[http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=2242
19.09.2005
Kuva: Daniel Reichart.
Universumin äärillä räjähti
Lähes 13 miljardia vuotta sitten eräs ensimmäisistä massiivisista tähdistä räjähti. Räjähdyksen gammavälähdys matkasi halki avaruuden ja osui tässä kuussa (syyskuussa 2005) NASAn Swift -satelliitin mittareihin. Kaukaisin koskaan havaittu räjähdys oli rekisteröity.
Itse asiassa välähdyksen etäisyyden määrittämiseksi käytettiin SOAR -observatorion (Southern Observatory for Astrophysical Research) maanpäällisiä kaukoputkia. Räjähdyksen punasiirtymäksi saatiin 6,29. Luku kertoo, kuinka paljon säteilyn aallonpituus on ehtinyt universumin laajenemisen takia venyä matkalla tänne. Samalla se siis kertoo etäisyyden. 6,29 tarkoittaa 12,6 miljardia valovuotta. Tämä on pitkä matka 13,7-miljardin vuoden ikäisessä universumissa, jossa näkee teoriassakin vain 13,7 miljardin valovuoden päähän.
Yhdysvaltalaiset tutkijat Don Lamb ja Daniel Reichart todennäköisesti juhlivat havaintoa, sillä Chicagon yliopiston tiedote kertoo heidän ennustaneen jo vuonna 1999 Swift -satelliitin havaitsevan kaukaisia gammavälähdyksiä (gammapurkauksia eli GRB:tä). Muut tutkijat olettivat välähdyksiä havaittavan vain punasiirtymillä 2 - 3. He näet arvelivat, että universumin ensimmäiset tähdet eivät olleet niin massiivisia, että ne olisivat räjähtäneet gammavälähdyksen kera.]
Ehtiikö 13.7 mrv. ikäisessä universumissa, 13 mrv. vuotta sitten räjähtänyt tähti muodostua / sitten räjähtää?
tämän kaiken olisi pitänyt tapahtua 700 vuoden aikana?
jatkoksi aiheeseen liittyvää tekstiä ->
[ Uusimpien tutkimusten myötä universumin ikäarviot ovat lyhentyneet ja ovat viimeisten arvioiden mukaan n. 13,7 miljardia vuotta. Maapallon iäksi sanotaan 4,6 miljardia vuotta, mikä tarkoittanee aikaa, jolloin se oli saavuttanut nykyisen kokonsa ja sen kuoren jähmettyminen alkoi. Auringon arvellaan 'syttyneen' n. 5 miljardia vuotta sitten, eli saavuttaneen sellaisen koon ja kehitysvaiheen, jossa ydinreaktiot voivat alkaa. Paljonko aikaa kului Auringon ja planeettojen kehityksessä tätä edeltävään vaiheeseen, jolloin ne teorian mukaan tiivistyivät avaruuden pölystä ensin pieniksi kasautumiksi ja kasvoivat vähitellen nykyisiin mittoihinsa, siitä lienee vain arveluja.
Nykykäsityksen mukaan tähtien elinkaari on useimmiten miljardeja vuosia. Auringon sanotaan olevan nyt, noin 5 miljardin vuoden ikäisenä, kehityksensä puolivälissä, eli sillä olisi vielä jäljellä toiset 5 miljardia vuotta ennen sammumistaan. Sen koko elinkaari olisi siis noin 10 miljardia vuotta.
Koska lähes kaikkien kaasuja raskaampien aineiden uskotaan syntyneen vasta ns. supernovaräjähdysten eli ensimmäisen sukupolven suurimassaisten tähtien kuolemisen seurauksena, tulee ongelma siitä, että kaikki näitä aineita sisältävät planeetat, olkoot missä päin universumia hyvänsä, ovat voineet syntyä vasta kauan ns. Big Bangin jälkeen. Seuraavien tähtisukupolvien ja planeettakuntien kun on täytynyt hitaasti kehittyä siitä avaruuspölystä, mitä supernovaräjähdyksistä on jäänyt jäljelle. Tosin suurten tähtien uskotaan olevan lyhytikäisempiä kuin pienten, koska ne kuluttavat polttoainettaan kiivaammin. Niidenkin ikä on kuitenkin vähintään 10-15 vuosimiljoonaa.
