Selittäkää tyhmälle mikä logiikka on siinä, kun Raamatussa sanotaan, että "Jeesus kuoli (uhrattiin surmaamalla) meidän syntiemme tähden". Minä en tätä lauseketta tajua...en sitten millään! Kuulostaa ihan marttyyrikuolematouhulta, joita tuolla Lähi-Idässä tänäkin päivänä harrastetaan, mutta hieman eri tavoin.
Hyvät selitykset tarpeen
Agno-Aapeli
16476
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Syytön, synnitön, puhdas Jeesus syntyi välimieheksi pyhälle Jumalalle vapaasta tahdostaan sovittamaan /poistamaan Isän silmistä meidän, syntiinlangenneen suvun pahat teot, synnit ja rikokset..
Kas Pyhyyteen ei millään kuulu synti, syntinen liha. Jumalassa ei sellaista ole, eikä HÄN
kirkkauden Taivaan ilmapiiriin syntiä ota vastaan.
Ainoastaan heidät, joissa on Jeesuksen veren merkki eli vain puhdistetut sinne pääsevät..
Raamatussa : "Jumala oli Kristuksessa
(Pyhän Henkensä kautta) ja sovitti maailman itsensä kanssa, ettei meille lueta syntiä"
Kirjoitinkohan ymmärrettävästi ??????
Jatkan edelliseen
Siis meidän oma "liha ja veri" ei pääse taivaaseen, mutta meissä on Jumalan puhaltama iankakkisuushenki. Siis iankaikkisuus ihminen
pääsee taivaaseen Jeesuksen sovituksen ansiosta..,
kun uskoen otamme Hänet vastaan sydämeemme, elämäämme. On muuten ihana, tunnettava, elämänikäiseksi tarkoitettu tila .
mitenkä se sitte, jos isä, poika ja pyhähenki on kaikki Jumalan eri "puolia", niin sittenhän Jumala, niin kuin syntyi maanpäälle ja sitten se niin kun lupas itelleen, että se kuolee ristillä ihmisten puolesta eräänlaisena uhrilahjan itselleen... eihän siinä ole mitään logiikkaa! onkohan sillä jonkin asteista persoonallisuuden jakautumista?
tähän vain että: ei.
Isä, on sama kuin "Alussa JUmalan henki liikkui vettenpäällä
poika on Jumalan henkäytyksestä syntynyt Jeesus
joka; Jumalan Henki hänessä koko ajan puhui, mitä hänen oli sanottava ja teki hyvät ihmetyöt hänen käskysanallaan.
Jeesus selviytyi synnittömänä ristille asti. Siellä hänen päälleen kaadettiin maailman syntikuorma. Näin hän sovitti meidän iankakkisuusolentomme synnittömiksi.
Hän näytti kuolevan, mutta tuonela ei voinut häntä pidättää, koska hän itse oli synnitön,
Ja hän nousi ylös Isän Jumalan tykö kirkastettuna ja SAI KIRKASTETUN RUUMIIN,
näin on kolme, jotka pitävät yhtä taivaassa:
1. Taivaassa Isä Jumala,
2. (Kristuksen:) Henki
3. Poika Jeesus ( = Sana).
*
Onko sinusta ihme, että sinussa on
henki,
sielusi on veressä, ja
ruumis,
SIIS KOLME YHDESSÄ.
Pyhähenki
Kirjoitit: >>mitenkä se sitte, jos isä, poika ja pyhähenki on kaikki Jumalan eri "puolia", niin sittenhän Jumala, niin kuin syntyi maanpäälle ja sitten se niin kun lupas itelleen, että se kuolee ristillä ihmisten puolesta eräänlaisena uhrilahjan itselleen... eihän siinä ole mitään logiikkaa! onkohan sillä jonkin asteista persoonallisuuden jakautumista?
Aluksi Jumala tehdessään ihmisen laittoi hänet puutarhaansa, että hän eläisi siellä vain yhden naisen, eevan kanssa.
Paratiisissa oli puu josta ei ollut lupa syödä.
Ihmiset pettivät Jumalan luottamuksen, ja käärmeen houkuttelemana söivät siitä puusta vaikka heitä oli kielletty.
Jumala suuttui heille, ja heitti heidät tähän maailmaan, ja ihmiset alkoivat lisääntymään, mutta nainen sai rangaistukseksi synnytyksen tuskat ja kuukautiset, ja mies pelloilla raskasta työtä, kun pelto tuo siihen kiviä maaperästä.
