Oletko sinä löytänyt
tai onko Jumala lähettänyt sinulle
just sen oikean puolison?
Uskotko että voi olla näin?
Vaikkakin vasta kaksi erillistä
ihmistä voi olla yhtä,
silti jossain on se -
toinen puolisko sinusta?
tai onko Jumala lähettänyt sinulle
just sen oikean puolison?
Uskotko että voi olla näin?
Vaikkakin vasta kaksi erillistä
ihmistä voi olla yhtä,
silti jossain on se -
toinen puolisko sinusta?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itse en usko, että asia olisi on niin että on olemassa vain yksi ja oikea "puolisko".
Olen sinkkunainen ja etsin sitä parasta mahdollista "puoliskoa" ja se että miten tiedostan sen olevan se paras mahdollinen (kuitenkin niistä monista jotka voivat myös olla sitä, mutta yhden kanssahan sitä vaan yhdellä kertaa suhteillaan) on se että tunnen sielun- ja mielenrauhaa, enkä oloani millään tavalla uhatuksi vaan tunnen turvallisuudentunnetta sen ihmisen seurassa. Se on mielestäni terve lähtökohta parisuhteelle.
ainakin uskovaisen ihmisten elämässä se menee juuri niin. -> Jumalan valitsema puoliso, juuri sinulle sopiva.
Loihan Jumala raamatun mukaan Eevan puolisoksi Aadamille, koska näki että tämän ei ollut hyvä olla yksin.. Ja toisille Jumala ei suo puolisoa ollenkaan..
Elämä on kuin palapeli. Kaikki osaset sopivat jollain tavalla yhteen ja vasta myöhemmin tajuaa koko kuvion.. samoin puolison kanssa.
Olemassa on monta hyvää vaihtoehtoa, huonoja on toki tyrkyllä rutkasti enemmän ja ne ovat myös helpommin saatavilla. Etsivä löytää ! Kysyjälle aina joku vastaa. Kaikki saavat, mutta eivät kaikilta. Elämä on täynnä valintoja. Onnea etsijöille.
Kristuksessa ihminen on kokonainen.
Etsiessään puuttuvaa "puoliskoa" toisesta ihmisestä
hän etsii sitä väärästä paikasta.
Äärimmillään kyse saattaa olla lapsuuden traumoista tai muuten
varhaiskehityksessä saaduista sielunvammoista
johtuvasta persoonallisuushäiriöstä,
jolloin tarvitaan uskoontulon lisäksi mahdollisesti
psykologian apua ja terapiaa?
Nimittäin, niin kauan kuin henkilö kantaa illuusiota että vain toisen
ihmisen kautta voi tulla kokonaiseksi, ja sen tähden
juoksee rakastajiensa perässä, Hoosea luku 2, hän ei voi yhtyä toisen
ihmisen kanssa kahdeksi.
Kuten totesit, parisuhteeseen tarvitaan KAKSI.
Vain kaksi erillistä voivat olla yhtä -
ja mielestäni he voivat olla yhtä vain kahtena
tasavertaisena, erillisenä yksilönä, jotka kunnioittavat
toistensa persoonallisuuden rajoja.
Mennessään avioliittoon
mies ja nainen eivät lakkaa olemasta
kaksi.
Jos he lakkaisivat olemasta kaksi, he eivät voisi
myöskään olla yksi, koska ainoastaan kaksi
toistansa ja toisensa persoonallisuutta kunnioittavaa
voi yhdessä olla yksi.
Merkillistä, mutta jotenkin näin se menee...
Sen tähden on niin paljon rikkinäisiä avioliittoja
ja ristiriitoja parisuhteessa
kun halutaan olla "yksi" omasta itsestä ja omista tarpeista
käsin, pakottaen toinen olemaan minun puoliskoni -
ja kun toisen persoona ei sopeudu eikä alistu
siihen mitä haluaisin hänen olevan, jotta kaipaukseni
täyttyisi, syytän häntä
MINUN väheksymisestäni, huomiottajättämisestäni, hylkäämisestä!
Itse asiassa kyse on omasta hylkäämisestäni.
Jos etsin kokonaisuutta toisesta, olen hylännyt itseni -
en uskalla kohdata itseäni, hyväksyä itseäni
ja ottaa yksilöllisesti vastuuta omasta elämästäni
Jumalan edessä.
Rakastaessani Jumalaa yli kaiken -
hyväksyessäni että Kristuksessa olen kokonainen -
kykenen rakastamaan myös itseäni, ja sen kautta toista:
erillisenä, arvokkaana ihmisenä jonka arvoa ei mitata
MINUN tarpeistani käsin.