Uusien tähtien syntymisnopeus on kiinni mm. ympäristössä olevan materian määrästä, joten - materian epätasaisesta jakautumisesta johtuen - se koko maailmankaikkeudessa lienee keskimäärin huomattavan hidasta. Toisaalta alueilla, joilla sopivaa pölyä on paljon, niitä uskotaan syntyvän verraten nopeasti, esim. Linnunradassa jopa vuosittain. Syntymisnopeuteen arvattavasti vaikuttaa myös tähtienvälisen pölyn laatu eli sen sisältämien raskaampien ainehiukkasten määrä. Tämä taas riippuu mm. galaksin iästä; vanhemmissa on todennäköisesti enemmän raskaita hiukkasia.
Milloin sitten ensimmäisen sukupolven tähdet syttyivät? Tiede -lehti 2/2003 kertoo Linnunradan ensimmäisten tähtien syttyneen n. 15 miljardia vuotta sitten. Tämä tieto on kyllä hieman vanhentunut, mikäli kaikkeuden äskettäin 'varmistettu' ikä - kuten uutiset kertovat - on 13,7 miljardia vuotta. On jo sinänsä arvoitus, miten alkuräjähdyksen vety- ja heliumkaasut yleensä voivat kasaantua tähdiksi; nehän ovat kaikkein keveimpiä alkuaineita. Vesihöyrykin tarvitsee pölyhiukkasia voidakseen muodostua sadepisaroiksi, ja kaasumaisten planeettojen (kuten Jupiter ja Saturnus) keskellä uskotaan olevan raskaammista aineista muodostunut ydin.
Galaksien pyörimisliikkeen taustalla olevien pyörrevoimien uskotaan vaikuttaneen jo alkuräjähdyksessä ja saaneen aikaan materian kasaantumista. Keveydestään johtuen kaasuhiukkaset eivät kuitenkaan kovin hanakasti vedä toisiaan puoleensa, joten riittävän gravitaatiovaikutuksen muodostumiseen niitä tarvitaan suunnaton määrä laajalla alueella. Tästä johtuen hiukkasten liike keskustaa kohti on äärettömän hidasta joten myös tähtien muodostumisen uskoisi olevan hyvin hidas prosessi. Nykyiset tähdet sisältävät raskaita aineita vain hivenen, eli prosentin sadastuhannesosista neljään prosenttiin. Toisen sukupolven tähdet sisälsivät niitä vielä huomattavasti vähemmän - todennäköisesti alle prosentin sadastuhannesosan - joten vasta usean (tai ehkä usean kymmenen) tähtisukupolven jälkeen niihin oli rikastunut riittävästi raskaita alkuaineita maan kaltaisten kiviplaneettojen muodostumiseksi.
Kauanko tämä prosessi vei aikaa? Emme tiedä, mutta voimme silti hieman spekuloida: Oletetaan, että toisen sukupolven tähdissä raskaiden aineiden pitoisuus olisi ollut alle nykyisin havaitun pienimmän arvon eli prosentin sadastuhannesosan. Oletamme edelleen, että pitoisuus olisi tuplaantunut aina seuraavassa sukupolvessa. Tällöin tarvittaisiin n. 15 tähtisukupolvea, jotta raskaita alkuaineita olisi rikastunut alle 1 prosentin tuntumaan, kuten esim. Auringon tapauksessa on laita. Yhden sukupolven iäksi voisimme kuvitella keskimäärin vaikkapa vain 300 miljoonaa vuotta, eli 1/30 Auringon arvioidusta iästä. Aikaa kuluisi näin ollen n. 4-5 miljardia vuotta.
Jos siis oletamme universumin iäksi tuon 13,7 miljardia vuotta siitä seuraa, että noin 4-5 miljardin vuoden kuluttua alkuräjähdyksestä olisi ollut riittävän monta tähtisukupolvea ja supernova-leimahdusta tuottaakseen tarpeeksi raskaita aineita ensimmäisten planeettakuntien muodostumiseksi. Näiden kehittymiselle jäisi siis aikaa n. 9 vuosimiljardia josta 2-3 mrd/v menisi niiden varsinaiseen muodostumiseen ja ehkä 1 mrd/v planeettojen jäähtymiseen ja elämälle suotuisten olosuhteiden kehittymiseen. Vanhimmissa planeettakunnissa jäisi siis aikaa elämän kehittymiselle 5-7 miljardia vuotta. Mikäli uusien tähtisukupolvien muodostuminen olisi hitaampaa, aikaa kehittymiselle jäisi vielä vähemmän. Viime aikoina on lisäksi esitetty teorioita, joissa universumin iäksi on saatu totaalisti pienempiä lukemia kuin nyt 'varmistettu' 13,7 mrd vuotta.