Ihmiset lisääntyivät, mutta pahuuskin lisääntyi, niin ,että Nooan aikana Jumala oli saanut ihmisistä tarpeekseen, vihastunut ja päätti hävittää kaikki lukuunottamatta Nooaa joka oli hurskas ja pelkäsi Jumalaa.
Senkin jälkeen ihmiset lisääntyivät, mutta heissä on pahuutta, josta Jumala ei pidä heissä, ja se on se että puuttuu Jumalan kirkkaus ihmisistä.
Kauan he saivat sitten taas vain olla, mutta sitten hän kuuli korviinsa Israelista huudot, jotka huusivat häneltä apua, ja katsoi sinne ja päätti pelastaa ihmiset, jotenkin erotella niistä joitakin jotka pelastuisivat.
Israel sai lähteä Egyptin orjuudesta, mutta autiomaassakin nämä niskoittelivat ja vihastuttivat taas Jumalaa.
Sen takia Israel joutui kulkemaan autiomaassa 40 vuotta, ennenkuin he pääsivät maahansa.
Sitten Jumala lähetti ihmisille Jeesuksen, oman poikansa, jonka oli määrä kärsiä niiden puolesta jotka uskoisivat Häneen, ja heidän syntejänsä ei sitten tuomittaisi rikkomusten mukaan vaan he pääsisivät Jumalan luokse.
Usko on iso lahja, jonka anova saa lahjaksi Jumalalta.
Auttaisiko jos tämän toisi vähän niin kuin lähemmäs todellisuutta, tähän meidän aistein havaittavaan maailmaamme?
Oletetaan tilanne: On Iso Pomo, sanotaan nyt vaikkapa Mafian johtaja. Hänen perheeseensä kuuluu Niskoittelija.
Niskoittelija on mokannut. Hän on kavaltanut rahaa perheeltä. Häntä odottaa julma kuolema betoniseinään muurattuna rangaistukseksi rikoksestaan. Betoninvalajat jo lähestyvät Niskoittelijan kerrostaloasuntoa. Jännitys tiivistyy. Niskoittelijalla on Vaimo, joka rakastaa häntä kovin. Vaimo soittaa uudella kännykällään (Nokia 6102) Isolle Pomolle ja tarjoutuu tulla muuratuksi betoniseinään armaan miehensä sijasta. (Vähän poliittisesti korrektia sukupuolinäkökulmaa tähän; miksipä ei "Pelastaja" voisi hyvinkin olla nainen, emmehän elä Uuden Testamentin aikoja.)
Iso Pomo suostuu, koska hänelle on samantekevää, kuka kärsii, kunhan joku kärsii. Hän siis antaa muurata Vaimon betoniseinään, johon tämä tuskallisesti kuolee. Kaikki hyvin, rikos on sovitettu.
Tätä on kristinusko. Joko ymmärsit?
Kylläpä oli kaunis tarina! Ihanaa, että Jumala salli sovitusuhrin, ja siten pelasti meidät karmealta Helvetin tulelta, jonka Hän on armossaan luonut syntien tuhoamiseksi ja syntisten kidutukseksi, jotta synti ei pääsisi turmelemaan Taivasta! Jumala todella on rakkauden ja armon Jumala! Kyllä Jumala Kaikkeuden Herra Jeesus Kristus on suunnitellut kaiken alusta asti niin ihanan täydellisesti, että jokainen ymmärtää Hänen suunnitelmansa ja pelastuu!
Jumalan ajatukset eivät ole ihmisten ajatuksia, eikä ihmisen pitäisi ajatuksissaankaan korottaa itseänsä liian korkealle. Jumala on ihmiset luonut henki, joka on antanut ainoan poikansa, että ihmisillä olisi tie pelastukseen. Ja tänäänkin monet ihmiset ottavat pelastuksen vastaan, ja lähtevät seuraamaan Jeesusta!
Ei ole Jumalan syy, jos ihmiset ovat pahoja, ajatuksin, sanoin, teoin ja/tai laiminlyönnein.
Kaikille on kerrottu evankeliumi, ja jokainen joka uskoo pelastuu.
>>>>>>
Jumala on ihmiset luonut henki, joka on antanut ainoan poikansa, että ihmisillä olisi tie pelastukseen.>>>>
Tästä minulla tuleekin mieleen eräs tarina.
