Ruotsinkielisten upseerien oli lähes mahdoton antaa komentoa jollekin savonmaalaiselle sotamies "Ruokolaeselle" tai "Pylvänäeselle". Niinpä esimerkiksi Mikkelin pitäjän Ollikaisesta tuli Åhl, Murtosesta Mård, Ruokosesta Stör, Pylvänäisestä Trygg, Paasosesta Ström, Mannisesta Mann, Viljakaisesta Åkerman, Juutilaisesta Dansk, Venäläisestä Vänberg, Väisäsestä Weiss ja Pulliasesta Pulker.
Joskus nimettiin koko porukka uudestaan lintujen nimillä tai muilla luonnon sanastoon kuuluvilla. Wirilanderin mukaan vuonna 1735 Mikkelin pitäjän majurin komppanian kaikkiaan 81 sotilaasta 21 ensimmäiselle oli annettu puun nimi, seuraavat 7 olivat suuria etelän eläimiä, seuraavat 16 Pohjolan metsäneläimiä, sitten tuli 17 metsälintua sekä Läderlapp (lepakko), näiden jälkeen tarulintu Fenix sekä 6 vesilintua ja lopuksi 8 koti- ym. lintua. Tästä kasvi- ja eläinsarjasta poikkesivat vain varamiehet Antti Marttinen ja Petteri Pynnönen sekä Erik Wilhelm Fieandt, Adam Fick ja Petter Pihlberg.
Joskus Mikkelin pitäjästä kotoisin olleiden niminä on vallan kummallisiakin muotoja: Matts Willig (= suostuvainen), Michel Rar (= mainio), Adolf Blå (= sininen), Lars Dyr ( = kallis), Michel Färdig (= valmis), Jöran Löpare (= juoksija), Michel Sabel (= sapeli), Matts Pistol (= pistooli), Påhl Granat (= kranaatti), Petter Canon (= kanuuna, tykki), Hans Lavett (= lavetti eli tykin alusta).
Lähde:
Wirilander, Hannele, Mikkelin pitäjän historia vuoteen 1865. Julkaissut Mikkelin maalaiskunta, Mikkelin maaseurakunta. Länsi-Savo Oy, Mikkeli 1982.
Joskus nimettiin koko porukka uudestaan lintujen nimillä tai muilla luonnon sanastoon kuuluvilla. Wirilanderin mukaan vuonna 1735 Mikkelin pitäjän majurin komppanian kaikkiaan 81 sotilaasta 21 ensimmäiselle oli annettu puun nimi, seuraavat 7 olivat suuria etelän eläimiä, seuraavat 16 Pohjolan metsäneläimiä, sitten tuli 17 metsälintua sekä Läderlapp (lepakko), näiden jälkeen tarulintu Fenix sekä 6 vesilintua ja lopuksi 8 koti- ym. lintua. Tästä kasvi- ja eläinsarjasta poikkesivat vain varamiehet Antti Marttinen ja Petteri Pynnönen sekä Erik Wilhelm Fieandt, Adam Fick ja Petter Pihlberg.
Joskus Mikkelin pitäjästä kotoisin olleiden niminä on vallan kummallisiakin muotoja: Matts Willig (= suostuvainen), Michel Rar (= mainio), Adolf Blå (= sininen), Lars Dyr ( = kallis), Michel Färdig (= valmis), Jöran Löpare (= juoksija), Michel Sabel (= sapeli), Matts Pistol (= pistooli), Påhl Granat (= kranaatti), Petter Canon (= kanuuna, tykki), Hans Lavett (= lavetti eli tykin alusta).
Lähde:
Wirilander, Hannele, Mikkelin pitäjän historia vuoteen 1865. Julkaissut Mikkelin maalaiskunta, Mikkelin maaseurakunta. Länsi-Savo Oy, Mikkeli 1982.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Otsikkosi aiheenahan oli orjanimien historiaa.
En puutu USA:n nimien historiaan, mutta esim. Karjalan kannaksella Ruotsin puolelle muutti viitisenkymmentä suomalaista perhettä joskus 1400-1500-luvuilla.
