tekisi tänään mieli keskustella kanssanne häämielikuvistanne. Voitte joko muistella menneitä tai haihatella tulevia.
Minkälaiset häät siis haluaisitte, tai parisuhteenvahvistamissermoniat... tai onko koko touhu mielestänne turhaa?
Herkisteltiin jo hautajaisissa morsiuskimppumuisteluilla... siitä on hyvä jatkaa.
*hyräilee mielessään Saku Sammakkoa ja antaa ajatustensa leijua aiheessa, tyllin tavoin...;)) *
PS. oletan että jokinen sinäkin vastaat *IRWISTYS* ;)
Minkälaiset häät siis haluaisitte, tai parisuhteenvahvistamissermoniat... tai onko koko touhu mielestänne turhaa?
Herkisteltiin jo hautajaisissa morsiuskimppumuisteluilla... siitä on hyvä jatkaa.
*hyräilee mielessään Saku Sammakkoa ja antaa ajatustensa leijua aiheessa, tyllin tavoin...;)) *
PS. oletan että jokinen sinäkin vastaat *IRWISTYS* ;)
Vastaukset 24
Vanhimmat
Hehheh. Vähän takaperoisesti tässä mennään, ensin haudataan ja nyt vihitään.
Pitää miettiä rauhassa. Odota. Ei kai kirkossa kuitenkaan.
Parasta funtsia jo sitä seuraavaakin siirtoa, millaiset ristiäiset haluaisit itsellesi. Rippijuhlien jälkeen...
varmaan mun kohdalla enää, mut jos naimisiin vielä menisin, niin ihan rauhallisesti vain todistajien läsnäollessa sitoutuisin omaan kultaani ja ilta vietettäis yhdessä saaristossa aaltoja kuunnellen. Ei minkäänlaisia hilupippaloita. Ne mä elin jo kerran. Mä kyllä luulen etten niin pitkälle enää koskaan mene, kun tuntuu tän nykyisen kans olevan hyvä näinkin.
No, ennen häämielikuvia tulee muodostettua hänestä monenlaisia kuvia ja odotuksia ja toiveita tietty. Häämielikuva on sitten kooste näistä.
-Minkälaiset häät siis haluaisitte, tai parisuhteenvahvistamissermoniat... tai onko koko touhu mielestänne turhaa?-
Siis kumpi vai kampi, ei ymmärrä ?
Edelleen haluaisin aivan samanlaiset, perinteiset häät seremonioioineen, kuten taannoin olivat olleet. Paitsi, että mitään häähakuisuutta ei tasan ole.
... lisäsin vain tuon sermoniajutun... kun kaikki eivät kuulu kirkkoon, ole kristittyjä ja siksi vietä traditionaalisia häitä vaikka juhlia haluaisivatkin.
Setä voisi tietysti kokemattomuuden syvällä rintaäänellä tähän jotakin laittaa.
Häät aloitettaisiin pelkokerroin tyyppisillä tehtävillä.
Siihen osallistuivat hääparin lisäksi myös kaikki vieraat. Pudotuskisana niin, että enintään puolet porukasta jää jäljelle.
Ensin vaikka vedettäisiin narulla laivan kölin ali avaamattoman kaljapullon kanssa.
Toiseksi voisi olla joku klassinen pässinpallien purenta naisille. Miehille vaikka raakaa mustekalaa.
Kolmanneksi olisi vaikka avaimien etsimistä nurmikolla kontaten tauottoman jäkätyksen saattelemana.
Vihkiminen tapahtuisi vain, jos sekä sulhanen että morsian olisivat pelissä vielä mukana.
Pudonneet vieraat voisivat kyllä tulla sitten mukaan, kun pelottavin vaihe seremoniasta olisi ohi.
Ei ikinä prinsessahäitä.
mutta LUOTAN siihen, ettei Jokinen lue vastausta ennenkö on läväyttänyt myös omansa framille!
Hassulta tuntuisi se, että Jokisen kanssa järjestäisimme jonkinlaisen sitoutumisseremonian. Tämän sitoutuneempia, kuin mitä nykyisin olemme, emme mielestäni voisi olla.
Oikeastaan vierastan tuota sitoutumis sanaa. Minusta kun on enneminkin niin, että juhlaa on jokainen arjen päivä jonka täydestä sydämestään toisen kanssa jakaa... nimenomaan ilman sitä, että toinen pitää sitä itsestäänselvyytenä kun on joskus kymmenen vuotta sitten niin tullut luvattua.
Oikeastaan ainut asia, mitä ehkä haluaisin olisi se, että Jokinen suunnittelisi minulle sormuksen ;))))) Sellaisen jonka jokainen viiva ja kiemura sisältäisi merkityksiä jotka vain me jokisen kanssa ymmärrettäisiin :-D En sentään oleta, että hän sen itse takoisi, sen verran kohtuullinen nainen olen.
