Olen lukenut mielenkiinnolla tätä palstaa ja täällä tuntuu olevan ihan asiallistakin porukkaa.. :)
Näi ollen haluaisinkin tiedustella sukupuolten väliseen "työnjakoon" ja paikkaan liittyviä asioita? Miten ortodoksit näkevät tasa-arvon / naisen & miehen paikan perheessä, seurakinnassa, yhteiskunnassa?
Laaja kysymys, mutta kiinnostaa siksi, että ortodokseilla naisen paikka esim. seurakunnassa on tarkemmin rajattu kuin luterilaisessa perinteessä (viittaan tällä esim. palstan aiempiin keskusteluihin) ja kuitenkin Neitsyt Marian asema on korkea sekä kunnioitettu.
Kysymys on sekava ja laaja, tiedän. Toivoisin kuitenkin vastauksia siihen sikäli kun siitä ymmärtää mitä ajan takaa. Kiitokset. :)
Näi ollen haluaisinkin tiedustella sukupuolten väliseen "työnjakoon" ja paikkaan liittyviä asioita? Miten ortodoksit näkevät tasa-arvon / naisen & miehen paikan perheessä, seurakinnassa, yhteiskunnassa?
Laaja kysymys, mutta kiinnostaa siksi, että ortodokseilla naisen paikka esim. seurakunnassa on tarkemmin rajattu kuin luterilaisessa perinteessä (viittaan tällä esim. palstan aiempiin keskusteluihin) ja kuitenkin Neitsyt Marian asema on korkea sekä kunnioitettu.
Kysymys on sekava ja laaja, tiedän. Toivoisin kuitenkin vastauksia siihen sikäli kun siitä ymmärtää mitä ajan takaa. Kiitokset. :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
olisi että harkitsisit nimimerkin vaihtamista, etteivät sekoittaisi sinua minuun, pliis, jooko ...!
"Naisen paikka seurakunnassa rajattu"... ....
Noh, noh.
Esim naispappeutta tässä viittauksessasi varmaan tarkoitat ?
Asia ei ole tasa-arvokysymys missään muodossa, enkä muutenkaan näe epätasa-arvoa ort-miesten ja naisten asemassa.
Joku muu saanee tarkentaa.
Miesten ja naisten tasa-arvo on lähinnä yhteiskunnallinen kysymys. Silloin, kun epätasa-arvoa ilmenee, niin kirkon tehtävänä on omalta osaltaa lievittää haitallisia seurauksia. Uskonnon tehtävänä on tasoittaa eroja ihmisten välillä yleensä, eikä joillakin osa-alueilla erityisesti.
oli tapana, että vaimo pani miehensä kunniapaikalle pöydän päähän, mutta itse huolehti talon asioista. Naiset olivat Karjalassa hirveän itsenäisiä ja tekivät kaikkia töitä, myös miesten töitä (paitsi metsästykseen ja eläinten teurastukseen he eivät osallistuneet). Miehet olivat paljon poissa kotoa savotassa, kauppamatkoilla, sodassa ym.
Samalla tavalla ortodoksinaiset menettelevät nykyäänkin kirkon asioissakin. Miehet ovat kunniapaikalla, mutta me hoidamme käytännön asiat ja pitkälti meidän vapaaehtoistyömme ansiosta seurakunnat pysyvät pystyssä. Neuvostoaikana naiset toimivat Venäjän kirkon tukipilareina, kun piispat ja papit olivat vankileireillä.
Miehet hyväksyvät naistensa aktiivisuuden, kun vain saavat päättää ns suurista linjoista. En ole koskaan kuullut kenenkään ortodoksimiehen esimerkiksi vastustavan vaimonsa työssäkäyntiä tai yhteiskunnallisia harrastuksia.
Eli pitää sitten paikkansa sanonta, että "Mies on perheen pää, mutta nainen on kaula, joka kääntää pään." :)
Näin ajattelinkin asian olevan, halusin vain tarkentaa. Kiitokset vastauksista ja anteeksi utelias999 kun käytin liian samanlaista nimeä. :)
Iloista syksynjatkoa!
