Kysymys teille:Onko teillä ystäviä seurakunnassa ja onko helppoa solmia ystävyyssuhteita seurakunnassa?
Voi olla tyhmä kysymys jonkun mielestä.Mutta itse kuulun helluntaiseurakuntaan ja minulla ei ole ystäviä vaan tunnen itseni yksinäikseksi helluntaiseurakunnassa.
Paikkakunta on pieni jossa asun ja muutenkin helluntaiseurakunnassa on jäsenet vanhempaa ja ei välttämättä haluta tutustua toisiin seurakuntaan,sellainen seurakunta on sisäänlämpiävää.
Voi olla tyhmä kysymys jonkun mielestä.Mutta itse kuulun helluntaiseurakuntaan ja minulla ei ole ystäviä vaan tunnen itseni yksinäikseksi helluntaiseurakunnassa.
Paikkakunta on pieni jossa asun ja muutenkin helluntaiseurakunnassa on jäsenet vanhempaa ja ei välttämättä haluta tutustua toisiin seurakuntaan,sellainen seurakunta on sisäänlämpiävää.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Sinullahan menee sitten vielä ihan hyvin. Sinullahan on sentään tuttu seurakunta. Minä olen linnoittautunut kotiini. Käyn vain töissä, roskiksella ja kaupassa. Minä olen uskossa mutta yksin kotona, vaikkakin perheellinen. Minulla ei ole ketään jonka luona käydä kylässä, enkä käy seurakunnassa.
on yksi kamalimmista vankiloista. Soisin, että jokaisella uskovalla olisi uskovainen ystävä.. Rukoilen, että Jumala näkee kaipuusi ystävään ja lähettää hänet sinulle.. Mutta onneksi on edes netti, jolla voit pitää yhteyttä muihin näin sähköisesti :-)
yhteisöihin on vaikea päästä sisällä.. Mitäpäs tuohon voi neuvoa.. Onko seurakunnassasi esim. mitään toimivaa rukouspiiriä johon voisit osallistua. Käy kokouksissa, yhteisissä tilaisuuksissa yms. Luulen, että pikkuhiljaa rupeat pääsemään sisälle, kunhan vain jaksat yrittää :-) Toisaalta nurinkurista, että seurakunnassa joutuu kokemaan syrjään tulemista. Senhän pitäisi olla yhtä suurta perhettä...
Taitaapi olla aika yleinen ongelma myös isoissa paikoissa.
Sydäntä särkee lukea kun jotkut ovat yksin seurakunnissa.
Jeesus rukoili, että he yhtä olisivat.
En tiedä mikä avuksi, mutta kun ole ja elät lähellä Jeesusta niin se vetää ihmisiä läheisyyteesi kuin hunaja karhua tai joku sellainen vertaus ku sanotaan.
Kokeileppa www.netmission.fi ja kerro että kaipaat ystävää.
Helluntai srk Suomessa ovat hiljalleen tälläisiä feminististiä sisäpiirin ompeluseuroja... jossa varsinkin miehiä katsotaan vinoon.
On täysin kirjoitusten vastaista - että jo uskossa oleva, itse srk tulevan on vaikea Suomessa saada tuttavuuksia.
KIRJOITUSTEN MUKAAN niitä ihmisiä pitäisi mennä hakemaan(tutustumaan) kaduilta henkensä uhalla. Huhuhu mitä menoa suomessa...
muista että hellariseurakunta on monelle ensikoti.
ensikodissa on aina häkeltyneitä ihmisiä.
itsenäiset omia ajatuksia viljelevät ovat yleensä parasta seuraa. valitettavasti he myös lähtevät ensimmäisinä. seurakunnassa pannaan saatanan voimalla ihmisiä ruotuun, siksi heistä ei saa kavereita vain Jumalaa pelkääviä piruja. Läksin itse pois vuoden kuulemisen jälkeen ihmisten pariin. Luterilaisiakin syyllistettään, mutta
nyt on ystäviä ja sydänystäviä.
Laura kirjoittaa nyt vähän niinkuin hänen kokemansa olisi yleistä helluntaiseurakunnissa.
Kyllä siellä on niin värikästä porukkaa ja montaa mieltä ihset että kyllä siellä on tilaa olla erilainenkin.
En tunne Lauran tapausta, mutta kyllä hellarinuoret on aivan ihania ja kyllä minusta vanhemmatkin.
Tietysti pientä varauksellisuuttakin on.
Ehkä siksi kun ihmiset ovat aina erityisesti helluntalaisia haukkumassa.
Kuitenkin rakkaudellisempaa ja parempaa seurakuntaa joka elää raamatun mukaista seurakunta elämää ei löydy.
Täälläkin on siis samaa demonisointia kuin tuolla eräällä toisella palstalla, jossa kristityt leimattiin huonoiksi ihmisiksi ja rikollisiksi kaikki järjestään.
