Aamun avaus ja motto (ainakin itselleni):
Olen tänään sellainen,kuin haluaisin aina olla.
Piittaamatta pienistä vastoinkäymisistä,piittaamatta minuun kohdistuneesta kritiikistä,piittaamatta lääkärin kommenteista,vaikka hän taas varmaan väittääkin,että kuuloni palautuu ennalleen kunhan hoito tehoaa,piittaamatta siitä että ympärilläni oleva elämä kulkee kulkuaan,vaikka en itse siitä kuulekaan paljon mitään,tekemättä valitusta hoitovirheestä,vaikka siitä selkeä näyttö onkin,piittaamatta siitä, että en tulevaisuudessa kykenekkään enää oman ammattini harjoittamiseen,piittaamatta siitä mitä tulevaisuus tuo tullessan,miettimättä sitä,mitä elämä ilman kuuloa tuo tullessaan,ajattelematta mitään,miltä kuurous tuntuu,olematta katkera tulevaisuudesta sillä onhan minulla kuitenkin tulevaisuus kirjoitettujen ja luettujen sanojen maailmassa,ilman kuullun kuulemista,huuliltalukutaidon puuttumista,mutta viittomia opetellessa.Tässäkö on tulevaisuuteni?Siihen asiaan saan vastauksen tänään.Sen totuuden vielä kuulen jotenkin,mutta mitä siitä eteenpäin,sitä en tiedä,enkä kenties tule enää koskaan kuulemaankaan.Mutta kyllä elämä jatkuu,vaikkakaan ei sellaisena kuin sen olen mielessäni kuvitellut.
Olen tänään sellainen,kuin haluaisin aina olla.
Piittaamatta pienistä vastoinkäymisistä,piittaamatta minuun kohdistuneesta kritiikistä,piittaamatta lääkärin kommenteista,vaikka hän taas varmaan väittääkin,että kuuloni palautuu ennalleen kunhan hoito tehoaa,piittaamatta siitä että ympärilläni oleva elämä kulkee kulkuaan,vaikka en itse siitä kuulekaan paljon mitään,tekemättä valitusta hoitovirheestä,vaikka siitä selkeä näyttö onkin,piittaamatta siitä, että en tulevaisuudessa kykenekkään enää oman ammattini harjoittamiseen,piittaamatta siitä mitä tulevaisuus tuo tullessan,miettimättä sitä,mitä elämä ilman kuuloa tuo tullessaan,ajattelematta mitään,miltä kuurous tuntuu,olematta katkera tulevaisuudesta sillä onhan minulla kuitenkin tulevaisuus kirjoitettujen ja luettujen sanojen maailmassa,ilman kuullun kuulemista,huuliltalukutaidon puuttumista,mutta viittomia opetellessa.Tässäkö on tulevaisuuteni?Siihen asiaan saan vastauksen tänään.Sen totuuden vielä kuulen jotenkin,mutta mitä siitä eteenpäin,sitä en tiedä,enkä kenties tule enää koskaan kuulemaankaan.Mutta kyllä elämä jatkuu,vaikkakaan ei sellaisena kuin sen olen mielessäni kuvitellut.
Vastaukset 1
Vanhimmat
päivää sinullekkin ja voimia lääkärireissua varten!
Niin,sitten vasta ihminen alkaa miettimään elämäänsä,kun sairastuu vakavasti ja pysyvästi,että mitä se on ja miten elää eteenpäin kaikesta huolimata.Vaan kummasti sitä voimaa aina jostakin saa :)))