Ortodoksisessa kirkossa miehillä ja naisilla on hieman erilaiset roolit. Vain mies voi olla pappi jne. Sikäli maallisesti ajatellen tasa-arvo ei välttämättä toteudu.
Sen sijaan hengellisellä ja henkisellä tasolla miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia ortodoksisessa kirkossa (tai ainakin siihen on ehdottomasti pyrittävä). Kristinuskoon kuuluvat erittäin oleellisesti lähimmäisenrakkaus ja kaikkien yhtäläinen arvo Jumalan edessä. Näin ollen esimerkiksi alistaminen on täysin kristinuskon vastaista.
Kaikella kunnioituksella ja epäröiden, mikäli mahdollista, niin tahtoisin kuitenkin, että naisesta puhuttaessa otettaisiin huomioon se, että kyse ei ole naisen asemasta ilman miehen asemaa, loogista, mutta että kyse ei ole asemasta pelkkänä sanana vaan kyse on ongelmasta... no itsestään selvää.
Kuitenkin.Lähtökohtanahan, mikäli on rehellinen tulisi käsittääkseni olla se, että sanotaan vajaavainen käsitys siitä, mitä on mies tai nainen, ja sitten perustellaan jotain asemaa, kuten juutalaisetkin teki.. eikö? No sittenhän joudutaan puhumaan myös siitä miten ymmärretään miehen asema ja olemus, ja jos oikein heikkomielisesti edetään niin puhutaan vain asemista, mutta mutta... voimmeko me miehet käsitellä tätä asiaa eli naisen asemaa ilman omia kaunojamme, harhakuvia, seksuaalisia tavoitteitamme, ja muita lukuisia asoita? Miten nämä sitten liittyvät naiseuteen tai naisen olemukseen, ja siten mahd. asemaan? Onko pohdittu muita asemia ennen kuin puhutaan naisen asemasta?Miksi ja eikö kirkko ole ikinä aliarvioinut naista? Onko naisella ketään ymmärtäväistä ja eläytyvää kuuntelijaa? Voiko kirkko sanoa mitään miksi naisen pitäisi palata tai sopeutua takaisin vanhoihin primitiivisiin naismalleihin, vastoin parempaa ymmärrystä? On ilmiselvää ettei kirkko osaa suhtautua naiseuteen tai naisiin. Sen näkee käytännössä nunnista ja mummoista, sekä suuresta osasta hurskaita miehiä. Tietyt ortodoksisuuden elävöittävät voimat on kahlittu tabujen ja siten kompleksien alle... Jos mummot ajavat pois nuoria naisia kirkosta huivin tähden, kyse ei ole vain typeryydestä ja hengen velttoudesta, vaan myös neurooseista! Tai se, että miehet projisoivat järjetöntä hengenperintöään alttarin helyihin... Jos ei kerran viimeinen vuosisata mitenkään muokannut miehen maailmaa sotineen,pankkitaseineen,jne... niin entäpä nainen? Mikäli kirkossa on kysymys vain ihmisistä, jotka haluavat, ja joille riittää sekä tarjoaa keskiaikainen elämäntapa riittävästi mahdollisuuksia, eivät tarvitse nykyaikaa, eivätkä luovaa henkeä! Yleensä sanotaan ettei historiasta opita mitään, eikä se yleensä opetakkaan meille mitään nykyhetken ongelmien ratkaisemisesta! Pitäisiköhän nähdä se, että kyse on myös yhtä paljon miehisyyden olemuksesta ja miehen maailman mullistuksista, ja siten myös pappeuden sekä asemien olemuksesta. Kyse on lopultakin siitä että miljoonien ihmisten ja planeetan tuhoamiseen johtava miehinen tie ja kulttuuri on tullut (ja tuli jo) omaan estämättömään loppuunsa kymmeniä vuosia sitten!