Siinä pääsi samaan ryhmään myös kehumasi luterilaiset.
Nyt täällä luterilaiset demonisoi helluntailaisia.
Minusta ihmistä ei pidä arvostella noin rasistisesti uskonnon mukaan vaan mitä hän on ihmisenä.
Sen myönnän että on olemassa uskontoja joilla on aika säälimättömiä ja julmia tapoja ja päämääriä.
Helluntailaisuudesta en kyllä pysty osoittamaan yhtään. En myöskään luterilaisuudesta.
Voisitko valaista minua siinä miten helluntailaisuus täyttää noita ehtoja. Ei ainakaan kehota räjäyttämään lapsia itseään jossain bussissa.
Kysyn vielä aivan vilpittömästi: Kehoitetaanko ja opetetaanko siellä luterilaisessa seurakunnassa julkisesti, valtakunnallisesti mustaamaan toista kristillistä uskontokuntaa.
Onko tämä tunnusomaista luterilaiselle uskovalle.
Minä en todellakaan halua olla mukana enkä liittyä mihinkään uskontokuntaan, jonka opetus on toisten solvaamista joko pienessä piirissä tai näin jukisesti, missä vaikka koko maailma voi sitä lukea.
Uskoontuloni alkuvuodet istuin hyvin ahkerasti seurakunnassa ja ystävät olivat lähes kaikki uskovia. Silloin lähes kaikki kirjat, musiikki mitä hyväksyin itselleni oli hengellistä, televisiotakaan en moneen vuoteen katsonut ollenkaan.
Nykyisin monet ystäväni ovat maailmasta. En ole nykyisin niin tarkka, että kaiken musiikin ja kirjallisuuden tai ohjelmien pitäisi olla hengellistä. Käyn siellä missä ihmisiä on, koska siten parhaiten tutustuu. Rukoukseni on että voisin ihmisille kertoa Jeesuksesta elämälläni ja muutenkin ajan mittaan.
Ellet ole aivan vasta uskoontullut, niin suosittelen että ystävysty myös maailman ihmisten kanssa. Siten sinulla on evankelioimisen kohteita, koska uskovat ystävät eivät niin paljon tätä evankelioimista tarvitse. Mutta jos olet vasta uskoontullut, niin olisi hyvä olla joku luotettava uskonsisar tai -veli jonka kanssa voisi rukoilla ja keskustella luottamuksellisestikin. Ja tietysti uskonystäviä on hyvä olla vaikka olisit jo pitkään ollut uskossa.
Rukoile Jumalaa johdattamaan hyviä ystäviä elämääsi. Kannattaa myös käydä siellä missä on toisiakin ihmisiä, koska siten voi tutustua paremmin, kun yleensä ketään ei tulla kotoa etsiskelemään. Voithan vaikka laittaa seuranhakuilmoituksen jonnekin missä tällaista toimintaa on. Käytä eri mahdollisuuksia löytää ystäviä.
No sinä kyllä kuulostatkin juuri siltä, että tosiaan viihdyt maailmallisten seurassa. Olet heiltä oppinut kovuuden ja armottomuuden ja tuomitsemisen. Sinussa on Herralla vielä paljon ruoppaamista, ennen kuin olet taivaassa - jos olet.
Kukas sinä olet, kun et edes nimmariasi sano!
Kerropa vähän tarkemmin omasta pyhyydestäsi ja hyvyydestäsi, kun olet niin kärkkäästi minua tuomitsemassa. Vaikka olisit ollut 50 vuotta uskossa, niin ei se vuosien määrä vielä ole mikään tae uskosi hyvyydestä. Ei määrä aina ole yhteydessä laatuun.
Jos eristäydymme seurakuntaan kuin luostariin, niin kukas niitä maailman ihmisiä evankelioi? Jeesuksen opetuslapsetkaan eivät olleet mitään pyhimyksiä, muistelepa Pietaria ja kumppaneita...
Evankeliumia pitäisi viedä ihmisten luo, monet eivät tule seurakuntiin, kynnys on liian korkea.
Mutta tässä keskustelussa enemmän kai oli tarkoitus puhua siitä, miten seurakunnassa voisi löytää ystäviä. Kerro sinä hyviä vinkkejä jos tiedät.
Mikä ihme siinä on että kaikkeen toisen sanomaan tartutaan ja heti ollaan haukkumassa?Musta toi sun-glassin kommentti oli ihan asiaa!? Mitä se on tehnyt että haukuit sitä noin???Miksi uskovat nyt tuomitsee toisiaan???
Musta sun juttu oli hyvä!Itse aina kehoitan muita ettei jää pelkästään uskovien kupliin asumaan, että pysyy yhteys myös ei-uskoviin. Pitää jalatkin maassa.