Niin kauan kuin hän etsii täyttymystä toisesta ihmisestä, hän
kieltäytyy rakastamasta Jumalaa yli kaiken
eikä voi tulla eheäksi, kokonaiseksi;
siksi he eivät voi kokea läheistä, tervettä yhteyttä.
Ajattelen että mies ja nainen ovat toisensa puoliskoja, kyllä,
ajattelen että löytäessään sopivan puoliskon
he tulevat yhdeksi, näin on,
mutta kaikki tämä voi toteutua vain silloin
kun olen kokonainen myös ilman toista:
olen kokonainen omana itsenäni, minun eheyteni
on Kristuksessa;
kaikkine tarpeineni, kaipauksineni ja puutteellisuuksineni
olen kokonaisesti minä:
syntinen mutta armahdettu.
Se tarkoittaa
että minä uskallan tulla
vastuulliseksi.
Samana hetkenä jona puoliso kieltäytyy hyväksymästä
että he ovat kaksi, joilla on arvo itsessään,
samana hetkenä jona puoliso kieltäytyy
arvomasta toisen erillisyyttä,
samana hetkenä jona puoliso sitoo toisen persoonan
omaan persoonaansa pyrkien hänen kauttaan
täyttämään sen aukon itsessään jonka vain Jumala voi täyttää,
samana hetkenä jona hän kieltää vastuullisuutensa
parisuhteessa yksilönä -
samana hetkenä se mitä on olla "yksi" saa särön
ja puoliskot repeytyvät erilleen
epäluulon ja väärinkäsitysten kuilun erottaessa
heitä toisistaan.
Näkemykseni, jota olen tässä muotoillut, on siis
se, että aidolla ja terveellä
Jumalan tarkoittamalla tavalla voivat olla yhtä
vain ne, joiden perustana on Kristus, ja jotka myös toistensa
yhteydessä elävät Hänen kauttaan, tahtoen rakastaa
ja kunnioittaa Häntä yli kaiken -
rakastaa ja kunnioittaa Häntä myös toisissaan:
tämä ihminen kuuluu Jumalalle ja hänellä on oikeus
omaan, henkilökohtaiseen elämäänsä, jonka Jumala on antanut
hänen elettäväkseen.
Onko tämä idealismia?
Voiko tällainen koskaan toteutua rikkinäisyyksien
maailmassa jossa elämme?
Kyllä.
Se voi toteutua jos otamme ristimme
ja lähdemme kulkemaan Jeesuksen seurassa Tiellä -
tiellä joka on parantumisen ja
eheytymisen tie.
Emme ole täydellisiä,
kannamme sisällämme monenlaista rikkinäisyyttä
ja epäluuloa, joiden tähden persoonallisuuden rajat
tämän tästä hämärtyvät, lankeamme syyttelyihin
manipuloimiseen vaatimuksiin ja ehdollistamiseen, mutta -
jos olemme ottaneet vastaan Kristuksen, jos olemme
lähteneet sille tielle, jolla suostumme kuuntelemaan
ja tottelemaan Häntä, voimme
rikkinäisinäkin olla toisen kanssa yhtä -
vastuullisina -
Siitä lähtee terve parisuhde.
Sinä päivänä jona se, joka ei ollut armahdettu,
se, joka ei ollut Jumalan kansaa,
suostuu kuulemaan ja ottamaan vastaan sisimmässään
Herran sanan:
Rakkaani, sinä olet minun.
Eikä hän enää käänny ihmisen puoleen etsimään
puuttuvasta puoliskostaan sitä minkä voi saada ja saa
vain Herralta, vaan suostuu olemaan kokonaisesti
hyväksytty -
kohottaen kasvonsa hän vastaa:
"Minun Jumalani."
Puhut asiaa ja kirjoitat sanoja, sanoja...
Olen monessa samaa mieltä kanssasi.
Entäpä kun ei rikkinäisyyden verhon läpi
pysty tuntemaan empatiaa?
Ei asettumaan toisen asemaan
On lukkotilanne ja avain totaalisesti hukassa.
Itse ei pysty avaamaan lukkoa, joka on niin
raskas ja painava, että se meinaa vetää jalat alta
Vastaat: mutta hei! polvistu, etsi Herraa!
Totta tämäkin, mutta vaatimus siltä toiselta
painostavana ja kipeänä, kun ei enempään pysty
Niinpä joo,
olemalla hiljaa - sieltä se vielä tulee
ja voittaa kaiken yksinäisyydenkin
Kuulen korvissani sanat:
ihminen ei ole koskaan yksin kun on Jeesuksen kanssa
mutta yksinäinen voi kokea olevansa
ja on
Polkupyörä on ihmeellinen keksintö
joka helpottaa huomattavasti ihmisten elämää
Äsh!