*varmaan siinä sormuksessa olisi piirakankuvia kun kerran olen Jokisen Eväs;)) *
Luulen että keksisimme miljoona parempaa syytä juhlia kuin häät. Voisimme juhlia ystävien kanssa vaikka tuhannetta jaettua yötä tai viettää lumienkelintekopuutarhajuhlia tai pimeän yön valojuhlaa tai....
On mukavampaa juhlia ystävien kanssa yhdessä kuin olla juhlakaluna!
Kaikki natsasi. Sormuksen suunnittelukin onnistuisi varmaan.
Ja just ei mitään kaavoja vihinnälle. Säälittää ne pienet morsiusneidotkin joskus...
Miksi kaikki 'juhlat' ovat aina kaikkea muuta kuin juhlaa? En pidä niistä.
nykyinen "suhteeni".:/ (avioliittoni) päättyisi, en i k u m u a l i m a s s a menisi vihille seremonioilla enkä ilman.
Inhosin jo aikoinaan omia häitäni, sen joutavan hässäkän takia ja eikä edes tanssihäitä ollut..:(
ps. ethän sie vaan kosinut jokista äsken...:))
toivoisi toisen suunnittelevan itselleen Sormuksen ole kosinta?
Vai onko?
*pyörtyy kops*
luojatänneenäämitäänuskallakoskaankirjottaa....
Parastas vaan, johdonmukaiseen tyyliisi.
pyörry ystävä hyvä....en mie tarkottanu sitä pahalla, ihan kurillani lisäsin...voivoi mitä mie taas sanoin..anteeksi!!!
Kyllä mie siulle soisin sen sormuksen ja muutakkii kulttoo...olet sie niin rakas tuolle jokisellesi..:))
Vaikka minulla on tänään selvästi puheripuli ja yritin tosissani tätä naimisiinkukkuu avaustakin miettiä, niin ei tule mitään. En kerrassaan pysty kuvittelemaan meneväni enää naimisiin. Ja ne ensimmäisetkin kukkuut olivat semmoiset tyypilliset 70-lukulaiset parissa viikossa kokoon harsitut intianpuuvillamekkobileet, joissa idea oli muotomenoja tärkeämpi. Sitä pitkää käytävää astellessani tosin olin vähällä vilkuttaa kavereilleni, joita en ollut nähnyt pitkään aikaan. Hääpäivä on ollut myös niitä harvoja päiviä elämässäni, jolloin olen hymyillyt. Ja koska en ollut moista manööveriä juuri harjoittanut, niin poskilihakset olivat seuraavana aamuna pirun kipeät. Ja siitä ymmärsinkin, että se ei ole meikäläisen juttu.
Meidän vaikka leikisti naida, ettei:
-Hääpäivä on ollut myös niitä harvoja päiviä elämässäni, jolloin olen hymyillyt. Ja koska en ollut moista manööveriä juuri harjoittanut, niin poskilihakset olivat seuraavana aamuna pirun kipeät. Ja siitä ymmärsinkin, että se ei ole meikäläisen juttu.-
Olen aina pyrkinyt ystävää auttamaan, käänny luottamuksella tarvittaessa puoleeni.
varmasti totinen ja hapan..ainakin mulla jäi tunne että kaikki vain tapahtui ja eikä minulta oltu kysytty mitään..:/
yksintein koko perhettä vastaamaan.Sillenhän se perheen välinen viestintä pyssyy virkeänä, kun täällä kokoontuu:-)
Pittää olla isot häät ja mieluusti rikas suku.
Sinäkin täällä. Kiva.
Hei vaan, poika.
Mitä kuuluu? Lähetäänkö verkoille iltamassa?
Juu, rahaa olla pitää.
Mennään vaan. Täti ja nato tästä vielä puuttuu.
Tulihan tämä vähän äkkiä, sanktiokirjoituksen makua. Kääk.
Luulen että nainen kulkee näissä häävalmisteluasioissa aina askeleen pari miehen edellä. Piitkän askeleen. Mutta mitäpä mies ei tekisi hääyön eteen.
Häävieraita en haluaisi. Seurakunta vaietkoon siinä tilanteessa. Eikä silläkään ole merkitystä missä cv:t niitataan yhteen, ilmassa tai vedessä tai hautamontussa yäk!
Ensimmäisen tapaamisen voisi lavastaa uusiksi ja lisäksi jotain mistä on yhdessä haaveiltu. Mennyttä ja tulevaa. Kaikkea kivaa.
En minä tiedä. Hitto, ei kai häitä koskaan yksin suunnitella! Paitsi joku torapari.
...ja kun en saanut lukea Evääni juttua ennen kuin kirjoitan jotain itse. Nyt sen luen ja reagoin...
niin kai sitä voi lavastaa sitten noita hääöitäkin milloin milläkin kaavalla...
jos siltä tuntuu...
*kuvittelee itsensä esittämässä neitseellistä ja viatonta* ;))))
häihin verrattuna. Yksi moka lajiaan riittää viisastuneelle.
Odottelen ensin Massen vastausta, aletaanko ensin seurustelemaan vai mennäänkö suoraan asiaan?