Onnenpäivä
Ankea lapsuus oli tehnyt Severi-sedästä laitapuolen kulkijan. Korvikeaineiden käyttäjälle oli todellinen onnenpäivä hänen löytäessään kadulta ruttuisen Snellmanin kuvan.
Koskenkorva-pullo povitaskussaan ja vielä rutkasti rahaa jäljellä Severi tunsi itsensä maailman mahtimieheksi. Hän päätti mennä torille ostamaan muutaman savusilakan hiukopalaksi. Maaliskuinen kevätaurinkokin lämmitti mieltä ja pani oikein hyppelehtimään porttikongissakäyntien välillä. Yletön riemu oli turmioksi. Severi rätkähti jäisellä jalkakäytävällä vasemmalle kyljelleen. Pullonsirpale työntyi kylkiluiden välistä kutittelemaan sydänlihasta.
Ambulanssista Severi kipattiin suoraan leikkauspöydälle. Tila oli kriittinen vielä operaation jälkeenkin. Herättyään nukutuksesta potilas näytti ankarasti pohtivan jotakin. Saatuaan ajatuksesta kiinni hän pomppasi letkujen keskeltä istumaan ja kysyi:
- Miten pullolle kävi?
Ne jäivät Severin viimeisiksi sanoiksi.
Kiitokset seurasta
ja hyvää yötä!!
Ankea lapsuus oli tehnyt Severi-sedästä laitapuolen kulkijan. Korvikeaineiden käyttäjälle oli todellinen onnenpäivä hänen löytäessään kadulta ruttuisen Snellmanin kuvan.
Koskenkorva-pullo povitaskussaan ja vielä rutkasti rahaa jäljellä Severi tunsi itsensä maailman mahtimieheksi. Hän päätti mennä torille ostamaan muutaman savusilakan hiukopalaksi. Maaliskuinen kevätaurinkokin lämmitti mieltä ja pani oikein hyppelehtimään porttikongissakäyntien välillä. Yletön riemu oli turmioksi. Severi rätkähti jäisellä jalkakäytävällä vasemmalle kyljelleen. Pullonsirpale työntyi kylkiluiden välistä kutittelemaan sydänlihasta.
Ambulanssista Severi kipattiin suoraan leikkauspöydälle. Tila oli kriittinen vielä operaation jälkeenkin. Herättyään nukutuksesta potilas näytti ankarasti pohtivan jotakin. Saatuaan ajatuksesta kiinni hän pomppasi letkujen keskeltä istumaan ja kysyi:
- Miten pullolle kävi?
Ne jäivät Severin viimeisiksi sanoiksi.
Kiitokset seurasta
ja hyvää yötä!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kiitos taas lorusta ja
hyvää yötä.
Minäpä satuin olemaan siellä sairaalassa niihin aikoihin kun Severi oli jo tuotu pois leikkaussalista. Olin katsomassa hurskasta tätiäni Amaliaa (joka tosin ei käynnistäni ilahtunut).
Tohtorit tuumivat siinä keskenään, että sitkeän sorttinen on tuo Severi, sehän selvisi tästäkin rysäyksestä pelkällä säikähdyksellä.
No juuri silloin se Severi sattui kysymään, kuinka pullolle kävi. Lääkärille sattui hoitovihe, hän erehtyi kertomaan Severille totuuden pullon kohtalosta.
Siihen järkytykseen se Severi sitten kuoli, ei se pullon puolikas rintakehässä olisi sitä tappanut. Teki mieli tehdä valitus hoitovirheestä, mutta mitäpä tuo minulle kuului.
Tietysti järkytyin, kun hukkaan meni hyvät humalat. Ottihan se kipeästi rintaankin ja minä nukahdin siihen. Irtauduin ruumiistani ja katselin itseäni katosta. Yllätyin siitä, kuinka punakaksi ja pulskaksi naamani oli mennyt, enpä ollut vilkaissutkaan peiliin pitkiin vuosiin.
Mutta nousevan ilmavirtauksen avulla nousin kehittyvän cumuluspilven alla yhä korkeammalle ja kastuin ukkossateessa, ennen kuin humpsahdin pilvien läpi kiihtyvällä vauhdilla.
Minua palelsi jo välillä, mutta sitten huomasin yht'äkkiä olevani lämmössä vihreillä niityillä ja katselevani muurissa olevaa porttia. Paukutin sitä pitkän aikaa portinkolkuttimella, kunnes viimein tuli partainen, valkeaan viittaan pukeutunut haukotteleva ukko.
Ukkeli tiiraili minua hetken likinöisillä silmillään, näytti viimein tuntevankin ja ilahtui: "Kato, Severihän se sieltä jo tuli! On sinua tässä ja hetken aikaa odoteltukin!" Sitten se kaiveli viittansa poimuja hetken, löysi Vaakuna-pullon, otti huikan ja lykkäsi sitten pullon kouraani: "Otahan ensi alkuun tuosta. Kyllä meillä tätä tavaraa riittää."
Niin että morjesta nyt vaan. Ehkä kirjoitan jatkossakin, jos satun poikkeamaan täällä Jumalan päämajassa ja nettipääte sattuu olemaan vapaana...
toivoo Severi
Severihän se siinä, koskas
ne sinne teille anto netin
käyttöön. Eipä tartte peljätä
sinne tuloa kun on vastaanotto
noin mukavaa. :))
Joo! Eihän minulla muuten olisi tullut mieleen täältä kurkkailla sinne alas maailmaan. Juotavaa riittää ja siinä voi kuluttaa rattoisastia aikaansa, kun ei tarvitse pelätä maksavaurioitakaan.
Olen kuitenkin huomannut, että täällä on enimmäkseen vain hyvin vanhoja naisia, ja kaikki naiset ovat piiloutuneet pitkiin valkoisiin kaapuihin.
No joo, kyllähän niistä on silmän iloa noista vihreillä niityillä tallustavista lampaista ja ruohoa syövistä leijonistakin, mutta miesihmisenä kaipaan vähän muutakin. Muistui mieleen kesäiset uimarannat sieltä murheen alhosta ja muistin kaihoisana kaikki ne yläosattomat:-(
Niin että otinpa sitten yhteyttä teihin kuolevaisiin...
unia....=:0))