Tiedättekö ihmiset, että ruska on parhaimmillaan. Ulkona ON tavattoman kaunista!
Ja mikä ihanaa, ilmakin on vielä erittäin kaunis ja lämmin syksyilmaksi.
Kuinka paljon sinä liikut ulkona viikossa?
Ja mikä ihanaa, ilmakin on vielä erittäin kaunis ja lämmin syksyilmaksi.
Kuinka paljon sinä liikut ulkona viikossa?
Vastaukset 14
Vanhimmat
aika vähän nykyisin. Enemmänkin liikkuisin jos jaksaisin pinnistäytyä, ulkoilmaa tulee ikävä.
Ajattelet, että kävelen ihan vaan parisataa metriä Sitten kun menet sinne ulos, niin siellä virkistyy ja haluaakin kävellä vielä hiukan ja vielä hiukan...
Sillä tavalla eräs tuttuni tekee.
Tänään kannattaa mennä ulos, siellä on nimittäin TODELLA ihanaa.
*potkis pepullesi*
sitten pieni lenkki tehdä (muut perheessä hoitivat sitten aamu- ja iltalenkit), kaunis ilma ja kaikki mutta jostakin syystä olen ihan puhki vieläkin. Mahtaako vaivata joku muukin kuin masennus....
Ei hullumpi ilmasto. Kaksi ja puoli tuntia tuli tepasteltua pikkukaupungin katuja.
Aamupäivän teema oli oikopolut ja oikotiet. Ensimmäistä kertaa kiinnitin huomiota siihen miten paljon niitä on. Tuolla kävelymatkallani kuljin...noin 36 prosenttia kohdista, mihin kaupungin kaavoittajat eivät olleet kävelyteitä piirtäneet.
Oli polkuja joita on yritetty sulkea betoniporsain, on polkuja joissa kaupunki on antanut periksi ja laatoittanut ne hyviksi kulkea.
Eipä kulje ihminen niin kuin laki määrää, ei piruvie.
Päivänjatkot!
Minä menen aina metsään, jos vain mahdollista. Tänään pääsin lenkkipolkua oikein korkealle paikalle, josta näkyi järvi & erittäin ihana syksyinen luonto.
Että voi olla kaunista.
Voi että, hyvää päivää piti sanoa :D
*hiukan nolo*
Niippä! Metsässä kulkevat polut ovat aina kauniita, ne jotokset ovat syntyneet itsestään, ihminen on valinnut tarkoituksenmukaisen reitin ja se tuntuu olevan kaikille yhteinen. Noilta poluilta on vaikea poiketa sivuun ilman syytä...
No jos jossain on kanttarelleja vähänkin, se riittää minulle syyksi. Jos löydän edes yhden, niin haravoin koko maaston niin kaukaa, kun uskallan.
Miten muuten päädyit tuossa ensimmäisessä kirjoituksessasi prosenttilukuun 36?
*erittäin omituista mutta kiinnostavaa*
Ja mustat torvisienetkin juoksuttavat ihmistä tätä. Löytämisen nautinto on raju! Sitä maata suuteleminen mi sieniä kantaa...
Meikkä on valmis tekemään pitkänkin reissun veneellä ja kävellen parin torvisienilitran eteen, vaikka taatusti edullisempaa olisi ostaa ne torilta mutta EI EI EI !!!
Se 36 prosenttia on reilu kolmannes, sellaiseksi arvelin tuon oikopolkumäärän. Voi olla 35:kin. Pitää ottaa askelmittari mukaan seuraavalla kerralla.
En suostu ostamaan kanttarelleja torilta, vaikka kiusaus on joskus kova. Ne maistuvat selkeästi paremmilta, jos on juossut niiden perässä ensin.
Mustat torvisienetkin ovat NAMMMMM.
Minäkin pidän sienestyksestä juuri löytämisen ilon takia.
Minusta on kyllä parasta, jos kulkiessaan hiukan eksyy, mutta vaan sen verran, että osaa joskus takaisin. Kerran eksyin sieniretkellä niin, että jouduin harhailemaan pari tuntia metsässä. Maasto näytti siltä, että siellä oli varmasti karhun jälkiä...silloin vähän pelotti kyllä.
vaikka olisi kuinka hyvä syy, on vaikeaa löytää kohta jossa poiketa. Poluissakin on siis kaksi puolta. Helpottavat kävelyä ja vaikeuttavat poikkeilua;))
Kangasmaastoista pidän. Kangas kankaalla. Taju. Kaarnaiset puut käsien alla, raapivat kanervat. Mäessä mansikat ja paljaat varpaat joiden välistä aurinko paistaa. Niis!
Sainpa itekin siirrettyä ruhoni lenkkipolulle. Kaunista tosiaan oli :). Kävelin parin lammen ympäri ja vaikke ne sijaitsevatkin aivan liki kaupungin keskustaa, niin tuntui ettei olisi lähelläkään kaupunkia. Ajatukset ja silmät lepäsivät. Muutama sorsa uiskenteli ja kuuntelin luonnon ääniä. Maltoinpa siis jättää musiikit kotiin.
Kausittain tulee lenkillä käytyä. Viime aikoina hieman vähemmän, mutta kun ulos tulee lähdettyä nin mikäpäs siinä. Ei pitäisi jämähtää kotiin.
...ja sähkötolppia. Siinä sitä tulee itellekin sitten samalla liikuntaa.
Iltalenkit sopii mulle aamuja paremmin. Esimerkiksi eilen oli varsin timantti iltalenkki.