Näiden joukossa esiintyi sukunimi Holappa, joka on suomalainen väännös venäläisestä sanasta orja.
Näitä on mm. Jolo-saaren seikkailusta tuttu "Fränti" ja monet muut ruotsalaiselta kuullostavat pohjalais-nimet.
Tämä nimistö ei ole skandinaavista vaan länsigermaanista alkuperää, ja Sitä on myös Hämeessä ja Satakunnassa.
Monet luulevat sukunsa vanhaa nimeä ruotsalaiseksi, kun heille on niin kerrottu.
Tutkija Martti Linna arvelee, että merovinki-ajalla 600-luvulla läntiseen Suomeen tuli väkeä Reinin laaksosta, ja he jättivät tämän nimistön.
Suomessa on voinut olla siihen aikaan vielä matrilineaarinen perimysjärjestys, eli suku laskettiin äidin puolelta. Kun keskieurooppalaisilla germaaneilla oli isänpuolinen sukulaisuus, seka-avioliitoissa germaaninen sukunimi jäi pysyväksi? Tämä on minun arveluni.
Matrilineaarisessa systeemissä vävy muuttaa vaimonsa talouteen, eli vanhat talot saivat uusia sukunimiä.
Tämän germaani-vaikutuksen pitäisi näkyä myös länsimurteissa, jos po. hypoteesi pitää paikkansa.
Eräs germaanisen sukunimen haltija oli Kekkosen ajan linnanvouti Arimo Raeste, ennenkuin hän muutti nimensä nykyiseksi. En nyt muista hänen alkuperäistä sukunimeään.
Raesteella oli muuten varsin komea konkkanenä, mitä on peräisin samasta suunnasta kuin po. nimistö.
Raeste väittää muistelmissaan,että nenänsä meni vinoksi liikenneonnettomuudessa, mutta kyllä sen on täytynyt tapahtua tappelussa?
Vaikea usko, että pitäisi mennä ihan merovinkikaudelle suomalaisten germaanisperäisten nimien alkuperän etsinnässä.
Varmaa on, että keskiajan hansakauppa toi saksalaisia kauppiaita maamme rannikolle ja jokien alajuoksuille pysyvästi asumaan. Tällaista alkuperää ovat mm. Kemijoen alajuoksun Flankki-sukunimi, alemman rannikon Kesti ja ehkä Rovaniemen Junkkara.
Höpöhöpö, Merrongvinki ajalla ei Ruotsista ole voinut tulla germaanista väestöä, koska germaanit valtasivat Ruotsin vasta 800 luvulla Ruotsalaisten omien tutkimusten mukaan.
Sitä ennen on Ruotsissa puhuttu Suomea, esim. paikkakuntien nimistö todistaa sen.
Näin on tutkimukset nykyään Ruotsissa ...
Ihmettelinkin, miksi kotterjolli kirjoitti germaanisperäisten nimien olevan peräisin merovinkiajalta, kun ne ovat paljon myöhemmältä ajalta.
Väitteesi, että germaanit olisivat tulleet Ruotsiin vasta 800-luvulla ei pidä paikkaansa. Svealaiset ovat asuneet Sveanmaalla ainakin jo 600-luvulla, mutta todennäköisesti jo paljon aikaisemmin.
Daanien heimostahan svealaiset eli ruotsalaiset erkanivat.
Tätä ennen toki suomensukuisia heimoja eli lähinnä saamelaisia asui lähes koko nykyisen Ruotsin alueella.
Vänrikki Stoolin tarinathan pursuavat noita "suomalaisia sotilasnimiä" jo nimihenkilö Stålista (Stool) alkaen. Sven Duva/Dufva/Tuuva, Hurtti-Ukko (Hurtig), Ukko Lode, Numero viisitoista Stolt, Munter, Duncker, von Törne, von Schwerin... Korkeammasta upseeristosta (Sandels, Döbeln, Adlercreutz...) puhumattakaan!
Eipä sieltä juuri Holopaisia, Ihalaisia, Pylvänäisiä sun muuta -nen-päätteistä aatelia löydy!