Muut kaltaisemme - kiinteitä aineita sisältävät - aurinkokunnat ja niiden mahdolliset planeetat siis tuskin voisivat olla juurikaan vanhempia kuin omamme, joten ei ole kovinkaan vahvoja perusteita väitteille, että kehitys saattaisi jossain universumin kolkassa olla vuosimiljoonia tai jopa vuosimiljardeja meitä edellä. Kannattaa myös huomioida, että jo maapallon kokoisen planeetan tarvitsemiin raaka-aineisiin on laskettu tarvittavan monta supernova-räjähdystä, koska vain murto-osa räjähtäneen tähden massasta muuttuu raskaimmiksi alkuaineiksi. Kun Aurinkokunnan kaikkien planeettojen yhteenlaskettu massa on vain n. 1/1000 Auringon massasta, voidaan päätellä, että yksistään meidän aurinkokuntamme muodostumiseksi on tarvittu tuhansia supernova-leimahduksia.
Supernovia nähdään taivalla harvoin. Olisiko niitä aiemmin ollut enemmän? Tuskinpa, koska silloin niitä pitäisi myös nykyään näkyä huomattavasti useammin ja sitä enemmän, mitä kauemmas katsotaan. Voisi jopa olettaa niitä olleen aiemmin nykyistä vähemmän, koska tähtien on saavutettava tietty kehitysvaihe ennen räjähdystään. Havaitulla nopeudella tapahtuva leimahtelu ei vielä tuota kovin paljoa raskasta materiaa, jos sitä tähtien sisuksissa on keskimäärin vain prosentin tuhannesosia.
http://www.qnet.fi/mpeltonen/avaruuselama.htm
]
19.09.2005
Kuva: Daniel Reichart.
Universumin äärillä räjähti
Lähes 13 miljardia vuotta sitten eräs ensimmäisistä massiivisista tähdistä räjähti. Räjähdyksen gammavälähdys matkasi halki avaruuden ja osui tässä kuussa (syyskuussa 2005) NASAn Swift -satelliitin mittareihin. Kaukaisin koskaan havaittu räjähdys oli rekisteröity.
Itse asiassa välähdyksen etäisyyden määrittämiseksi käytettiin SOAR -observatorion (Southern Observatory for Astrophysical Research) maanpäällisiä kaukoputkia. Räjähdyksen punasiirtymäksi saatiin 6,29. Luku kertoo, kuinka paljon säteilyn aallonpituus on ehtinyt universumin laajenemisen takia venyä matkalla tänne. Samalla se siis kertoo etäisyyden. 6,29 tarkoittaa 12,6 miljardia valovuotta. Tämä on pitkä matka 13,7-miljardin vuoden ikäisessä universumissa, jossa näkee teoriassakin vain 13,7 miljardin valovuoden päähän.
Yhdysvaltalaiset tutkijat Don Lamb ja Daniel Reichart todennäköisesti juhlivat havaintoa, sillä Chicagon yliopiston tiedote kertoo heidän ennustaneen jo vuonna 1999 Swift -satelliitin havaitsevan kaukaisia gammavälähdyksiä (gammapurkauksia eli GRB:tä). Muut tutkijat olettivat välähdyksiä havaittavan vain punasiirtymillä 2 - 3. He näet arvelivat, että universumin ensimmäiset tähdet eivät olleet niin massiivisia, että ne olisivat räjähtäneet gammavälähdyksen kera.]
Ehtiikö 13.7 mrv. ikäisessä universumissa, 13 mrv. vuotta sitten räjähtänyt tähti muodostua / sitten räjähtää?
tämän kaiken olisi pitänyt tapahtua 700 vuoden aikana?
jatkoksi aiheeseen liittyvää tekstiä ->
[ Uusimpien tutkimusten myötä universumin ikäarviot ovat lyhentyneet ja ovat viimeisten arvioiden mukaan n. 13,7 miljardia vuotta. Maapallon iäksi sanotaan 4,6 miljardia vuotta, mikä tarkoittanee aikaa, jolloin se oli saavuttanut nykyisen kokonsa ja sen kuoren jähmettyminen alkoi. Auringon arvellaan 'syttyneen' n. 5 miljardia vuotta sitten, eli saavuttaneen sellaisen koon ja kehitysvaiheen, jossa ydinreaktiot voivat alkaa. Paljonko aikaa kului Auringon ja planeettojen kehityksessä tätä edeltävään vaiheeseen, jolloin ne teorian mukaan tiivistyivät avaruuden pölystä ensin pieniksi kasautumiksi ja kasvoivat vähitellen nykyisiin mittoihinsa, siitä lienee vain arveluja.
