että kenenkään täysi-ikäisen ei ole yleensä Suomessa pakko olla missään seurakunnassa mukana, jos ei halua. Meillä on täällä kumminkin aika helppo erota seurakunnista virallisesti ja siirtää paperit väestörekisteriin...
Eikä sillä ole mitään väliä myöntääkö esim. Helluntaiseurakunnan vanhemmisto eron vai ei. Itse päätät mihin paperisi siirrät. Tietenkin henkisesti se voi olla vaikea ja kipeä asia..
Itse kannatan ajattelua, että uskovaisilla ei olisi seurakunta rajoja vaan voi halutessaan käydä kaikkien seurakuntien tilaisuuksissa.. Ja itse teenkin niin. Tosin yksi yhtenäinen seurakunta ei tapahdu täällä ajassa vaan vasta taivaassa..
Eikä sillä ole mitään väliä myöntääkö esim. Helluntaiseurakunnan vanhemmisto eron vai ei. Itse päätät mihin paperisi siirrät. Tietenkin henkisesti se voi olla vaikea ja kipeä asia..
Itse kannatan ajattelua, että uskovaisilla ei olisi seurakunta rajoja vaan voi halutessaan käydä kaikkien seurakuntien tilaisuuksissa.. Ja itse teenkin niin. Tosin yksi yhtenäinen seurakunta ei tapahdu täällä ajassa vaan vasta taivaassa..
Vastaukset 16
Vanhimmat
Niinhän se on.. Täällä monet itkevät :,,-( että on paha olla seurakunnassa ja miten ilkeitä helluntalaiset ovat ! Kukaan ei pakota olemaan seurakunnassa ja sen toiminnassa mukana ! Jos ei kelpaa, eikä miellytä niin kiertäköön kaukaa..
Aina löytyy niitä, jotka eivät ole tyytyväisiä seurakuntansa tilanteeseen.. silloin voi pyrkiä vaikuttamaan, että muutos seurakunnassa tapahtuisi. Tai kuten asian ilmaisit, aina voi erota seurakunnasta, jos olo siellä käy tukalaksi. Eihän se ole Jumalankaan tahto, että uskovaisen on paha olla seurakuntayhteydessä. Varmasti Suomessa löytyy jokaiselle sellainen seurakunta joka tuntuu hengelliseltä kodilta. Tai voi tuntea monen seurakunnan kodikseen, niin kuin sinä ilmeisesti teet.
Muistakaa uskikset, että Jumala haluaa meiltä saman köyden vetämistä. Emme ole toinen toistemme vihollisia, vaan se vihollinen on maailmassa.. tai ainakin pitäisi olla.
1 Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.
19 Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
20 epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat,
lahkot
21 kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
Jeesus ei vapauta uskovia seurakuntayhteydestä, vaan vapauttaa heidät "erilaisista synnin mukanaan tuomista ikeistä" johdattaakseen heidät paikallisseurakuntaan, jonka ylin johtaja Hän itse on.
kun luet, BE FREE, galatalaiskirjettä, josta olet tuon irrallisen "opetuksesi" siepannut,
niin huomaat kyllä, ettei kyse ole vapaudesta vaeltaa seurakunnasta toiseen.
Vaan jos aktiivinen uskossasi olet ja jotakin hengellistä "harrastat" ,niin mielestäni olisi hyvä olla "takana" seurakunta,jolta vois kysäistä ,että mikä on miehiään.
Minä valitettavasti en ala työ yhteyteen hengellisissä töissä sellaisten kanssa joilla ei ole seurakunta kotia,olipa sit luterilainen tai mikä muu hyvänsä koti.
Ulkomaille usein lähtee sellasia "herran työmiehiä" jotka ovat siipensä kotimaassa polttaneet,eikä heillä ole seurakuntaa joka olis lähettanyt.
Apostolinen opetus kylläkin on että on lähettäjä,senhän voi katsoa,vaikka Room. kirjeestä.
Kokouksissa kyllä voi käydä muissakin kuin kotiseurakunnassa,vaan tuntuis tyhjältä,kun "naapurissa" koko ajan eläis,muistamatta että kotona odottaa "suku".
ei ollutkaan siitä, etteikö olisi hyvä että on hengellinen ja virallinen seurakunta koti uskovaisen elämässä vaan, kuten kirjoitin jo:
Tarkoitus oli se, että monet puhuu täällä tyyliin, että on pakko olla seurakunnassa, vaikka ei haluaisikaan yms. Minä vaan huomautin, että ei kukaan pakota ketään kuulumaan mihinkään jos ei itse tahdo.. Ei se ollut millään tavalla seurakuntaa vastustava teksti.. heitin vain ajatuksen ilmaan, että jos oikeasti ei usko eikä halua olla seurakunnassa mukana niin miksi siellä pitäisi sitten olla..
Itse en pääse vapaakirkon kokouksiin, niin usein kun haluaisin perheeni takia, niinpä käyn kuulemassa Jumalan sanaa muissakin seurakunnissa.
Ajatuksena oli myös "puuttua" tälläiseen keskusteluun, jonka kuulin ystävieni taholta, kun tunteet kuumenivat. Helluntalainen syytteli ev.lut:ia ei-elävässä uskossa olemisesta ja ev.lut syytteli helluntalaista tiukkapipoksi, hihhuliksi ja tekopyhäksi.. siis ajatuksena oli se, että kumminkin se Jumalan sana on sama eri seurakunnissa. En usko, että Jumala katsoo taivaaseen pääsyssä sitä mihin seurakuntaan kuulut, vaan sitä, että mihin uskot..