En muista enempää
No yritän kuitenkin, hmm
Ihmettelen kuinka eturengas pyörii
vaikka en liikuta sitä
Siis kuinka?
Koska polkevien jalkojeni ja
ketjujen ja rattaiden kautta liikutan
takarengasta, jota en huomaa
Sen myötä eturengaskin sitten liikkuu
Ei se runo ihan kyllä tällä tavalla mennyt, ei,
mutta tässä nyt tuli ainakin se ajatus
Siis mikä?
älä yritä löytää ajatuksia sieltä missä
niitä ei ole
En millään tavalla yrittänyt puhua
että on jotain sellaista joka on nähtävillä ja
johon keskitymme ikäänkuin asioiden liikunto olisi siinä
vaikka se on
Asioissa jotka ovat näkymättömissä
Ja kaikenlaisia tulkintoja voisi vetää
jos välttämättä haluaisi
Todella todella!
puhuin ainoastaan pyörälläajamisen ihmeestä
Sielun levottomuutta -
on niin rauhoittavaa
ymmärtää, kun koko sielunelämäni
myrskyää - niin silloin
hiljaa, hiljaa
puhuu sadepisarat
palelevien sydänten puutarhassa
tuhannet mielikuvat väijyvät ohimoiden seutuvilla
odottaen pääsyä sisään
tuhannet epämääräiset tuntemukset
myrkyttäen kavalasti
nämä kaipaavat sielut jotka istuvat puutarhan penkeillä
kuutamon valossa
susien ulvonta naamioituneena kyyhkysten kujerrukseksi
oikeutetun kaipauksen varjolla ne marssivat sisään
kaikki itsesäälin variaatiot
ja säie säikeeltä kehittyvä katkeruus
tarjoten itsensä voimaksi
yksinäisen voimattomuuteen
ne kolkuttavat ohimoillasi
tunteellisuutesi sormin ja miltei luulet
että kieltäytyä kuulemasta niiden kujerrusta
olisi sama kuin kieltäytyisit ihmisyydestäsi ja kaikesta
mikä on kaunista ja tärkeää
kuuntelitko jo?
otitko vastaan myrkyllisen viestin?
päästitkö sen sydämesi maisemaan -
olisi ollut liian paljon vaadittu
suostua olemaan heikko
alaston ja niin tautisen yksinäinen tässä
palelevien sydänten puutarhassa
suostuisit siihen
voi, suostuisitpa kerrankin
vain sinä syyttämättä toista
vaatimatta häntä lämmittämään kylmenevää
kaipaavaa sinua
sinä
omana itsenäsi
mahdollisuus tutustua omaan sieluusi
löytää kätesi siinä
tulla todeksi
vain suurimman yksinäisyyden keskellä
ihminen voi havahtua olemaan läsnä
juuri minä vastuullisena
omalla penkilläni istuen vain minä
itseni myöntäen
kohotan kasvoni huomaan
eräs saapuu kuin tuuli
todempana kuin koskaan aikaisemmin
hän kietoo rakkautensa viitan ympärilleni ja
pukee minut lohdutuksella josta
en osannut edes uneksia
tämän hän tekee
miksi?
ihmiselle
palavan rakkautensa kohteelle
tekee että hän
ihminen
sitten lähtiessään puutarhasta ulos avaraan maailmaan
voisi mennä läsnäolevana itsenään
Kristuksen kanssa kaikkialle!
ja äkkiä tuo kova ja karkea maailma
jota pakenit puutarhaasi
onkin täynnä lupauksia ja kukkakedon tuoksua
tiedät
ettei sinun koskaan enää tarvitse
ottaa vastaan ohimoillasi kolkuttavia valheita
ei minkään hyvän tai oikeutetun varjolla
ei edes itsesäälin hekumassa
tarttua siihen voimaan
jolla vihollinen pukee alastoman ihmisen
ettei hän alastomuudessaan kääntyisi Kristuksen puoleen
eikä löytäisi itseään kokonaisena Hänessä
siis!