Olipa kerran yksinvaltias, joka vihastui erään kaupungin asukkaille, koska nämä olivat rikkoneet hänen käskyään. Niinpä itsevaltias päätti rangaista kaupunkilaisia ja levittää HI-viruksen heidän keskuuteensa. Ja ei aikaakaan, kun jokaisella kaupungin asukkaalla oli HIV. Asiaa pahensi vielä se, että kaupungissa ei ollut mitään lääkkeitä tautia vastaan.
Mutta itsevaltiaalla oli holvissaan HIV-lääkkettä. Sitä oli niin paljon, että varmasti jokaiselle kaupungin asukkaalle olisi riittänyt. Kuningas päättikin nyt jakaa kaikki lääkkeensä ilmaiseksi kaupunkilaisille sillä ehdolla, että he myöntäisivät hänen olevan armelias ja rakastava.
Osa kaupunkilaisista otti lääkkeen innolla vastaan huutaen ylistystä yksinvaltiaalle: "Oi Hallitsijamme, kuinka armelias ja rakastava Sinä oletkaan. Olet osoittanut mitä suurinta rakkautta pelastamalla meidät tästä väistämättömästä tuhosta! Otamme lahjasi kiittäen vastaan!"
Jotkut kaupunkilaiset olivat kuitenkin epäileväisiä ja he kyseenalaistivat yksinvaltiaan toimet: "Mikäs rakkauden teko se on, että ensin itse luot huonot olosuhteet ja sitten vapautat niistä tietyillä ehdoilla? Mitä lapsen pitäisi vastata väkivaltaiselle isälle, joka kysyy nyrkki pystyssä: 'Rakastatko minua, koska en lyö sinua?'
Jos olisit armahtanut meidät käskyn rikkomisesta ilman HIV-epidemiaa tai jos olisit antanut lääkeen meille ehdoitta, pitäisimme sinua rakastavana ja armahtavana, mutta nyt pidämme sinua moraalittomana nilviäisenä emmekä tahdo olla kanssasi missään tekemisissä. Ennemmin kärsimme tautimme kanssa."
Yksinvaltias tuohtui ja paheksui häntä kritisoivia kaupunkilaisia ja ei antanut heille lääkettä. Sen sijaan niille, jotka myönsivät hänen olevan rakastava ja armahtava, hallitsija antoi lääkeen, kuten oli luvannut.
Hieno tarina, tuli mieleeni mafia, jonka "hyväntekijä" antaa niitä lääkkeitä.
Kuitenkin joku hallitseva ihminen, koska Jumala on henki eikä hänellä ole ihmisten ajatukset.
Tarina!? Kuinka kiero teidän maailmanne oikein on? Jos meidän ukko antaisi mulle hivin ja sen jälkeen pihtaisi lääkettä niin kauan, että vannon rakastavani sitä niin se olisi vähintään sadistista ja ihan helvetin kieroa!
Tuo mafia tarina oli vähintään yhtä kamala. Oikeasti! Teidän mielenne on kieroutunut ja te olette kaukana siitä armahtavasta ja rakastavasta Jumalasta joka ei missään nimessä tartuttaisi jotain Hiviä kehenkään! Kuunnelkaa mitä te puhutte!
Luin, kiitosta vaan, yllä olevan ketjun... Maalasitte kovin ankaran ja sadistisen kuvan Jumalastanne. Eikä tuo todellakaan selittänyt minulle yhtään mitään: niistä en löytänyt yhtään järkevää, loogista näkökulmaa. Tai sitten en yksinkertaisesti kykene näkemään sitä sieltä... Millainen Jumala rankaisisi synnitöntä (syytöntä) kaikkien syntisten puolesta? Kuulostaa hyvin epäreilulta. En minäkään antaisi tukkapöllyä lapselleni, joka ei ole mitään pahaa tehnyt, vaikka hän siihen sisaruksensa puolesta eteeni tulisi.
Toiseksi kaikki nuo vanhat tarinat...esim. juuri Edenistä, sen ensimmäisistä asukkaista, tuosta kuuluisasta omenapuusta ja puutarhan käärmeestä, nehän ovat tietystikin vertauskuvallisia, kuinkas muuten? En vain osaa ajatella kyseistä tapahtumaketjua kyllin järkevällä ("korkealentoisella") tavalla, jotta osaisin mitenkään sijoittaa siihen jonkin jumalallisen näkökulman ja korkeamman älyn. Minusta tuo tarina onkin vain pelkkä tarina, satu, jonka ihminen/ihmiset on kehittänyt ja se on jäänyt elämään sukupolvilta toisille. Ja enhän minä Joulupukkiakaan enää niin kovin vakavasti ota.
