Ketju copy pasteille ja linkeille

Raimo Mäkelä
Luento 18.11.2003
Seurakuntakeskuksessa


Luonnehäiriöinen hengellisessä yhteisössä


Esimerkki: "Miksi kirkkoherra saa alistaa?"

Luonnehäiriöisen tuntomerkkejä


Luonnehäiriö = psykopatia (kreik. psykhee 'hengitys; elämä; sielu; mieli; rohkeus' pathein 'kärsiä')
Luonnehäiriöinen voi olla korostuneesti
1) muista riippuvainen tai
2) passiivinen mutta samalla vihamielinen suhteessaan muihin
3) narsistinen = korostuneen itsekeskeinen tai
4) asosiaalinen = sosiopaattinen tai
5) korostuneen epävakainen.

http://www.evl.fi/srk/uusikaupunki/luennot/031118_rm_hengellinen_yhteiso.html

Aivopesu - vapaasta tahdosta?
Aivopesuako?
Steven Hassan
Henkinen kontrolli kulteissa
Henkisen kontrollin neljä elementtiä

käytöksen valvonta
ajattelun valvonta
tunteiden valvonta
informaation valvonta
Henkisen kontrollin kolme vaihetta

sulattaminen
muuttaminen
uudelleen jäädyttäminen
Kulttiminä: tarua vai totta?
Eileen Barker
Lopputarkastelua
Lähdekirjallisuus
Katkelma Orwellin romaanista 1984

Aivopesuako?
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/aivopesu.html

Ote Joseph Whelessin teoksesta Forgery in Christianity (New York 1930):

Minä syytän ja pyrin osoittamaan kiistattomien tekstien, historiallisten asiakirjojen ja arvovaltaisten kirkollisten tunnustusten nojalla; ilman että on mahdollista kieltää tai kumota:

1. Raamattu on kaikkine kirjoineen suunnaton väärennös sanan ahtaimmassa juridisessa ja moraalisessa merkityksessä.

2. Jokainen Uuden testamentin kirja on kristillisen kirkon väärennös, ja noiden kirjojen kaikki huomattavat kappaleet, joihin kirkon rakennelma ja sen pääasialliset opit perustuvat, ovat varmassa petostarkoituksessa myöhemmin valmistettuja lisäväärennöksiä (interpolaatioita).

3. Väitän erityisesti ja nimenomaan, että kuuluisan Pietarin kirjeen kohta ”Tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni” (huijauksen valtavan rakennelman kulmakivi) ja toinen kohta ”Menkää ja opettakaa kaikille kansoille”, eivät koskaan ole olleet Jeesuksen sanoja; sen sijaan ne ovat kouriintuntuvia ja helposti toteen näytettäviä myöhempiä kirkollisia väärennyksiä.

4. Kristillinen kirkko oli jättiläismäinen ja väsymätön väärennöslaitos alun pienistä juutalais-kristillisistä uskonnollisista yhteisöstä lähtien siihen saakka, kun se pääsi ajallisen kunnian ja siveellisen rappion huipulle.

5. Kirkko perustettiin suurten ja pienten väärennösten ja hurskaiden petosten varaan, ja tällä tavoin se paisui uskon pimeällä keskiajalla (ja vieläkin rappeutuneena elää kituuttaa); tämän tekee mahdolliseksi vain sen oma häpeämätön valheellisuus ja sitä kannattavien harhaan johdettujen massojen karkea tietämättömyys ja taikausko, jota tarkoituksellisesti ylläpidetään kirkon pyrkiessä vilpillisesti hyötymään ja laajentumaan tietoisen ja mitä tunnottomimman petoksen avulla.

6. Kaikki ajateltavissa olevat uskonnolliset valheet, petokset ja väärennökset ovat aina olleet pappien työtä kautta koko kristillisen kirkon historian (ja, mikäli epäilijöiden paljastukset ja pilkka eivät ole saattaneet niitä häpeään, ne ovat edelleenkin kaikkien uskontojen pappien ja saarnaajien ikivanha vakiojuoni ja ainoa itsesäilytysmenetelmä)

7. Että papillinen mielenlaatu, joka tekee kehäpäätelmiä, on erheellisen ja tyhjänpäiväisen koulutuksensa ja pappisluokan itsekkäiden erityisetujen ansiosta kyvytön näkemään saati tuomaan ilmi totuutta pappien ammattikunnan etuihin liittyvissä kysymyksissä..

http://www.kolumbus.fi/harry.hilden/artikkeleita.htm#ONKO

Kristityt uskovat että On kaikkivoipainen jumala.