Nykykäsityksen mukaan tähtien elinkaari on useimmiten miljardeja vuosia. Auringon sanotaan olevan nyt, noin 5 miljardin vuoden ikäisenä, kehityksensä puolivälissä, eli sillä olisi vielä jäljellä toiset 5 miljardia vuotta ennen sammumistaan. Sen koko elinkaari olisi siis noin 10 miljardia vuotta.
Koska lähes kaikkien kaasuja raskaampien aineiden uskotaan syntyneen vasta ns. supernovaräjähdysten eli ensimmäisen sukupolven suurimassaisten tähtien kuolemisen seurauksena, tulee ongelma siitä, että kaikki näitä aineita sisältävät planeetat, olkoot missä päin universumia hyvänsä, ovat voineet syntyä vasta kauan ns. Big Bangin jälkeen. Seuraavien tähtisukupolvien ja planeettakuntien kun on täytynyt hitaasti kehittyä siitä avaruuspölystä, mitä supernovaräjähdyksistä on jäänyt jäljelle. Tosin suurten tähtien uskotaan olevan lyhytikäisempiä kuin pienten, koska ne kuluttavat polttoainettaan kiivaammin. Niidenkin ikä on kuitenkin vähintään 10-15 vuosimiljoonaa.
Uusien tähtien syntymisnopeus on kiinni mm. ympäristössä olevan materian määrästä, joten - materian epätasaisesta jakautumisesta johtuen - se koko maailmankaikkeudessa lienee keskimäärin huomattavan hidasta. Toisaalta alueilla, joilla sopivaa pölyä on paljon, niitä uskotaan syntyvän verraten nopeasti, esim. Linnunradassa jopa vuosittain. Syntymisnopeuteen arvattavasti vaikuttaa myös tähtienvälisen pölyn laatu eli sen sisältämien raskaampien ainehiukkasten määrä. Tämä taas riippuu mm. galaksin iästä; vanhemmissa on todennäköisesti enemmän raskaita hiukkasia.
Milloin sitten ensimmäisen sukupolven tähdet syttyivät? Tiede -lehti 2/2003 kertoo Linnunradan ensimmäisten tähtien syttyneen n. 15 miljardia vuotta sitten. Tämä tieto on kyllä hieman vanhentunut, mikäli kaikkeuden äskettäin 'varmistettu' ikä - kuten uutiset kertovat - on 13,7 miljardia vuotta. On jo sinänsä arvoitus, miten alkuräjähdyksen vety- ja heliumkaasut yleensä voivat kasaantua tähdiksi; nehän ovat kaikkein keveimpiä alkuaineita. Vesihöyrykin tarvitsee pölyhiukkasia voidakseen muodostua sadepisaroiksi, ja kaasumaisten planeettojen (kuten Jupiter ja Saturnus) keskellä uskotaan olevan raskaammista aineista muodostunut ydin.
Galaksien pyörimisliikkeen taustalla olevien pyörrevoimien uskotaan vaikuttaneen jo alkuräjähdyksessä ja saaneen aikaan materian kasaantumista. Keveydestään johtuen kaasuhiukkaset eivät kuitenkaan kovin hanakasti vedä toisiaan puoleensa, joten riittävän gravitaatiovaikutuksen muodostumiseen niitä tarvitaan suunnaton määrä laajalla alueella. Tästä johtuen hiukkasten liike keskustaa kohti on äärettömän hidasta joten myös tähtien muodostumisen uskoisi olevan hyvin hidas prosessi. Nykyiset tähdet sisältävät raskaita aineita vain hivenen, eli prosentin sadastuhannesosista neljään prosenttiin. Toisen sukupolven tähdet sisälsivät niitä vielä huomattavasti vähemmän - todennäköisesti alle prosentin sadastuhannesosan - joten vasta usean (tai ehkä usean kymmenen) tähtisukupolven jälkeen niihin oli rikastunut riittävästi raskaita alkuaineita maan kaltaisten kiviplaneettojen muodostumiseksi.
