Kompleksiset rakenteet voivat syntyä monella tavalla. Olen kuullut huhua 4 eri mekanismista.
(Joista yksi oli ainakin
geeni A tuottaa proteiinia.
geeni B tuottaa proteiinia,joka muuntuu niin,että hyödyntää proteiinia A
geeni A muuntuu niin,että B:n lopputulos tehostaa A:n proteiinin vaikutusta)
Mutta koska mekanismit kiinnostavat,olisi kiva napsia uusia jippoja. Mielellään testituloksiin viittaavasti!
(Joista yksi oli ainakin
geeni A tuottaa proteiinia.
geeni B tuottaa proteiinia,joka muuntuu niin,että hyödyntää proteiinia A
geeni A muuntuu niin,että B:n lopputulos tehostaa A:n proteiinin vaikutusta)
Mutta koska mekanismit kiinnostavat,olisi kiva napsia uusia jippoja. Mielellään testituloksiin viittaavasti!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mahdoinko jo jollain muulla sivulla kehua tätä kirjaa:
John Gribbin: Syvä yksinkertaisuus
Ursa 2005
ERITTÄIN mielenkiintoinen monitieteellinen juttu, ei mitään tekemistä Pyhän Yksinkertaisuuden kanssa.
Viite taitaa olla.
Nyt kun saisi vielä ne itse mekanismit.
(Kirja tulee lukuun heti maanantaina,jos kirjastossa vain on)
kompleksien struktuurien keskeinen koossapitävä tekijä on etäkoherenssi (long range coherence), jonka Nambun-Goldstonen bosoni (tai joku muu samantapainen organisoiva järjestelmä) aiheuttaa. Sama "voima" myös rikkoo Higgsin kentän symmetrian ja strukturoi em. kentän hiukkasfysiikan teorioissa. Eli sitä voi pitää keskeisenä koko universumia strukturoivana luonnonlakina. Selaillessani nettiä huomasin, että koherenssista biologisissa systeemeissä löytyy paljon juttua mm. haulla "Del Giudice, Doglia, Milani" (alan johtava tutkijaryhmä). Ensimmäisenä siellä näkyy olevan jonkun Keith A. Choquetten juttu, jossa biologisen koherenssin olemusta selvitellään melko monipuolisesti ja intuitiolla ymmärrettävissä olevalla tavalla.
Myös artikkeli"E.Alfinito and G.Vitiello: Dissipation and memory domains in the quantum model of brain" on osaksi solun ja solujoukkojen koherenssia koskevaa tekstiä, joka on ei-fyysikonkin intuitiolla ymmärrettävissä. Ei tosin mitään helppoja asioita..
Ja tietenkin perusongelma, kaiken tämän kytkeytyminen genomiin, ratkennee James A. Shapiron genomikäsitettä soveltamalla. Myös J.A.S.:n keskustelutilaisuus otsikolla "ISCID James Shapiro" voisi olla mukavaa luettavaa.
Toivottavasti näistä löytyy murusia ennestäänkin kiinnostaviin palstoihisi..