä. Toisaalta, jos elämää ei ole kuolmena jälkeen, niin kuka jää sitä kaipaamaan, kun emme kaipaa elämää ennen syntymääkään :-)
Itse katson asiaa objektiivisesti niin että jos elämää on kuoleman jälkeen, niin on sitä oltava myös ennen syntymää eli täten elämä on ikuista.
Nyt en vain pysty itse hahmottamaa elämääni ennen syntymää, joten en usko että pystyn kokemaan sitä kuolemani jälkeenkään.
Eli jos elämää on kuoleman jälkeen, niin en usko että saamme siitä mitään mukaan tästä elämästä. Toisaalta, jos elämää ei ole kuolmena jälkeen, niin kuka jää sitä kaipaamaan, kun emme kaipaa elämää ennen syntymääkään :-)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä kuolin väkivaltaisesti Cataniassa 1528. 12 vuotiaana.
Kävin sisiliassa katsomassa ja tunsin kasvu korttelini.
En yritäkään väittää että olisi totta, mutta minulle se on yhtä selvää kuin uutiset TV;essä
muistamista varten tarvitset ensin jotain mikä herättää muistikuvat. Sellainen muistin herättäjä voi olla tietty paikka, tai taulu tai muu esine, joka vaikuttaa niin vahvasti ettet voi muuta kuin muistaa.
Välivaihe tuolla henk.m. on meiltä peitetty,ettemme kaipaisi sinne liiaksi.
Edellinen elämäni päättyi venäjällä kun hevonen potkaisi päähäni. Muistan joitakin elämiäni. Muistan ja tunnen henkilöitä joiden kanssa olen saanut viettää menneisyydessä aikaani,niin hyvässä kuin pahassa elämässä. Muistot on muistoja tämä päivä on tärkein. Eikös niin.
Olettko kuullut tai lukenut koskaan sellaisista asioista kun joku kertoo muistaneensa jotain täältä ruumiilisesta maailmasta?
Jos olet niin siinä sinulle selitys. Me olemme täällä maailmassa opiskelemassa ja kokemassa asioita joita ihailimme siellä toisessa Astraali maailmassa. Nyt on jo ilmestynyt joitakin jotka uskaltavat paljastaa asioita. Mutta uskotaanko häntä Ei vaan hänelle ruvetaan syöttämään ihmisten tekemiä pillereitä että loppukin vähä sammuisi muistista. Mutta meitä on salaisesti paljon jotka tietävät toisesta tasosta, me emme uskalla ääneen huudella taidoistamme. Ihminen on kateellinen pelkuri mitä hän itse pelkää niin haluaa muiltakin kieltää.
Katso luontoa. Syksyllä se "kuolee" ja keväällä se herää jälleen kukoistamaan. Aivan samalla tavoin kuin ruohonkorret kuolevat ja heräävät henkiin, aivan samalla tavoin sinä annat jotakin itsestäsi jatkamaan tätä elämää ihmisenä - tai jonakin muuna, kasvina tai eläimenä. Se seikka että et "muista" aikaisempaa elämääsi - onko sillä merkitystä?? Koska itse kuitenkin tässä ja juuri tässä ja nyt olet miettimässä oman elosi merkitystä ja - kokemassa tämän universumin - ja itsesi olemassaolon - tässä ja nyt - ei tuhat vuotta sitten tai tuhat vuotta tämän jälkeen eikö tällä seikalla ole sinulle mitään merkitystä asiana sinällään - vai tarvitsetko jotakin muuta todistusta??? Eikös olekin ihanaa hengittää ja tuntea oman hengityksensä ja olemassaolonsa voima .... Älä käytä sitä väärin toisia kaltaisiasi kohtaan...