Toisinaan olen miettinyt sellaista asiaa, että jos Jumalaa ei ole, niin emme koskaan saa varmuudella tietää totuutta. Jos olemassaolomme lakkaa kuoleman koittaessa, niin ateistina elänytkään ei saa tietää olleensa oikeassa; hänen tietoisuutensa kun häviää olemattomiin.
Tämmöisen ajatuksen päätin kanssanne jakaa. Onko joku muu tätä aatellut? Mitä ootte mieltä?
Tämmöisen ajatuksen päätin kanssanne jakaa. Onko joku muu tätä aatellut? Mitä ootte mieltä?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Uskikset eivät saa koskaan tietää erehtyneensä.
Eivätkä kreationistit pääse tapaamaan todellisia esivanhempiaan viimeisellä tuomiolla.
Eivätkä ne ateistit saa tietää olleensa oikeassa, jotka eivät tiedä sitä jo nyt.
... tuhoutuu myös. Näin siksi, että se on kiinnittynyt fyysiseen ruumiiseen.
Muu olisi uskomatonta ja uskomattomien väitteiden esittäjien taakka on esittää uskomattomat todisteet.
kokeile sitä kotona. Siinä on todiste kuolemanjälkeisestä elämästä. Mutta, eikös olekin paljon uskomattomampaa ajatella että tietoisuus loppuu, koska sieluhan ei kuole ruumiin mukana.
sielut tunnistamaan toisensa ja millaisista merkeistä?
Entä jos sieluilla ei ole mitään tukirankaa tai kuorta, ja paljon sieluja ahtautuu pieneen tilaan, niin voivatkohan sielut sotkeutua toisiinsa?
tästä on hyvä aloitta:
http://www.qnet.fi/mpeltonen/rajakokemus.htm
Todisteet eivät ole käsitteenä sama kuin huuhaa.
Kompastuvat toisiinsa koomisesti, liki naurettavasti.
me ateistit jo sen tiedämme.
Tiedon turvin voimme satsata energiamme minkä itse kukin kokee tärkeäksi, ei tarvitse ventata kuolemaa päästääkseen samaan lopputulokseen uskiksen kanssa (uskonnosta riippumatta).
satsaamassa energiaasi.et sitten kuitenkaan onnistu tämän patempaan satsaukseen???vai kui on?
Eiköhän jokainen ateisti ole tuota miettinyt useampaankin kertaan. Sen kanssa on vain tultava toimeen.
Jotkut etsivät pelastusta kuolemanjälkeisestä elämästä, mutta minusta se on osoitus heikkoudesta, kyvyttömyydestä kohdata totuus. Ymmärrän toki halun kehitellä "pelastumisstrategioita", itsepetos kun on helppo tie onneen.
Hyvä, että olet alkanut itse miettiä asioita. Koita pitää mielesi avoimena kaikille näkemyksille ja muodosta itse oma käsityksesi asioista.
sama kuin piinaisi itseään sillä, että miten universumi tarkalleen sai alkunsa, mikä aiheutti alkuräjähdyksen (tai alun). Ei tuota voi saada selville, joten miksi kiusata itseään.
Samoin mitä järkeä kiusata itseään ajatuksella kuolemasta. Se tulee sitten kun on tullakseen. Kukaan ei ole vielä selvinnyt elämästä hengissä. Jotkut vain ahdistuvat elämän rajallisuudesta niin, että unohtavat elää. Filosofia sekin. Jotkut taas oikein odottavat kuolemaa, että pääsevät palvomansa jumalan luo. Tapa elää sekin. Toiset taas keskittyvät itse elämään.
Elämä on epävarmaa, mutta ei kai siinä mitään uutta ole. Samoin kuin ei siinäkään, että negaatiota ei voi todistaa (eli että jumalaa EI ole).
Miten niin emme saa tietää lopullista touutta? Jos se onkin tässä ja nyt, se mitä teemme juuri nyt ja miten toiset näkevät meidät?
Yhden ihmiselämän aikana emme kenties näe "totuutta", mutta osana ihmiskunnan kehitystä voimma olla osana etsimistä. Itse ainakin olen siihen tyytyväinen, en hamua suurempaa valaistumista elämässäni kuin onnelliset hetket, kun minulla todella on jokin tarkoitus ja tehtävä.
Elämä jatkuu, yksilöt tulevat ja menevät, saavat elämän jatkumaan (ja jotkut valitettavasti yrittävät estää sitä).
Kolmas mahdollisuus on se, että buddhalainen vaihtoehto on totta.
Jumalaa ei ole, eikä pysyvää sielua, mutta mieli jatkaa virtaamista kuoleman bardon kautta uuteen elämään, jolloin tosin muistot edellisestä elämästä häviävät.
Siis jälleensyntymien kiertokulku.
Mitäs jos tämä vaihtoehto onkin totta?
Aika monella nimittäin on muistoja edellisistä elämistä, minullakin.
Reippaita mietintähetkiä toivottaen, Buddhisti
ja jokainen voi keksiä tykönään lisää vaihtoehtoja mitä kuoleman jälkeinen aika voisi olla. Ei se silti tee siitä totta tai edes uskottavaa.
hindujen sielunvaelluksen ohella. En kuitenkaan usko senkään olevan totta, sen enempää kuin minkään muunkaan kuolemanjälkeisen elämän.
Kuitenkin nämä erilaiset sielunvaellus-teoriat olisivat kaikkein mieluiten totta. Onhan se aika karua, että yhtäkkiä vain lakkaan olemasta.
Tosin täytyy minunkin tunnustaa, että minulla on jonkinlainen outo muistikuva "muistosta" ollessani ehkä 1-2 vuotta vanha. Se tosin oli luultavasti vain muisto unesta, ikävä kyllä. Taidan kyllä pysyä pikkuhiukkasen agnostisuuteen taipuvana ateistina, ja pitää peukkuja pystyssä sielunvaelluksen puolesta.
En ole asiaa funannut enkä aio.
Eihän tämä ole mikään vastaus kysymykseesikään.
... niin kaikki uskovaiset, otetaan nyt esim. joku hurmahenkinen vanhoillislestadiolainen, voi elää onnellisena uskossaan kuolemaansa saakka, eikä hän koskaan saa tietää olleensa väärässä.
No mikäs siinä. Jos hän on todella onnellinen uskossaan niin hieno homma. Jos ei turmele uskollaan muiden elämää.
Hän ei joudu helvettiin sen takia että on "väärässä". Hän on oikeassa ja väärässä elämänsä aikana, ja muokkaa sitä milla tavalla eloonjääneet hänet näkevät.
Aivan...jos ateistit on oikeassa..ni uskovaiset vaan kuolee,eikä sen kummempia.
Jos taas uskovaiset on oikeassa...ateistit tulee pettymään aika paljon ym.
Jos taas hinduismi on oikeassa...uskovaiset kuolee tyytyväisinä.
Jos taas islaminuskonto on oikeassa...uskovaiset luokitellaan saman Jumalan palvontaan...ni ne kuolee tyytyväisenä.
Jos taas budhalainen uskonto on oikeassa...uskovaiset on pyrkineet hyvään elämään ja saavat hyvän osan seuraavassa elämässä.
Käy miten käy uskovaiset kuolee tyytyväisinä. Muilla se on riskaapeliä.