Kauanko tämä prosessi vei aikaa? Emme tiedä, mutta voimme silti hieman spekuloida: Oletetaan, että toisen sukupolven tähdissä raskaiden aineiden pitoisuus olisi ollut alle nykyisin havaitun pienimmän arvon eli prosentin sadastuhannesosan. Oletamme edelleen, että pitoisuus olisi tuplaantunut aina seuraavassa sukupolvessa. Tällöin tarvittaisiin n. 15 tähtisukupolvea, jotta raskaita alkuaineita olisi rikastunut alle 1 prosentin tuntumaan, kuten esim. Auringon tapauksessa on laita. Yhden sukupolven iäksi voisimme kuvitella keskimäärin vaikkapa vain 300 miljoonaa vuotta, eli 1/30 Auringon arvioidusta iästä. Aikaa kuluisi näin ollen n. 4-5 miljardia vuotta.
Jos siis oletamme universumin iäksi tuon 13,7 miljardia vuotta siitä seuraa, että noin 4-5 miljardin vuoden kuluttua alkuräjähdyksestä olisi ollut riittävän monta tähtisukupolvea ja supernova-leimahdusta tuottaakseen tarpeeksi raskaita aineita ensimmäisten planeettakuntien muodostumiseksi. Näiden kehittymiselle jäisi siis aikaa n. 9 vuosimiljardia josta 2-3 mrd/v menisi niiden varsinaiseen muodostumiseen ja ehkä 1 mrd/v planeettojen jäähtymiseen ja elämälle suotuisten olosuhteiden kehittymiseen. Vanhimmissa planeettakunnissa jäisi siis aikaa elämän kehittymiselle 5-7 miljardia vuotta. Mikäli uusien tähtisukupolvien muodostuminen olisi hitaampaa, aikaa kehittymiselle jäisi vielä vähemmän. Viime aikoina on lisäksi esitetty teorioita, joissa universumin iäksi on saatu totaalisti pienempiä lukemia kuin nyt 'varmistettu' 13,7 mrd vuotta.
Muut kaltaisemme - kiinteitä aineita sisältävät - aurinkokunnat ja niiden mahdolliset planeetat siis tuskin voisivat olla juurikaan vanhempia kuin omamme, joten ei ole kovinkaan vahvoja perusteita väitteille, että kehitys saattaisi jossain universumin kolkassa olla vuosimiljoonia tai jopa vuosimiljardeja meitä edellä. Kannattaa myös huomioida, että jo maapallon kokoisen planeetan tarvitsemiin raaka-aineisiin on laskettu tarvittavan monta supernova-räjähdystä, koska vain murto-osa räjähtäneen tähden massasta muuttuu raskaimmiksi alkuaineiksi. Kun Aurinkokunnan kaikkien planeettojen yhteenlaskettu massa on vain n. 1/1000 Auringon massasta, voidaan päätellä, että yksistään meidän aurinkokuntamme muodostumiseksi on tarvittu tuhansia supernova-leimahduksia.
Supernovia nähdään taivalla harvoin. Olisiko niitä aiemmin ollut enemmän? Tuskinpa, koska silloin niitä pitäisi myös nykyään näkyä huomattavasti useammin ja sitä enemmän, mitä kauemmas katsotaan. Voisi jopa olettaa niitä olleen aiemmin nykyistä vähemmän, koska tähtien on saavutettava tietty kehitysvaihe ennen räjähdystään. Havaitulla nopeudella tapahtuva leimahtelu ei vielä tuota kovin paljoa raskasta materiaa, jos sitä tähtien sisuksissa on keskimäärin vain prosentin tuhannesosia.
http://www.qnet.fi/mpeltonen/avaruuselama.htm
]
Vastaukset 22
Vanhimmat
;D ...
vai haluatko ehkä vain että myös muut huumautusivat numeroista ja pamauksista kuten sinä huumaudut ja lisäksi esität täysin käsittämättömiä päätelmiä supernovien sopivasta jalostusasteesta? Tiesitkö muuten esim. että kaikki kulta mitä on aurinkokunnassamme, niin se syntyi noin 10 minuutin aikana, aurinkoa edeltäneen tähden supernovapamauksessa. Semmoista se on.
Mallienkin mukaan aluksi muodostui suuria tähtiä, jotka paloivat nopeasti(=muutamia kymmeniä miljoonia vuosia)loppuun ja räjähtivät komeasti hypernovina.
