Hei muistatteko joku kerta kun kirjoitin että isäni on tullut uskoon, eli 7.5., selkäranka joka oli murtunut kahdesta kohtaa, korjattiin leikkauksella, siitä viikon päästä eli nyt sunnuntaina isä pääsi pois täältä taivaan kotiin.
Tunnelmat ovat tosi haikeat, haimme eilen eli to
isän omaan kotikylänsä kappeliin. En muista koska olisin raskaampaa reissua tehnyt kuin eilen.
Isälle oli jouduttu tekemään ruumiinavaus koska
kuolinsyy oli epäselvä. Nyt kuitenkin ovat vaivat takanapäin ja lääkkeitä ja muita toimenpiteitä ei enää tarvita. Olen kiitollinen Jumalalle että sain johdattaa isäni uskon tielle.
Jumalan rakkaus on ääretän kun vanhoilla päivillänsä on saanut armon tulla Hänen omakseen.
Olisi mukava kun muistaisitte rukouksin perhekuntaamme.
Tunnelmat ovat tosi haikeat, haimme eilen eli to
isän omaan kotikylänsä kappeliin. En muista koska olisin raskaampaa reissua tehnyt kuin eilen.
Isälle oli jouduttu tekemään ruumiinavaus koska
kuolinsyy oli epäselvä. Nyt kuitenkin ovat vaivat takanapäin ja lääkkeitä ja muita toimenpiteitä ei enää tarvita. Olen kiitollinen Jumalalle että sain johdattaa isäni uskon tielle.
Jumalan rakkaus on ääretän kun vanhoilla päivillänsä on saanut armon tulla Hänen omakseen.
Olisi mukava kun muistaisitte rukouksin perhekuntaamme.
Vastaukset 17
Vanhimmat
osaa ja siunausta sinulle.
Kiitos Osanotosta ja siunausta sinullekin.
Minulle tuntematon Tuulia, otan osaa suruusi, jonka tässä ajassa lopullinen eroaminen rakkaasta ihmisestä aiheuttaa. Kiitos Jumalalle, että hän on antanut Sinulle ja perheellesi jälleennäkemisen toivon.
Läheisen kuolema on aivan normaali ja luonnollinen tapahtuma. Isäsi jatkaa matkaa mätänemällä matojen ruokana, se on totuus. Isäsi ei ole missään taivaassa.
Raamattu sanoo, usko ilman tekoja on kuollut. Kerroit isäsi tulleen uskoon vähän ennen kuolemaansa, eli hän ei ehtinyt tehdä mitään tekoja jotka olisivat tehneet hänen uskostaan elävän ja pelastukseen johtavan.
Lohdutan sinua sillä, että noihin Raamatun sanoihin ei kannata uskoa.
voinut paskiainen jättää kirjoittamatta tuon.
Osanottoni Tuulian suruun, vaikka totuus on se mitä kerroin. En osaa surra edes läheisteni kuolemaa, koska kuolema on täysin luonnollinen tapahtuma. Ihmisiä kuolee tuhansittain joka päivä, ei siinä mitään surettavaa ole. Ihminen on vain yksi eläin muiden joukossa.
ihminen kunnioittaa vakaumuksesta riippumatta toisen surua ja jättää kirjoittamatta kuten kirjoitit.
-----> Et ole fiksu ihminen.
M.O.T.
mieltä. Voimia sinulle Tuulia. Kuoleman edessä olemme voimattomia. Aika auttaa ja hyvät muistot.
Minusta kirjoituksessa ei ollut mitään loukkaavaa. Pakana(m) on eri mieltä uskosta. Lisäksi pakana ilmaisi osanottonsa.
Minusta tällä asialla ei ole fiksuuden kanssa mitään tekemistä enkä ole ennen kuullut, että surua tulisi kunnioittaa. Empaattinen ihminen tosin ottaa osaa toisen suruun ja suree surevien mukana, mutta silloin ollaankin tunnepuolella eikä fiksuuksissa.
Toisaalta olen kylla vahvasti sitä mieltä, että ihmisen tulisi olla pahasti tölvimättä toisen ihmisen vakaumusta, kunnioittamisesta en tässäkään yhteydessä haluaisi puhua. Itse en voi olla halveksimatta esimerkiksi rasistien vakaumusta vaikka se olisi kuinka arka asia heille.