Mielestäni, jos Jumala todella olisi olemassa ja me syntiset jonkinlaisessa todellisessa vaarassa joutua kadotukseen, Jumalan olisi jo aika panna valttikortit pöytään puolestamme ja tehdä jotain konkreettista, jotta nykyihminenkin tajuaisi mistä oikein on loppujen lopuksi kyse - miten paljosta. Tuskin se Hänen viisaudellaan kovin vaikeata olisi. Minusta on aivan naurettavaa, että asia olisi näin yksiselitteinen: "jyvät" Taivaaseen, "akanat" Helvettiin, tuosta noin vaan, that´s it, ilman mahdollisuutta sovittaa itse syntinsä. Ja missä menee raja? Syntiäkin on mielestäni niin kovin eri asteisia. En minä nyt pikku varkautta nälkäänsä panisi samalle asteikolle murhan kanssa.
No entä sitten tämä sokea usko ja luottamus jonkin korkeamman (ja nimenomaan ankaran, mutta rakastavan = suuri ristiriita) voiman olemassaoloon. Miten Jumala kaikessa viisaudessaan voisi antaa tuon asian olla noin hankala ja vaikeatajuinen? Ja miksi hän ei puutu vääräuskoisten (epäjumalia palvovien) touhuun lainkaan ohjaamalla heitä oikeaan suuntaan, vaan on antanut jo vuosituhansia menon jatkua ja paisua. Uusia lapsia syntyy "vääräuskoisille", jotka viattomina kasvatetaan jo tuohon "väärään uskoon". Ei loogista lainkaan. Mikä heidät pelastaa?
Vaikeita ovat uskonasiat. Minusta tuntuukin, että se on vain sellaista romanttista ajattelua jonkinlaisesta suuresta hahmosta, joka lopulta ottaa meidät syliinsä ja hellään huomaansa. Tällainen romantisointi on ihmiselle niin kovin luontaista: uskoa parempaan, toivoa päivistä, jolloin kaikki on hyvin - ja pahakin saa lopulta palkkansa.
Olettekos koskaan ajatelleet miksi esim. Jumalaa kutsutaan kristinuskossa (ja lähes kaikissa muissakin uskonnoissa se mielletään) miespuoliseksi? No, se on tietty vain pieni yksityiskohta, mutta minusta sekin on merkittävä, kun ajatellaan tätä tarinaa, sen syntyä jne. Psykologisesti mielenkiintoinen pointti sekin tarinan kestävyyden ja uskottavuuden kannalta. Loogisempaa olisikin Jumalan olla nainen, koska naarashan se Maan päälläkin synnyttää elämää. Vielä loogisempaa oli tietysti, että Jumalakaan ei olisi yksineuvoinen, vaan heitä olisi kaksi.
No, joo. Löpinäähän tämä vain, mutta silti vaikea asia tajuta ja vielä vaikeampi näillä tiedoilla luottaa ja uskoa koko hommeliin.
Minä ajattelen tällä tavalla, että ei kannattaisi arvostella Jumalan tekoja, koska hän on enemmän kuin kuolevainen ja rajallinen ihminen, hän on henki joka on luonut ihmisen.
Raamatusta luin tästä: Luuletteko että olen kaltaisenne? Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne.
No minä taas näen sen niin, ettei Jumala sitä lainkaan pahana pitäisi, jos hänen oma luomuksensa hieman äityy arvostelemaan Häntä, hänen tekojaan tai tekemättä jättämisiään. Kritiikki kun ei ole sama asia kuin selän kääntäminen.
Ja sitten tuo Raamattu... Minä en voi ottaa sitä vakavasti, koska se on vain ihmisten kirjoittama. Ihminen ei ikipäivänä pystyisi olemaan värittämättä asioita, tapahtumia jne, eikä olla lisäämättä tarinoihin omiaan - ei ikinä, se on ihan psykologinen fakta! Toiseksi, hyvin suuri osa Raamatun tarinoista ei edes ole ensikäden "tietoa", vaan muilta kuultua tai jopa perimätietoa. Joten Raamatun lainauksille minä annan piupaut. Varmasti Raamattu perustuu osittain tositapahtumiin, mutta miten löyhästi, siitä ei ota kukaan selvää.