Kretsut koittaa väittää, että universumin laidoilla näkyy BB:n kannalta liian valmiita rakenteita, mutta tälläkään väitteellä ei juuri ole perää.
Katso esim:
http://www.yleradio1.fi/tiede/tiedeuutiset/id964.shtml
Pimeä aine auttoi massallaan keräämään rakenteita nopeasti kasaan.
Pimeä aine ei ole mikään hätävarakeksintö, vaan sen vaikutukset näkyvät galaksien pyörimisnopeuksien lisäksi mm. siinä kun suuret kaasupilvet ovat muovautuneet juuri sen mallisiksi kuin niihin vaikuttaisi jokin suuri näkymätön massa ja lisäksi esim. gravitaatiolinsseissä valo taipuu juuri siten kuin linssi sisältäisi paljon myös näkymätöntä massaa.
Mpeltonen on pelkkä pelle, joka ilman alan koulutusta selailee vähän lehtiä ja valikoi niistä vain sellaiset uutiset, jotka saa näyttämään siltä kuin ne tukisivat hänen kreationistisia päiväuniaan.
"Ehtiikö 13.7 mrv. ikäisessä universumissa, 13 mrv. vuotta sitten räjähtänyt tähti muodostua / sitten räjähtää?
tämän kaiken olisi pitänyt tapahtua 700 [milj.] vuoden aikana? "
-----
Onkohan tässä nyt kreationistit ikinä lukeneet kotiläksyjään ? Oletko kuullut WMAP-satelliitista?
Sen tuloksena oli tarkkoja lukemia: 4% ainetta, 23% pimeää ainetta,
73% pimeää energiaa ja 13.7 mrd. vuoden ikä JA
suurin ylläritulos : vain 200 milj. vuotta ensimmäisiin tähtiin.
http://science.nasa.gov/headlines/y2003/11feb_map.htm
"One of the biggest surprises revealed in the data is the first generation of stars to shine in the universe first ignited only 200 million years after the big bang, much earlier than many scientists had expected."
Tiedeuutisessasi yllärinä on gammavälähdys kaukana kun normaalit supernovat räjähtäisi niin hiljaisesti ettei tuolta etäisyydeltä tahtoisi näkyä saati gammana. Eli tulkiten : jo 500 miljoonassa vuodessa eka tähdistä nämä kaverukset Lamb ja Reich ennusti syntyvän GRB:tä purkavia novia, muut epäili sitä.
Lainaamasi mpeltonen elänee Newtonin aikoja, hänelle 1900-luvun kvantit ja kvanttifluktuaatiot lienee hebreaa. Niistä nimittäin BB:n alussa syntyivät epätasaisuudet, galaksien ja tähtien siemenet, jota inflaation jälkeen gravitaatio myöhemmin "vahvisti". Ilman niitä maailma olisi ehkä edelleen homogeenista H,He kaasua.
Alla olevassa WMAP:n kuvassa ne muhkurat ovat tuota vahvistunutta laajentunutta kvanttifluktuaatiota:
http://www.kp-art.fi/taustaa/taustaa2/34.htm
Ja KAS KAS. Sieltä löytyy myös kreationistien mpeltonen ja Ant1Ev0 lukemattomat kotiläksyt:
"Ensimmäiset tähdet alkoivat syntyä 200 miljoonaa vuotta alkuräjähdyksen jälkeen"
:D:D
kommenttia aika tuli hyvin, mutta selittäkääs vielä.
"Ensimmäiset tähdet alkoivat syntyä 200 miljoonaa vuotta alkuräjähdyksen jälkeen"
ensimmäiset tähdet olivat ready jo 200 miljv. pamauksen jälkeen?
Jos tähti on BigBangin keskustan laidalla, niin eikö tällöin aikaa kehittymiseen ole vieläkin vähemmän, kuin 700milj. vuotta?
onko olemassa mitään arvioita, missä BB:n keskusta voisi olla?
Olen huolestuneena todennut että en ole koskaan nähnyt selitystä sille; miksi maa on joskus ollut kokonaan sulana massana?.Mikä pitää maansisälmykset nykyisin sulana?
Asia palasi juuri mieleeni kun kerroitte auringon koon aiheuttaneen siinä prosessin jonka hehkua saamme ihaillen vieläkin katsella. NoLO(na)
eikös se ole sula siksi, kun pallo pyörii akselinsa ympäri kovaa vauhtia niin syntyyhän siinä ihan 'helvetillinen' kitka.