Kuolemaan suhtautuminen on kulttuurimme kummallisimpia asioita. Kristittyjen, jotka uskovat kuoleman väliaikaisuuteen, ei periaatteessa tulisi ollenkaan pitää kuolemaa kummallisena ja ateistien sitä vähemmän. Kuitenkin kuolemasta täytyy 'fiksun' ihmisen puhua välttelevästi ja viitteenomaisesti, tabua ei saa rikkoa aivan kuin jotain maagista pahaa tapahtuisi, jos sen tekee.
mitä eroa niillä on uskovaisen tekoihin? Ei ihmisestä tule sen parempaa, jos vaikka hän olisi aloittanut hyvien tekojen tekemisen heti kun yksi vuotiaana tuli uskoon. Ei usko tee teoista parempia. Teot eivät siis muodosta elävä uskoa, vaan elävä usko hyvät teot, ennenkaikkea hyvään ja pyhyyteen pyrkivän motiivin.
Kuolema kyllä on erittäin normaali ja luonnollinen tapahtuma, aivan kuin syntymäkin. Ruumis mätänee ja lahoaa, mutta kuten tiedät, uskovaiselle ainakin ihminen on kolminainen, ruumiin lisäksi sielu ja henki. Niihin ei pysty ajan hammas. Ja juuri tuohon näkymättömään kiinnittää uskovainen elämänsä kiintopisteen.
Rauhaa Tuulialle ja hengen valoa Pakanan seuraajalle.
osaa näköjään edes lukea.
Kirjoittaja ei ollut Pakana(M).
Niinpä mielipiteesi voidaan nollata.
Et liene minun seuraajani, ethän? :D
Jos kuolema on luonnollinen tapahtuma, niin on myös sureminen.
Jos tosiaan et osaa surra edes läheistesi kuolemaa (onko kukaan todella läheisesi kuollut?) olet todella epäinhimillisen kylmä ihminen.
Jotkut ELÄIMETKIN surevat menetettyjä "läheisiään".Ja kuka sen tietää pystyykö joku kastematokin tuntemaan surua lajitoverin kuoltua:/
Yksi asia, mikä ihmisen erottaa eläimestä on meidän kykymme AJATELLA onko tekemämme teot oikein vai väärin. Ihmisellä on myös kyky ajatella asioita _toisen ihmisen kannalta_ ja kunnioittaa ja myötäelää toisen kokemuksia ja ennenkaikkea menetyksiä.
Hmmm..kun katselen koiraani, niin voisi jopa luulla että jopa se ymmärtää jotakin myötätunnosta...
Se mitä sanoit tuossa ekassa kommentissasi oli todella ällöttävää! On yksi paskanhailee miten sinä kuoleman käsität.Varmaan tajuat ettei tämä ollut oikea paikka mennä sitä selittämään noin törkeään sävyyn. Häpeä!
Tuulian suruun osaa ottaen
Pakana(F)
erittäin hyvin.
Ehkä nyt kuitenkin kannattaisi rauhoittaa nämä suuruansa jakavien ihmisten avaamat aihepiirit kaikelta turhalta ja varsinkin "korppikotkamaisilta" kommenteilta.
Olen Pakana (F):n kanssa samaa mieltä ja arvostan hänen suhteellisuuden tajuaan tässä asiassa.
Eiköhän meillä ole tilaa, sitten taas muilla aiheilla, tai vaikkapa näilläkin aiheilla mäiskiä toisiamme, mutta tällaisissa yhteyksissä, kun läheisimmän menetyksen kaipuu kalvaa sisintä, niin julistetaan "aselepo".
Juudas on puhunut ja toivottaa omasta puolestaan Tuulialle siunausta ja uskon että Herra antaa sinulle voimia mennä tämän ajallisen menetyksen yli. Kiitos Herralle, että isäsi koki pelastumisen
iankaikkiseen ennen kuolemaansa.
Ruumis kyllä mätänee, mutta sielu lehahti vapauteen Jumalan esikartanoihin odottamaan todellisia juhlia.
En ole lukenut kirjoituksiasi - käyn täällä niin harvoin - mutta otan osaa menetykseesi. Minunkin uskova isäni kuoli vastikään, noin puoli vuotta sitten. Viimeksi vielä eilen illalla tuli yhtäkkiä kova ikävä häntä.
"Taivas on uskoni määrä". Meidän isämme ovat Perillä. Siunausta sinulle ja muille omaisille, Jumala teitä lohduttakoon.
Pöh.. taivaiseen my arse. Itselläni kuoli äiti reilu pari vuotta sitten ja ei sitä helppo ollu kestää, mutten sentään tuudittautunut naurettaviin itsepetoksiin kuten "Nyt äiti pääsi taivaaseen ja hyvä on olla.."
Faktaa on että siellä se on mullan alla ja varmasti siellä mukavampi on mädäntyä kuin täällä kärsiä.