Käyttäydyt kuin uskosta osattomat luterilaiset. Käyttäydyt kuin PELLE! Minun oma pyhyyteni on romua ja roskaa. Elän Jeesuksen Kristuksen lainaamalla pyhyydellä. Sinä et.
Johtuu siitä kun S-G on niin lakihenkinen, ahdasmielinen ja tekopyhä, että vain juuri 100 %:sesti hänen tavallaan uskovat pelastuvat, muut menevät helvettiin. HÄN ON SAIRAS, etkö jo näe?!?
Etkö tiedä, että tiukka pipo pysyy päässä paremmin kuin löysä? Suosittelen.
Ja siunausta elämääsi
Eihän Sun-Glasses edes ole uskossa!
Ettäkö jumalankiroama pakana toivottaa SIUNAUSTA?!? Muah-hah-hah-hah-hah-hah-aag-gag!
..........
vaan kyykäärmeen sikiö!
Saatanan haltuun jätetään sielunpelastumiseksi....
Muttei selventänyt tarpeeksi. Voi olla että mun päässä on suodatin joka ei ymmärrä ulosteenpureskelua. Mielelläni lukisin kyllä S-G:n muita kommentteja, jotka selvästi ovat saaneet useammat repimään pelihousunsa.
oottekste kristittyjä oikeesti vai mikä tää juttu oli? ei kai oikeesti kukaan kristitty toivota toista helvettiin? pikkasen tai ei niin vähänkään mennyt kyl yli toi juttu.
mielestäni Sunglasses on oikeassa siinä suhteessa, et silleen tavoittaa "kaloja" mut maailman kanssa emme voi olla ystäviä kuitenkaan, senhän sanoo jo Raamattu. Tässä on kristitylle haastetta, ollako palava vai haalea? Mistä saatana pitääkään enemmän kuin nukkuva kristitty? Kaikkein vaarattomin on tällainen, koska jos kristitty myötäilee maailmaa, ei hän voi puhua sitä vastaankaan oikein rehellisesti. Kaikkein pahin on haalea kristitty, sillä tämä kristitty on nukkuvien puolueessa ja vaaraton sielunviholliselle. Herätystä! missä me mennään nykyään? Onko kaikki liian mukavasti, houkutteleeko maailma? Varmasti niin. Itsekin olen välillä harhautunut.
Maailmallinen kristitty edustaa ainoastaan uskonnollisuutta, ei elävää uskoa.
Niinkuin Jeesus sanoi, Ilm 2:4 "Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.
2:5 Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta."
3:15 "Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!
3:16 Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.
3:17 Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.
3:18 Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.
3:19 Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.
3:20 Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.
3:21 Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa."
Moni maailmallistuu helposti tänä aikana, sehän on niin helppoa. Mutta ystävyys maailman kanssa on vihollisuutta Jumalaa vastaan.
Jos Jeesus on sulle rakas, tämän pitäis koskettaa varmasti ja puhutella. Monilla haalenee Jeesuksen rakkauskin joksikin uskonnolliseksi jutuksi ja suora sananjulistus tekee olo kiusalliseksi. Palavat kristityt ovat jo tänäaikana kauhistus uinuville.
Olisi vain ihanaa, että edes yksikin kokisi sydämellään sen hädän näistä nukkumateista että mitä on tapahtunutkaan ensimmäiselle rakkaudelleni Jeesusta kohtaan. Jeesus puhuu aika kovia sanoja suoraan näissä Raamatun kohdissa. Hän haluaa varoittaa, mitä voi tapahtua.
En tarkoittanutkaan, että pitäisi maailman ihmisten kanssa lähteä ryyppäämään ja rellestämään... Vaan että tutustutaan myös niihin ihmisiin jotka ei vielä ole uskossa; että voimme tavalla tai toisella heitä evankelioida luontevalla tavalla ilman tyrkytystä. Matkaan kannattaa lähteä rukoillen ja pyytää Jumalan johdatusta ja viisautta olla älykäs kuin käärme, mutta viaton kuin kyyhkynen.
Tuolla alempana minulta joku kysyi,ette koenko yksinäisyyttä.
Itse en oikeastaan sitä koe,koska en elä edes yksin,yksinäisyyttä kyllä voi kokea ,vaikka perhe-elämää elää.
Nykyinen maailman henki on johtanut siihen,että naapuria ei kohta tunneta,tai ainakaan teidetä onko Jeesuksen oma.
Ei monikaan nykyisin mene soittamaan ovikelloa ja tervehtimään vierasta naapuria,joka seinän takana asuu.
Aiemmin voitiin kilometrien päähän kyläileen mennä ja tiedettiin kuinka toiset jopa olivat jonkun asian tarpeessa.
Suomalainen on vielä metsittyneempi,kun matkustaa niin silloin tuon asian huomaa.