"
missä BB:n keskusta voisi olla?
"
No nyt kuule paljastit, että et ymmärrä edes peruskysymyksiä siitä mistä tässä on kyse.
Jossain ulkolaisen tiedelehden kannessa muistan nähneeni juuri jutun, jonka mukaan nyt kun yhä tarkemmin mitataan niin näyttää kuin tietyt taustasäteilyn ominaisuudet(Oliko jotkut häiriöpiikit.)eivät sittenkään kävisi yksiin inflaatioteorioiden ennusteiden kanssa.
myönnetään että tämä aihe lisää vaatisi opiskelua(kunhan olisi aikaa). Enkä väitä aloituksen olevan mikään todiste luomisesta, kunhan halusin jotain kommentteja ajatuksesta.
Ehkä tällä foorumilla voi jotain oppiakin, jos tulisi asiallisia vastauksia, joita voisi sitten mietiskellä.
meneekö homma jotenkin näin?
Otetaanpa tähän kysymykseen maanläheinen lähestymistapa: oleta, että maailmankaikkeus on jättimäisen suuren pallon tai planeetan kauttaaltaan valtameren peittämä PINTA. Merestä pilkistelee sieltä täältä pikkuisia saaria, jotka vastaavat maailmankaikkeuden galakseja. Tähystämme ympärillemme Linnunrata-nimiseltä saarelta. On tärkeätä huomata, että pikku saaremme ei ole pallon keskipisteessä, vaan sen pinnalla.
Näemme, että kaikki muut saaret etääntyvät meistä, sitä nopeammin, mitä kauempana ovat. Looginen johtopäätös on, että avaruus laajenee, eli valtameripallomme PINTA kasvaa (samalla tietysti itse pallo).
13 mrv. päässä oleva tähti on yhtä lähellä BB:n keskustaa, kuin Maaplaneettamme?
menikö pahasti metsään?
1.aurinkokunta syntyi pian supernovan räjähdyksen jäljiltä ja sen radioaktiivisista jätteistä (vähän kuin Tsernobylin jäte), se hehkui pitkään jälkisäteilyä mm. Al-26 isotooppia, joka riitti kuumentamaan pienetkin asteroidit kuumiksi. (*)Pinta-ala kasvaa säteen toiseen ja tilavuus (ja "uuniteho") kolmanteen potenssiin, joten tarpeeksi iso möykky alkaa kuumeta, jopa sulaa.
2.Syntyvässä kiekossa pölyinen tiheä pilvi toimii eristimenä ja IR-heijastimena nostaen täällä lämpimät oltavat muutoinkin. Tosin tämä on mulle vielä epäselvää missä määrin.
3.Maa edelleen on kuuma koska pienetkin määrät radioaktiivisia uraania ja toriuma ja kalium-40-isotooppia tuottaa lämpöä ja *:lla merkityn lain nojalla maa on tarpeeksi iso siihen sulamiseen sisältä (kuumme ei ole, liian pieni).
Uraania on maassa n 2-3 ppm ,tarkoittaa pari grammaa tonnissa kalliota. Ei tunnu suurelta eikä lämmitä käsiä edes tiiviinä puhtaana nappina. Mutta kasaappa siitä jättimöykky niin alkaa pikku hiljaa kuumeta..
Sillai on populaaristi kuvattukin.
2-ulotteinen pinta taipuneena 3:nteen.
Nyt tätä analogiaa jatketaan tapaukseen jossa
3-ulotteinen avaruutemme taipuu 4:nteen..
..ja siinä tulee tinka paikka.
No joka tapauksessa nyt pitäisi olla selvää,
että avaruudessamme ei ole osoittaa paikkaa johon iskettäisiin kilpi "tästä se räjähti".
Minä opin uutta harva se päivä. Jotain pientä yleensä. Mutta,kun vertaa alkuaikoihin,on ero aikamoinen. Toki kehitystä on pakko tapahtua edelleenkin,matkaa esimerkiksi Lagomorphan tyhjiksi jääneisiin saappaisiin on. Pentele,kun ihmisillä on liian suuret jalat!