Tämän väitteen hoitaa pois vanha kunnon kiviongelma: käsketään jumala tekemään kivi, joka on niin iso, ettei hän itsekään jaksa sitä nostaa. Jos jumala ei onnistu tehtävässä, hän ei ole kaikkivoipainen. Jos hän onnistuu tehtävässä, ei hän pysty nostamaan tekemäänsä kiveä eli ei myöskään tässä tapauksessa ole kaikkivoipainen. Lopputulos on, ettei kaikkivoipaista jumalaa voi olla olemassa.

Tämä paradoksi johtuu äärettömistä suureista, joita kaikkivoipaisuus edellyttäisi. Esimerkiksi kaikkivoipaisen jumalan lihasvoimaksi ei riittäisi triljoona newtonia, vaan voimaa vaadittaisiin äärettömästi - yli minkään asetettavissa olevan rajan. Tällaiset äärettömyydet johtavat automaattisesti mahdottomuuksiin.

http://www.brotherus.net/home/articles/uskonkappaleiden_ongelmia.php

Mielenkiintoisia ovat edelleen mm. seuraavat yhtäläisyydet uuden testamentin ja intialaisten pyhien Mahabharatan ja Manun kirjojen välillä.

Matt. 7:3: »Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?».
— Mahabharata: »Ilkeämielinen ihminen on kärkäs näkemään vikoja lähimmäisessään, vaikka ne ovat pieniä kuin sinapin siemen; mutta kun hän tarkastelee itseään, hän ei näe omia vikojaan; vaikka ne ovat suuria kuin bilvan (?) hedelmät.»

Room. 12:21: »Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä».
— Mahabharata: »Voita lahjoilla ihminen, joka ei koskaan anna mitään; taivuta epäluotettava ihminen luottamuksella; taltuta kiivastunut ihminen lempeydellä; ja voita paha ihminen hyvällä.»

Luuk. 6:35: »Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa toivomatta saavanne mitään takaisin; niin palkkanne on oleva suuri, ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä hän on lempeä kiittämättömille ja pahoille.»
— Mahabharata: »Olla loukkaamatta ketään ajatuksin, sanoin tai teoin, antaa muille, ja olla ystävällinen kaikille — tämä on hyvän ihmisen kestävä velvollisuus. Jalot ihmiset nauttivat tehdessään hyvää ajattelematta omaa etuaan; kun he tekevät hyvää muille, he eivät odota saavansa mitään takaisin.»

Matt. 22:39: »Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.» Luuk. 6:31: »Ja niinkuin te tahdotte, että ihmiset tekisivät teille, samoin tehkää tekin heille.»
— Mahabharata: »Vihamiehillekin, jotka tulevat vieraina luoksemme, on oltava ystävällisiä; puu suojaa lehdillään miestä, joka sen kaataa.» — »Suostuessaan pyyntöön tai hyljätessään pyynnön ihmisen parhaana toiminnan ohjeena on suhtautua lähimmäiseen niin kuin itseensä.» — »Kaiken oikeamielisyyden ydin on tämä: kohtele muita niin kuin haluaisit kohdeltavan itseäsi. Älä tee mitään lähimmäisellesi, mitä et haluaisi lähimmäisesi sen jälkeen tekevän itsellesi. Aiheutettaessa mielihyvää tai tuotettaessa kärsimystä, tehtäessä muille hyvää tai pahaa, suhtauduttaessa pyyntöön myönteisesti tai kielteisesti oikeana menettelyn ohjeena on suhtautua lähimmäiseen niin kuin itseensä».
— Manun kirja: »Älä loukkaa toista, vaikka hän antaisi siihen aihetta; älä vahingoita ketään ajatuksin tai teoin; älä sanoillasi tuota kärsimyksiä lähimmäisellesi.» — »Älä ylpeile uskonnollisista teoistasi; anna köyhälle, mutta älä puhu lahjoistasi. Ylpeys tekee tyhjäksi uskonnolliset ansiot, kerskailu lahjojesi arvon.» — »Et voi korjata mitä et ole kylvänyt; kuten istutat puun, siten se kasvaa. »

http://www.teosofia.net/eriusk/aaltonen.htm

http://www.jeesus-on-herra.com/kirjoitukset/kirjesinulle.htm