Ei yleisissä kulkuneuvoissa juuri vieraiden kanssa keskustella,vain esimerkkinä.
Suomalainen tarvitsee pullon kossua ennenkuin puhuminen sujuu ja sitä kautta erimielisyydet ja mustasukkaisuudet.
Kyll me ollaan senverran juroa kansaa,että minunkin pitää parannuksen paikalle mennä.
Tosi on,että usein löytyy mukamas kiireitä ja jos jotakin,kun ajattelee mennä tapaamaan vaikka yksinäistä vanhusta.
Tuon "harrasteeni" johdosta ulkomailla olen käynyt muutamien syrjään heitettyjen luona harvasa kerta,kun ohi kuljen ja sain ainakin ilon tunteen,kun eräskin sellainen ihminen kertoili kylällä,että joka kerta käyn tapaamassa häntä ,eikä kukaan muu ole vuosiin kyläilly.
Tietenkin sain myös moitteita kun "sairaan" luona vierailen jolla ei edes rahaa ole itseään elättää ja samalla tapaan "arvon herroja",kuinkas se yhteen käy.
Mutta tuo seurakunnan osallisuus tuohon yksinäisyyteen on kirjoittelemisen arvoinen asia,koska kyllä meidän tulisi kutsua kylään ja käydä yksinäisiä tapaamassa.
Etkö voisi johonkin seurakunnan yhteiseen työ muotoon hakeutua,josta itse pidät ja josta sitten ystävä piirin keräisit,koska siinähän jokainen myös osaltaan panostaa samaan päämäärään.
Keskustelut-> Ikäryhmät -> 40
Meinaatko,että minun pitäis ystäviä etsiä?
Asia on niin,että minun tulisi paremminkin pitää yhteyttä nykyisiin ystäviini,siksi ei ole tarvis etsiä lisää.
Siis elämän laadulle etsin ehkä uudistusta ja kohennusta,kun tuntuu joskus ettei ehdi vaikkei tartis ehtiäkään.
Kiitti kuitenkin hyvästä tarkoituksestasi !
Minä luultavasti aloittaisin etsimisen hieman toisaalta,jos ystävät olisi kysymyksessä
Itse en kuulu helariseukkaan. Minulla on muutamia hyviä ystäviä kuitenkin siellä, jopa pari seurakunnan pastoria. Lähinnä he ovat eri paikkakunnilla asuvia kuin itse. Pidämme yhteyksiä yllä mailaillen, tai textarein sekä puhelimitse. Kun olen paikkakunnalla, tai he täällä, sovimme tapaamisestakin. Muuten minulla on melkoisesti ystäviä eri puolilla Suomen, jokunen Saksassa ja Ruotsissakin. On kiva aina tavata ystäviään ja halata heitä.
Itsekin oon kuulunut helluntaiseurakuntaan kohta 10 vuotta, mutta sittenkään en ole löytänyt sellaista tosiystävää sieltä. Tuntuu aika pintapuolisilta ystävyyssuhteilta kaikki mitä oon siellä saanut "sidottua". On ollut vaikeata mennä enää seurakuntaankaan, koska tunnen itseni yhä edelleen vieraaksi siellä. Ehkä vikaa on minussakin sitten varmaan. On vaikeata ruveta vaihtamaankaan seurakuntaa tuosta vain. Kaipaan aitoa yhteyttä ja ystävyyttä, en halua pyhistellä enkä nuoleskella ketään saati kumarrella kuvia. Olen varmaan erilainen ja herkkä sielu siinä suhteessa. En halua palata enää kirkonkaan piiriin, mikä on täysin ymmärrettävääkin koska mut on kastettu aikuisena. Joutuisin kieltämään kasteeni.
En ole uskaltanut tehdä ratkaisua lopullisesti vieläkään, koska kuitenkin haluan olla helluntailainen edelleenkin. Tuntuu vain että kaikki kaveruussuhteeni seurakuntalaisiini ovat pintapuolisia. Onko sekään oikein, siis ihan oikeasti? Inhoan epäaitoutta yli kaiken!!! Tuntuu että mun pitäis tehdä omassa srk:ssa jokin huomattava saavutus että mut huomioidaan. Mikä ihme mua tai seurakuntaa vaivaa?
Minulle on tuttua tuo josta kirjoitit.
Se on totta että pitäisi tehdä jokin suuri saavutus ennenkuin huomataan tai sitten pitää olla suuri lompakko ennenkuin hyväksytään joukkoon,tää on minun huomio asiasta.
Minulla on käynnyt myös mielessä jos eroaisin koko seurakunnasta,mutta en taida sittenkään erota.Minä käyn ainakin tilaisuuksissa silloin kun on jotain vierailevia puhujia seurakunnassa ja ehtoolliskokous on minulle tärkeä ja niissä haluan käydä.
Siunausta sinulle!