Tuon pallonpintamallin ongelmana on, että mitään tällaista pallonpintaa ei ole. Alkuräjähdys tapahtui "kaikkialla yhtäaikaa" (kaikki aine oli tiivistyneenä yhteen pisteeseen, joten jokainen hippu oli räjähdyksen keskustassa). Tämän seurauksena maailmankaikkeudella ei ole tiettyä keskusta eikä reunaa (=pintaa), vaan jokainen paikka on samanarvoisessa asemassa. Kustakin pisteestä on havainnoitavan maailmankaikkeuden rajalle matkaa _mihin tahansa suuntaan_ tuo 13,7 mrd valovuotta (eli univerumin ikä). Tästä ymmärrät varmsti, että mikään konkreettinen pallomalli ei ole riittävä universumin kuvaamiseen.
Eikös jonkin ideologian mukaan (saattaa olla jo romukoppaan heitetty), BB johtunut maailmankaikkeuden sykkeestä. Eli ensin räjähtää ja laajennutaan. Laajeneminen hidastuu ja lopulta materia alkaa kerääntymään kokoon. Kokoonpuristuessaan saa valtavan tiheyden ja räjähtää uudelleen. Tämä jatkuu uudelleen ja uudelleen.
Vaikka kokoonpuristunut kaikki materia olisikin läpimitaltaan usean kymmenen tai sadan valovuoden suuruinen, se olisi kuitenkin suhteellisen pieni. Näin ollen BB tapahtui niin tuolla kuin täälläkin samaan aikaan.
Esimerkki: Räjäytetään pingispallo voimalla joka sinkoaa osia niin Helsinkiin, Ouluun, Vaasaan ja Mikkeliin (BB tietysti kolmiulotteisesti). Vaikka alkuperäinen räjähdys olisikin tapahtunut Tampereella (johon myös jäi osia), voidaan sanoa että räjähdys myös tapahtui osissa jotka sinkoutuivat kaikkiin neljään kaupunkiin.
Vai joko ollaan päätetty, että BB:itä oli monia eri paikoissa?
Olin Kari Enqvistin yleisöluennolla "Maailman synty" Oulun tietomaassa ja kun yleisöstä joku mainitsi/ehdotti sykkivää maailmankaikkeutta, niin
Kari puhahti että se on entistä, entistä 70-lukua.
Tarkoittaa, että käytännössä kuollut ja kuopattu.
BB:ssä humahti koko avaruus eikä jokin osa avaruudessa.
Tätä tarkoitin kun puhuin niistä ongelmista.
http://www.sciam.com/article.cfm?chanID=sa006&articleID=0009F18C-C8F1-12DB-882283414B7F0000
Tiedätkö sinä tästä jotain enemmän?
...minä olen Sysmästä!
Sula maa siis tavattoman hitaasti lämpeni kliimakseen ,jonka jälkeinen jäähtyminen jatkuu edelleen.
Tulee etsimättä mieleen että siinä tärväytyi aikaa.
Jo lämpeneminen hehkuvan kuumaksi miljardeja vuosia?
Olisiko sinulla joitain tietoja niistä aikamääristä?
Tekstissä pääasiat ja loput linkeillä perässä.
Itse en haulla hääpöisiä tietoja löytänyt.
Eikö tuo teoria ollut mahdollinen vaihtoehto, niin kauan kuin ei tiedetty maailmankaikkeudessa olevan massan määrää - siis laajeneeko kosmos ikuisesti vai vetääkö massa sen takaisin kasaan. Kun massa pystyttiin laskemaan, niin todettiin, että laajeneminen tapahtuu ikuisesti. Samalla hylättiin tämä toinen vaihtoehto.
"myönnetään että tämä aihe lisää vaatisi opiskelua(kunhan olisi aikaa)."
Sitten kun olet opiskellut tarpeeksi, saatat jopa hylätä uskon ja muut teologiset habatukset joten harkitse nyt tarkkaan. Mitä enemmän opiskelet ja tiedät, sitä vähemmän enää luulet ja uskot.
Alkeellinen kosmologian tajuni sanoisi suorastaan,että jos
Jos 13.7 mrv. ikäiseksi oletetussa universumissa havaittu 13 mrv. vuotta sitten räjähtänyt tähti,
niin en minä jumalauta mene väittämään universumia nuoreksi tuolla pohjalla...
Jos tänään löytäisin 50 itseään väittävästä Sanelmasta on nuoruuskuva vuodelta 1940,jossa tämä sulhasensa kanssa on päässyt lehteen Oy Tippaustoimisto Ab:n(sittemmin Veikkaus) avajaisia käsittelevässä jutussa, niin en mene väittämään Sanelmaa 30-vuotiaaksi sen pohjalta,että saamani ikä ei olekkaan paikkaansapitävä.