:-)
ei paikallisseurakunta-ajatusta, jonka alullepanija oli itse Jeesus?
mitä virkaa on siis uuden testamentin opetuksilla kahdesta erilaisesta seurakunta-mallista? ohitat ne sujuvasti kannattamalla "omaa ajattelua"?
oli se, että monet puhuu täällä tyyliin, että on pakko olla seurakunnassa, vaikka ei haluaisikaan yms. Minä vaan huomautin, että ei kukaan pakota ketään kuulumaan mihinkään jos ei itse tahdo.. Ei se ollut millään tavalla seurakuntaa vastustava teksti.. heitin vain ajatuksen ilmaan, että jos oikeasti ei usko eikä halua olla seurakunnassa mukana niin miksi siellä pitäisi sitten olla..
Paikallisseurakunta-ajattelusta: miksi uskovainen ei saisi käydä muittenkin seurakuntien kokouksissa, kuin omansa ? Minä ainakin haluan kuulla mahdollisimman paljon mahdollisuuksien mukaan Jumalan sanaa. Kun ei aina perheellisenä välttämättä pääse siihen oman seurakunnan tilaisuuteen. Pitäisikö sitten odottaa kotona seuraavaa tilaisuutta ? Ja eikös kaikki seurakunnat mitkä ovat samalla paikkakunnalla ole paikallisseurakuntia, ainakin näissä pienissä kaupungeissa ?
ajan takaa sitoutumattomuutta, joka on viime vuosina lisääntynyt aivan valtavasti.
mikä sinua estää perheellisenä jumalanpalveluksissa käymisen juuri omassa seurakunnassa?
minä olen ymmärtänyt, että seurakunnan tehtävä on hyvin paljon muuta, kuin se, mitä MINÄ sieltä saan.
olen ymmärtänyt, että juuri srk ykkös-tehtävänä on nimenomaan evankeliumin julistus, lähetyskäskyn suorittaminen.
tottakai perhe- ynnä muut syyt ovat eri elämäntilanteissa esteenä sille, ettei oman kotiseurakunnan työyhteyteen läheskään aina pääse raahautumaan, mutta...
seurakunnat ovat yleensä paikallisseurakuntia, mikäli oikeasti ovat,mutta oma kotiseurakunta on aivan eri asia. ja sitä juuri peräänkuulutan, sitoutumista seurakunnan tarkoitusperiin.
se estää, että aviomieheni on vuorotöissä, eikä lapsille löydy aina hoitajaa mm. tai niin kuin tänäänkin vanhin lapseni on kuumeessa ja hän halusi, että äiti jää kotiin. Ja on siinä sekin, että aviopuolisoni ei ole uskossa, niinpä joudun hänelle aina "antamaan" painavat perustelut miksi taas pitää mennä ja miksi haluan mennä... Itse kärsin oikeasti siitä, että ulosantini ei ole kaikkein paras mahdollinen, enkä aina osaa esittää asioita niin kuin ne tarkoitan ;-)
minullakin on aviopuoliso ns. uskosta osaton. Kyllä siinä saa itsensä kanssa töitä tehdä, että kokoukseen "pääsee". Se ainainen selitys: "miksi siellä pitää joka viikonloppu ravata?" Haluat mennä, mutta tiedät aiheuttavasi toiselle mielipahaa. Jos jätät menemättä aiheutat itsellesi mielipahaa, koska olisit halunnut kuulemaan Jumalan sanaa ja tapaamaan uskonsisaria/veljiä...vahvistumaan yhteisestä uskosta.
jatkuvaa köyden vetoa, ikävä kyllä..
kyllä minäkin silloin tällöin käyn naapurikirkossa (lutherin-) vierailulla...paikallisessa vapiksessakin pari kk sitten.
vaikka työ- tai opiskeluelämä, tai elämä muusta syystä, vie mehut liian monelta liian totaalisesti, silti ihan oikeasti tarkoitushakuinen juurettomuus seurakuntaan nähden on lisääntynyt valtavasti viime vuosina.
lienee tuokin niitä lopunajan merkkejä?
voimia sinulle, kopuli! kotonakin voi tehdä yhtä sun toista kotiseurakunnan hyväksi, tietää nimimerkki "kokemústa on"!
...
mutta kukapa ei tarvitsisi hiomista ulosannissaan, ja täällä todella monet kirjoittavat myös kieliopillisesti väärin, itse myös. Kirjoitusvirheitä tulee koko ajan.. ;-)
mutta sitten jos yrittää erota, niin heti muut helluntalaiset kääntävät sinulle selkäsi. Kaikki yhteydenpito lopetetaan, edes päivää ei sanota. Hyvä etteivät siirry kadun toiselle puolelle, kun tulevat vastaan.
Itse kun erosin, niin minulle sanottiin: näin ne erottuvat jyvät akanoista ja uhkailtiin helvettiin joutumisella.. Miten moni uskaltaa erota kun sosiaaliset kontaktit ovat melkein kaikki seurakunnassa.. Jos eroat jäät yksin.