pois palakoon kukkakedot
joista pidimme kynsin hampain kiinni
kuin parhaista unelmistamme koska pelkäsimme kohdata
tätä kovaa maailmaa:
omaa raadollisuuttamme
omaa raadollisuuttamme
siis
tervetuloa todellisuus ja sen kylmät kasvot -
jotka Kristuksen kanssa kauniisti
avautuvat kukkakedoksi
Hänen kanssaan todellisuudessa on aina tuoksua
Hänen kanssaan todellisuus maistuu
Hänen kanssaan kaikessa on elämän tuntumaa
kipeyksienkin keskellä
Hänen kanssaan ihminen on aina ehyesti
tässä
kun äänet ohimoillasi kuiskivat:
tarvitset toisen ollaksesi kokonaisesti sinä
käännät kasvosi valoon ja sanot sielullesi rohkaisevasti:
minähän olen jo minä
minä joka kaipaan ja tarvitsen ja haluan
täyttyvätpä tarpeeni tai eivät
olen puettu Häneen jossa puutarhan on pakko
laulaa
tapasin
onneksi kaksi siskoa
olin niin surua täynnä
että sisukseni meinasivat tukkia koko
ruuansulatusjärjestelmäni
menimme
onneksi edulliseen lounaspaikkaan
tuoksut tulvahtivat sieraimistani sisään
astuessani selkeän karusti sisustettuun
ystävällisten tarjoilijoiden
hymyjen virtaan
en olisi voinut
en ainakaan aamulla
ajatella syömistä ollenkaan
sillä koko elimistöni huusi:
jättäkää jo! jättäkää!
kiinni pitämisen ikuisuudessa
irti päästäminen hetkessä
jotain pelottavaa
mutta miksi?
löytäessään saa
vai miten se meni?
antaessaan saa
jättäessään löytää
siinä currykanakeittoa lusikoidessa
ystävällisten silmien katveessa
hitunen alkaa elää
toivon hitunen
etten ole yksin
on ihmisiä jotka välittää
vaikkakin voi olla yksin
ihmisiä tuhansia ympärillä
sillä jos sisin on rikki ja kipee
ei maistu ei
edes pehmeän kermainen currykanakeitto
Eilen polkiessani pyörällä kaupunkia kohti
pelastamaan erään yksinhuoltajaäidin kissaa jota ei sitten
tarvinnutkaan pelastaa
koska se oli jo pelastettu, ystävällisten rakennusmiesten toimesta,
katselin pyöräni liikkuvaa eturengasta
ja tasaista liikettä jauhavia jalkojani ja kirjoitin
mielessäni tällaisen runon -
en kirjoittanut sitä paperille, joten yritän
nyt muistaa kuinka se meni, tähän tapaan
äsh!
äsken vielä muistin sen
nyt olen jo unohtanut
:(
Erään kerran
taasen ajaessani purkutuomiolla olevaa
taloa kohti, missä hiiri juoksee
ilmastointiputkessa henkihieverissä
juustonpalat lattialla jääkaapin edessä
ei pelastajaa saavu
vaan liesituulettimen moottori
on katkaissut kurkun poikki
haju!
se kamala kalman haju
pahempi kuin mädäntynyt makkara jääkaapissa
mitä ei ole pesty
ja tokkopa
pestäänkään
:((
Jääkaapit pestään tehtaassa ennen kuin
ne lähtevät ihmisille käyttöön.
Ja aikansa oltuaan
koiviston roskankuljetusautot
kuljettavat ne takaisin lähtökohtaansa,
luonnon suureen kiertokulkuun:
Kaatopaikalle,
jonka autereisessa auvoisuudessa
harakat, varikset ja naakat, hiiret ja rotat
ja lopulta tuhansien vuosien kuluttua
koppakuoriaiset ja madot
hajottavat ne alkutekijöihinsä.
Niin puhdas on jääkaappini silloin!
Kun maaplaneetta on pamahtanut kuin pimahtanut bimbo -
ja iankaikkisuudessa nämäkin kyyneleet
pyyhitty pois.
Ehkä jo ennen? Ehkä jo paljonkin
ennen maaplaneetan pamahtamista?
Jääkaappini pimahtaa ja viedään tunkiolle -
jossa rotat alkavat nuolla
sitä puhtaaksi.
Oi autuaat jääkaapit!
Mykkä elvis kadehtii
kiertokulkuun sulautuvia tyhjiä sydämiänne.
lapsena muistan
oli koiviston loka-autot
ja koiviston korpputehdas
kun vastasimme veljieni kanssa
lankapuhelimeen, silloin kun se soida pirisi
sanoimme: "koiviston korpputehtaalla kaksi kaneli-ja yksi sokerikorppu puhelimessa"
ja hauskaa oli
hah
loka-auto kuljetti paskaa
joita ihmisten viemärit on pullollaan
niin, kyllä jääkaapin puhtaaksi saa
kun räjäyttää lian pois
mutta että vessanpöntöt
sonta vain hajoaisi yltympäriinsä
levittäen hajua kaikkialle
ei pääse ihmskunta jätteistään
eikä mykkä elvis
partakarvoistaan
yksi karva kuitenkin
siellä lavuaarin hanan vieressä